Make your own free website on Tripod.com

Laulujen laulu

 

1. luku

 

Sulhasen rakkauden suloisuus

 

1. Laulujen laulu, jonka Salomo kirjoitti.

 

Sulamit:

2. ”Suudelkoon hän minua, suudelkoon suullaan -

sinun rakkautesi on parempaa kuin viini!

3. Voiteidesi hyvän tuoksun tähden nimesi on Vuodatettu Öljy,
sen tähden nuoret naiset rakastavat sinua.

4. Vedä minut mukaasi, rientäkäämme!

Kuningas on tuonut minut huoneisiinsa. ”

”Me riemuitsemme ja iloitsemme sinussa,
me ylistämme rakkauttasi paremmaksi kuin viiniä!

Oikeassa ovat ne, jotka sinua rakastavat!”

5. "Jerusalemin tyttäret!

Minä olen musta mutta kaunis

kuin Keedarin teltat,

kuin Salomon seinäverhot.

6. Älkää katsoko sitä, että minä olen sysimusta,

että olen päivän paahtama.

Äitini pojat vihastuivat minuun,

panivat minut vartioimaan viinitarhoja

- en saanut vartioida omaa viinitarhaani."

 

Sulamit Salomolle:

7 "Kerro minulle sinä, jota rakastan sydämestäni,

missä paimennat laumaasi,

missä annat sen levätä keskipäivällä.

Miksi minun pitäisi joutua hunnutettuna

toveriesi laumojen luo!"

 

Salomo:

8. " Jos et itse tiedä sitä,

sinä naisista kaunein,

lähde kulkemaan lammasten jälkiä

ja kaitse karitsoitasi paimenten telttapaikoilla.

9. Armaani, minä vertaan sinua

faraon vaunuja vetävään tammaani.

10. Ihanat ovat poskesi ketjuineen,

kaulasi helminauhoineen.”

11. Me teemme sinulle kultaketjut

ja niihin hopeaiset nastat.”

 

Sulamit:

12. "Minun nardukseni tuoksui sinne asti,

missä kuningas aterioi.

13. Rakkaani on minulle mirhakimppu,

joka lepää rintojeni välissä.

14. Rakkaani on minulle

Een-Gedin viinitarhojen hennankukkaterttu."

 

Salomo:

15. "Katso, sinä olet kaunis, armaani,

kuinka kaunis oletkaan!

Silmäsi ovat kuin kyyhkyt."

 

Sulamit:

16. "Kuinka komea sinä oletkaan, rakkaani, kuinka ihana!

Kuinka vehreä on vuoteemme!

17. Talomme hirret ovat setripuuta,

kattoparrumme sypressiä."

 

2. luku

 

Saaronin kukka

 

Sulamit:

1. "Minä olen Saaronin kukka,

olen laaksojen lilja."

 

Salomo:

2. "Kuin lilja ohdakkeiden keskellä

on minun armaani neitosten keskellä."

 

Sulamit:

3. "Kuin omenapuu metsän puiden keskellä

on minun rakkaani nuorukaisten keskellä.

Sen varjossa minusta on ihanaa istua

ja sen hedelmä on makea suussani.

4. Hän on tuonut minut viinimajaan,

ja rakkaus on hänen lippunaan minun ylläni.

5. Vahvistakaa minua rusinakakuilla,

virvoittakaa minua omenilla,

sillä minä olen rakkaudenkipeä.

6. Hänen vasen kätensä on pääni alla

ja hänen oikea kätensä halaa minua.

7. Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret,

gasellien tai villipeurojen kautta:

älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,

ennen kuin se itse haluaa.”

 

Rakkauden kevät

 

Sulamit:

8. Rakkaani ääni!

Juuri nyt hän on tulossa

loikkien vuorilla,

hyppien kukkuloilla.

9. Rakkaani on kuin gaselli

tai nuori peura.

Juuri nyt hän seisoo

seinämme takana

katsellen ikkunasta,

kurkistellen ristikon läpi.

10. Rakkaani alkoi puhua ja sanoi minulle:

Salomo:

’Nouse, armaani,

sinä kaunokaiseni, ja tule!

11. Näethän, että talvi on mennyt -
sateet ovat ohitse, menneet menojaan,

12. ja maassa näkyy kukkia.

On tullut laulun aika,

ja maassamme kuuluu metsäkyyhkysen ääni.

13. Viikunapuu tekee keväthedelmää,
viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuvat.
Nouse, armaani,

sinä kaunokaiseni, ja tule.

14. Kyyhkyseni, joka pesit kallionkoloissa,

pengermien kätköissä:

näytä minulle itsesi,

anna minun kuulla äänesi,

sillä sinun äänesi on suloinen

ja olemuksesi ihana.

15. Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut,
jotka turmelevat viinitarhoja,

onhan viinitarhamme kukassa.’”

 

Sulamit:

16. Rakkaani on minun ja minä hänen –

hän paimentaa liljojen keskellä.

17. Kunnes illan tuuli herää

ja varjot pitenevät,

kiertele Beterin vuorilla, rakkaani,

kuin gaselli, kuin nuori peura.”

 

3. luku

 

Missä on rakkaani

 

Sulamit:

1. Öisin minä etsin vuoteellani häntä,

jota sydämestäni rakastan.

Minä etsin häntä, mutta en löytänyt.

2. Minäpä nousen ja kiertelen kaupunkia,

katuja ja toreja.

Tahdon etsiä häntä, jota sydämestäni rakastan.

Minä etsin häntä, mutta en löytänyt.

3. Minut kohtasivat vartijat,

jotka kiertävät kaupunkia.
"Oletteko nähneet häntä, jota rakastan sydämestäni?"

4. Tuskin olin kulkenut heidän ohitseen,
kun löysin hänet, jota sydämestäni rakastan.
Minä tartuin häneen enkä päästänyt häntä,
ennen kuin olin saattanut hänet äitini taloon,

kantajani kammioon.

5. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret,
gasellien tai villipeurojen kautta:
älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,

ennen kuin se itse haluaa.

 

Hän saapuu!

 

Jerusalemin tyttäret:

6. Kuka on tuo, joka tulee erämaasta

kuin savupatsaat,
tuoksuen mirhalta ja suitsukkeelta,

kaikenlaisilta kauppiaiden tuoksujauheilta?

7. Katsokaa, Salomon lepovuode!
Sen ympärillä on kuusikymmentä urhoa,

Israelin valiomiehiä,

8. kaikki miekkamiehiä, sotaan harjaantuneita,

jokaisella miekkansa kupeellaan

yön kauhujen vuoksi.

9. Kuningas Salomo teetti itselleen

kantotuolin Libanonin puista.

10. Hän teetti sen pylväät hopeasta,

sen alaosan kullasta,

istuimen purppurasta.

Sen sisustan koristeli

Jerusalemin tyttärien rakkaus.

11. Siionin tyttäret, tulkaa ja katsokaa

kuningas Salomoa, kruunua,

jolla hänen äitinsä hänet kruunasi
hänen hääpäivänään,

päivänä, jolloin hänen sydämensä iloitsi.

 

4. luku

 

Sulhanen ylistää morsiamen kauneutta

 

Salomo:

1. ”Kuinka kaunis sinä oletkaan, armaani,

kuinka kaunis oletkaan!

Sinun silmäsi huntusi takana

ovat kyyhkysen kaltaiset;
hiuksesi ovat kuin musta vuohilauma,

joka laskeutuu Gileadin vuorilta.

2. Sinun hampaasi ovat kuin lauma kerittyjä lampaita,

jotka ovat nousseet pestyinä vedestä;

kaikilla on parinsa,

ei yhtään yksinäistä.

3. Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha,

ja sanasi ovat suloisia.

Poskesi ovat huntusi takana

kuin granaattiomenan puolikkaat.

4. Kaulasi on kuin Daavidin torni,

asevarastoksi rakennettu.
Siinä riippuu tuhat kilpeä,

sankareiden kilpiä kaikki.

5. Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa,
kuin gasellin kaksoset,

jotka makaavat liljojen keskellä.

6. Kunnes illan tuuli herää

ja varjot pitenevät,

minä käyskentelen mirhavuorella

ja suitsukekukkulalla.
7. Sinä olet täydellisen kaunis, armaani;

sinussa ei ole yhtään virhettä.

8. Tule kanssani Libanonilta, morsiameni,

tule kanssani Libanonilta.
Tule pois Amanan huipulta,

Senirin ja Hermonin huipuilta,

leijonien asuinsijoilta,

pantterien vuorilta.

 

Sulhanen ylistää morsiamen rakkautta

 

9. Olet vienyt sydämeni, siskoni, morsiameni,

olet vienyt sydämeni yhdellä silmäykselläsi,
yhdellä kaulaketjusi helmellä.

10. Kuinka ihana onkaan rakkautesi, siskoni, morsiameni!
Kuinka paljon suloisempaa rakkautesi on kuin viini
ja voiteittesi tuoksu kuin kaikki muut tuoksut!

11. Sinun huuliltasi tiukkuu hunajaa, morsiameni;
kielesi alla on hunajaa ja maitoa.
Sinun vaatteesi tuoksuvat kuin Libanon.

 

Rakkauden paratiisi

 

12. Siskoni, morsiameni, olet lukittu puutarha,
lukittu yrttitarha, sinetöity lähde,

13. paratiisi, joka versot granaattiomenia,
herkullisia hedelmiä,

hennaa ja nardusta,

14. sahramia, mausteruokoa ja kanelia
ja kaikkia suitsukepuita,

mirhaa ja aloeta
sekä kaikkia parhaita maustekasveja.

15. Sinä olet puutarhojen lähde,
elävien vetten kaivo,

Libanonilta virtaavien."

 

Sulamit:

16. "Herää, pohjatuuli, ja tule, etelätuuli -

puhalla yrttitarhaani, että sen tuoksut leviäisivät,
että rakkaani tulisi puutarhaansa

ja söisi sen herkullisia hedelmiä."

 

5. luku

 

Morsian unelmoi

 

Salomo:

1. "Olen tullut yrttitarhaani, siskoni, morsiameni;

olen poiminut mirhani ja balsamini,

olen syönyt hunajaa hunajakennostani,

olen juonut viinini ja maitoni.

Syökää, ystävät,

juokaa ja juopukaa, rakkaat.”

 

Sulamit:

2. ”Minä nukun, mutta sydämeni valvoo.

Rakkaani kolkuttaa ja sanoo:

’Avaa minulle, siskoseni, armaani,

kyyhkyseni, täydelliseni!

Pääni on kokonaan märkä kasteesta,

kiharani yön pisaroista.’

3. Olen riisunut ihokkaani –

kuinka voisin pukea sen päälleni?
Olen pessyt jalkani –

kuinka voisin tahrata ne?

4. Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään,
ja kaipaukseni häntä kohtaan heräsi.

5. Minä nousin avaamaan rakkaalleni

ja käsistäni tihkui mirhaa,

sormistani tihkui sulaa mirhaa

lukon kädensijaan.

6. Minä avasin rakkaalleni,

mutta rakkaani oli lähtenyt pois, mennyt menojaan.

Hänen puhuessaan oli sieluni lähtenyt häntä kohti;
minä etsin häntä mutta en löytänyt,

minä huusin häntä, mutta hän ei vastannut minulle.

7. Minua kohtasivat vartijat,

jotka kiertävät kaupunkia.

He löivät ja haavoittivat minua –

riistivät huntuni yltäni muurien vartijat.

8. ”Minä vannotan teitä,

Jerusalemin tyttäret, muistakaa

mitä kerrotte rakkaalleni, jos löydätte hänet -

että minä olen rakkaudenkipeä."

 

Morsian ylistää sulhasensa ihanuutta

 

Jerusalemin tyttäret:

9. ”Mitä sinun rakkaallasi on,

sinä naisista kaunein,

jota toisten rakkailla ei ole?

Mitä sinun rakkaallasi on,

jota toisten rakkailla ei ole,

koska meitä näin vannotat?"

 

Sulamit:

10. "Minun rakkaani on sädehtivä, hän on verevä,

kymmenien tuhansien joukosta

hän erottuu päätään pitempanä.

11. Hänen päänsä on puhtainta kultaa,
hänen suortuvansa kiharaiset,

mustat kuin korppi.

12. Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset

vesipurojen varsilla, runsauden ääressä istuvat,
jotka ovat kylpeneet maidossa.

13. Hänen poskensa ovat kuin mausteistutukset,
kuin tuoksuvien yrttien istutukset.
Hänen huulensa ovat liljat,

joista tippuu sulaa mirhaa.

14. Hänen käsivartensa ovat kultatangot,
joihin on upotettu krysoliitteja.
Hänen vatsansa on norsunluinen,

safiireilla peitetty taideteos.

15. Hänen säärensä ovat marmoripatsaat

kultaisilla jalustoilla.

Hän on näöltään kuin Libanon,

uhkea kuin setripuut.

16. Hänen suunsa on kuin makeiset,

hän on aivan ihana.
Sellainen on minun rakkaani,

sellainen on ystäväni, Jerusalemin tyttäret."

 

6. luku

 

Minä kuulun rakkaalleni ja hän minulle

 

Jerusalemin tyttäret:

1. "Minne rakkaasi on mennyt,

sinä naisista kaunein?
Minne on rakkaasi lähtenyt,

että voisimme etsiä häntä yhdessä?"

 

Sulamit:

2. "Rakkaani on mennyt puutarhaansa,

mausteistutusten luo,
paimentamaan laumaansa yrttitarhoissa

ja poimimaan liljoja.

3. Minä olen rakkaani oma,

ja rakkaani on minun -

hän, joka paimentaa laumaansa

liljojen keskellä."

 

Silmäsi lumoavat minut

 

Salomo rakkaalleen:

4. "Armaani, sinä olet kaunis kuin Tirsa,
olet ylväs kuin Jerusalem,

pelottava kuin sotajoukot lippuineen.

5. Käännä silmäsi pois minusta,

sillä ne lumoavat minut.
Sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma,

joka laskeutuu Gileadilta.

6. Hampaasi ovat kuin lauma karitsoita,

jotka ovat nousseet pesulta;

kaikilla on parinsa,

ei yhtään yksinäistä.

7. Sinun poskesi huntusi takana

ovat kuin granaattiomenan puolikkaat

8. Kuningattaria, heitä minulla on kuusikymmentä,

sivuvaimoja kahdeksankymmentä

ja neitsyitä lukematon määrä.

9. Yksi ainoa on minun kyyhkyseni, täydelliseni,
äitinsä ainoa, synnyttäjänsä valio.
Hänet nähdessään neitoset ylistävät häntä onnelliseksi,

kuningattaret ja sivuvaimot ylistelevät häntä."

 

Kuninkaan hovinaiset:

10. "Kuka on tuo neito, joka on näöltään kuin aamun sarastus,

kaunis kuin kuu,
kirkas kuin päivänpaiste,

pelottava kuin sotajoukot?"

 

Sulamit:

11. "Menin pähkinätarhaan

katselemaan laakson vehreyttä,

katsomaan, joko viiniköynnös versoo,

joko granaattipuut kukkivat.

12. En tiennyt, että toiveeni oli toteutunut

ja asettanut minut jalon kansani vaunuihin."

 

7. luku

 

Morsian hurmaa kuninkaatkin

 

Salomo:

1. Tule takaisin, palaa, Sulamit!

Tule, tule takaisin, että voisimme katsella sinua!
Mitä katselette Sulamitissa,
kun hän karkeloi leirien välissä?"

2. "Kuinka kauniisti asteletkaan kengissäsi,

jalosukuinen neito!
Lanteidesi kaarteet ovat

kuin taiturin tekemät korut.

3. Sinun napasi on pyöreä malja,

josta sekoitettu viini ei saa puuttua,

vyötärösi on vehnälyhde,

liljojen ympäröimä.

4. Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa,

kuin gasellin kaksoset.

5. Kaulasi on kuin norsunluinen torni,

silmäsi ovat kuin Hesbonin lammikot

Bat-Rabbimin portin luona.

Nenäsi on kuin Libanonin torni,

joka katsoo Damaskoon päin.

6. Kuin Karmel kohoaa Sinun pääsi,

sen palmikot ovat kuin purppuraa –

sen suortuviin on kuningas sidottu.

 

Rakkaan ihanuus

 

7. Kuinka kaunis, kuinka suloinen oletkaan,

rakkain, ihanuuksinesi!

8. Tällainen on vartalosi – se on kuin palmupuu,
ja rintasi ovat kuin hedelmätertut.

9. Minä ajattelin: nousen palmupuuhun,

tartun sen oksiin;
olkoot rintasi silloin

kuin viiniköynnöksen rypäleet,
hengityksesi tuoksu

kuin omenain tuoksu

10. ja suusi kuin hyvä viini –

 se valahtaa helposti rakkaaseeni
ja hyväilee nukkuvien huulia.

 

Lähtekäämme maalle, rakkaani!

 

Sulamit:

11. Minä kuulun rakkaalleni,

ja minuun on hänen halunsa.

12. Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle,

yöpykäämme kylissä.

13. Menkäämme varhain viinitarhoihin
katsomaan, joko viiniköynnös kukkii,
joko ummut ovat auenneet,
joko kukkivat granaattipuut.
Siellä annan sinulle rakkauteni.

14. Lemmenmarjat tuoksuvat,
ja oviemme edessä on kaikenlaisia herkkuja, uusia ja vanhoja:
sinua varten, rakkaani, olen ne kätkenyt."

 

8. luku

 

Olisitpa oma veljeni!

 

Sulamit:

1. "Olisitpa kuin oma veljeni,

äitini rintoja imenyt!
Tapaisin sinut ulkona, suutelisin sinua,

eikä kukaan halveksisi minua.

2. Minä johtaisin sinua, veisin äitini taloon,

hänen, joka on minua opettanut.
Minä antaisin juodaksesi maustettua viiniä,

granaattiomieni mehua.

3. Hänen vasen kätensä on minun pääni alla,

ja hänen oikea kätensä halaa minua.

4. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret:
älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,

ennen kuin se itse haluaa.”

 

Rakkaus on väkevä kuin kuolema

 

5. ”Kuka tuolla tulee erämaasta

rakkaaseensa nojaten?”
”Omenapuun alla minä sinut herätin.
Siellä äitisi oli synnytyskivuissa vuoksesi,

siellä emosi sinut synnytti.

6. Pane minut kuin sinettinä sydämellesi,

kuin sinettinä käsivarrellesi,
sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema,

tuima kuin tuonela on sen kiivaus.
Herran tulen liekkejä ovat sen liekit.
7. Eivät suuret vedet voi sammuttaa rakkautta,
eivät virrat hukuttaa sitä tulvaansa.
Jos joku tarjoaisi koko talonsa ja omaisuutensa rakkauden hinnaksi,
häntä vain halveksittaisiin suuresti."

 

Veljet kiusoittelevat sisartaan

 

8. "Meillä on pieni sisko,

jolla ei vielä ole rintoja.
Mitä teemme siskollemme silloin,

kun hänestä aletaan puhua?

9. Jos hän on muuri, rakennamme sille

hopeaisen harjan.
Jos hän on ovi, suljemme sen

setrilaudoin."

 

Sulamit:

10. "Minä olen muuri,

ja rintani ovat kuin tornit.
Näin minusta on tullut hänen silmissään

kuin antautuva.

11. Salomolla oli viinitarha

Baal-Haamonissa.
Hän antoi viinitarhan vartijoiden huostaan:
jokaisen tuli antaa sen hedelmistä tuhat sekeliä hopeaa.

12. Minun viinitarhani, minun omani, on edessäni.
Ne tuhat hopeasekeliä kuuluvat sinulle, Salomo,
ja kaksisataa sen hedelmien vartijoille."

 

Salomo:

13. "Hedelmätarhojen asujatar,

toverit kuuntelevat ääntäsi;
anna minunkin kuulla sitä."

 

Sulamit:

14. "Riennä, rakkaani, ja ole kuin gaselli,
tai kuin nuori peura tuoksuvilla vuorilla."