Nehemian kirja

1. luku

Nehemia saa sanoman Jerusalemista

1. Nehemian, Hakaljan pojan, kertomus. Minä olin Suusanin linnassa kuningas Artahsastan kahdennenkymmenennen vuoden kislev-kuussa.

2. Silloin Hanani, eräs veljistäni, ja muita miehiä tuli Juudasta. Minä kyselin heiltä Jerusalemista ja jäljellä olevista juutalaisista, jotka olivat pelastuneet sotavankeudesta.

3. He sanoivat minulle: "Ne sotavankeudesta palanneet, jotka ovat jäljellä siinä maakunnassa, ovat suuressa kurjuudessa ja häväistyinä. Myös Jerusalemin muurit on hajotettu ja sen portit poltettu.“

Nehemia rukoilee

4. Kuultuani nämä asiat minä istuin monta päivää itkien ja murehtien. Sitten aloin paastota ja rukoilla taivaan Jumalan edessä.

5. Minä sanoin: "Oi Herra, taivaan Jumala, suuri ja pelättävä Jumala! Sinä pidät voimassa liiton ja olet uskollinen niitä kohtaan, jotka rakastavat sinua ja noudattavat sinun käskyjäsi!

6. Jospa korvasi kuuntelisivat tarkoin palvelijasi rukousta ja silmäsi olisivat avoimina, kun minä nyt rukoilen päivin ja öin sinun edessäsi palvelijoidesi israelilaisten puolesta ja tunnustan israelilaisten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan. Myös minä ja isäni suku olemme tehneet syntiä!

7. Me olemme tehneet hyvin kelvottomia tekoja sinua kohtaan emmekä ole noudattaneet käskyjä, säädöksiä ja oikeuksia, jotka sinä annoit palvelijallesi Moosekselle.

8. Minä pyydän, muista sana, jonka annoit palvelijallesi Moosekselle: 'Te lankeatte uskottomuuteen, ja minä hajotan teidät kansojen sekaan.

9. Sitten te palaatte minun luokseni, noudatatte minun käskyjäni ja teette niiden mukaan, ja vaikka kansanne karkotetut olisivat taivaan äärissä, minä kokoan heidät sieltäkin ja tuon heidät paikkaan, jonka olen valinnut nimeni asuinsijaksi.’

10. He ovat sinun palvelijoitasi ja kansaasi, jonka sinä vapautit suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi.

11. Oi Herra, kuunnelkoot korvasi tarkoin palvelijasi rukousta ja niiden palvelijoidesi rukousta, jotka tahtovat pelätä sinun nimeäsi! Anna nyt palvelijasi hankkeen menestyä ja suo hänen saada armo sen miehen edessä." Minä olin näet kuninkaan juomanlaskija.

2. luku

Nehemia saa luvan lähteä Jerusalemiin

1. Kuningas Artahsastan kahdennenkymmenennen vuoden niisan-kuussa kuninkaan edessään oli viiniä, ja minä otin sitä ja annoin hänelle. En ollut koskaan ennen ollut synkkänä hänen edessään.

2. Kuningas sanoi minulle: "Miksi kasvosi ovat synkät? Ethän vain ole sairas? Sinulla on varmaan jokin sydämensuru." Silloin minä pelästyin perinpohjaisesti,

3. mutta sanoin kuninkaalle: "Eläköön kuningas ikuisesti! Kuinka kasvoni eivät olisi synkät, kun se kaupunki, jossa minun isieni haudat ovat, on raunioina ja sen portit on poltettu?"

4. Kuningas vastasi minulle: "Mitä sinä siis pyydät?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa

5. ja sanoin kuninkaalle: "Jos kuninkaalle sopii ja palvelijasi miellyttää sinua, niin lähetä minut Juudaan, että voisin rakentaa uudestaan kaupungin, jossa isieni haudat ovat.“

6. Kuningas kysyi minulta kuningattaren istuessa hänen vieressään: "Kuinka kauan matkasi kestäisi, ja milloin voisit palata?" Kuningas siis näki hyväksi lähettää minut, ja minä ilmoitin hänelle arvioiman ajan.

7. Minä sanoin kuninkaalle: "Jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon mukaani kirjeet Eufratvirran toisen puolen käskynhaltijoille, että he sallisivat minun kulkea maittensa kautta, kunnes saavun Juudaan.

8. Samoin annettakoon mukaani kirje kuninkaan puiston vartijalle Aasafille, että hän antaisi minulle hirsiä temppelin linnoituksen porttien kattamista varten sekä kaupungin muuria ja sitä taloa varten, johon menen asumaan.“ Kuningas antoi ne minulle, koska Jumalani hyvä käsi oli minun päälläni.

9. Minä saavuin käskynhaltijoiden luo Eufratvirran toiselle puolelle ja annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt minun kanssani myös sotaväen päälliköitä ja ratsumiehiä.

10. Kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia kuulivat tästä, he pahastuivat kovin, koska oli tullut joku, joka tahtoi toimia israelilaisten parhaaksi.

Nehemia tarkastaa Jerusalemin muurit

11. Tultuani Jerusalemiin ja oltuani siellä kolme päivää

12. minä lähdin yöllä liikkeelle muutamien miesten kanssa. En ollut kertonut kenellekään, mitä Jumalani oli pannut sydämelleni tehtäväksi Jerusalemin hyväksi. Minulla ei ollut mukanani muita eläimiä kuin juhta, jolla minä ratsastin.

13. Minä lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle ja Lantaportille päin ja tarkastelin Jerusalemin hajotettuja muureja ja sen poltettuja portteja.

14. Kuljin eteenpäin Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle, mutta juhdalla, jolla ratsastin, ei ollut siellä enää tilaa päästä eteenpäin.

15. Niinpä minä menin yöllä laaksoa pitkin ylöspäin ja tarkastelin muuria. Sitten palasin takaisin kaupunkiin Laaksoportin kautta.

16. Esimiehet eivät tienneet, missä olin käynyt ja mitä tein, sillä minä en ollut kertonut vielä mitään juutalaisille enkä papeille, ylimyksille, johtajille tai muille, jotka olivat mukana työssä.

17. Nyt minä sanoin heille: "Te näette, missä kurjuudessa me olemme, kun Jerusalem on raunioina ja sen portit poltettu. Ryhtykäämme nyt rakentamaan Jerusalemin muuria, ettemme enää olisi häväistyksen alaisina."

18. Minä kerroin heille, että Jumalani hyvä käsi oli minun päälläni. Kerroin myös, mitä kuningas oli minulle sanonut. Silloin miehet sanoivat: "Ryhtykäämme rakentamaan.“ He saivat rohkeuden käydä käsiksi tähän hyvään työhön.

19. Hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia sekä arabialainen Gesem saivat kuulla tästä. He pilkkasivat meitä, osoittivat meille halveksuntaa ja sanoivat: "Mitä te oikein teette? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?"

20. Minä vastasin heille: "Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, hänen palvelijansa, ryhdymme rakentamaan. Teillä sen sijaan ei ole mitään osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin eikä teistä jää tänne muistoa."

3. luku

Luettelo muurin rakentajista

1. Ylimmäinen pappi Eljasib ja hänen pappisveljensä ryhtyivät rakentamaan Lammasporttia. He pyhittivät sen ja asettivat sen ovet paikoilleen. He rakensivat muuria edelleen Hammea-torniin asti, jonka he pyhittivät, ja edelleen Hananel-torniin asti.

2. Eljasibista eteen päin rakensivat Jerikon miehet, ja heistä eteen päin rakensi Sakkur, Imrin poika.

3. Kalaportin rakensivat senaalaiset. He laittoivat siihen kattohirret ja asettivat paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat.

4. Heistä eteenpäin teki korjaustyötä Meremot, Uurian poika, Koosin pojanpoika. Hänen vierellään korjasi muuria Mesullam, Berekjan poika, Mesesabelin pojanpoika. Hänen vierellään korjasi Saadok, Baanan poika.

5. Näiden vierellä tekivät korjaustyötä tekoalaiset, mutta heidän ylimyksensä eivät ottaneet Herransa iestä niskaansa.

6. Vanhanportin korjasivat Joojada, Paaseahin poika, ja Mesullam, Besodjan poika. He laittoivat siihen kattohirret ja asettivat paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat.

7. Heistä eteenpäin tekivät korjaustyötä gibeonilainen Melatja ja meeronotilainen Jaadon sekä Gibeonin ja Mispan miehet, jotka olivat Eufratvirran tämänpuoleisen käskynhaltijan vallan alaisia.

8. Heidän vierellään teki korjaustyötä Ussiel, Harhajan poika, kultaseppä, ja hänen verellään Hananja, voiteensekoittaja. He korjasivat Jerusalemin muuria sen leveään kohtaan saakka.

9. Heistä eteenpäin teki korjaustyötä Refaja, Huurin poika, Jerusalemin piirin toisen puolen päällikkö.

10. Hänestä eteenpäin teki korjaustyötä Jedaja, Harumafin poika, oman talonsa kohdalta. Hänen vierellään teki korjaustyötä Hattus, Hasabnejan poika.

11. Seuraavan osuuden sekä Uunitornin korjasivat Malkia, Haarimin poika, ja Hassub, Pahat-Mooabin poika.

12. Heidän vierellään teki korjaustyötä tyttäriensä kanssa Sallum, Hallooheksen poika, Jerusalemin piirin toisen puolen päällikkö.

13. Laaksoportin korjasi Haanun yhdessä Saanoahin asukkaiden kanssa. He rakensivat sen ja asettivat paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. Sen lisäksi he korjasivat tuhat kyynärää muuria Lantaporttiin saakka.

14. Lantaportin korjasi Malkia, Reekabin poika, Beet-Keremin piirin päällikkö. Hän rakensi sen ja asetti paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat.

15. Lähdeportin korjasi Sallun, Kolhoosen poika, Mispan piirin päällikkö. Hän rakensi sen, teki siihen katon ja asetti paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. Sen lisäksi hän korjasi kuninkaan puutarhan luona olevan Selahin lammikon muurin Daavidin kaupungista laskeutuviin portaisiin saakka.

16. Hänestä seuraavana korjasi muuria Nehemia, Asbukin poika, Beet-Suurin piirin toisen puolen päällikkö, Daavidin hautojen kohdalle, tekolammikolle ja Urhojentalolle saakka.

17. Hänestä seuraavana tekivät korjaustyötä leeviläiset Rehumin, Baanin pojan, johdolla. Hänen vierellään teki korjaustyötä oman piirinsä osalta Hasabja, Keilan piirin toisen puolen päällikkö.

18. Hänestä seuraavana tekivät korjaustyötä heidän veljensä. Heitä johti Bavvai, Heenadadin poika, Keilan piirin toisen puolen päällikkö.

19. Hänestä eteenpäin Eeser, Jeesuan poika, Mispan päällikkö, korjasi toisen osan muuria siltä kohdalta, mistä noustaan kulmavarustuksessa olevaan asehuoneeseen.

20. Seuraavan osan muuria korjasi innokkaasti Baaruk, Sabbain poika, kulmavarustuksesta ylimmäisen papin Eljasibin talon oveen saakka.

21. Seuraavan osan korjasi Meremot, Uurian poika, Koosin pojanpoika, Eljasibin talon ovesta Eljasibin talon päähän.

22. Hänestä seuraavina tekivät korjaustyötä Jerusalemin ympäristön papit.

23. Heistä seuraavina tekivät korjaustyötä Benjamin ja Hassub oman talonsa kohdalta. Heidän vierellään teki korjaustyötä oman talonsa luona Asarja, Maasejan poika, Ananjan pojanpoika.

24. Seuraavan osan korjasi Binnui, Heenadadin poika, Asarjan talosta muurin kulmavarustukseen saakka.

25. Paalal, Uusain poika, korjasi muuria läheltä kulmavarustusta ja torni, joka kohoaa ylemmän kuninkaanlinnan vartioston pihasta. Seuraavan osan muuria korjasi Pedaja, Paroksen poika.

26. Oofelissa asuvat temppelipalvelijat korjasivat muuria itäiseen Vesiporttiin ja sen luona kohoavaan torniin asti.

27. Seuraavan osan korjasivat tekoalaiset muurista kohoavan suuren tornin kohdalta Oofelin muuriin saakka.

28. Hevosportista eteenpäin tekivät korjaustyötä papit, kukin oman talonsa kohdalla.

29. Seuraavan osan korjasi Saadok, Immerin poika, oman talonsa kohdalta. Hänen vierellään teki korjaustyötä Semaja, Sekanjan poika, Itäportin vartija.

30. Seuraavan osan korjasivat Hananja, Selemjan poika, ja Haanun, Saalafin kuudes poika. Heistä seuraavana teki korjaustyötä Mesullam, Berekjan poika, oman asuntonsa kohdalla.

31. Hänen eteenpäin korjasi muuria Malkia, kultasepän poika, Katselmusportin kohdalta temppelipalvelijoiden ja kauppiaiden taloon ja muurinkulmauksen yläsaliin saakka.

32. Kultasepät ja kauppiaat tekivät korjaustyön muurinkulmauksen yläsalin ja Lammasportin väliltä.

Vastustajat juonittelevat

33. Kun Sanballat kuuli, että me rakennamme muuria, hän vihastui ja suuttui kovin. Hän pilkkasi juutalaisia

34. ja sanoi veljiensä ja Samarian sotaväen edessä: "Mitä nuo surkeat juutalaiset tekevät? Ei kai heitä jätetä rauhaan? Saavatko he uhrata? Aikovatko he saada muurin valmiiksi yhdessä päivässä? Saavatko he muka herätetyksi eloon tuhkaläjistä kivet, vaikka ne ovat poltettuja?"

35. Hänen vierellään ammonilainen Tobia sanoi: "Vaikka he kuinka rakentaisivat sitä, kettukin saa heidän kivimuurinsa hajoamaan, jos kiipeää sen päälle."

Nehemian rukous

36. Jumalamme, kuule, kuinka halveksittuja meistä on tullut, ja saata heidän häpäisevät sanansa kääntymään heitä itseään vastaan. Anna heidän joutua ryöstetyiksi sotavankeutensa maassa.

37. Älä peitä heidän rikostaan äläkä pyyhi heidän syntiään pois edestäsi, sillä he ovat vihoittaneet rakentajat.

38. Kaikesta huolimatta me rakensimme muuria, ja muuri tuli yhtenäiseksi koko pituudeltaan puoleen korkeuteensa asti. Siitä kansa sai rohkeutta jatkaa työtä.

4. luku

1. Mutta kun Sanballat, Tobia, arabialaiset, ammonilaiset ja asdodilaiset kuulivat, että Jerusalemin muurien korjaus edistyi ja niiden aukot alkoivat täyttyä, he suuttuivat silmittömästi.

2. He kaikki tekivät keskenään liiton lähteäkseen taistelemaan Jerusalemia vastaan ja saattaakseen sen sekasortoon.

3. Silloin me rukoilimme Jumalaamme ja asetimme heidän varaltaan ympärivuorokautiset vartijat.

Rakennustöitä jatketaan ase kädessä

4. Juuda sanoi:

"Kantajien voimat ehtyvät,

koska maata on hyvin paljon.

Me emme jaksa

rakentaa muuria.“

5. Ahdistajamme sanoivat: "He eivät tiedä eivätkä huomaa mitään, ennen kuin jo olemme heidän keskellään. Silloin me tapamme heidät ja teemme lopun siitä työstä.“

6. Siksi heidän läheisyydessään asuvat juutalaiset tulivat ja sanoivat meille kymmenenkin kertaa: "Vetäytykää meidän luoksemme joka taholta."

7. Mutta minä asetin kansan muurin taakse sen mataliin ja avoimiin paikkoihin. Minä asetin heidät asemiinsa perhekunnittain miekkoineen, keihäineen ja jousineen.

8. Tarkastettuani kaiken minä nousin ja sanoin ylimyksille, esimiehille ja muulle kansalle: "Älkää pelätkö heitä! Muistakaa, että Herra on suuri ja pelättävä, ja taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.“

9. Kun vihollisemme olivat kuulleet, että me olimme saaneet tietää heidän hankkeestaan ja että Jumala oli tehnyt sen tyhjäksi, me kaikki palasimme takaisin muurille, jokainen omaan työhönsä.

10. Siitä päivästä alkaen puolet minun palvelijoistani teki työtä ja puolet oli aseistettu keihäillä, kilvillä, jousilla ja rintahaarniskoilla. Ruhtinaat olivat taaempana johtamassa koko Juudan heimoa,

11. joka rakensi muuria. Kantajat ja kuormien kuljettajat tekivät työtä toisella kädellään ja pitivät toisessa asetta.

12. Kullakin rakentajalla oli rakentaessaan miekkansa vyöllään. Torvensoittaja oli vierelläni.

13. Minä sanoin ylimyksille, esimiehille ja muulle kansalle: "Työ on suuri ja laaja, ja me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme.

14. Kun kuulette torven soivan jossakin paikassa, kokoontukaa sinne meidän luoksemme. Meidän Jumalamme sotii puolestamme."

15. Niin me teimme työtä, ja puolet väestä oli aseistettuna keihäillä päivänkoitosta siihen asti, kunnes tähdet tulivat näkyviin.

16. Minä sanoin silloin kansalle myös näin: "Jokainen yöpyköön Jerusalemissa palvelijoineen, että he voisivat olla apunamme vartioimassa öisin ja työssä päivisin.“

17. Emmekä me riisuneet vaatteitamme, en minä eivätkä minun veljeni ja palvelijani, eivät myöskään vartijat, jotka olivat mukanani. Kullakin oli aseensa ja vettä.

5. luku

Kansa valittaa velkojaan

1. Kansassa nousi kova huuto; miehet vaimoineen valittivat juudanheimoisia veljiään vastaan.

2. Jotkut sanoivat: "Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän täytyy saada viljaa, että meillä olisi mitä syödä pysyäksemme hengissä."

3. Toiset taas sanoivat: "Meidän täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme saadaksemme viljaa nälkäämme.“

4. Vielä oli niitä, jotka sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata rahaa kuninkaan veroihin peltojamme ja viinitarhojamme vastaan.

5. Olemmehan me sentään samaa lihaa ja verta kuin veljemme, ja lapsemme ovat heidän lastensa veroisia. Nyt meidän täytyy kuitenkin pakottaa poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo pakotettukin, emmekä me voi sille mitään. Myös peltomme ja viinitarhamme ovat toisten käsissä."

Velkojen anteeksianto

6. Kun minä kuulin heidän valituksensa ja nämä puheet, minä vihastuin kovin.

7. Harkittuani asiaa minä väittelin ylimysten ja esimiesten kanssa. Minä sanoin heille: "Te kaikki kiskotte korkoa veljiltänne!“ Sitten kutsuin koolle suuren kansankokouksen heitä vastaan

8. ja sanoin heille: "Me olemme kykymme mukaan ostaneet vapaiksi juudanheimoisia veljiämme, jotka oli myyty vieraisiin kansoihin, ja kuitenkin te nyt myytte veljiänne! Täytyykö meidän lunastaa heidätkin?" He olivat vaiti eivätkä keksineet, mitä vastata.

9. Minä sanoin: "Se, mitä te teette, ei ole oikein. Eikö teidän tulisi vaeltaa Jumalamme pelossa välttääksemme viholliskansojen pilkan?

10. Myös minä, veljeni ja palvelijani olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa. Luopukaamme nyt vaatimasta näitä saatavia!

11. Palauttakaa jo tänä päivänä heidän peltonsa, viinitarhansa, öljypuunsa ja talonsa sekä perimänne korko rahasta, viljasta, viinistä ja öljystä, jotka olette heille lainanneet!"

12. He sanoivat: "Me palautamme emmekä vaadi heiltä mitään. Me teemme niin kuin sinä sanot.“ Sitten minä kutsuin papit ja vannotin heitä tekemään niin kuin tästä asiasta oli sovittu.

13. Minä myös ravistin helmuksiani ja sanoin: "Näin ravistakoon Jumala pois jokaisen tämän sopimuksen rikkojan hänen talostaan ja kaikesta, mistä hän on nähnyt vaivaa. Näin hänet ravistettakoon pois ja tyhjennettäköön.“ Koko kansankokous sanoi: "Aamen!" Kansa ylisti Herraa teki niin kuin oli sanottu.

Nehemia käskynhaltijana

14. Minä ja veljeni emme syöneet käskynhaltijalle tulevaa ruokaa kahtenatoista vuotena siitä päivästä asti, jona minut määrättiin olemaan käskynhaltijana Juudan maassa, siis kuningas Artahsastan kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta hänen kolmanteenkymmenenteentoiseen hallitusvuoteensa saakka.

15. Minua aikaisemmat käskynhaltijat olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet siltä leipää ja viiniä sekä vielä neljäkymmentä hopeasekeliä. Myös heidän palvelijansa olivat hallinneet kansaa väkivalloin. Minä en kuitenkaan tehnyt niin, koska pelkäsin Jumalaa.

16. Minä kävin myös itse käsiksi tämän muurin tekoon, ja kaikki palvelijani olivat kokoontuneet sinne työhön. Peltoja emme ostaneet.

17. Sataviisikymmentä juudanheimoista miestä ja esimiestä söi pöydässäni, samoin ne, jotka ympärillämme olevista kansoista olivat tulleet meidän luoksemme.

18. Minun kustannuksellani valmistettiin päivittäin ruoaksi härkä ja kuusi valiolammasta sekä lintuja. Joka kymmenes päivä hankittiin paljon kaikenlaisia viinejä. Siitä huolimatta minä en vaatinut itselleni käskynhaltijalle kuuluvaa ruokaa, koska työ painoi raskaasti tätä kansaa.

19. Jumalani, muista minun hyväkseni kaikki, mitä olen tehnyt tämän kansan parhaaksi.

6. luku

Vastustajat pelottelevat Nehemiaa

1. Sanballat, Tobia, arabialainen Gesem ja meidän muut vihollisemme kuulivat, että minä olin rakentanut muurin ja ettei siinä enää ollut aukkoja, vaikka en ollutkaan vielä siihen aikaan asettanut porttien ovia paikoilleen.

2. Silloin Sanballat ja Gesem lähettivät minulle sanan: "Tule, kokoontukaamme yhteen Kefirimissä, Oonon laaksossa.“ He näet aikoivat tehdä minulle pahaa.

3. Minä lähetin heidän luokseen sanansaattajat sanomaan: "Minulla on suuri työ tekeillä enkä voi tulla. Miksi työn pitäisi keskeytyä sen vuoksi, että minä jättäisin sen ja tulisin teidän luoksenne?"

4. He lähettivät minulle saman viestin neljä kertaa, mutta minä vastasin heille aina samoin sanoin.

5. Silloin Sanballat lähetti viidennen kerran luokseni palvelijansa samoissa asioissa, ja tällä oli kädessään avoin kirje.

6. Siihen oli kirjoitettu: "Kansojen keskuudessa kuuluu, ja myös Gasmu sanoo, että sinä ja juutalaiset suunnittelette kapinaa ja siitä syystä sinä rakennat muuria ja että juuri sinä olet heidän kuninkaansa. Näiden puheiden mukaan

7. sinä olet myös asettanut profeettoja julistamaan itsestäsi Jerusalemissa näin: 'Juudassa on kuningas.’ Nyt kuningas saa kuulla nämä puheet. Tule siis nyt, ja neuvotelkaamme keskenämme."

8. Silloin minä lähetin hänelle sanan: "Sellaista, mistä puhut, ei ole tapahtunut, vaan sinä olet keksinyt sen omasta päästäsi.“

9. He näet kaikki pelottelivat meitä ajatellen: "Heidän kätensä herpoavat työstä, ja se jää tekemättä.“ Jumala, vahvista nyt minun käteni.

10. Minä menin Semajan, Delajan pojan, Mehetabelin pojanpojan taloon, jonne hänet oli suljettu. Hän sanoi: "Menkäämme yhdessä Jumalan temppelin temppelisaliin ja sulkekaamme temppelisalin ovet, sillä sinut aiotaan tappaa. He tulevat yöllä tappamaan sinut."

11. Mutta minä sanoin: "Pakenisiko minunlaiseni mies? Kuinka minunlaiseni mies voisi pelastaa henkensä menemällä temppeliin? Minä en tule."

12. Minä tunsin, ettei Jumala ollut häntä lähettänyt. Hän oli lausunut minulle ennustuksen, koska Tobia ja Sanballat olivat palkanneet hänet.

13. Hänet oli palkattu siinä tarkoituksessa, että minä pelästyisin ja tekisin niin kuin he toivoivat. Näin olisin tehnyt syntiä ja he olisivat saaneet aiheen häväistä minua.

14. Jumalani, muista nämä Tobian ja Sanballatin teot, samoin myös naisprofeetta Nooadjan ja muiden profeettojen, jotka pelottelivat minua.

Muuri valmistuu

15. Muuri valmistui elul-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä, viidessäkymmenessäkahdessa päivässä.

16. Kun kaikki vihollisemme kuulivat sen, ja kaikki ympärillämme asuvat kansat näkivät sen, he kadottivat täysin itseluottamuksensa. He tajusivat, että tämä työ oli suoritettu meidän Jumalamme avulla.

17. Niinä päivinä kulki myös lukuisia kirjeitä Juudan ylimyksiltä Tobialle ja Tobialta tuli kirjeitä heille,

18. sillä Juudassa monet olivat vannoneet hänelle uskollisuudenvalan. Hän oli näet Sekanjan, Aarahin pojan, vävy, ja hänen poikansa Joohanan oli ottanut vaimokseen Berekjan pojan Mesullamin tyttären.

19. He myös puhuivat hyvää hänestä minun edessäni ja tiedottivat jatkuvasti hänelle, mitä minä olin sanonut. Tobia lähetti minulle kirjeitä pelotellakseen minua.

7. luku

Jerusalemin vartiointi järjestetään

1. Kun muuri oli rakennettu, minä asetin ovet paikoilleen. Sitten portinvartijat, laulajat ja leeviläiset määrättiin tehtäviinsä.

2. Minä asetin Jerusalemin johtajiksi veljeni Hananin sekä linnanpäällikön Hananjan, sillä hän oli luotettava mies ja pelkäsi Jumalaa enemmän kuin monet muut.

3. Minä sanoin heille: "Jerusalemin portteja ei saa avata ennen kuin aurinko on noussut[1], ja ovet on suljettava ja teljettävä vartijoiden vielä seisoessa paikoillaan. Jerusalemin asukkaat on pantava vartioimaan kukin vartiopaikalleen, oman talonsa kohdalle.

Kotiin palanneiden luettelo

4. Kaupunki oli suuri ja laaja mutta siinä oli vähän väkeä, ja taloja oli vielä rakentamatta.

5. Jumala pani sydämelleni, että minun tuli koota ylimykset, esimiehet ja kansa merkittäviksi sukuluetteloihin. Minä löysin ensimmäisinä palanneiden sukuluettelon, ja huomasin, että siihen oli kirjoitettu:

6. "Nämä ovat Juudan maakunnan asukkaat, jotka tulivat pakkosiirtolaisuuden vankeudesta. Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli vienyt heidät sinne, ja nyt he palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin kaupunkiinsa.

7. He tulivat Serubbaabelin, Jeesuan, Nehemian, Asarjan, Raamian, Nahamanin, Mordokain, Bilsanin, Misperetin, Bigvain, Nehumin ja Baanan kanssa.

Tämä oli Israelin kansan miesten lukumäärä:

8. Paroksen jälkeläisiä oli kaksituhatta sataseitsemänkymmentäkaksi,

9. Sefatjan jälkeläisiä kolmesataaseitsemänkymmentäkaksi,

10. Aarahin jälkeläisiä kuusisataaviisikymmentäkaksi,

11. Pahat-Mooabin jälkeläisten Jeesuan ja Jooabin jälkeläisiä kaksituhatta kahdeksansataakahdeksantoista,

12. Eelamin jälkeläisiä tuhat kaksisataaviisikymmentäneljä.

13. Sattun jälkeläisiä kahdeksansataaneljäkymmentäviisi,

14. Sakkain jälkeläisiä seitsemänsataakuusikymmentä,

15. Binnuin jälkeläisiä kuusisataaneljäkymmentäkahdeksan,

16. Beebain jälkeläisiä kuusisataakaksikymmentäkahdeksan,

17. Asgadin jälkeläisiä kaksituhatta kolmesataakaksikymmentäkaksi,

18. Adonikamin jälkeläisiä kuusisataakuusikymmentäseitsemän,

19. Bigvain jälkeläisiä kaksituhatta kuusikymmentäseitsemän,

20. Aadinin jälkeläisiä kuusisataaviisikymmentäviisi,

21. Aaterin jälkeläisiä, Hiskian sukua, yhdeksänkymmentäkahdeksan,

22. Haasumin jälkeläisiä kolmesataakaksikymmentäkahdeksan,

23. Beesain jälkeläisiä kolmesataakaksikymmentäneljä,

24. Haarifin jälkeläisiä satakaksitoista

25. ja Gibeonin jälkeläisiä yhdeksänkymmentäviisi,

26. Beetlehemin ja Netofan miehiä oli satakahdeksankymmentäkahdeksan,

27. Anatotin miehiä sata kaksikymmentäkahdeksan,

28. Beet-Asmavetin miehiä neljäkymmentäkaksi,

29. Kirjat-Jearimin, Kefiran ja Beerotin miehiä seitsemänsataaneljäkymmentäkolme,

30. Raaman ja Geban miehiä kuusisataakaksikymmentäyksi,

31. Mikmaan miehiä satakaksikymmentäkaksi,

32. Beetelin ja Ain miehiä satakaksikymmentäkolme

33. ja toisen Nebon miehiä viisikymmentäkaksi.

34. Toisen Eelamin jälkeläisiä oli tuhat kaksisataaviisikymmentäneljä,

35. Haarimin jälkeläisiä kolmesataakaksikymmentä,

36. Jerikon jälkeläisiä kolmesataaneljäkymmentäviisi,

37. Loodin, Haadidin ja Oonon jälkeläisiä seitsemänsataakaksikymmentäyksi

38. ja Senaan jälkeläisiä kolmetuhatta yhdeksänsataakolmekymmentä.

39. Pappeja, Jedajan jälkeläisiä Jeesuan suvusta, oli yhdeksänsataaseitsemänkymmentäkolme,

40. Immerin jälkeläisiä tuhat viisikymmentäkaksi,

41. Pashurin jälkeläisiä tuhat kaksisataaneljäkymmentäseitsemän

42. ja Haarimin jälkeläisiä tuhat seitsemäntoista.

43. Leeviläisiä, Hoodavjan poikien Jeesuan ja Kadmielin jälkeläisiä[2], oli seitsemänkymmentäneljä.

44. Laulajia, Aasafin jälkeläisiä, oli sataneljäkymmentäkahdeksan.

45. Ovenvartijoita, Sallumin, Aaterin, Talmonin, Akkubin, Hatitan ja Soobain jälkeläisiä, oli satakolmekymmentäkahdeksan.

46. Temppelipalvelijoita olivat Siihan jälkeläiset, Hasufan jälkeläiset, Tabbaotin jälkeläiset,

47. Keeroksen jälkeläiset, Siian jälkeläiset, Paadonin jälkeläiset,

48. Lebanan jälkeläiset, Hagaban jälkeläiset, Salmain jälkeläiset,

49. Haananin jälkeläiset, Giddelin jälkeläiset, Gaharin jälkeläiset,

50. Reajan jälkeläiset, Resinin jälkeläiset, Nekodan jälkeläiset,

51. Gassamin jälkeläiset, Ussan jälkeläiset, Paaseahin jälkeläiset,

52. Beesain jälkeläiset, Meunimin jälkeläiset, Nefisesimin jälkeläiset,

53. Bakbukin jälkeläiset, Hakufan jälkeläiset, Harhurin jälkeläiset,

54. Baslutin jälkeläiset, Mehidan jälkeläiset, Harsan jälkeläiset,

55. Barkoksen jälkeläiset, Siiseran jälkeläiset, Taamahin jälkeläiset,

56. Nesiahin jälkeläiset ja Hatifan jälkeläiset.

57. Salomon palvelijoiden jälkeläisiä olivat Sootain jälkeläiset, Sooferetin jälkeläiset, Peridan jälkeläiset,

58. Jaalan jälkeläiset, Darkonin jälkeläiset, Giddelin jälkeläiset,

59. Sefatjan jälkeläiset, Hattilin jälkeläiset, Pookeret-Sebaimin jälkeläiset ja Aamonin jälkeläiset.

60. Kaikkiaan temppelipalvelijoita ja Salomon palvelijoiden jälkeläisiä oli kolmesataayhdeksänkymmentäkaksi.

61. Nämä ovat ne, jotka olivat lähtivät Teel-Melahista, Teel-Harsasta, Kerub-Addonista ja Immeristä eivätkä kyenneet ilmoittamaan, olivatko suvultaan ja syntyperältään israelilaisia:

62. Delajan jälkeläiset, Tobian jälkeläiset, Nekodan jälkeläiset, kuusisataaneljäkymmentäkaksi henkeä.

63. Papeista Hobaijan, Koosin ja Barsillain jälkeläiset; Barsillai, oli ottanut itselleen vaimon gileadilaisen Barsillain tyttäristä ja häntä kutsuttiin heidän sukunsa nimellä.

64. Nämä miehet etsivät sukuluetteloitaan, mutta eivät löytäneet niitä, ja niin heidät julistettiin pappeuteen kelpaamattomiksi.

65. Maaherra sanoi heille, etteivät he saa syödä pyhistä pyhintä ruokaa, ennen kuin nousisi pappi, joka voisi käyttää uurimia ja tummimia.

66. Kaiken kaikkiaan seurakuntaa oli neljäkymmentäkaksituhatta kolmesataakuusikymmentä henkeä

67. sekä heidän palvelijansa ja palvelijattarensa, joita oli seitsemäntuhatta kolmesataakolmekymmentäseitsemän. Lisäksi mukana oli kaksisataaneljäkymmentäviisi laulajaa, miehiä ja naisia.

68. Kansalla oli neljäsataakolmekymmentäviisi kamelia ja kuusituhatta seitsemänsataakaksikymmentä aasia.

Vapaaehtoisia lahjoja rakennustyöhön

69. Osa perhekuntapäämiehistä antoi lahjoja rakennustyötä varten. Maaherra antoi rahastoon tuhat kultadareikkia, viisikymmentä pirskotusmaljaa ja viisisataakolmekymmentä papintunikaa.

70. Muutamat perhekuntapäämiehistä antoivat rakennusrahastoon kaksikymmentätuhatta kultadareikkia ja kaksituhatta kaksisataa minaa hopeaa.

71. Muu kansa antoi yhteensä kaksikymmentätuhatta kultadareikkia ja kaksituhatta miinaa hopeaa sekä kuusikymmentäseitsemän papintunikaa.

72. Koko Israel, papit, leeviläiset, ovenvartijat, laulajat, temppelipalvelijat sekä kansa, asettuivat asumaan kaupunkeihinsa. Kun tuli seitsemäs kuukausi, israelilaiset olivat jo kaupungeissaan.

8. luku

Esra lukee kansalle Jumalan lain kirjaa

1. Koko kansa kokoontui silloin yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukealle ja Esraa, kirjanoppinut, pyydettiin tuomaan Mooseksen lain kirja, jonka Herra oli antanut Israelille.

2. Seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä pappi Esra toi lain kansankokouksen eteen, miesten ja naisten, kaikkien, jotka kykenivät ymmärtämään, mitä kuulivat.

3. Hän luki sitä Vesiportin edustalla olevalla aukealla päivänkoitosta puolipäivään saakka miesten ja naisten edessä, kaikkien, jotka kykenivät ymmärtämään. Koko kansa kuunteli lain kirjan lukemista.

4. Kirjanoppinut Esra seisoi puukorokkeella, joka oli tehty tätä tarkoitusta varten. Hänen vierellään oikealla puolella seisoivat Mattitja, Sema, Anaja, Uuria, Hilkia ja Maaseja ja vasemmalla puolella Pedaja, Miisael, Malkia, Haasum, Hasbaddana, Sakarja ja Mesullam.

5. Esra avasi kirjan koko kansan nähden - hän näet seisoi kansaa ylempänä - ja kun hän avasi sen, koko kansa nousi seisomaan.

6. Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja koko kansa kohotti kätensä ylös ja vastasi: "Aamen, aamen." He kumartuivat kasvoilleen maahan palvomaan Herraa.

7. Sitten Jeesua, Baani, Seerebja, Jaamin, Akkub, Sabbetai, Hoodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Joosabad, Haanan, Pelaja ja muut leeviläiset auttoivat kansaa ymmärtämään lakia/opetusta, ja kansa seisoi paikoillaan.

8. He lukivat Jumalan lain kirjaa selkeästi ja selittivät sitä niin, että luettu ymmärrettiin.

9. Maaherra Nehemia, pappi ja kirjanoppinut Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat koko kansalle: "Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää murehtiko älkääkä itkekö.“ Koko kansa näet itki kuullessaan lain sanat.

10. Nehemia sanoi vielä heille: "Menkää, syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia. Lähettäkää annoksia niillekin, joilla ei ole mitään valmistettuna. Tämä päivä on näet pyhitetty meidän Herrallemme. Älkää siis olko murheissanne, sillä ilo Herrassa on teidän voimanne."

11. Myös leeviläiset rauhoittivat kansaa ja sanoivat: "Rauhoittukaa, sillä tämä päivä on pyhä. Älkää enää olko murheissanne.“

12. Niinpä koko kansa lähti syömään, juomaan, lähettämään annoksia ja pitämään suurta iloa, sillä he olivat ymmärtäneet sanat, jotka heille oli julistettu.

Lehtimajanjuhla

13. Seuraavana päivänä koko kansan perhekuntapäämiehet, papit ja leeviläiset kokoontuivat Esran, kirjanoppineen, luo, oppiakseen ymmärtämään lain sanoja.

14. He huomasivat lakiin kirjoitetun, että Herra oli Mooseksen kautta käskenyt israelilaisia asumaan lehtimajoissa juhlan aikana seitsemännessä kuussa

15. ja että kaikkiin heidän kaupunkeihinsa ja Jerusalemiin oli vietävä sana ja kuulutettava näin: "Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun, metsäöljypuun, myrtin, palmun ja muiden tuuheiden puiden lehviä ja tehkää lehtimajoja, niin kuin on kirjoitettu.“

16. Niinpä kansa lähti, toi lehviä ja teki lehtimajoja, kukin talonsa katolle ja pihaansa, samoin Jumalan temppelin esipihoihin sekä Vesiportin aukiolle ja Efraiminportin aukiolle.

17. Koko kansa, kaikki sotavankeudesta palanneet, teki lehtimajoja ja asui niissä. Vallitsi hyvin suuri ilo, sillä Joosuan, Nuunin pojan, ajoista siihen päivään saakka israelilaiset eivät olleet tehneet näin.

18. Jumalan lain kirjaa luettiin joka päivä, ensimmäisestä päivästä viimeiseen saakka. Juhlaa vietettiin seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin juhlakokous säädetyllä tavalla.

9. luku

Suuri synnintunnustus

1. Saman kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoamaan, säkit yllään ja multaa pään päällä.

2. Israelin jälkeläiset erottautuivat kaikista muukalaisista. He nousivat seisomaan ja tunnustivat syntinsä ja isiensä rikkomukset.

3. He seisoivat paikoillaan, ja Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa luettiin neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja palvoivat maahan kumartuneina Herraa, Jumalaansa.

4. Jeesua, Baani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Seerebja, Baani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat kovalla äänellä avuksi Herraa, Jumalaansa.

5. Leeviläiset Jeesua, Kadmiel, Baani, Hasabneja, Seerebja, Hoodia, Sebanja ja Petahja sanoivat:

"Nouskaa ja kiittäkää Herraa, Jumalaanne, aina ja ikuisesti.

Siunattu olkoon sinun kunniakas nimesi

ja korotettu korkeammalle kaikkea siunausta ja ylistystä.

6. Sinä yksin olet Herra!
Sinä olet tehnyt taivaat

ja taivasten taivaat kaikkine joukkoineen,
maan ja kaiken, mitä siinä on,

meret ja kaikki, mitä niissä on.
Sinä annat elämän kaikille,

ja taivaan joukot palvovat sinua.

7. Sinä olet Herra Jumala,

joka valitsit Abramin.
Sinä veit hänet pois Kaldean Uurista

ja annoit hänelle nimen Abraham.

8. Sinä havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi sinua kohtaan

ja teit hänen kanssaan liiton

antaaksesi hänen jälkeläisilleen

kanaanilaisten, heettiläisten ja amorilaisten,
perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan.
Ja lupauksesi sinä olet täyttänyt,

sillä sinä olet vanhurskas.

9. Sinä näit isiemme kurjuuden Egyptissä

ja kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.

10. Sinä teit tunnustekoja ja ihmeitä faraolle,

kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen kansalleen,
sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä kansaasi kohtaan.
Sinä teit itsellesi nimen, joka on suuri tänäkin päivänä.

11. Sinä halkaisit heidän edessään,

ja he kulkivat meren poikki kuivaa myöten,
mutta heidän takaa-ajajansa sinä syöksit syvyyteen

kuin kiven valtaviin vesiin.

12. Sinä johdit heitä päivisin pilvipatsaassa

ja öisin tulipatsaassa
valaistaksesi heille tien,

jota heidän tuli kulkea.

13. Sinä laskeuduit Siinain vuorelle,

puhuit heille taivaasta
ja annoit heille oikeat tuomiot,

luotettavat opetukset,

hyvät säädökset ja käskyt.

14. Pyhän sapattisi sinä ilmoitit heille
ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain

palvelijasi Mooseksen kautta.

15. Sinä annoit heille taivaasta

leipää heidän nälkäänsä

ja hankit heille kalliosta

vettä heidän janoonsa.
Sinä käskit heidän mennä

ja ottaa omakseen sen maan,
jonka olit kättä kohottaen

vannonut antavasi heille.

16. Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä

ja alkoivat niskoitella

eivätkä totelleet sinun käskyjäsi.

17. He kieltäytyivät olemasta kuuliaisia

eivätkä muistaneet ihmeitäsi,

jotka sinä olit heille tehnyt.

He olivat niskureita

ja valitsivat kapinallisuudessaan johtajan

palatakseen takaisin orjuuteensa.
Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala,

armollinen ja laupias,
pitkämielinen ja hyvin uskollinen;

sinä et hylännyt heitä.

18. He tekivät itselleen valetun vasikan
ja sanoivat: 'Tämä on sinun jumalasi,

joka on johdattanut sinut Egyptistä.’
He pilkkasivat sinua pahoin.

19. Kuitenkin sinä olet hyvin armollinen

etkä hylännyt heitä autiomaassa.

Pilvipatsas ei poistunut heidän luotaan

johtamasta heitä päivisin tiellä
eikä tulipatsas yöllä

valaisemasta heille tietä,

jota heidän tuli kulkea.

20. Hyvän Henkesi sinä annoit heitä opettamaan
et kieltänyt heiltä mannaasi

ja annoit vettä heidän janoonsa.

21. Neljäkymmentä vuotta sinä elätit heitä erämaassa,

eikä heiltä puuttunut mitään.

Heidän vaatteensa eivät kuluneet

eivätkä heidän jalkansa ajettuneet.

22. Sinä annoit heille valtakuntia ja kansoja

ja jaoit niiden maat heille alueittain.

He ottivat omakseen Siihonin maan,

Hesbonin kuninkaan maan,

ja Baasanin kuninkaan Oogin maan.

23. Sinä teit heidän lapsensa lukuisiksi kuin taivaan tähdet
ja veit heidät siihen maahan,

jonka olit luvannut heidän isilleen

että he ottaisivat sen omakseen.

24. Pojat menivät ja ottivat omakseen maan,

ja sinä nöyryytit heidän edessään

maan asukkaat, kanaanilaiset.

Sinä annoit nämä heidän käsiinsä,
myös heidän kuninkaansa ja maan kansat,

että he voisivat tehdä näille, mitä tahtovat.

25. He valloittivat linnoitetut kaupungit

ja rehevän maan.

He ottivat omakseen talot,

jotka olivat täynnä kaikkea hyvää,
kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat, öljypuut

ja suuret määrät hedelmäpuita.
He saivat syödä kyllikseen ja lihoivat;

he saivat nauttia suuresta hyvyydestäsi.

26. Mutta he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan,

heittivät sinun lakisi selkänsä taakse.

He tappoivat sinun profeettasi,

jotka varoittivat heitä

saadakseen heidät palaamaan sinun luoksesi.
He pilkkasivat sinua pahoin.

27. Sen tähden sinä annoit heidät ahdistajien käsiin,

ja nämä ahdistivat heitä.
Mutta kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua,

sinä kuulit taivaassa
ja suuren armosi tähden sinä annoit heille vapauttajia,
ja nämä vapauttivat heidät ahdistajien käsistä.

28. Kun heillä oli helpompaa,

he tekivät jälleen pahaa sinun edessäsi.
Silloin sinä jätit heidät vihollisten käsiin.

Nämä vallitsivat heitä, ja he huusivat jälleen sinua avukseen.

Sinä kuulit taivaassa ja pelastit heidät

laupeudessasi monta kertaa.

29. Sinä todistit heitä vastaan saadaksesi heidät palaamaan opetukseesi,
mutta he olivat ylimielisiä eivätkä totelleet käskyjäsi.
He rikkoivat sinun säädöksiäsi,

joita ihminen noudattamalla ihminen saa elää.

He käänsivät kapinallisina selkänsä

ja olivat niskureita eivätkä totelleet.

30. Sinä olit kärsivällinen heitä kohtaan

monia vuosia

ja todistit heitä vastaan Hengelläsi

profeettojesi kautta.

He eivät kuunnelleet ja sinä annoit heidät

vieraiden maiden kansojen valtaan.

31. Suuren armahtavaisuutesi tähden

sinä et kuitenkaan tehnyt heistä loppua.
Sinä hylännyt heitä, sillä sinä olet laupias

ja armollinen Jumala.

32. Ja nyt, Jumalamme, suuri Jumala,

väkevä ja pelättävä,
joka pidät voimassa liiton ja uskollisuuden:

älä katso vähäksi kaikkea sitä vaivaa,
joka on kohdannut meitä, kuninkaitamme ja päämiehiämme,
pappejamme, profeettojamme, isiämme ja koko sinun kansaasi
Assurin kuninkaiden ajoista

tähän päivään saakka.

33. Sinä olet vanhurskas kaikessa,

mikä on meitä kohdannut,
sillä sinä olet tehnyt oikein,

mutta me olemme olleet jumalattomat.

34. Meidän kuninkaamme, päämiehemme, pappimme ja isämme

eivät ole toimineet lakisi mukaan

eivätkä kuunnelleet käskyjäsi ja todistuksiasi,

joiden kautta sinä olet varoittanut heitä.

35. Huolimatta suuresta hyvyydestäsi valtakunnassaan,

jonka sinä olit heille antanut,

avarassa ja rehevässä maassa,

jonka olit heille lahjoittanut,
he eivät palvelleet sinua

eivätkä kääntyneet pois pahoista teoistaan.

36. Nyt me olemme orjia.
Siinä maassa, jonka sinä annoit meidän isillemme,

että he saisivat syödä sen hedelmiä ja antimia,
siinä meidän olla täytyy nyt orjina.

37. Se tuottaa runsaan sadon kuninkaille,

jotka sinä syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan.
He hallitsevat meitä[3] ja karjaamme niin kuin tahtovat,

ja me olemme suuressa ahdingossa."

10. luku

Kansa sitoutuu noudattamaan lakia

1. "Kaiken tämän johdosta me teemme sopimuksen ja kirjoitamme sen. Sinetöidyn asiakirjan päälle ruhtinaamme, leeviläisemme ja pappimme kirjoittavat nimensä.

2. Allekirjoittajina ovat maaherra Nehemia, Hakaljan poika, ja Sidkia,

3. Seraja, Asarja, Jeremia,

4. Pashur, Amarja, Malkia,

5. Hattus, Sebanja, Malluk,

6. Haarim, Meremot, Obadja,

7. Daniel, Ginneton, Baaruk,

8. Mesullam, Abia, Miijamin,

9. Maasja, Bilgai ja Semaja. Nämä ovat pappeja.

10. Leeviläisiä ovat Jeesua, Asanjan poika, Binnui, Heenadadin jälkeläinen, Kadmiel

11. ja heidän veljensä Sebanja, Hoodia, Kelita, Pelaja, Haanan,

12. Miika, Rehob, Hasabja,

13. Sakkur, Seerebja, Sebanja,

14. Hoodia, Baani ja Beninu.

15. Kansan johtajia ovat Paros, Pahat-Mooab, Eelam, Sattu, Baani,

16. Bunni, Asgad, Beebai,

17. Adonia, Bigvai, Aadin,

18. Aater, Hiskia, Assur,

19. Hoodia, Haasum, Beesai,

20. Haarif, Anatot, Neebai,

21. Magpias, Mesullam, Heesir,

22. Mesesabel, Saadok, Jaddua,

23. Pelatja, Haanan, Anaja,

24. Hoosea, Hananja, Hassub,

25. Halloohes, Pilha, Soobek,

26. Rehum, Hasabna, Maaseja,

27. Ahia, Haanan, Aanan,

28. Malluk, Haarim ja Baana.

29. Loput kansasta, papeista, leeviläisistä, ovenvartijoista, laulajista ja temppelipalvelijoista - kaikki, jotka ovat erottautuneet vieraiden maiden kansoista noudattaakseen Jumalan lakia, sekä heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyvät ymmärtämään -

30. liittyvät jalosukuisiin veljiinsä. He vannovat kirouksen uhalla vaeltavansa Jumalan lain mukaan, joka on annettu Jumalan palvelijan Mooseksen kautta, ja noudattavansa ja seuraavansa kaikkia Herran, meidän Herramme, käskyjä, oikeuksia ja säädöksiä.

31. Me emme anna tyttäriämme maan kansoille emmekä ota heidän tyttäriänsä pojillemme vaimoiksi.

32. Jos maan kansat tuovat sapattina myytäväksi tavaraa tai mitä tahansa viljaa, me emme osta niitä heiltä sapattina tai muuna pyhäpäivänä. Me jätämme joka seitsemäs vuosi maan lepäämään ja kaikki saatavat velkomatta.

33. Me sitoudumme antamaan kolmannessekelin vuodessa Jumalamme temppelipalveluksen tarpeisiin:

34. näkyleipiin, jokapäiväiseen ruokauhriin ja jokapäiväiseen polttouhriin, sapattien ja uudenkuun päivien uhreihin, juhlauhreihin ja pyhiin lahjoihin, syntiuhreihin sovituksen toimittamiseksi Israelille sekä kaikkeen Jumalamme temppelissä tehtävään työhön.

35. Me, papit, leeviläiset ja kansa, heitämme arpaa siitä, mikä perhekunta tuo uhrilahjahalkoja määräaikoina kunakin vuonna Jumalamme temppeliin poltettaviksi Herran, meidän Jumalamme, alttarilla, niin kuin laissa on kirjoitettu.

36. Me tuomme joka vuosi Herran temppeliin maamme ensihedelmät ja kaikkien hedelmäpuiden ensihedelmät

37. sekä esikoispoikamme ja karjamme esikoiset, niin kuin laissa on kirjoitettu. Me tuomme nautojemme ja lampaittemme esikoiset Jumalamme temppeliin papeille, jotka hoitavat virkaansa meidän Jumalamme temppelissä.

38. Me tuomme papeille Jumalamme temppelin huoneisiin ensihedelmät satomme rouhituista jyvistä ja lahjoistamme, kaikkien puiden ensihedelmät ja uuden viinin sekä öljyn. Me annamme leeviläisille maamme kymmenykset. Leeviläiset itse keräävät kymmenykset kaikista kaupungeista, joissa meillä on maanviljelystä.

39. Papin, Aaronin pojan, tulee olla leeviläisten mukana heidän ottaessaan vastaan kymmenyksiä, ja leeviläisten tulee viedä kymmenykset kymmenyksistä meidän Jumalamme temppelin varastohuoneisiin.

40. Israelilaisten ja leeviläisten on näet vietävä anti jyvistä, viinistä ja öljystä huoneisiin, joissa ovat pyhäkön esineet ja virkaansa toimittavat papit, ovenvartijat ja veisaajat. Me emme laiminlyö Jumalamme temppeliä."

11. luku

Jerusalemin asukkaat

1. Kansan päämiehet asuivat Jerusalemissa. Muu kansa heitti arpaa asuttaakseen joka kymmenennen kansasta Jerusalemiin, pyhään kaupunkiin, ja yhdeksän kymmenestä muihin kaupunkeihin.

2. Kansa siunasi kaikkia miehiä, jotka asettuivat vapaaehtoisesti asumaan Jerusalemiin.

3. Nämä maakunnan päämiehet asettuivat asumaan Jerusalemiin. Juudan kaupungeissa asui israelilaisia, pappeja, leeviläisiä ja temppelipalvelijoita sekä Salomon palvelijoiden jälkeläisiä, kukin perintöosallaan ja kaupungissaan.

4. Juudan ja Benjaminin heimolaisista Jerusalemissa asuivat juudanheimoiset Ataja, Ussian poika, – tämä oli Sakarjan poika, tämä Amarjan, tämä Sefatjan, tämä Mahalalelin poika, Pereksen jälkeläisiä, -

5. sekä Maaseja, Baarukin poika. Baaruk oli Kolhoosen poika, tämä Hasajan, tämä Adajan, tämä Joojaribin, tämä Sakarjan, Seelan jälkeläisiä.

6. Jerusalemissa asuvia Pereksen jälkeläisiä oli kaikkiaan neljäsataakuusikymmentäkahdeksan sotakuntoista miestä.

7. Benjaminilaisista asui Jerusalemissa Sallu, Mesullamin poika, – tämä oli Jooedin poika, tämä Pedajan, tämä Koolajan, tämä Maasejan, tämä Iitielin, tämä Jesajan poika, -

8. ja hänen lisäkseen Gabbai ja Sallai. Heitä oli yhteensä yhdeksänsataakaksikymmentäkahdeksan.

9. Heidän esimiehensä oli Jooel, Sikrin poika. Juuda, Senuan poika, oli kaupungin apulaispäällikkö.

10. Papeista Jerusalemissa asuivat Jedaja, Joojaribin poika, Jaakin,

11. ja Seraja, Hilkian poika, Jumalan temppelin esimies. Hilkia oli Mesullamin poika, tämä Saadokin, tämä Merajotin ja tämä Ahitubin poika.

12. Siellä asui myös kahdeksansataakaksikymmentäkaksi heidän sukunsa miestä, jotka tekivät työtä temppelissä. Lisäksi siellä asui Adaja, Jerohamin poika, - tämä oli Pelaljan poika, tämä Amsin, tämä Sakarjan, tämä Pashurin, ja tämä Malkian, -

13. sekä kaksisataaneljäkymmentäkaksi hänen sukunsa miestä, perhekuntapäämiehiä. Lisäksi siellä asui Amassai, Asarelin poika, - tämä oli Ahsain poika, tämä Mesillemotin, ja tämä Immerin, -

14. ja satakaksikymmentäkahdeksan heidän sukunsa miestä, sotaurhoja. Heidän päällikkönsä oli Sabdiel, Gedolimin poika.

15. Leeviläisistä Jerusalemissa asuivat Semaja, Hassubin poika, - tämä oli Asrikamin poika, tämä Hasabjan, ja tämä Bunnin, -

16. sekä Sabbetai ja Joosabad, jotka valvoivat Jumalan temppelin ulkopuolista työtä ja olivat leeviläisten päämiehiä.

17. Lisäksi Jerusalemissa asui Mattanja, Miikan poika, joka rukoiltaessa aloitti kiitoksen. Miika oli Sabdin poika ja tämä Aasafin, ylistyksen johtajan, jälkeläinen. Siellä asuivat myös Bakbukja, Mattanjan nuorempi veli, ja Abda, Sammuan poika. Sammua oli Jedutunin pojan Gaalalin poika.

18. Leeviläisiä oli pyhässä kaupungissa kaikkiaan kaksisataakahdeksankymmentäneljä.

19. Ovenvartijoita olivat Akkub, Talmon sekä heidän sukulaisensa, yhteensä sataseitsemänkymmentäkaksi. He vartioivat portteja.

20. Muut israelilaiset, papit ja leeviläiset asuivat muissa[4] Juudan kaupungeissa, kukin perintöosallaan.

21. Temppelipalvelijat asuivat Oofelissa. Siiha ja Gispa valvoivat temppelipalvelijoita.

22. Leeviläisten johtajana Jerusalemissa oli Ussi, Baanin poika. Baani oli Hasabjan poika, tämä Mattanjan ja Miikan poika. Ussi oli Aasafin jälkeläisiä, laulajia, jotka olivat Jumalan temppelin työn valvojina.

23. kuninkaan heistä antaman käskyn mukaan. Laulajia koskeva sopimus turvasi heille päivittäiset tarpeet.

24. Petahja, Mesesabelin poika, Juudan pojan Serahin jälkeläisiä, oli lähinnä kuningasta kaikissa kansaa koskevissa asioissa.

Muiden kaupunkien asukkaat

25. Juudanheimoisia asui omien alueidensa kylissä, Kirjat-Arbassa ja sen ympäristökylissä, Diibonissa ja sen ympäristökylissä, Jekabseelissa ja siihen kuuluvissa kylissä

26. sekä Jeesuassa, Mooladassa, Beet-Peletissä,

27. Hasar-Suualissa, Beersebassa ja sen ympäristökylissä,

28. Siklagissa, Mekonassa ja sen ympäristökylissä,

29. Een-Rimmonissa, Sorassa, Jarmutissa,

30. Saanoahissa, Adullamissa ja niihin kuuluvissa kylissä, Laakiissa ja sen alueilla, Asekassa ja sen ympäristökylissä. Heitä asui Beersebasta Hinnomin laaksoon asti.

31. Benjaminilaisia asui Gebassa, Mikmasissa, Aijassa, Beetelissä ja sen ympäristökylissä,

32. Anatotissa, Noobissa, Ananjassa,

33. Haasorissa, Raamassa, Gittaimissa,

34. Haadidissa, Seboimissa, Neballatissa,

35. Loodissa, Oonossa ja Gee-Harasimissa.

36. Eräitä leeviläisten osastoja siirtyi Juudasta Benjaminiin.

12. luku

Pappien ja leeviläisten sukuluettelot

1. Nämä olivat ne papit ja leeviläiset, jotka olivat tulleet pakkosiirtolaisuudesta Serubbaabelin, Sealtielin pojan, ja Jeesuan kanssa: Seraja, Jeremia, Esra,

2. Amarja, Malluk, Hattus,

3. Sekanja, Rehum, Meremot,

4. Iddo, Ginnetoi, Abia,

5. Miijamin, Maadja, Bilga,

6. Semaja, Joojarib, Jedaja,

7. Sallu, Aamok, Hilkia ja Jedaja. Nämä olivat pappien ja heidän veljiensä päämiehiä Jeesuan aikana.

8. Leeviläisiä olivat Jeesua, Binnui, Kadmiel, Seerebja, Juuda ja Mattanja. He johtivat yhdessä veljiensä kanssa kiitoslaulua.

9. Heidän veljensä Bakbukja ja Unni hoisivat tehtäviä heidän rinnallaan.

10. Jeesualle syntyi Joojakim, Joojakimille syntyi Eljasib, Eljasibille syntyi Joojada,

11. Joojadalle syntyi Joonatan ja Joonatanille syntyi Jaddua.

12. Joojakimin aikana olivat seuraavat papit sukujensa päämiehinä: Serajan suvun Meraja, Jeremian Hananja,

13. Esran Mesullam, Amarjan Joohanan,

14. Mallukin Joonatan, Sebanjan Joosef,

15. Haarimin Adna, Merajotin Helkai,

16. Iddon Sakarja, Ginnetonin Mesullam,

17. Abian Sikri, Minjaminin ja Mooadjan Piltai,

18. Bilgan Sammua, Semajan Joonatan,

19. Joojaribin Mattenai, Jedajan Ussi,

20. Sallain Kallai, Aamokin Eeber,

21. Hilkian Hasabja ja Jedajan Netanel.

22. Eljasibin, Joojadan, Joohananin ja Jadduan aikana kirjoitettiin luetteloihin leeviläisten sukujen päämiehet, samoin pappien, persialaisen Daarejaveksen hallituskauteen asti.

23. Leevin jälkeläisten perhekuntapäämiehet on merkitty aikakirjaan Joohananin, Eljasibin pojan, aikaan asti.

24. Leeviläisten päämiehet Hasabja, Seerebja ja Jeesua, Kadmielin poika, sekä heidän veljensä heidän rinnallaan lauloivat ylistystä ja kiitosta vuoroittain Daavidin, Jumalan miehen, käskyn mukaan.

25. Mattanja, Bakbukja, Obadja, Mesullam, Talmon ja Akkub olivat ovenvartijoita, jotka vartioivat porttien varastohuoneita.

26. Nämä elivät Joojakimin, Jeesuan pojan, Joosadakin pojanpojan, aikana ja käskynhaltija Nehemian ja pappi Esran, kirjanoppineen, aikana.

Muurin vihkimäjuhla

27. Jerusalemin muurin vihkiäisiä varten etsittiin leeviläiset kaikista asuinpaikoistaan, että ja tuotiin Jerusalemiin viettämään iloiten vihkiäisiä ja laulamaan kiitoslauluja symbaalien, harppujen ja lyyrojen säestyksellä.

28. Laulajien jälkeläiset koottiin Jerusalemin ympäristön tasangolta ja netofalaisten kylistä,

29. Beet-Gilgalista sekä Geban ja Asmavetin alueilta. Laulajat olivat näet rakentaneet itselleen kyliä Jerusalemin ympäristöön.

30. Papit ja leeviläiset puhdistautuivat ja puhdistivat kansan sekä portit ja muurin.

31. Sitten minä vein Juudan päämiehet ylös muurin päälle ja järjestin kaksi suurta kiitoskulkuetta. Toinen niistä kulki muurilla oikealle, kohti Lantaporttia.

32. Sen jäljessä kulkivat Hoosaja ja toinen puoli Juudan päämiehiä

33. sekä Asarja, Esra, Mesullam,

34. Juuda, Benjamin, Semaja ja Jeremia

35. sekä torvia soittavat papit Sakarja, Joonatanin poika, Aasafin jälkeläinen, - Joonatan oli Semajan poika, tämä Mattanjan, tämä Miikajan ja tämä Sakkurin -

36. ja hänen veljensä Semaja, Asarel, Milalai, Gilalai, Maai, Netanel, Juuda ja Hanani, jotka soittivat Daavidin, Jumalan miehen, soittimia. Kirjanoppinut Esra kulki heidän edellään.

37. He kulkivat Lähdeportin ohi, jatkoivat suoraan eteenpäin ja nousivat Daavidin kaupungin portaita ylös Daavidin palatsin yläpuolella olevalle muurille. Sieltä he kulkivat itään päin Vesiportille asti.

38. Toinen kiitoskulkue, jonka jäljessä vaelsin minä ja toinen puoli kansaa, kulki muurilla vastakkaiseen suuntaan Uunitornin ohi muurin leveälle osuudelle asti,

39. Efraiminportin, Vanhanportin, Kalaportin, Hananelintornin ja Hammeatornin ohi Lammasportille. Kulkue pysähtyi Vartioportin luona.

40. Sitten molemmat kiitoskulkueet asettuivat Jumalan temppeliin, niin myös minä ja kanssani puolet esimiehistä,

41. samoin papit Eljakim, Maaseja, Minjamin, Miikaja, Eljoenai, Sakarja ja Hananja joilla oli torvet,

42. sekä Maaseja, Semaja, Eleasar, Ussi, Joohanan, Malkia, Eelam ja Eser. Laulajat aloittivat laulun Jisrahjan johdolla.

43. He uhrasivat sinä päivänä suuria uhreja ja iloitsivat, sillä Jumala oli antanut heille suuren ilon. Myös naiset ja lapset iloitsivat, ja ilonpito kuului kauas Jerusalemista.

Pappien ja leeviläisten osuudet

44. Sinä päivänä asetettiin miehiä valvomaan varastohuoneita, joissa säilytettiin lahjoja, ensihedelmiä ja kymmenyksiä. Niihin tuli koota kaupunkien peltomailta papeille ja leeviläisille lain mukaan tulevat osuudet. Juuda iloitsi palvelusta toimittavista papeista ja leeviläisistä.

45. Nämä toimittivat Jumalansa säätämiä tehtäviä ja puhdistustehtäviä. Myös laulajat ja ovenvartijat hoitivat tehtäviään Daavidin ja hänen poikansa Salomon käskyn mukaan.

46. Sillä jo muinoin, Daavidin ja Aasafin aikana, laulunjohtajat johtivat ylistys- ja kiitoslauluja Jumalan kunniaksi.

47. Sekä Serubbaabelin että Nehemian aikana koko Israel antoi laulajille ja ovenvartijoille heidän jokapäiväiset osuutensa. Israelilaiset pyhittivät osuudet myös leeviläisille, ja leeviläiset pyhittivät osuudet Aaronin jälkeläisille.

13. luku

Nehemian tekemät uudistukset

1. Tuona päivänä luettiin Mooseksen kirjaa kansan kuullen. Siihen havaittiin kirjoitetun, etteivät ammonilaiset eivätkä mooabilaiset koskaan pääsisi Jumalan seurakuntaan,

2. sillä he eivät tulleet israelilaisia vastaan leipää ja vettä tuoden vaan palkkasivat Bileamin kiroamaan Israelia. Meidän Jumalamme muutti kuitenkin kirouksen siunaukseksi.

3. Kuultuaan tämän säädöksen israelilaiset erottivat keskuudestaan kaiken sekakansan.

4. Tätä ennen pappi Eljasib, Tobian sukulainen, oli asetettu meidän Jumalamme temppelin huoneiden valvojaksi.

5. Eljasib oli varannut Tobialle suuren huoneen. Aikaisemmin siihen oli tapana panna ruokauhrit, suitsukkeet, astiat sekä kymmenykset viljasta, viinistä ja öljystä, jotka oli säädetty annettaviksi leeviläisille, laulajille ja ovenvartijoille, sekä lisäksi pappien osuudet.

6. Tämän kaiken tapahtuessa minä en ollut Jerusalemissa, sillä Baabelin kuninkaan Artahsastan kolmantenakymmenentenätoisena hallitusvuotena olin mennyt kuninkaan luo. Jonkin ajan kuluttua pyysin kuninkaalta luvan

7. ja palasin Jerusalemiin. Minä ymmärsin, millaisen vahingon Eljasib oli tehnyt varatessaan Tobialle huoneen Jumalan temppelin esipihoista.

8. Silloin minä pahastuin kovin, heitin kaikki Tobian suvun esineet ulos huoneesta

9. ja käskin puhdistaa huoneet ja viedä niihin takaisin Jumalan temppelin esineet, ruokauhrin ja suitsukkeen.

10. Sain tietää myös, ettei leeviläisille ollut annettu heidän osuuksiaan, ja niin temppelin palvelusta suorittaneet leeviläiset ja laulajat olivat paenneet kukin palstalleen.

11. Minä väittelin esimiesten kanssa ja kysyin, miksi Jumalan temppeli oli hylätty. Sitten minä kokosin leeviläiset ja laulajat ja asetin heidät paikoilleen.

12. Koko Juuda toi kymmenykset viljasta, viinistä ja öljystä varastohuoneisiin.

13. Minä asetin pappi Selemjan, kirjanoppinut Saadokin ja leeviläisen Pedajan valvomaan varastohuoneita sekä heidän kanssaan Haananin, Sakkurin pojan, Mattanjan pojanpojan. Heitä näet pidettiin luotettavina, ja heidän tehtävänään oli jakaa osuudet veljilleen.

14. Muista tämän tähden minua, Jumalani, äläkä pyyhi pois uskollisia tekojani, jotka minä olen tehnyt Jumalani temppelin ja sen palveluksen hyväksi.

15. Siihen aikaan minä näin, että Juudassa poljettiin sapattina viinikuurnaa ja tuotiin viljakuormia. Niitä oli kuljetettiin aasien selässä, samoin kuin viiniä, rypäleitä, viikunoita ja kaikenlaista muuta tavaraa. Näitä tuotiin Jerusalemiin sapatinpäivänä. Minä varoitin kauppiaita, kun he myivät elintarpeita tuona päivänä.

16. Siellä asui myös tyyrolaisia, jotka toivat kalaa ja kaikenlaista kauppatavaraa ja myivät Juudan kansalle sapattina, vieläpä Jerusalemissa.

17. Minä väittelin Juudan ylimysten kanssa ja sanoin heille: "Miksi te teette näin pahoin ja häpäisette sapatinpäivän!

18. Eivätkö teidän isänne tehneet juuri näin ja eikö Jumalamme siksi antanut kaiken tämän pahan kohdata meitä ja tätä kaupunkia! Silti te vain lisäätte vihaa Israelin päälle, kun häpäisette sapatin."

19. Kun Jerusalemin porteilla alkoi hämärtää ennen sapattia, minä käskin sulkea ovet ja kielsin avaamasta niitä ennen sapatin päättymistä. Minä asetin palvelijoitani porteille, ettei yhtään kuormaa pääsisi kaupunkiin sapatinpäivänä.

20. Kauppiaat ja kaikenlaisen tavaran myyjät jäivät yöksi Jerusalemin ulkopuolelle kerran tai kaksi.

21. Silloin minä varoitin heitä ja sanoin heille: "Miksi te jäätte yöksi muurin edustalle? Jos vielä kerran teette sen, minä käyn teihin käsiksi." Siitä lähtien he eivät enää tulleet sapattina.

22. Minä sanoin leeviläisille, että heidän tulee puhdistautua ja tulla vartioimaan portteja, jotta sapatinpäivän pyhittäisiin. Jumalani, muista hyväkseni myös tämä ja sääli minua suuren hyvyytesi tähden.

23. Noina päivinä minä näin myös juutalaisia, jotka olivat ottaneet vaimoikseen asdodilaisia, ammonilaisia ja mooabilaisia naisia.

24. Puolet heidän lapsistaan puhui asdodin kieltä tai jonkin muun kansan kieltä. He eivät osanneet puhua juudan kieltä.

<<Tarkistettu tähän asti>>

25. Minä väittelin heidän kanssaan ja kirosin heitä, löin muutamia heistä ja revin heitä parrasta. Minä vannotin heitä Jumalan nimessä: "Älkää antako tyttäriänne vaimoiksi heidän pojilleen älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne tai itsellenne.

26. Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Yhdelläkään monista kansoista ei ollut hänen vertaistaan kuningasta. Hän oli rakas Jumalalleen, ja Jumala asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi. Kuitenkin vieraiden kansojen naiset saivat hänetkin tekemään syntiä.

27. Täytyykö meidän yhä saada kuulla teidän harjoittaneen kaikkea tätä suurta pahuutta ja olleen uskottomia meidän Jumalaamme kohtaan ottamalla vaimoiksenne muukalaisnaisia?

28. Yhden ylimmäisen papin Eljasibin pojan Joojadan pojista, hooronilaisen Sanballatin vävyn, minä karkoitin luotani.

29. Jumalani, muista, että he ovat saastuttaneet pappeuden sekä pappeutta ja leeviläisiä koskevan liiton.

30. Minä puhdistin kansan kaikista muukalaisista ja järjestin tehtävät papeille ja leeviläisille, jokaiselle hänen tehtävänsä mukaan,

31. samoin määräajat, jolloin halot, uhrit ja ensihedelmät oli tuotava . Jumalani, muista tämä minun hyväkseni.

---

[1] 7:3 Kirj: auringon kuumuuteen mennessä.

[2] 7:43 Vrt. rinnakkaiskohta Esra 2:40 hepr. teksti.

[3] 9:37 Kirj: ruumiitamme.

[4] 11:20 Kirj: kaikissa.