Make your own free website on Tripod.com

Jeremian Kirja

 

ENNEN JERUSALEMIN VALLOITUSTA

 

1. luku

 

Herra kutsuu Jeremian profeetaksi

 

1. Jeremian, Hilkian pojan, sanat. Hän oli Anatotissa, Benjaminin maassa, asuvia pappeja.

2. Hänelle tuli Herran sana Juudan kuninkaan Joosian, Aamonin pojan, päivinä, tämän kolmantenatoista hallitusvuotena.

3. Se tuli hänelle vielä Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, päivinä ja edelleen Juudan kuninkaan Sidkian, Joosian pojan, yhdennentoista vuoden loppuun asti. Sen vuoden viidennessä kuussa Jerusalemin asukkaat vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

4. Minulle tuli tämä Herran sana:

5. "Ennen kuin minä muovasin sinut kohdussa, minä jo tunsin sinut,

ja ennen kuin sinä synnyit, minä jo pyhitin sinut.

Minä asetin sinut profeetaksi kansoille.“

6. Mutta minä sanoin: "Voi, Herra Jumala!

Enhän minä osaa puhua, sillä minä olen vain poikanen."

7. Herra sanoi minulle:

"Älä sano: 'Minä olen vain poikanen',

vaan mene, minne ikinä minä sinut lähetän,

ja puhu kaikki, mistä minä annan sinulle käskyn.

8. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi pelastaakseni sinut, sanoo Herra."

9. Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:

"Katso, minä olen pannut sanani sinun suuhusi.

10. Ymmärrä, että minä olen asettanut sinut tänä päivänä

yli kansojen ja valtakuntien repimään ja hajottamaan,

hävittämään ja tuhoamaan, rakentamaan ja istuttamaan."

 

Mantelipuu ja kiehuva pata

 

11. Minulle tuli tämä Herran sana: "Mitä sinä näet, Jeremia?" Minä vastasin: "Minä näen mantelipuun[1] oksan.“

12. Herra sanoi minulle: "Sinä olet nähnyt hyvin, sillä minä valvon[2], että minun sanani toteutuu.“

13. Toisen kerran minulle tuli tämä Herran sana: "Mitä sinä näet?" Minä vastasin: "Minä näen kiehuvan padan ja sen kyljen pohjoisen suunnasta.“

14. Herra sanoi minulle:

"Onnettomuus on kaatuva pohjoisesta

kaikkien maan asukasten päälle,

15. sillä minä kutsun kaikki pohjoisten valtakuntien heimot,

sanoo Herra.

Ne tulevat ja asettavat kukin valtaistuimensa

Jerusalemin porteille,

kaikkien sen muurien ympärille

ja kaikkien Juudan kaupunkien ympärille.

16. Sitten minä julistan Juudan asukkaille tuomioni

kaiken heidän pahuutensa vuoksi,

koska he ovat hylänneet minut,

polttaneet uhreja muille jumalille

ja palvoneet sitä, mitä ovat itse tehneet.

 

Herra lupaa olla Jeremian kanssa

 

17. Valmistaudu sinä matkaan[3]

ja lähde puhumaan heille kaikki,

mitä minä käsken sinun puhua.

Älä kauhistu heitä, etten minä kauhistuttaisi sinua heidän edessään.

18. Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin,

rautapatsaan ja vaskimuurin koko maata vastaan,

Juudan kuninkaita, sen ruhtinaita,

sen pappeja vastaan ja maan kansaa vastaan.

19. He sotivat sinua vastaan mutta eivät voita sinua,

sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra."

 

2. luku

 

Israel on hylännyt Herran

 

1. Minulle tuli tämä Herran sana:

2. "Mene, julista jerusalemilaisten kuullen

ja sano: Näin sanoo Herra:

Minä muistan sinun nuoruusaikasi uskollisuuden,

morsiusaikasi rakkauden.

Sinä seurasit minua autiomaassa,

kylvämättömässä maassa.

3. Israel ja sen ensisato

on pyhitetty Herralle.

Kaikista, jotka syövät sitä, tulee syyllisiä –

onnettomuus kohtaa heitä, sanoo Herra.

4. Kuulkaa Herran sana, te Jaakobin suku

ja kaikki Israelin heimon heimot!

5. Näin sanoo Herra:

Mitä vääryyttä isänne löysivät minusta,

koska he loittonivat minusta

ja lähtivät seuraamaan turhuutta?

Niinpä heistä tuli turhanpäiväisiä.

6. He eivät kysyneet: 'Missä on Herra,

joka toi meidät pois Egyptin maasta

ja johdatti meitä autiomaassa,

arojen ja kuilujen maassa,

kuivuuden ja kuoleman varjon maassa,

jossa ei kukaan kulje ja jossa ei yksikään ihminen asu?'

7. Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan

syömään sen hedelmiä ja hyvyyttä,

mutta sinne tultuanne te saastutitte minun maani

ja teitte minun perintöosani inhottavaksi.

8. Papit eivät kysyneet: 'Missä on Herra?'

Ne, joilla on opetus hallussaan, eivät tunteneet minua,

paimenet luopuivat minusta

ja profeetat ennustivat Baalin nimessä

seuraten jumalia, joista ei ole hyötyä.

9. Sen tähden minä käyn vielä oikeutta teidän kanssanne

ja teidän lastenne lasten kanssa minä käyn oikeutta, sanoo Herra.

10. Menkää kittiläisten saarille katsomaan

ja lähettäkää Keedariin tutkimaan tarkoin

ja näkemään, onko tällaista tapahtunut.

11. Onko mikään kansa vaihtanut jumalia?

Eiväthän ne tosin jumalia olekaan,

mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa siihen,

josta ei ole hyötyä.

12. Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa,

tyrmistykää perin pohjin, sanoo Herra!

13. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisesti pahaa:

minut, elävän veden lähteen, he ovat hylänneet

louhiakseen itselleen vesisäiliöitä,

särkyneitä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.

14. Ei kai Israel ole ostettu tai kotona syntynyt orja?

Minkä tähden hän sitten on joutunut saaliiksi?

15. Häntä vastaan karjuvat nuoret leijonat kovalla äänellään.

Ne tekivät hänen maansa autioksi,

hänen kaupunkinsa poltettiin asujattomiksi.

16. Myös noofilaiset ja tahpanheelaiset

laidunsivat karjaansa päälaellasi.

17. Eikö sinulle tee tätä se,

että hylkäät Herran, sinun Jumalasi,

vaikka hän tahtoo johdattaa sinua tiellä?

18. Ja nyt, mitä menemistä sinulla on Egyptiin

juomaan Siihorin vettä?

Mitä menemistä sinulla on Assuriin

juomaan Eufrat-virran vettä?

19. Sinun pahuutesi kurittaa sinua

ja luopumuksesi nuhtelee sinua.

Niin, tiedä ja ymmärrä, kuinka pahaa ja katkeraa se on,

että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi,

eikä sinulla ole minun pelkoani,

sanoo Herra, Jumala Sebaot.

 

Israel palvelee epäjumalia

 

20. Totisesti, muinoin minä särjin ikeesi ja katkaisin kahleesi.

Mutta sinä sanoit: 'En tahdo palvella', sillä sinä lojuit porttona

kaikilla korkeilla kukkuloilla ja kaikkien vehreiden puiden alla.

21. Minä olin istuttanut sinut jaloksi viiniköynnökseksi

kokonaan aidosta siemenestä.

Kuinka olet voinut muuttua edessäni

vieraan viiniköynnöksen villiversoiksi?

22. Vaikka pesisit itsesi saippualla

ja käyttäisit paljon lipeää,

syntiesi tahrat pysyvät yhä edessäni,

sanoo Herra Jumala.

23. Kuinka saatat sanoa: 'En ole saastuttanut itseäni

enkä seurannut baaleja'?

Katso tietäsi laaksossa

ja tiedä, mitä olet tehnyt,

sinä nopea, nuori naaraskameli,

joka juokset sinne ja tänne!

24. Villiaasi, autiomaahan tottunut,

joka nuuhkii ilmaa himoissaan –

kuka voi hallita sitä[4]?

Ei yhdenkään, jotka sitä etsii, tarvitse väsyttää itseään –

kun tulee sen kuukausi, sen kyllä löytää.

25. Varo, ettet juokse jalkaasi anturattomaksi

ja kurkkuasi janoiseksi.

Mutta sinä sanot: 'Turha toivo! Ei tule kuuloonkaan,

sillä minä rakastan muukalaisia

ja niitä minä seuraan.'

26. Itse teosta tavatun varkaan häpeään

joutuvat Israelin heimo

ja sen kuninkaat, ruhtinaat,

papit ja profeetat.

27. He sanovat puulle: 'Sinä olet minun isäni'

ja kivelle: 'Sinä olet minut synnyttänyt.’

He ovat näet kääntäneet minulle selkänsä

eivätkä kasvojaan.

Onnettomuutensa aikana he kuitenkin sanovat:

'Nouse ja pelasta meidät.’

28. Niin, missä ovat sinun jumalasi, jotka olet itsellesi tehnyt?

Nouskoot nyt avuksesi,

jos voivat pelastaa sinut onnettomuutesi aikana,

sillä sinulla on yhtä monta jumalaa

kuin kaupunkiakin, Juuda.

29. Miksi te riitelette minun kanssani?

Kaikki te olette rikkoneet minua vastaan,

sanoo Herra.

30. Turhaan minä olen lyönyt teidän lapsianne –

eivät he ole ottaneet kurituksesta opikseen!

Teidän miekkanne on tappanut profeettojanne

kuin hävittävä leijona.

31. Olette tekin sukupolvi!

Pankaa merkille, mitä Herra on sanonut:

Olenko minä ollut Israelille autiomaa, pimeyden maa?

Miksi minun kansani sanoo:

'Me juoksemme valtoimina

emmekä tule enää sinun luoksesi.’

 

Israel uskottelee olevansa syytön

 

32. Unohtaako neitsyt koristeensa,

morsian korunsa?

Minun kansani on kuitenkin unohtanut minut

lukemattomina päivinä.

33. Kuinka ovelasti kuljetkaan

lempeä etsiessäsi!

Olet kuin oletkin perehtynyt pahuuden teihin.

34. Myös vaatteidesi liepeet ovat

murhattujen köyhien, viatonten veressä,

vaikka et tavannut heitä murtautumasta sisälle.

Kaikesta tästä huolimatta

35. sinä sanot: 'Koska minä olen syytön,

hänen vihansa ei varmaan enää kohdistu minuun.’

Katso, minä käyn oikeutta sinun kanssasi,

koska sinä sanot: 'En ole tehnyt syntiä.’

36. Kuinka sinä niin kovin kevyesti muutat suuntaa!

Tulet saamaan häpeän Egyptistäkin,

niin kuin olet saanut häpeän Assurista.

37. Myös sieltä tulet lähtemään kädet pääsi päällä,

sillä Herra on hylännyt ne, joihin sinä luotat,

eikä heistä sinulle menestystä tule."

 

3. luku

 

Israelin ja Juudan uskottomuus

 

1. Kysymys kuuluu:

Jos mies lähettää pois vaimonsa

ja tämä lähtee hänen luotaan

ja joutuu toisen miehen vaimoksi,

voiko se mies enää palata tuon naisen luokse?

Eikö tuo maa

tule kuin tulekin silloin saastutetuksi?

Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen naapurin kanssa,

ja palaisit silti minun luokseni, sanoo Herra!

2. Nosta katseesi kukkuloille ja katso:

missä sinua ei olisi maattu?

Teitten vieressä sinä istuit heitä odotellen

kuin arabi autiomaassa

ja saastutit maan haureudellasi ja pahuudellasi.

3. Sadekuurot estyivät tulemasta,

kevätsadetta ei ollut,

mutta sinulla oli porttonaisen otsa:

sinä kieltäydyit häpeämästä.

4. Etkö sinä nyt kuitenkin kutsu minua:

"Isäni, sinä olet nuoruuteni ystävä!

5. Pitääkö hän aina syntini muistissa,

vartioiko hän sitä ikuisesti?"

Näinhän sinä puhut ja teet pahaa,

ja kyllä sinä siihen pystyt.

6. Kuningas Joosian päivinä Herra sanoi minulle: "Oletko nähnyt, mitä luopio Israel on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla sekä kaikkien vehreiden puiden alla ja harjoitti siellä haureutta.

7. Kun hän oli kaiken tämän tehnyt, minä ajattelin, että hän palaisi minun luokseni, mutta hän ei palannut. Hänen petollinen sisarensa Juuda näki sen.

8. Ja minä näin että huolimatta kaikesta – siitä, että luopio Israel oli tehnyt aviorikoksen, ja että minä olin antanut hänelle erokirjan ja olin lähettänyt hänet pois - ei hänen sisarensa, petollinen Juuda, kuitenkaan pelännyt, vaan meni ja harjoitti hänkin haureutta.

9. Israelin haureus oli hänestä pikkuasia, ja hän saastutti maan tekemällä aviorikoksen kiven ja puun kanssa.

10. Kaikesta tästä huolimatta hänen petollinen sisarensa Juuda ei palannut minun luokseni kaikesta sydämestään vaan teeskennellen, sanoo Herra."

 

Kehotus parannukseen

 

11. Herra sanoi vielä minulle: "Luopio Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi kuin petollinen Juuda.

12. Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano:

Palaa, sinä luopio Israel, sanoo Herra!

Minä en enää synkistä teille kasvojani,

sillä minä olen uskollinen, sanoo Herra,

enkä pidä syntejänne mielessäni ikuisesti.

13. Ainoastaan tunne syntisi,

että olet rikkonut Herraa, Jumalaasi vastaan –

juossut sinne tänne vieraiden jumalien luokse kaikkien vehreiden puiden alle – etkä ole kuullut minun ääntäni, sanoo Herra.

14. Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni. Minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi heimosta, ja tuon teidät Siioniin.

15. Minä annan teille sydämeni mukaisia paimenia, ja he kaitsevat teitä ymmärtäväisesti ja taitavasti.

16. Näin sanoo Herra: ”Kun te niinä päivinä lisäännytte ja olette hedelmällisiä maassa, ei enää puhuta Herran liitonarkista. Se ei nouse enää mieleen eikä sitä enää muisteta – siihen ei enää kiinnitetä huomiota eikä sellaista enää tehdä.

17. Siihen aikaan Jerusalemia sanotaan Herran valtaistuimeksi ja kaikki kansat kokoontuvat Herran nimessä sinne, Jerusalemiin, eivätkä enää vaella pahoin ja paatunein sydämin.

18. Niinä päivinä Juudan heimo vaeltaa Israelin heimon luo, ja ne tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.

19. Minä ajattelin,

kuinka asettaisin sinut lasten joukkoon

ja antaisin sinulle ihanan maan, kunniaperinnön,

paremman kuin millään monista kansoista!

Minä ajattelin, että sinä kutsuisit minua isäksi

etkä koskaan kääntyisi pois seuraamasta minua.

20. Siitä huolimatta te, Israelin heimo, olette olleet pettäneet minua

niin kuin vaimo on pettänyt puolisoaan, sanoo Herra.

21. Kalliokukkuloilta kuuluu itku

israelilaisten anoessa armoa,

sillä he ovat turmelleet vaelluksensa,

ovat unohtaneet Herran, Jumalansa.

22. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset,

niin minä parannan teidän luopumuksenne."

"Katso, me tulemme sinun luoksesi,

sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.

23. Totisesti, turhaan me odotamme apua kukkuloilta,

monilta vuorilta.

Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme,

on Israelin pelastus.

24. Häpeä on syönyt

isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti,

heidän lampaansa ja raavaansa, poikansa ja tyttärensä.

25. Maatkaamme maassa häpeämme vuoksi,

ja häväistyksemme peittäköön meidät,

sillä me, me ja meidän isämme,

olemme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan

nuoruudestamme tähän päivään asti,

emmekä ole olleet kuuliaisille Herran, meidän Jumalamme, äänelle."

 

4. luku

 

Ympärileikatkaa sydämenne

 

1. "Näin sanoo Herra: ”Jos sinä, Israel, palaat

palaa minun luokseni,

ja jos poistat inhottavat epäjumalasi

minun kasvojeni edestä, etkä enää harhaile,

2. vaan vannot totuudessa, oikein ja vanhurskaasti:

'Niin totta kuin Herra elää',

niin kansat tulevat siunaamaan itsensä hänen nimessään,

ja kerskaamaan hänen nimessään.

3. Sillä näin sanoo Herra

Juudan miehille ja Jerusalemille:

Kyntäkää itsellenne uudispelto

älkääkä kylväkö orjantappuroiden sekaan.

4. Ympärileikatkaa itsenne Herralle

ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat!

Muuten minun vihani syttyy kuin tuli teidän tekojenne pahuuden tähden,

ja kun se palaa, ei sitä voi kukaan sammuttaa.

 

Tuho on tulossa

 

5. Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa,

kuuluttakaa ja sanokaa:

’Puhaltakaa pasuunaan kautta maan!’

Huutakaa täyttä kurkkua:

'Kokoontukaa ja menkäämme

linnoitettuihin kaupunkeihin.’

6. Nostakaa lippu kohti Siionia,

paetkaa pysähtymättä,

sillä minä annan tulla pohjoisesta onnettomuuden

ja suuren hävityksen.

7. Leijona on noussut tiheiköstään,

kansojen tuhooja on lähtenyt liikkeelle,

lähtenyt paikastaan autioittamaan sinun maasi.

Sinun kaupunkisi hävitetään asujattomiksi.

8. Vyöttäkää tämän vuoksi säkki yllenne,

valittakaa ja parkukaa,

sillä Herran vihan hehku on yhä päällämme."

9. Sinä päivänä, sanoo Herra,

kuninkaalta ja ruhtinailta katoaa rohkeus,

papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät.

10. Mutta minä sanoin: "Voi, Herra Jumala!

Sinä olet kyllä pettänyt pahoin

tämän kansan ja Jerusalemin!

Sinä sanoit: 'Teillä on oleva rauha!'

Kuitenkin miekka koskee sieluun asti."

11. Siihen aikaan sanotaan

tälle kansalle ja Jerusalemille:

Autiomaan kalliokukkuloilta

tulee polttava tuuli kansaani - tytärtäni – kohti,

ei viljan viskaamiseksi eikä puhdistamiseksi.

12. Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta.

Nyt minä myös julistan heille tuomion.

13. Katso, hän nousee kuin pilvet

ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli,

hänen hevosensa kotkia nopeammat.

Voi meitä, sillä me olemme tuhotut!

14. Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, Jerusalem,

että pelastuisit.

Kuinka kauan sisimmässäsi viipyvät

syntiset ajatuksesi?

15. Sillä Daanista kuuluu sanansaattajan ääni,

joka julistaa onnettomuutta Efraimin vuorilta:

16. ”Muistuttakaa kansoille, kuuluttakaa Jerusalemille:

’Vartijat tulevat kaukaisesta maasta

ja kohottavat äänensä Juudan kaupunkeja vastaan.’“

17. Niin kuin pellon vartijat he ovat sen ympärillä,

koska se niskoitteli minua vastaan, sanoo Herra.

18. Sinun vaelluksesi ja tekosi ovat tuottaneet sinulle tämän.

Tällaista on pahuutesi – totisesti, se on katkeraa,

totisesti, se ulottuu sydämeesi asti.

 

Koko maa tulee autioksi

 

19. Sisimpäni, minun sisimpäni! Minä vääntelehdin tuskasta,

sydämeni kammiot, sydämeni hakkaa,

en voi vaieta, sillä olen kuullut sielussani

pasuunan äänen, sotahuudon.

20. Hävitystä hävityksen perään julistetaan,

sillä koko maa on ryöstetty.

Äkisti ryöstettiin majani,

hetkessä telttani.

21. Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua,

kuulla pasuunan ääntä?

22. Minun kansani on näet tyhmää –

eivät he tunne minua.

He ovat typeriä lapsia, eivät ymmärtäviä.

He ovat älykkäitä pahassa,

mutta hyvää he eivät osaa tehdä.

23. Minä katselin maata, ja se oli autio ja tyhjä,

ja taivasta, eikä siellä ollut valoa.

24. Minä näin, kuinka vuoret järkkyivät

ja kaikki kukkulat huojuivat.

25. Minä katselin, eikä näkynyt yhtään ihmistä,

ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet.

26. Minä näin, että hedelmällinen maa oli autiomaana

ja kaikki sen kaupungit olivat sortuneet

Herran ja hänen vihansa hehkun edessä.

27. Sillä näin sanoo Herra:

Koko maa tulee autioksi,

mutta minä en kuitenkaan tuhoa sitä täysin.

28. Sen tähden maa suree

ja taivas ylhäällä synkkenee,

sillä minä olen puhunut,

olen päättänyt, enkä kadu tai peruuta sitä.

29. Ratsu- ja jousimiesten huutoa

pakenee koko kaupunki,

sen asukkaat menevät

tiheikköihin ja kallioluoliin.

Koko kaupunki on hylätty

eikä siinä asu ketään.

30. Ja sinä, hävitetty ja ryöstetty kaupunki,

mitä teet, kun pukeudut purppuraan,

koristaudut kultakoristeilla ja suurennat silmäsi ihomaalilla?

 Turhaan sinä itsesi kaunistat!

Ne, jotka himoitsivat sinua ovat hylänneet sinut,

he etsivät tilaisuutta ottaa henkesi.

31. Sillä minä kuulen huutoa, kuin synnyttäjän,

kuin ensisynnyttäjän tuskanhuutoa,

tytär Siionin huutoa. Hän läähättää,

levittää kätensä:

"Voi minua! Minun sieluni

menehtyy murhamiesten käsiin!"

 

5. luku

 

Uskotonta kansaa kohtaa rangaistus

 

1. Kierrelkää Jerusalemin katuja,

katselkaa, tiedustelkaa

ja etsikää sen toreilta.

Jos löydätte yhdenkään ihmisen, joka tekee oikein,

jos on ainuttakaan, joka pyrkii uskollisuuteen,

niin minä annan anteeksi Jerusalemille.

2. Vaikka he sanovat: "Niin totta kuin Herra elää",

he kuitenkin vannovat väärin.

3. Herra, eivätkö sinun silmäsi etsi uskollisuutta?

Sinä löit heitä, mutta he eivät tunteneet kipua;

sinä melkein teit heistä lopun,

mutta he eivät ottaneet oppia kurituksesta.

Heidän kasvonsa ovat tulleet kalliota kovemmiksi;

he ovat kieltäytyneet palaamasta luoksesi.

4. Minä sanoin: Tällaisia ovat vain köyhät –

he ovat tyhmiä,

sillä he eivät tunne Herran tietä,

Jumalansa oikeutta.

5. Minäpä menen rikkaiden luo

ja puhun heidän kanssaan,

sillä he tuntevat Herran tien,

Jumalansa oikeuden.

Mutta he kaikki olivat särkeneet ikeen,

katkaisseet siteet.

6. Sen tähden metsän leijona surmaa heidät,

aavikon susi hävittää heidät,

pantteri väijyy heidän kaupunkiensa ympärillä.

Jokaisen, joka niistä lähtee, ne raatelevat,

sillä heidän rikoksiaan on paljon,

heidän luopumuksensa on määrätön.

7. Kuinka minä voisin antaa tämän sinulle anteeksi?

Lapsesi ovat hylänneet minut

ja vannoneet turhien jumalien kautta.

Minä täytin heidän tarpeensa, mutta he tekivät aviorikoksen

ja kokoontuivat joukoittain ilotaloon.

8. He ovat hyvin syöneitä, himokkaita oriita,

jotka hirnuvat kukin lähimmäisensä vaimoa.

9. Enkö minä rankaisisi tällaisesta, sanoo Herra,

enkö tahtoisi kostaa tämänkaltaiselle kansalle?

10. Nouskaa sen muureille ja hävittäkää,

mutta älkää tuhotko sitä kokonaan.

Hävittäkää sen viiniköynnökset,

sillä ne eivät ole Herran,

11. sillä Israelin heimo ja Juudan heimo

ovat pettämällä pettäneet minut, sanoo Herra.

 

Kaukainen kansa hyökkää Israeliin

 

12. He ovat kieltäneet Herran

ja sanoneet: "Ei hän tee mitään,

eikä meitä kohtaa onnettomuus.

Emme me tule näkemään miekkaa emmekä nälkää.

13. Profeetoista on tullut tuulen kaltaisia –

Sana ei heidän keskuudessaan ole.

Käyköön heille niin kuin he ovat ansainneet."

14. Siispä Herra, Jumala Sebaot, sanoo näin:

Koska he ovat puhuneet tällaista,

niin katso, minä teen sanani sinun suussasi tuleksi

ja tämän kansan puiksi,

a tuli syö heidät.

15. Katso, minä tuon teitä vastaan kansan kaukaa,

te Israelin heimo, sanoo Herra.

Se on vakaa kansa, ikivanha kansa,

se on kansa, jonka kieltä sinä et tunne

etkä ymmärrä, mitä se puhuu.

16. Sen viinet ovat kuin avoin hauta,

kaikki sen miehet ovat sankareita.

17. Se syö satosi ja leipäsi,

se syö poikasi ja tyttäresi,

se syö lampaasi ja nautasi,

se syö viinirypäleesi ja viikunasi.

Se hävittää miekalla linnoitetut kaupunkisi,

joihin sinä luotat.

18. Mutta niinäkään päivinä minä en tee teistä aivan loppua, sanoo Herra.

19. Ja kun he kysyvät: "Miksi on Herra, meidän Jumalamme, tehnyt meille kaiken tämän?" niin vastaa heille: "Koska te olette hylänneet minut ja palvelleet vieraita jumalia maassanne, niin teidän täytyy palvella muukalaisia maassa, joka ei ole teidän.“

 

Uppiniskainen ja tottelematon kansa saa rangaistuksen

 

20. Julistakaa tämä Jaakobin heimolle

ja kuuluttakaa Juudassa näin:

21. Kuulkaahan tämä,

te typerä ja sydämetön kansa!

Teillä on silmät, mutta te ette näe,

teillä on korvat, mutta ette kuule.

22. Näin sanoo Herra: ”Ettekö te pelkää minua,

ettekö vapise edessäni,

minun, joka olen pannut ikuisella säädöksellä hiekan meren rajaksi,

jonka ylitse se ei pääse?

Vaikka sen mainingit kuohuvat, se ei voi mitään,

ja vaikka sen aallot kohisevat, ne eivät pääse sen yli.

23. Mutta tällä kansalla

on uppiniskainen ja tottelematon sydän.

He ovat poikenneet pois ja menneet matkoihinsa

24. eivätkä sano sydämestään:

"Emmekö pelkäisi Herraa, Jumalaamme,

joka antaa sateen - syyssateen ja kevätsateen -ajallaan,

ja pitää huolen, että elonkorjuun määräviikot tulevat meille ajallaan.“

25. Teidän pahat tekonne käänsivät nämä toisaalle

ja teidän syntinne pidättivät teiltä sen, mikä on hyvää.

26. Sillä minun kansassani on jumalattomia,

jotka väijyvät kuin ansojen asettajat,

turmelevat ihmisiä saaden heitä vangeikseen.

27. Niin kuin häkki on täynnä lintuja,

niin heidän talonsa ovat täynnä petosta.

Siksi heistä on tullut mahtavia ja rikkaita,

28. lihavia ja kiiltäviä.

Myös pahat sanat/teot hyväksytään oikeudessa.

He eivät noudata lakia –

he eivät hanki orvoille oikeutta

eivätkä he aja köyhien asiaa,

mutta silti he menestyvät.

29. Enkö minä rankaisisi tällaisista, sanoo Herra,

enkö tahtoisi kostaa tämänkaltaiselle kansalle?

30. Kauheita ja pöyristyttäviä tapahtuu maassa:

31. profeetat profetoivat valhetta,

papit hallitsevat heidän ohjeittensa mukaan,

ja sitä minun kansani rakastaa.

Mutta mitä teette, kun siitä tulee loppu?

 

6. luku

 

Jerusalem pysyy pahuudessaan

 

1. Paetkaa, benjaminilaiset,

Jerusalemin muurien sisältä,

puhaltakaa pasuunaan Tekoassa

ja nostakaa merkki Beet-Keremin kohdalle,

sillä pohjoisesta on näkyvissä

onnettomuus ja suuri hävitys.

2. Minä hävitän tytär Siionin,

tuon kauniin ja hemmotellun.

3. Hänen luokseen tulee laumoineen paimenia,

jotka pystyttävät telttansa kaikkialle hänen ympärilleen

ja laiduntavat kukin paikallaan.

4. Julistakaa häntä vastaan pyhä sota:

"Nouskaa, lähtekäämme puolipäivän aikaan!

Voi meitä, sillä päivä kääntyy laskuun,

sillä illan varjot pitenevät!

5. Nouskaa, lähtekäämme jo yöllä

ja hävittäkäämme hänen palatsinsa."

6. Sillä näin sanoo Herra Sebaot:

Kaatakaa puita ja luokaa piiritysvalli

Jerusalemia vastaan.

Se on kaupunki, jota on rangaistava –

se on kokonaan sortoa täynnä.

7. Niin kuin kaivo pitää vetensä tuoreena,

niin sekin pitää pahuutensa tuoreena.

Sieltä kuuluu väkivallan ja ryöstön ääniä;

edessäni on aina kipua ja haavoja.

8. Ota kuritus opiksesi, Jerusalem,

etten vieraannu sinusta kokonaan[5],

etten tee sinua autioksi,

asumattomaksi maaksi.

 

Israel on hylännyt Herran sanan

 

9. Näin sanoo Herra Sebaot:

Israelin jäännös puhdistetaan

perusteellisesti niin kuin viiniköynnös.

Ojenna kätesi takaisin oksiin

niin kuin viininkorjaaja.

10. Kenelle puhuisin, ketä varoittaisin,

että he kuuntelisivat?

Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat,

eivät he osaa kuunnella.

Herran sana on heille häpeällistä –

se ei miellytä heitä.

11. Minä olen täynnä Herran vihaa,

olen väsynyt pidättämään sitä.

Vuodata se lapsukaisiin kadulla,

niin myös nuorukaisjoukkoon.

Miehet niin kuin naisetkin vangitaan,

vanhukset niin kuin ikäloputkin.

12. Heidän talonsa joutuvat vieraille

yhdessä peltojen ja vaimojen kanssa,

sillä minä ojennan käteni

maan asukkaita vastaan, sanoo Herra.

13. Sillä pienimmästä suurimpaan

he kaikki ahnehtivat väärää voittoa,

ja profeetat, samoin kuin papitkin,

harjoittavat kaikki petosta.

14. He yrittävät parantaa kepeästi

minun kansani vamman sanoen:

"Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole.

15. Olivatko he häpeissään, kun he tekivät inhottavia tekoja?

Eivät he hävenneet lainkaan –

eiväthän he edes osaa hävetä.

Kaatukoot sen tähden kaatuvien joukkoon,

sortukoot, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.

 

Kysykää muinaisia polkuja

 

16. Näin on Herra sanonut: "Seisokaa teillä, katselkaa

ja kyselkää muinaisia polkuja.

Kysykää, missä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä,

niin löydätte levon sieluillenne.“

Mutta he vastasivat: "Emme vaella.“

17. ”Minä olen myös asettanut teille vartijat –

kuunnelkaa pasuunan ääntä.”

Mutta he vastasivat: "Emme kuuntele.“

18. Sen tähden kuulkaa, te kansat,

ja tiedä, seurakunta, mitä heille tapahtuu.

19. Kuule, maa!

Minä itse tuotan onnettomuuden tälle kansalle,

heidän ajatustensa hedelmän,

sillä he eivät ole kuunnelleet sanojani

vaan ovat hylänneet opetukseni.

20. Mitä minulle merkitsisi Sabasta tuotu suitsutus

tai kaukaisesta maasta tuotu paras kalmoruoko?

Teidän polttouhrinne eivät ole otollisia,

eivätkä teidän teurasuhrinne miellytä minua.

21. Siksi Herra sanoo näin:

Katso, minä asetan tälle kansalle

kompastuskiviä joihin he kompastuvat,

isät ja pojat yhdessä,

ja naapuri hukkuu naapurinsa kanssa.

 

Pohjoisesta tulee hävitttäjä

 

22. Näin sanoo Herra:

Katso, kansa tulee pohjoisesta maasta,

suuri kansa nousee maan perimmäisiltä ääriltä.

23. He käyttävät jousta ja keihästä,

ovat julmia ja armottomia.

Heidän äänensä on kuin meren pauhina

ja he ratsastavat hevosilla kuin soturit

varustettuina taisteluun

sinua vastaan, tytär Siion.

24. Me kuulimme sanoman,

ja meidän kätemme herposivat –

meidät valtasi ahdistus kuin synnytystuska.

25. Älkää menkö pelloille älkääkä kulkeko tiellä,

sillä vihollisen miekka ja kauhu on kaikkialla!

26. Tytär, minun kansani! Vyöttäydy säkkiin

ja vieriskele tuhkassa,

sure, niin kuin ainokaista poikaa surraan,

pidä katkerat valittajaiset,

sillä ryöstäjä käy äkkiarvaamatta kimppuumme.

 

Profeetta on kansan koettelija

 

27. Minä olen asettanut sinut koettelemaan ja tutkimaan kansaani kuin metallia,

että oppisit tuntemaan ja koettelisit heidän vaelluksensa.

28. Kaikki he ovat kapinallisia niskureita,

liikkuvat panettelijoina,

he ovat vaskea ja rautaa –

kelvottomia kaikki.

29. Tulta lietsotaan,

mutta tulesta lähtee pelkkää lyijyä.

Turhaan on sulatettu ja puhdistettu,

sillä pahoja ei ole saatu erotettua pois.

30. Hylkyhopeaksi heitä kutsutaan,

sillä Herra on heidät hylännyt.

 

7. luku

 

1. Herralta tuli Jeremialle tämä sana:

2. "Seiso Herran huoneen portilla, julista siellä tämä sana ja sano: Kuulkaa Herran sana, kaikki te Juudan heimo, jotka tulette näistä porteista palvomaan Herraa.

3. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Parantakaa vaelluksenne ja tekonne, niin minä annan teidän asua tässä paikassa.

4. Älkää luottako valheeseen sanomalla: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!'

5. Jos te sen sijaan todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos todella jaatte oikeutta tasapuolisesti jokaiselle,

6. ette sorra muukalaista, orpoa ja leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia onnettomuudeksenne,

7. niin minä annan teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä olen antanut teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.

8. Kuitenkin te panette turvanne valheen sanoihin, joista ei ole hyötyä.

9. Tekö saisitte varastaa, tappaa, tehdä huorin, vannoa väärin, suitsuttaa Baalille, seurata muita jumalia, joita ette tunne,

10. ja kuitenkin tulla seisomaan minun eteeni tähän temppeliin, joka on pyhitetty minun nimelleni[6]? Tehän sanotte: 'Me olemme pelastuneet’ - voidaksenne tehdä kaikkia näitä inhottavuuksia.

11. Onko tästä temppelistä, joka on pyhitetty minun nimelleni, tullut teidän mielestänne ryövärien luola? Myös minä itse olen sen sellaiseksi havainnut, sanoo Herra.

12. Menkääpä minun asuinpaikkaani Siilossa, jossa minä ensin annoin nimeni asua, ja nähkää, mitä minä olen sille tehnyt kansani Israelin pahuuden tähden!

13. Näin sanoo Herra: Kkoska te olette tehneet kaikkia näitä tekoja, vaikka minä varhaisesta alkaen olen teille puhunut, ettekä te ole kuunnelleet ettekä vastanneet, vaikka minä olen teitä kutsunut,

14. minä teen tälle huoneelle, joka on pyhitetty minun nimelleni ja johon te luotatte, ja tälle paikalle, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne, niin kuin olen tehnyt Siilolle.

15. Minä heitän teidät pois edestäni niin kuin olen heittänyt pois kaikki teidän veljenne, kaikki Efraimin jälkeläiset.

 

Tottelemattomuus tuo tuomion

 

16. Älä sinä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta äläkä vaivaa minua, sillä minä en kuule sinua.

17. Etkö näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?

18. Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja naiset sotkevat taikinaa. He valmistavat uhrileipiä taivaan kuningattarelle ja vuodattavat juomauhreja muille jumalille vihoittaakseen minut.

19. Minutko he vain vihoittavat, sanoo Herra, eivätkö myös itsensä, kun joutuvat häpeään?

20. Sen tähden Herra Jumala sanoo näin: Katso, minun vihani ja kiivauteni on vuotava tämän paikan ylle, ihmisten, eläinten, puiden ja maan sadon ylle, ja se palaa eikä sammu."

21. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: "Lisätkää polttouhrinne teurasuhreihinne ja syökää lihaa.

22. Sillä en minä puhunut isillenne poltto- ja teurasuhreista enkä antanut niistä käskyä, kun minä vein heidät pois Egyptin maasta.

23. Sen sijaan minä annoin heille tämän käskyn: Olkaa kuuliaisia minun äänelleni, niin minusta tulee teidän Jumalanne ja teistä tulee minun kansani. Vaeltakaa kaikessa sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että voisitte menestyä.

24. Mutta he eivät kuulleet eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa, vaan vaelsivat omien neuvojensa mukaan pahoin ja paatunein sydämin. He ovat perääntyneet eivätkä menneet eteenpäin

25. sen päivän jälkeen, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta, eivätkä vieläkään, vaikka minä olen lähettänyt kaikki palvelijani, profeetat, teidän luoksenne varhaisesta alkaen, päivä päivältä.

26. Mutta he eivät kuunnelleet minua eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa. He niskoittelivat ja tekivät enemmän pahaa kuin isänsä.

27. Puhu heille kaikki nämä sanat, vaikka he eivät kuuntele sinua, ja kutsu heitä, vaikka he eivät vastaa sinulle.

28. Sano heille: Tämä on kansa, joka ei ole kuunnellut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kurituksesta opikseen. Uskollisuus on kadonnut ja totuus ja hävinnyt heidän suustaan.

29. TytärSiion, leikkaa hiuksesi, heitä ne pois ja viritä kalliokukkuloilla valitusvirsi,

sillä Herra on hylännyt ja sysännyt pois vihansa alaisen sukupolven.

30. Sillä Juudan miehet ovat tehneet sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, sanoo Herra. He ovat asettaneet iljettävän epäjumalansa temppeliin, joka on pyhitetty minun nimelleni, ja saastuttaneet sen.

31. He ovat rakentaneet uhrikukkuloita Toofetiin, joka on Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen tulessa poikiaan ja tyttäriään. Minä en ole sellaista käskenyt eikä se ole tullut mieleenikään.

32. Sen tähden Herra sanoo: katso, tulevat päivät, jolloin ei enää sanota 'Toofet' ja 'Ben-Hinnomin laakso', vaan 'Murha-laakso'. Toofetiin haudataan ihmisiä, kun ei ole muualla tilaa,

33. ja tämän kansan ruumiit joutuvat ruuaksi taivaan linnuille ja maan eläimille, joita ei kukaan pelota pois.

34. Minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon äänet, sulhasen ja morsiamen äänet, sillä maa tulee raunioitumaan."

 

8. luku

 

Väärän rauhan julistajat

 

1. "Siihen aikaan, sanoo Herra, Juudan kuningasten ja sen ruhtinasten luut, pappien ja profeettojen luut sekä Jerusalemin asukasten luut otetaan pois heidän haudoistaan

2. ja levitetään auringon, kuun ja kaiken taivaan joukon eteen, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, etsivät ja palvoivat. Niitä ei koota eikä haudata, vaan niistä tulee maan lantaa.

3. Koko se jäännös, joka jää jäljelle tästä pahasta heimosta kaikissa paikoissa, mihin minä karkotan heidät, valitsee mieluummin kuoleman kuin elämän, sanoo Herra Sebaot.

4. Sano heille: Näin sanoo Herra:

Eivätkö ne, joka lankeavat, nouse jälleen?

Eikö se, joka kääntyy pois, käänny takaisin?

5. Miksi tämä Jerusalemin kansa

kääntyy pois ainaisessa luopumuksessa?

He pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata.

6. Minä olen kuunnellut tarkkaan ja kuullut,

että he eivät puhu oikein.

Ei kukaan kadu pahuuttaan

eikä sano: ’Mitä olenkaan tehnyt!’

Kaikki he juoksevat omaa rataansa

niin kuin hevonen ryntää taisteluun.

7. Jopa haikara taivaalla tietää aikansa,

metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki

pitävät kiinni tuloajastaan,

mutta minun kansani ei tunne

Herran oikeutta.

8. Kuinka te voitte sanoa: 'Me olemme viisaita,

ja meillä on Herran laki'?

Totisesti, valhetta on kirjoittanut

kirjanoppineiden valhekynä.

9. Viisaat joutuvat häpeään,

joutuvat kauhun valtaan ja vangituiksi.

Katso, he ovat hylänneet Herran sanan –

mitä viisautta heillä voisi olla?

10. Sen tähden minä annan heidän vaimonsa toisille

ja nämä perivät heidän peltonsa,

sillä pienimmästä suurimpaan

he kaikki ahnehtivat väärää voittoa.

He kaikki harjoittavat petosta,

niin profeetat kuin papitkin.

11. He parantelevat kepeästi

minun kansani vammaa sanoen:

"Rauha, rauha" vaikka ei rauhaa ole.

12. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet inhottavuuksia.

Eivät he myöskään ole hävenneet lainkaan –

eiväthän he edes osaa hävetä.

Kaatukoot sen tähden kaatuvien joukkoon,

sortukoot, kun heidän rangaistuksensa tulee,

sanoo Herra.

13. Näin sanoo Herra:

”Minä kokoaisin ne kaikki –

rypäleet viiniköynnöksestä, mutta niitä ei ole,

ja viikunat viikunapuusta, mutta niitä ei ole,

ja niiden lehdetkin lakastuvat.

Minä annan niiden joutua ohikulkijoiden saaliiksi."

14. "Miksi istumme alallamme?

Kokoontukaa, menkäämme linnoitettuihin kaupunkeihin

tuhoutuaksemme siellä,

sillä Herra, meidän Jumalamme, on antanut meidät tuhon omiksi

ja juottanut meille myrkkyvettä,

koska me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan."

15. "Rauhaa toivotaan, mutta mitään hyvää ei tule,

paranemisen aikaa, mutta sen sijan on kauhua!

16. Daanista kuuluu hänen hevostensa hirnunta,

sen oriiden hirnunnasta vapisee koko maa.

Ne tulevat ja syövät maan ja kaiken, mitä siinä on,

kaupungin ja sen asukkaat,

17. sillä minä lähetän teidän keskuuteenne

myrkkykäärmeitä,

kyitä, joihin ei lumous tehoa,

ja ne purevat teitä, sanoo Herra."

 

Murtunut profeetta

 

18. Iloni on minulta mennyt,

murhe on osanani - sydämeni on sairas.

19. Kuuletko tyttären, kansani,

avunhuudon kaukaisesta maasta?

"Eikö Herra ole Siionissa,

eikö sen kuningas ole siellä?"

Miksi he ovat vihoittaneet minut veistetyillä jumalankuvillaan,

turhilla epäjumalilla?

20. Elonaika on ohi, kesä on lopussa,

mutta me emme ole pelastuneet.

21. Minun kansani, tyttäreni, murtumisen tähden minä olen murtunut,

käyn murheasussa, tyrmistys on vallannut minut.

22. Eikö Gileadissa ole palsamia,

eikö siellä ole parantajaa,

vai miksi eivät kansani, minun tyttäreni,

haavat kasva umpeen?

23. Jospa pääni olisi silkkaa vettä

ja silmäni kyynelten lähde,

niin itkisin päivät ja yöt

kansani, tyttäreni, kaatuneita!

 

9. luku

 

Itkevä profeetta

 

1. Jospa minulla olisi autiomaassa matkamiehen yömaja!

Silloin jättäisin kansani ja vaeltaisin pois heidän luotaan,

sillä he ovat kaikki avionrikkojia, petturien seura.

2. He jännittävät kielensä jousen valheeseen;

he eivät käytä voimiaan maassa uskollisuuteen,

vaan lähtevät tekemään pahaa pahan jälkeen

eivätkä tunne minua, sanoo Herra.

3. Varokaa kukin naapurianne

älkääkä luottako yhteenkään veljeen,

sillä jokainen veli pettää varmasti

ja jokainen naapuri liikkuu panettelijana.

4. Jokainen pettää toistaan

eikä kukaan puhu totta.

He ovat opettaneet kielensä puhumaan valhetta,

ovat tehneet vääryyttä väsyksiin asti.

5. Sinä asut petoksen keskellä;

vilpillisyydessään he eivät tahdo tuntea minua,

sanoo Herra.

6. Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot:

Katso, minä sulatan heidät ja koettelen heitä,

sillä mitä muuta voisin tehdä tyttären, minun kansani, hyväksi?

7. Heidän kielensä on tappava nuoli,

se puhuu vilppiä.

Lähimmäistensä kanssa heillä on suussaan rauhan puheet,

mutta sydämessään he punovat juonia.

8. Enkö minä rankaisisi heitä tällaisista,

sanoo Herra,

enkö tahtoisi kostaa tämänkaltaiselle kansalle?

9. Vuorten tähden minä kohotan ääneni itkuun ja valitukseen,

autiomaan keitaiden tähden minä viritän itkuvirren,

sillä ne on poltettu, ei kukaan kulje niillä,

eikä karjan ääniä kuulu.

Taivaan linnut ja eläimet ovat paenneet ja menneet menojaan.

 

Jerusalem hävitetään ja kansa hajotetaan

 

10. Minä teen Jerusalemin raunioiksi,

sakaalien asunnoiksi,

ja Juudan kaupungeista minä teen autioita,

asujattomia.

11. Kuka on se viisas mies, joka ymmärtää tämän, jolle Herra on puhunut, että hän voi julistaa tämän?

Minkä tähden maa on hävitetty, poltettu kuin autiomaa, jossa ei kukaan kulje?

12. Herra sanoi: "Sen tähden, että he ovat hylänneet minun opetukseni, jonka minä heille annoin. He eivät ole olleet kuuliaisia minun äänelleni eivätkä vaeltaneet sen mukaan.

13. Sen sijaan he ovat vaeltaneet paatunein sydämin ja seuranneet baaleja, niin kuin heidän isänsä olivat heille opettaneet.

14. Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: ”Katso, minä syötän tälle kansalle koiruohoa ja juotan sille myrkkyvettä.

15. Minä hajotan heidät kansojen sekaan, joita eivät he eivätkä heidän isänsä ole tunteneet, ja lähetän heidän jälkeensä miekan, kunnes olen tehnyt heistä lopun.”

 

Valitusvirsi Siionista

 

16. Näin sanoo Herra Sebaot:

”Miettikää tätä, kutsukaa itkijänaisia

ja lähettäkää hakemaan viisaita naisia,

jotta he tulisivat

17. kiireesti ja kohottaisivat valitushuudon meidän vuoksemme,

että silmistämme vuotaisivat kyyneleet

ja silmäluomistamme valuisi vettä.

18. Siionista kuuluu valitus:

Kuinka meidät onkaan ryöstetty –

me olemme joutuneet suureen häpeään,

sillä me olemme jättäneet maan,

koska meidät on heitetty asunnoistamme.”

19. Kuulkaa siis Herran sana, te naiset,

kuunnelkaa tarkkaan hänen sanaansa!

Opettakaa valitushuuto tyttärillenne

ja valitusvirsi toinen toisillenne,

20. sillä kuolema on noussut sisään ikkunoistamme,

tullut meidän palatseihimme.

Se tuhoaa lapset kadulta,

nuorukaiset toreilta.

21. Puhu: Näin sanoo Herra:

Ihmisten ruumiita makaa maassa

kuin lantaa pellolla,

kuin lyhteitä leikkaajan jäljessä,

eikä kukaan kokoa niitä.

 

Oikea ja väärä kerskuminen

 

22. Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskuko viisaudestaan, älköön sankari voimistaan älköönkä rikas rikkaudestaan!

23. Jos joku kerskuu, kerskukoon siitä, että hän ymmärtää ja tuntee minut, että minä, Herra, toimin uskollisesti, oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti maan päällä, sillä minä olen mieltynyt sellaiseen, sanoo Herra.

24. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia ympärileikattuja sekä ympärileikkaamattomia:

25. Egyptiä, Juudaa, Edomia, ammonilaisia, Mooabia ja kaikkia autiomaan asukkaita, jotka leikkaavat hiuksensa päälaen ympäriltä. Kaikki pakanakansat ovat näet ympärileikkaamattomia, mutta koko Israelin heimo on ympärileikkaamaton sydämeltään."

 

10. luku

 

Epäjumalanpalvelus on turhuutta

 

1. Kuulkaa sana, jonka Herra on puhunut teistä, te Israelin heimo.

2. Näin sanoo Herra:

"Älkää oppiko kansojen tavoille

älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä,

vaikka kansat kauhistuvatkin niitä.

3. Kansojen jumalat[7] ovat näet turhanpäiväisiä,

metsän puista hakattuja,

puusepän kirveellä veistämiä.

4. Ne koristetaan hopealla ja kullalla;

ne kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla,

etteivät ne horjuisi.

5. Ne ovat kuin palmupuut, takomalla tehdyt – eivät ne osaa puhua.

Kantamalla niitä täytyy kantaa, sillä eivät ne osaa kävellä.

Älkää pelätkö niitä, sillä eivät ne voi tehdä mitään pahaa –

eivät ne voi tehdä hyvääkään.

 

Vain Herra on elävä Jumala

 

6. Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra!

Sinä olet suuri, ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi.

7. Kuka ei pelkäisi sinua,

sinä kansojen kuningas,

sillä sinä olet siihen arvollinen.

Ei ole ketään sinun vertaistasi

minkään kansan viisaiden joukossa tai missään valtakunnassa.

8. Ne ovat kaikki järjettömiä ja tyhmiä,

niiden opetukset ovat turhia, puupölkyn opetuksia.

9. Ohueksi taottu hopea tuodaan Tarsiksesta, Uufaksen kultaa,

mistä taituri ja kultaseppä valmistavat jumalia.

Niiden puku on sinipunaista ja purppuranpunaista,

taiturien tekoa kaikki.

10. Mutta Herra on tosi Jumala –

hän on elävä Jumala ja ikuinen kuningas.

Hänen vihastaan vapisee maa

eivätkä kansat voi kestää hänen raivoaan.

11. Sanokaa kansoille näin:

Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata,

katoavat maan päältä ja taivaan alta.

12. Mutta Herra on tehnyt voimallaan maan,

valmistanut viisaudessaan maanpiirin

ja levittänyt ymmärryksellään taivaat.

13. Kun hän antaa äänensä kuulua,

satavat vedet kohisten taivaalta.

Hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen

ja tuo tuulen varastoistaan.

14. Järjetön on jokainen ihminen ja tietoa vailla,

jokainen kultaseppä joutuu häpeään veistettyjen kuvien vuoksi,

sillä hänen valamansa kuvat ovat petosta, eikä niissä ole henkeä.

15. Ne ovat turhuutta, naurettavia tekeleitä –

ne tuhoutuvat, kun niiden rangaistuksen aika tulee.

16. Jaakobin osa ei ole näiden kaltainen,

sillä hän on kaiken Luoja,

ja Israel on hänen perintöheimonsa.

Hänen nimensä on Herra Sebaot.

 

Profeetta rukoilee kurituksen lievennystä

 

17. Sinä, joka istut piiritettynä,

kokoa tavarasi maasta.

18. Sillä näin sanoo Herra:

Katso, nyt minä linkoan pois

maan asukkaat ja ahdistan heitä niin,

että tulee ilmi, mitä he ovat."

19. Voi minua minun vammani tähden,

vammani on kipeä!

Minä sanon: Tämä on minun vaivani, ja minun on se kannettava.

20. Minun telttani on ryöstetty, ja kaikki telttaköyteni on katkottu.

Lapseni ovat lähteneet luotani eikä heitä enää ole.

Ei ole enää ketään, joka pystyttäisi telttani

ja nostaisi paikoilleen telttakankaani.

21. Sillä paimenet olivat järjettömiä eivätkä etsineet Herraa.

Sen tähden heillä ei ollut ymmärrystä eikä menestystä,

vaan koko heidän laumansa hajotettiin.

22. Nyt on tullut huhu

ja suuri pauhina pohjoisesta maasta,

se tekee Juudan kaupungeista

autioita sakaalien asuntoja.

23. Herra, minä tiedän,

ettei ihmisen tie ole hänen vallassaan,

eikä miehen vallassa,

kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.

24. Kurita minua, Herra, mutta kohtuudella

äläkä vihassasi, ettet täysin minua tuhoaisi.

25. Vuodata vihasi kansoihin,

jotka eivät sinua tunne,

ja heimoihin, jotka eivät huuda sinun nimeäsi avukseen,

sillä ne ovat tuhonneet Jaakobin,

ovat tehneet hänestä lopun

ja autioittaneet hänen asuinsijansa.

 

11. luku

 

Israel ja Juuda ovat rikkoneet liiton

 

1. Herralta tuli Jeremialle tämä sana:

2. "Olkaa kuuliaisia tämän liiton sanoille! Puhu ne Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille

3. ja sano heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirottu se mies, joka ei ole kuuliainen sille, mitä on sanottu tässä liitossa

4. jonka minä säädin teidän isillenne, kun vein heidät pois Egyptin maasta, rautapätsistä. Minä sanoin: Olkaa kuuliaisia minun äänelleni ja tehkää aivan niin kuin minä käsken, niin te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.

5. Silloin minä pidän voimassa valan, jonka olen vannonut teidän isillenne luvaten antaa heille maan, joka vuotaa maitoa ja mettä, niin kuin se teillä tänä päivänä on." Minä vastasin: "Aamen, Herra!"

6. Herra sanoi minulle: "Julista kaikki nämä sanat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja sano: Kuulkaa tämän liiton sanat ja noudattakaa niitä.

7. Kun minä johdatin teidän isänne pois Egyptin maasta, minä kehotin heitä vakavasti: 'Kuunnelkaa minun ääntäni.’ Näin minä olen kehottanut varhaisesta alkaen tähän päivään saakka.

8. He eivät kuitenkaan kuulleet eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa vaan vaelsivat kukin pahoin ja paatunein sydämin. Siksi minä toin heidän päälleen kaikki tämän liiton kiroukset[8], liiton, jota minä olin käskenyt heidän noudattaa, mutta jota he eivät noudattaneet."

9. Herra sanoi minulle: "Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten keskuudessa on salaliitto.

10. He ovat palanneet tekemään esi-isiensä aikaisempia pahoja tekoja, heidän, jotka kieltäytyivät kuulemasta minun sanojani ja jotka seurasivat muita jumalia ja palvelivat niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä tein heidän isiensä kanssa.

11. Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan heille onnettomuuden, josta heillä ei ole pääsyä. Silloin he huutavat minua, mutta minä en kuule heitä.

12. Juudan kaupungit ja Jerusalemin asukkaat menevät ja huutavat avukseen niitä jumalia, joille he suitsuttavat, mutta ne eivät pelasta heitä heidän onnettomuutensa aikana.

13. Sillä yhtä paljon kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla, Juuda, jumalia, ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, te olette pystyttäneet alttareja häpeäksi itsellenne, alttareja polttaaksenne uhreja Baalille.

 

Onnettomuus on tulossa

 

14. Älä sinä, rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta. Sillä minä en kuule, kun he huutavat minua avuksi onnettomuutensa tähden.

15. Mitä tekemistä rakkaallani on minun temppelissäni,

punooko hän juonia?

Eivätkö mahtimiehet ja uhriliha

ole joutuneet sinulta pois pahuutesi vuoksi –

riemuitsitko sinä silloin?

16. Herra kutsui sinua vehreäksi öljypuuksi,

ihanaksi, kaunishedelmäiseksi.

Suuren jylinän pauhatessa hän sytytti sen tuleen,

ja sen oksat turmeltuivat.

17. Herra Sebaot, joka sinut istutti, on säätänyt sinua kohtaavan onnettomuuden Israelin heimon ja Juudan heimon harjoittaman pahuuden tähden, jolla he ovat vihoittaneet minut suitsuttamalla Baalille."

 

Anatotin miehet väijyvät Jeremian henkeä

 

18. Herra ilmoitti sen minulle ja minä sain tietää, kun sinä näytit minulle heidän hankkeensa.

19. Minä olin kuin kesy karitsa, joka viedään teurastettavaksi, enkä tiennyt, että he punoivat minua vastaan juonia. "Tuhotkaamme puu hedelmineen, hävittäkäämme hänet elävien maasta, ettei hänen nimeään enää muisteta.“

20. Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii sisimmän ja sydämen. Salli minun nähdä sinun kostavan heille, sillä sinulle minä olen paljastanut riita-asiani.

21. Sen tähden Herra sanoo näin Anatotin miehistä: He etsivät tilaisuutta ottaa sinun henkesi ja sanovat: "Älä profetoi Herran nimessä, niin me emme tapa sinua"

22. Siksi Herra Sebaot sanoo näin: "Katso, minä rankaisen heitä. Heidän nuoret miehensä kuolevat miekkaan, heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään,

23. eikä heistä jää jäljelle ketään, sillä minä tuotan Anatotin miehille onnettomuuden heidän rangaistusvuotenaan.”.”

 

12. luku

 

Jeremian valitus ja Herran vastaus

 

1. Herra, sinä olet vanhurskas, kuinka minä voisin riidellä sinua vastaan? Kuitenkin tahdon puhua sinulle tuomioistasi. Miksi jumalattomien tie menestyy,

miksi kaikki petturit saavat olla huolettomia?

2. Sinä olet istuttanut heidät, he myös juurtuvat,

kasvavat ja kantavat hedelmää.

Sinä olet lähellä heidän puheissaan

mutta kaukana heidän sisimmästään.

3. Sinä, Herra, tunnet minut, sinä näet minut

ja tutkit sydämeni, millainen se on sinua kohtaan.

Tempaa heidät pois niin kuin lampaat teuraiksi

ja vihi heidät surmattaviksi.

4. Kuinka kauan maan täytyy surra

ja kaiken laidunten ruohon kuivettua?

Eläimet ja linnut tuhoutuvat maan asukkaiden pahuuden tähden,

sillä nämä sanovat:

"Ei hän tule näkemään meidän loppuamme.“

5. "Jos sinä juokset jalkamiesten kanssa ja ne väsyttävät sinut,

niin kuinka sinä voisit kilpailla hevosten kanssa?

Vaikka sinä oletkin turvassa rauhallisella maalla,

niin kuinka selviät Jordanin tulviessa?

6. Sillä kotiväkesi, omat veljesi, myös he ovat petollisia sinua kohtaan, hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana. Älä usko heitä, vaikka he puhuvat sinulle ystävällisesti.

 

Herra on vihastunut perintöosaansa

 

7. Minä olen jättänyt huoneeni,

hylännyt perintöosani.

Olen antanut rakkaimpani

hänen vihollistensa käsiin.

8. Perintöosastani on tullut minulle

kuin leijona metsässä,

se karjuu minulle.

Sen tähden minä vihastuin siihen.

9. Perintöosani on minulle kirjava petolintu,

jonka ympärillä on petolintuja.

Menkää, kootkaa kaikki metsän eläimet,

tuokaa ne ruualle.

10. Monet paimenet ovat turmelleet minun viinitarhani,

tallanneet palstani.

He ovat tehneet ihanasta palstastani

lohduttoman autiomaan.

11. Siitä on tehty autio,

se suree minun edessäni autiona.

Koko maa on autioitettu,

sillä ei ollut ketään, joka olisi välittänyt.

12. Ryöstäjät tulivat

kaikkien autiomaan kukkuloiden ylitse,

sillä Herran miekka syö maan toisesta äärestä toiseen.

Mikään liha ei jää rauhaan.

13. He ovat kylväneet vehnää

mutta niittäneet ohdakkeita,

he ovat nähneet vaivaa näännyksiin

asti saamatta hyötyä.

Niinpä saakaa siis häpeä sadostanne

Herran vihan hehkun tähden."

 

Israel ja naapurikansat

 

14. Näin sanoo Herra kaikista pahoista naapureistani, jotka koskevat perintöosaan, jonka minä olen antanut kansalleni Israelille: "Katso, minä tempaan heidät pois heidän maastaan ja Juudan heimon minä tempaan pois heidän keskeltään.

15. Mutta sen jälkeen kun minä olen temmannut heidät pois, minä jälleen armahdan heitä ja palautan heidät, itse kunkin perintöosalleen ja maalleen.

16. Jos he todella oppivat minun kansani tiet, niin että vannovat valansa minun nimessäni: 'Niin totta kuin Herra elää', niin kuin he opettivat minun kansaani vannomaan Baalin kautta, niin he saavat rakentua minun kansani keskellä.

17. Mutta jos he eivät kuule, niin minä revin sen kansan juurineen pois ja tuhoan sen, sanoo Herra."

 

13. luku

 

Turmeltuneen vyön opetus

 

1. Herra sanoi minulle näin: "Mene, osta itsellesi pellavainen vyö ja pane se vyötäisillesi. Älä anna sen joutua veteen.“

2. Minä ostin vyön Herran sanan mukaan ja panin sen vyötäisilleni.

3. Sitten minulle tuli toinen Herran sana:

4. "Nouse, mene Eufratille ja ota vyö, jonka ostit ja joka on vyötäisilläsi, ja kätke se siellä kallionkoloon.“

5. Niinpä minä menin ja kätkin sen Eufratille, niin kuin Herra oli minua käskenyt.

6. Pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: "Nouse, mene Eufratille ja ota sieltä vyö, jonka minä käskin sinun kätkeä sinne.“

7. Minä menin Eufratille ja kaivoin vyön esiin paikasta, johon olin sen kätkenyt, ja otin sen. Minä näin, että vyö oli turmeltunut eikä kelvannut mihinkään.

8. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

9. "Näin sanoo Herra: Samalla tavoin minä turmelen Juudan ja Jerusalemin suuren ylpeyden.

10. Tästä pahasta kansasta, joka vaeltaa paatunein sydämin eikä tahdo kuulla minun sanojani vaan seuraa muita jumalia, palvelee ja kumartaa niitä, tulee tämän vyön kaltainen - se ei kelpaa mihinkään.

11. Sillä niin kuin vyö liittyy miehen vyötäisiin, sanoo Herra, niin minä liitin koko Israelin heimon ja koko Juudan heimon itseeni, olemaan minun kansani, minulle kunniaksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi. He eivät kuitenkaan olleet kuuliaisia.

 

Herran lauma viedään vankeuteen

 

12. Puhu siis heille tämä sana: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen leili täytetään viinillä. He sanonevat sinulle: 'Emmekö me muka tietäisi, että jokainen leili täytetään viinillä?'

13. Sano silloin heille: Näin sanoo Herra: Katso, minä täytän kaikki tämän maan asukkaat - Daavidin valtaistuimella istuvat kuninkaat, papit, profeetat, ja kaikki Jerusalemin asukkaat - päihtymyksellä.

14. Minä murskaan heidät toisen toista vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."

15. Kuulkaa, ottakaa korviinne älkääkä ylpeilkö,

sillä Herra on puhunut.

16. Antakaa Herralle, teidän Jumalallenne, kunnia,

ennen kuin tulee pimeä,

ennen kuin loukkaatte jalkanne

vuorilla hämärissä.

Silloin te odotatte valoa, mutta hän tekee sen kuoleman varjoksi,

muuttaa sen synkeydeksi.

17. Ellette te kuule tätä,

niin minun sieluni itkee salassa sellaisen ylpeyden vuoksi.

Se itkee katkerasti, ja silmäni vuotavat kyyneleitä,

sillä Herran lauma joutuu vankeuteen.

18. "Sano kuninkaalle ja kuninkaan äidille:

Istukaa alhaiselle sijalle,

sillä loistokas kruununne on putoava päästänne.

19. Negevin kaupungit ovat suljetut

eikä kukaan avaa niiden portteja.

Koko Juuda on viety pakkosiirtolaisuuteen,

koko kansa on pakkosiirtolaisuudessa.

20. Nostakaa katseenne ja nähkää ne,

jotka tulevat pohjoisesta.

Missä on haltuusi annettu lauma,

nuo lampaasi jotka olivat kaunistuksenasi?

21. Mitä sinä sanot,

kun hän määrää käskijöiksesi ne,

joita olit totutellut läheisimmiksi ystäviksesi?

Eivätkö tuskat kouristane sinua

niin kuin synnyttävää naista?

22. Saatat kysyä itseksesi:

'Miksi nämä ovat tapahtuneet minulle?'

Suuren pahuutesi tähden helmasi on nostettu

ja kantapäillesi on tehty väkivaltaa.

23. Voiko kuusilainen muuttaa ihonsa värin

tai pantteri pilkkunsa?

Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää,

te pahantekoon oppineet.

24. Minä hajotan heidät kuin oljenkorret

autiomaan tuulen vietäviksi.

25. Tämä on sinun kohtalosi,

minun sinulle mittaamani osa, sanoo Herra,

koska olet unohtanut minut ja luottanut valheeseen.

26. Niinpä minäkin nostan sinun helmasi kasvojesi yli

niin että häpysi paljastuu.

27. Minä olen havainnut aviorikoksesi, hirnumisesi,

haureutesi riettauden

ja iljettävät jumalankuvasi pelloilla ja kukkuloilla.

Voi sinua, Jerusalem! Kuinka kauan? Miksi et ole vieläkään puhdistunut?

 

14. luku

 

Suuri kuivuus

 

1. Herran suurta kuivuutta koskeva sana, joka tuli Jeremialle:

2. "Juuda murehtii,

en kaupunkien porteissa näännytään,

vaivutaan murheasussa maahan,

ja Jerusalemista nousee valitushuuto.

3. Heidän ylimyksensä lähettävät nuorukaisiaan hakemaan vettä,

ja nämä tulevat kaivoille

mutta eivät löydä vettä,

palaavat astiat tyhjinä

ja peittävät päänsä pettyneinä ja häpeissään.

4. Peltomiehet ovat häpeissään

ja peittävät päänsä maan tähden, joka pakahtuu,

kun maassa ei ole ollut sadetta.

5. Niin, peurakin kedolla poikii ja hylkää vasikkansa,

koska ei ole ruohoa.

6. Villiaasit seisovat kukkuloilla

ja haukkovat ilmaa kuin sakaalit –

niiden silmät ovat riutuneet,

sillä ruohoa ei ole."

7. Vaikka pahat tekomme todistavat meitä vastaan,

tee työsi, Herra, nimesi tähden,

sillä me olemme luopuneet monesti sinusta,

me olemme tehneet syntiä.

8. Sinä Israelin toivo,

sen pelastaja ahdingon aikana!

Miksi sinusta on tullut maassa kuin muukalainen,

kuin matkamies, joka poikkeaa vain yöpyäkseen?

9. Miksi sinusta on tullut tyrmistyneen miehen kaltainen,

kuin sankari, joka ei voi pelastaa?

Kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra,

ja meidät on pyhitetty sinun nimelläsi –

älä jätä meitä.

 

Kansa uskoo valheprofeettojen ennustukset

 

10. Näin sanoo Herra tästä kansasta: ”Noin he harhailevat mielellään eivätkä hillitse kulkuaan. Herra ei ole mieltynyt heihin; hän muistaa nyt heidän pahat tekonsa ja rankaisee heitä heidän synneistään.”

11. Herra sanoi minulle: "Älä rukoile tämän kansan parhaaksi sen puolesta.

12. Vaikka he paastoavat, minä en kuule heidän huutoaan, ja vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, minä en mielly heihin vaan teen heistä lopun miekalla, nälällä ja rutolla."

13. Minä sanoin: "Voi, Herra Jumala, profeetathan sanovat heille: 'Te ette tule näkemään miekkaa ettekä nälkää, sillä minä annan teille vakaan rauhan tässä paikassa.’’’

14. Mutta Herra sanoi minulle: "Nuo profeetat profetoivat valhetta minun nimessäni. Minä en ole lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, taikuuksia ja oman sydämensä petosta he profetoivat teille.

15. Sen tähden Herra sanoo näin profeetoista, jotka profetoivat minun nimessäni: Minä en ole heitä lähettänyt, vaikka he sanovat, että miekka ja nälkä ei tule tähän maahan. Nuo profeetat kuolevat miekkaan ja nälkään,

16. ja kansa, jolle he profetoivat, tulee virumaan Jerusalemin kaduilla nälkään ja miekkaan kuolleina. Kukaan ei hautaa heitä eikä heidän vaimojaan, poikiaan tai tyttäriään. Minä vuodatan heidän päälleen heidän pahuutensa."

 

Profeetan esirukous kansan puolesta

 

17. Sano heille näin:

Minun silmistäni vuotavat kyyneleet

yötä päivää eivätkä lakkaa,

sillä tytärtäni, kansaani, on ruhjottu raskaasti,

lyöty hyvin pahasti.

18. Jos lähden pelloille,

näen miekan kaatamia,

jos tulen kaupunkiin,

näen nälkään nääntyneitä.

Sekä profeetat että papit kiertelevät maata

eivätkä tiedä mitään.

19. Oletko sinä hylännyt Juudan kokonaan,

inhoatko koko sielustasi Siionia?

Minkä tähden olet lyönyt meitä

niin ettemme voi parantua?

Rauhaa toivotaan, mutta mitään hyvää ei tule,

paranemisen aikaa, mutta sen sijan on kauhua!

20. Herra, me tunnemme jumalattomuutemme

ja isiemme pahat teot –

sillä me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.

21. Älä torju halveksien, nimesi tähden!

Älä anna häväistä kunniasi valtaistuinta!

Muista liittoasi meidän kanssamme, älä riko sitä.

22. Voisivatko kansojen turhat jumalat antaa sadetta

tai taivas sadekuuroja –

etkö se ole sinä, Herra, meidän Jumalamme?

Sinua me odotamme,

sillä sinä teet kaiken tämän.

 

15. luku

 

Tuomio on peruuttamaton

 

1. Herra sanoi minulle: "Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Pois minun kasvojeni edestä, heidän on lähdettävä!

2. He kysynevät sinulta: 'Minne meidän on lähdettävä?'

Vastaa heille: Näin sanoo Herra:

Joka kuolemaan, se kuolemaan,

joka miekkaan, se miekkaan,

joka nälkään, se nälkään,

joka vankeuteen, se vankeuteen!

3. Minä määrään heidät neljään ryhmään, sanoo Herra: miekan surmaamiin, koirien raahaamiin sekä taivaan lintujen ja maan eläinten syömiin ja raatelemiin.

4. Minä teen heistä kauhun aiheen kaikille valtakunnille maan päällä Manassen, Juudan kuninkaan Hiskian pojan tähden, sen tähden, mitä hän teki Jerusalemissa.

5. Kuka säälii sinua, Jerusalem,

kuka surkuttelee sinua,

kuka poikkeaa kysymään sinun vointiasi?

6. Sinä olet hylännyt minut, sanoo Herra,

olet mennyt poispäin.

Niinpä minä ojennan käteni sinua vastaan ja hävitän sinut.

Olen väsynyt antamaan myöten.

7. Minä heitän heidät menemään kuin viskimellä maan kaupungeista.

Minä teen kansani lapsettomaksi, minä tuhoan sen.

He eivät ole palanneet omilta teiltään.

8. Heidän leskiään on oleva enemmän

kuin meren hiekkaa.

Minä tuon heidän nuorukaistensa äitien kimppuun

hävittäjän keskellä päivää,

saatan äkkiä tuskan lankeamaan

heidän päälleen kaupungissa.

9. Seitsemän pojan synnyttäjä menehtyy

ja huokaisee henkensä pois.

Hänen aurinkonsa laski kun vielä oli päivä,

hän joutui häpeään ja häväistyksi.

Sen, mitä heistä jää, minä annan

miekan ruuaksi heidän vihollistensa edessä,

sanoo Herra."

 

Jeremian valitus ja Herran vastaus

 

10. Voi minua, äitini, kun synnytit minut

mieheksi jolla on riita ja tora koko maan kanssa!

En ole lainannut enkä ottanut lainaa,

mutta silti kaikki kiroavat minua.

11. Herra sanoi: "Totisesti, minä vapautan sinut ja sinun käy hyvin!

Totisesti, minä saatan viholliset pyytämään

sinua avukseen onnettomuuden ja ahdistuksen aikana.

12. Murtuuko rauta, pohjoisesta tuotu rauta, ja vaski?

13. Minä annan maksutta rikkautesi ja aarteesi

vihollistesi saaliiksi

kaikkia rajojasi myöten kaikkien syntiesi tähden

14. Minä panen sinun vihollisesi

kulkemaan maan kautta, jota et tunne,

sillä minun vihani tuli on syttynyt

ja se leimuaa teitä vastaan."

15. Herra, sinä tiedät kaiken.

Muista minua, pidä minusta huoli

ja kosta puolestani minun vainoojilleni!

Ole pitkämielinen äläkä tempaa minua pois.

Tiedäthän, kuinka minä kannan häväistystä sinun tähtesi.

16. Sinun sanasi tulivat ja minä söin ne,

ja sanoistasi tuli minulle riemu ja sydämeni ilo,

sillä minut on kutsuttu sinun nimessäsi,

Herra, Jumala Sebaot.

17. Minä en ole istunut ilveilijöiden seurassa enkä ilakoinut.

Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni,

sillä sinä olet täyttänyt minut vihalla.

18. Miksi kipuni kestää ainiaan j

a haavani on kuolettava eikä tahdo parantua?

Onko sinusta todella tullut minua kohtaan

kuin petollinen vesilähde, joka ehtyy?

19. Sen tähden, näin sanoo Herra:

"Jos sinä tahdot palata, niin minä tuon sinut takaisin,

ja sinä saat palvella minua.

Jos tuot esiin jaloa, et arvotonta,

niin sinä saat olla minun suunani,

ja he kääntyvät sinun puoleesi, etkä sinä käänny heidän puoleensa.

20. Minä teen sinusta vaskimuurilinnoituksen

tätä kansaa vastaan.

He sotivat sinua vastaan

mutta eivät voi voittaa sinua,

sillä minä olen sinun kanssasi.

Minä pelastan ja vapautan sinut, sanoo Herra.

21. Minä pelastan sinut pahojen käsistä

 ja lunastan sinut julmureiden kourista."

 

16. luku

 

Profeetan on katkaistava yhteytensä kansaan

 

1. Minulle tuli tämä Herran sana:

2. "Älä ota itsellesi vaimoa älköönkä sinulle syntykö poikia tai tyttäriä tässä paikassa,

3. sillä näin sanoo Herra tässä paikassa syntyvistä pojista ja tyttäristä ja heidän äideistään, jotka heidät synnyttävät, sekä heidän isistään, jotka siittävät heidät tässä maassa:

4. He kuolevat tuskallisen kuoleman, heille ei pidetä valittajaisia eikä heitä haudata - heistä tulee maan lantaa. He tuhoutuvat miekkaan ja nälkään ja heidän ruumiistaan tulee taivaan lintujen ja maan eläinten ruokaa.

5. Näin sanoo Herra: Älä mene surutaloon, älä valittajaisiin äläkä murehdi heitä, sillä minä otan rauhani, uskollisuuteni ja armoni pois tältä kansalta, sanoo Herra.

6. He kuolevat, sekä suuret että pienet, tässä maassa. Heitä ei haudata, heille ei pidetä valittajaisia eikä kukaan viiltele ihoaan tai ajele päätänsä paljaaksi heidän vuokseen.

7. Kukaan ei taita heille leipää lohduttaakseen heitä vainajan tähden eikä heille anneta juotavaksi lohdutusmaljaa heidän isänsä ja äitinsä kuoleman tähden.

8. Älä mene pitotaloon istumaan heidän seurassaan, syömään ja juomaan

9. sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä lopetan tästä paikasta teidän silmienne nähden ja teidän päivinänne riemun ja ilon äänet, sulhasen ja morsiamen äänet.

 

Kansa joutuu pakkosiirtolaisuuteen

 

10. Kun sinä ilmoitat tälle kansalle kaikki nämä sanat, he kysynevät sinulta: 'Minkä tähden Herra uhkaa meitä kaikella tällä suurella onnettomuudella - minkä rikoksemme ja minkä synnin tähden, jonka olemme tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan?'

11. Sano silloin heille: Sen tähden, että teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra, seurasivat muita jumalia ja palvelivat sekä palvoivat niitä mutta hylkäsivät minut, eivätkä noudattaneet minun opetustani.

12. Te olette lisäksi tehneet enemmän pahaa kuin isänne, ja nytkin te jokainen vaellatte pahoin ja paatunein sydämin, ettekä kuule minua.

13. Minä heitän teidät pois tämän maan päältä maahan, jota te ette tunne eivätkä teidän isänne ole tunteneet, ja siellä te saatte palvella muita jumalia yötä päivää, sillä minä en armahda teitä.

 

Kalastajat ja metsästäjät

 

14. Sen tähden Herra sanoo: Katso, tulevat päivät, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta',

15. vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkottanut.’ Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isilleen.

16. Katso, minä lähetän monta kalastajaa, sanoo Herra, ja ne kalastavat heitä, ja sen jälkeen minä lähetän monta metsästäjää, ja ne metsästävät heitä kaikilta vuorilta, kaikilta kukkuloilta ja kallioluolista.

17. Sillä minun silmäni näkevät kaikki heidän tiensä - eivät ne ole minulta salassa, eikä heidän pahuutensa ole piilossa minun silmiltäni.

18. Minä kostan ensin kaksinkertaisesti heidän pahuutensa ja syntinsä, koska he ovat saastuttaneet minun maani iljetystensä raadoilla ja täyttäneet minun perintöosani inhottavuuksillaan."

19. Herra, minun voimani ja linnoitukseni,

minun pakopaikkani hädän päivänä!

Sinun luoksesi tulevat kansat

maan ääristä ja sanovat:

"Isämme ovat saaneet perinnökseen vain valheita,

turhia jumalia, joista ei ole mitään hyötyä.

20. Voiko ihminen tehdä itselleen jumalia?

Eivät ne jumalia ole!"

21. "Sen tähden, katso, tällä kertaa

minä teen heille tunnetuksi käteni ja voimani,

ja he tulevat tietämään,

että minun nimeni on Herra."

 

17. luku

 

Juudan synti saa tuomionsa

 

1. "Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä

ja kaiverrettu timanttikärjellä

heidän sydäntensä tauluun

ja heidän alttariensa sarviin.

2. Heidän lapsensakin muistavat

heidän alttarinsa ja aseransa

vehreiden puiden vieressä, korkeilla kukkuloilla,

3. kedoilla ja vuorilla.

Minä annan ryöstettäviksi

kaikki sinun rikkautesi ja aarteesi koko alueellasi

uhrikukkuloillasi tehdyn synnin tähden.

4. Sinun itsesi on luovuttava perintöosastasi,

jonka minä olen sinulle antanut,

ja minä annan sinut vihollistesi orjiksi

maassa, jota sinä et tunne,

sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen

ja se palaa ikuisesti.

 

Kirous ja siunaus

 

5. Näin sanoo Herra:

Kirottu se mies, joka turvaa ihmisiin,

toimii ihmisvoimassa[9]

ja jonka sydän luopuu Herrasta.

6. Hän on kuin alaston puu arolla,

eikä hän saa nähdä tulevan mitään hyvää.

Hänen on asuttava poudan polttamissa paikoissa autiomaassa,

asumattomassa suolamaassa.

7. Siunattu se mies, joka luottaa Herraan

ja jonka turvana Herra on.

8. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu,

jonka juuret levittyvät vesivirtaan asti.

Se ei pelästy helteen tuloa

vaan sen lehdet ovat vehreät.

Poutavuonnakaan ei sillä ole huolta

eikä se lakkaa tekemästä hedelmää.

9. Sydän on petollisempi kaikkea muuta

ja parantumattoman paha. Kuka voi tuntea sen?

10. Minä, Herra, tutkin sydämet,

koettelen sisimmän

antaakseni jokaiselle palkan hänen vaelluksensa mukaan,

hänen tekojensa hedelmän mukaan.

11. Joka hankkii rikkautta vääryydellä on kuin peltopyy,

joka hautoo, mitä ei ole muninut.

Hänen täytyy jättää se päiviensä puolivälissä,

ja hänen loppunsa on houkan loppu."

12. Kunnian valtaistuin, ikuisesti korkein,

meidän pyhäkkömme paikka!

13. Herra, sinä Israelin toivo!

Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään.

’Jotka lähtevät pois luotani, ne kirjoitetaan tomuun,

sillä he ovat hylänneet Herran, elävän veden lähteen.’"

14. Paranna minut, Herra, niin minä parannun,

pelasta minua, niin olen pelastettu,

sillä sinä olet minun ylistykseni aihe.

15. Näetkö, he sanovat minulle:

"Missä on Herran sana? Kunpa se tulisikin!"

16. Minä en kuitenkaan ole kiirehtinyt pois olemasta paimenena,

en seuraamasta sinua enkä toivonut turmion päivää.

Sinä sen tiedät. Mitä huuliltani on lähtenyt,

on ollut sinun kasvojesi edessä.

17. Älä tule minulle kauhun aiheeksi!

Sinä olet turvani onnettomuuden päivänä.

18. Joutukoot vainoojani häpeään,

mutta älä anna minun joutua häpeään.

Joutukoot he kauhun valtaan,

mutta älä anna minun joutua kauhun valtaan.

Tuota heille onnettomuuden päivä

ja murskaa heidät perin pohjin.

 

Pyhittäkää sapatti

 

19. Näin sanoi Herra minulle: "Mene seisomaan Kansanportille ja kaikille Jerusalemin porteille, joista Juudan kuninkaat kulkevat sisään ja ulos.

20. Sano heille: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat, koko Juuda ja kaikki Jerusalemin asukkaat, jotka kuljette näistä porteista.

21. Näin sanoo Herra: Varokaa henkenne tähden, ettette kanna sapattina mitään kantamusta ettekä tuo mitään sisään Jerusalemin porteista.

22. Älkää myöskään viekö sapattina mitään kantamusta taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatti, niin kuin minä käskin teidän isienne tehdä.

23. He eivät kuitenkaan kuunnelleet eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa vaan olivat uppiniskaisia. He eivät kuunnelleet eivätkä ottaneet oppia kurituksesta.

24. Herra sanoo: ”Jos te todella olette kuuliaisia minulle, niin ettette tuo mitään kantamusta tämän kaupungin porteista sapattina vaan pyhitätte sapatin ettekä tee silloin mitään työtä,

25. niin tämän kaupungin porteista on tuleva sisälle vaunuilla ja hevosilla ajaen kuninkaita ja ruhtinaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimelle. He ja heidän ruhtinaansa sekä Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat tulevat, ja tämä kaupunki on oleva asuttu ikuisesti.

26. Silloin tullaan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäriltä, Benjaminin maasta ja Alankomaasta, Vuoristosta ja Etelämaasta  tuomaan polttouhreja, teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsutusuhreja sekä kiitosuhreja Herran huoneeseen.

27. Mutta jos ette ole kuuliaisia minulle ettekä pyhitä sapattia, vaan kuljette kantaen kantamuksia Jerusalemin porteista sapattina, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja Jerusalemin palatsit joutuvat ruoaksi tulelle, joka ei sammu."

 

18. luku

 

Jeremia savenvalajan talossa

 

1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului:

2. "Nouse ja mene alas savenvalajan taloon, niin siellä minä annan sinun kuulla sanani.“

3. Minä menin alas savenvalajan taloon, ja tämä teki siellä työtä pyöränsä ääressä.

4. Astia, jota savenvalajan teki, meni kuitenkin pilalle hänen käsissään. Silloin savenvalaja teki siitä uudelleen toisen astian, sellaisen kuin hän näki parhaaksi tehdä.

5. Silloin tuli minulle tämä Herran sana:

6. "Enkö minä voi tehdä teille niin kuin tuo savenvalaja tekee, te Israelin heimo, sanoo Herra. Katso, te olette minun kädessäni niin kuin savi savenvalajan kädessä, te Israelin heimo.

7. Joskus minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan,

8. mutta jos tuo kansa kääntyy pois pahuudestaan, jonka tähden minä sitä uhkasin, niin minä kadun onnettomuutta, jonka ajattelin tuottaa sille.

9. Joskus minä taas lupaan istuttaa ja rakentaa kansan ja valtakunnan,

10. mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä ole kuuliainen minun äänelleni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin sanonut tekeväni sille.

11. Sano siis nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Katso, minä suunnittelen onnettomuutta teille ja teen suunnitelmia teitä vastaan. Kääntykää nyt kukin pois pahalta tieltänne ja tehkää parannus vaelluksessanne ja teoissanne.

12. Mutta he vastasivat: 'Turha toivo, sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja toimimme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.'"

13. Sen tähden, näin sanoo Herra:

"Kysykäähän kansojen keskuudessa,

kuka on kuullut tällaisesta?

Neitsyt Israel on tehnyt

hyvin kauhistuttavia tekoja.

14. Katoaako lumi Libanonin vuorten huipuilta?

Ehtyvätkö kaukaa virtaavat kylmät vedet?

15. Koska minun kansani on unohtanut minut,

he suitsuttavat turhaan.

He ovat kompuroineet teillään,

poikenneet ikivanhoilta teiltä

kulkeakseen syrjäpolkuja,

raivaamatonta tietä.

16. Niin he tekevät maansa autioksi,

ikuisen ivan aiheeksi.

Jokainen, joka kulkee sen kautta,

kauhistuu ja pudistaa päätään.

17. Minä hajotan heidät vihollisen edessä

niin kuin itätuuli.

Heidän onnettomuutensa päivänä

minä näytän heille selkäni enkä kasvojani."

 

Profeetta pyytää kostoa vainoojilleen

 

18. "Tulkaa, miettikäämme suunnitelmia Jeremiaa vastaan, sillä ei opetus kadonne papilta, neuvo viisaalta tai sana profeetalta. Tulkaa, lyökäämme hänet sanan miekalla. Älkäämme lainkaan kuunnelko hänen puheitaan", sanoivat Jeremian vainoojat.

19. Kuuntele sinä, Herra, minua

ja kuule, mitä vastustajani puhuvat.

20. Pitääkö hyvä maksaa pahalla?

He ovat näet kaivaneet kuopan ottaakseen henkeni.

Muista, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi

ja puhunut hyvää heidän puolestaan,

että vihasi kääntyisi pois heistä.

21. Jätä siis heidän lapsensa nääntymään nälkään

ja anna heidät miekan ruoaksi.

Heidän vaimonsa tulkoot

lapsettomiksi ja leskiksi,

heidän miehensä kuolkoot väkivaltaisen kuoleman

ja heidän nuorukaisensa kaatukoot sodassa miekkaan.

22. Kuulukoon heidän taloistaan avunhuuto,

kun sinä äkkiä tuot heidän kimppuunsa rosvojoukon.

Ovathan he kaivaneet kuopan pyydystääkseen minut

ja virittäneet salaa ansoja minun tielleni.

23. Mutta sinä, Herra, tunnet

kaikki heidän suunnitelmansa minun henkeni menoksi.

Älä anna anteeksi heidän rikostaan

äläkä pyyhi pois heidän syntiänsä kasvojesi edestä.

Kaatukoot he sinun kasvojesi edessä –

tee tämä heille vihastuessasi.

 

19. luku

 

Saviruukku särjetään Ben-Hinnomin laaksossa

 

1. Herra sanoi näin: "Mene, osta ruukku savenvalajalta ja ota mukaasi kansan ja pappien vanhimpia.

2. Lähde sitten Ben-Hinnomin laaksoon, joka on Sirpaleportin edustalla, ja julista siellä sanat, jotka minä sinulle puhun.

3. Sano: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asukkaat: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä tuotan tälle paikalle sellaisen onnettomuuden, että jokaisen korvat soivat, joka sen kuulee,

4. koska he ovat hylänneet minut. He ovat muuttaneet vieraaksi tämän paikan ja polttaneet siinä uhreja muille jumalille, joita eivät he, eivät heidän isänsä eivätkä Juudan kuninkaat ole tunteneet, ja täyttäneet tämän paikan viattomien verellä.

5. He ovat rakentaneet uhrikukkuloita Baalille ja polttaneet lapsiaan polttouhreina Baalille. Sellaisesta minä en ole antanut käskyä enkä puhunut, eikä se ole tullut mieleenikään.

6. Sen tähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin tätä paikkaa ei enää sanota Toofetiksi eikä Ben-Hinnomin laaksoksi, vaan Murhalaaksoksi.

7. Minä teen tyhjäksi Juudan ja Jerusalemin neuvon tässä paikassa ja saatan heidät kaatumaan miekkaan vihollistensa edessä, annan heidät niiden käsiin, jotka etsivät tilaisuutta ottaa heidän henkensä. Minä annan heidän ruumiinsa ruuaksi taivaan linnuille ja maan eläimille.

8. Minä teen tämän kaupungin autioksi ja ivan vihellyksen aiheeksi. Jokainen, joka kulkee sen ohi, tyrmistyy ja viheltää kaikkien sen vitsauksien tähden.

9. Minä panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa ollessaan piiritettyinä ja ahdistuksessa, kun heidän vihollisensa, jotka etsivät tilaisuutta ottaa heidän henkensä, ahdistavat heitä.

10. Särje ruukku niiden miesten nähden, jotka ovat tulleet kanssasi,

11. ja sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Näin minä särjen tämän kansan ja tämän kaupungin - niin kuin savenvalajan astian särjetään, niin ettei sitä voi enää korjata. Toofetiin tullaan hautaamaan kuolleita, kun muualle ei ole tilaa haudata.

12. Näin minä teen tälle paikalle, sanoo Herra, ja sen asukkaille: minä teen tästä kaupungista Toofetin kaltaisen.

13. Jerusalemin taloista ja Juudan kuningasten taloista tulee Toofetin paikan kaltaisia - saastaisia tulee kaikista taloista, joiden katoilla on suitsutettu kaikelle taivaan joukolle ja vuodatettu juomauhreja muille jumalille."

 

Jeremia joutuu jalkapuuhun

 

14. Jeremia tuli Toofetista, johon Herra oli lähettänyt hänet profetoimaan, asettui Herran huoneen esipihaan ja sanoi kaikelle kansalle:

15. "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä tuotan tälle kaupungille ja kaikille sen tytärkaupungeille kaiken onnettomuuden, jolla minä olen sitä uhannut, koska he ovat olleet niskureita eivätkä ole kuulleet minun sanojani.“

 

20. luku

 

1. Pappi Pashur, Immerin poika, kuuli Jeremian profetoivan nämä sanat. Hän oli Herran temppelin ylivalvoja.

2. Silloin Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran temppeliin kuuluvassa Benjaminin yläportissa.

3. Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, Jeremia sanoi hänelle: "Herra ei enää kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib.

4. Sillä näin sanoo Herra: Katso, minä teen sinusta kauhun aiheen sekä itsellesi että kaikille ystävillesi. He kaatuvat vihollistensa miekkaan silmiesi nähden, ja koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin. Hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heidät miekalla.

5. Minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet - kaiken sen, mistä se on nähnyt vaivaa, kaikki sen kalleudet ja kaikki Juudan kuninkaiden aarteet – heidän vihollistensa käsiin. Nämä ryöstävät ne, ottavat ne ja vievät Baabeliin.

6. Ja sinä, Pashur, sekä kaikki sinun talossasi asuvat tulette vaeltamaan vankeuteen. Sinä menet Baabeliin ja sinne sinä kuolet. Sinne haudataan sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet profetoinut valheellisesti."

 

Jeremia valittaa kutsumustaan

 

7. Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut.

Sinä olet tarttunut minuun ja voittanut.

Minä olen ollut naurettavana koko päivän,

kaikki pilkkaavat minua.

8. Sillä niin usein kuin minä puhun minun täytyy huutaa,

julistaa väkivaltaa ja sortoa.

Herran sana on tullut minulle häväistykseksi

ja kokopäiväiseksi pilkaksi.

9. Niinpä minä sanoin: "En tahdo muistaa häntä

enkä enää puhua hänen nimessään."

Mutta sydämessäni oli kuin polttava tuli,

suljettuna minun luihini.

Väsyksiin asti minä koetin pidättää sitä,

mutta en voinut,

10. vaikka kuulin monien parjaavan, kauhua kaikkialla.

"Ilmoittakaa, ilmoittakaamme siitä!"

Kaikki ystäväni tarkkaavat, milloin kompastuisin:

"Ehkä hän antaa viekoitella itsensä,

ja niin me voitamme hänet ja voimme kostaa hänelle.“

11. Mutta Herra on minun kanssani kuin pelottava sotaurho.

Sen tähden vainoojani kompastuvat eivätkä mahda mitään.

Koska heillä ei ole ymmärrystä,

he saavat osakseen suuren häpeän, ikuisen pilkan, joka ei unohdu.

12. Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan,

näet sisimmän ja sydämen,

salli minun nähdä, että kostat heille,

sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.

13. Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa,

sillä hän pelastaa avuttoman sielun

pahantekijöiden käsistä.

 

Jeremia kiroaa syntymäpäivänsä

 

14. Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin –

älköön se päivä olko siunattu, jona äitini minut synnytti.

15. Kirottu se mies, joka toi minun isälleni ilosanoman ja sanoi:

"Sinulle on syntynyt poikalapsi.“

Hän iloitsi siitä suuresti.

16. Käyköön sen miehen niin kuin niiden kaupunkien,

jotka Herra kukisti armahtamatta.

Hän saakoon kuulla avunhuutoa aamulla

ja sotahuutoa keskipäivällä,

17. koska ei surmannut minua kohtuun.

Silloin äitini olisi ollut hautanani

ja hänen raskautensa olisi kestänyt ikuisesti.

18. Miksi olen tullut kohdusta

näkemään tuskaa ja vaivaa?

Minun päiväni päättyvät häpeässä.

 

21. luku

 

Profetia Jerusalemin tuhosta

 

1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta, kun kuningas Sidkia lähetti hänen luokseen Pashurin, Malkian pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, sanomaan:

2. "Kysythän puolestamme neuvoa Herralta, sillä Nebukadressar, Baabelin kuningas, sotii meitä vastaan. Ehkäpä Herra tekee meille ihmeen, kaikkien ihmeittensä vertaisen, että tämä lähtisi pois meidän kimpustamme."

3. Jeremia vastasi heille: "Sanokaa Sidkialle:

4. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Katso, minä käännän itseänne vastaan teidän käsissänne olevat sota-aseet, joilla te taistelette Baabelin kuningasta ja kaldealaisia vastaan, jotka piirittävät teitä muurin ulkopuolella. Minä kokoan heidät tämän kaupungin keskelle.

5. Minä itse sodin teitä vastaan ojennetuin käsin ja voimallisin käsivarsin, vihassa, kiivaudessa ja suuressa suuttumuksessa.

6. Minä lyön vitsauksella tämän kaupungin asukkaita, ihmisiä ja eläimiä, ja he kuolevat kauheaan ruttoon.

7. Sen jälkeen minä luovutan Juudan kuninkaan Sidkian, hänen palvelijansa sekä kansan, jotka ovat tähän kaupunkiin jääneet jäljelle rutolta, miekalta ja nälältä, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, heidän vihollisilleen, jotka etsivät tilaisuutta ottaa heidän henkensä, sanoo Herra. Nebukadnessar surmaa heidät miekalla, hän ei säästä heitä, ei sääli eikä armahda.

8. Tälle kansalle sinun on sanottava: Näin sanoo Herra: Minä panen nyt teidän eteenne elämän ja kuoleman tien.

9. Jokainen tässä kaupungissa asuva kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon, mutta se, joka lähtee ulos ja antautuu kaldealaisille, jotka piirittävät teitä, saa elää ja pitää henkensä.

10. Sillä minä olen kääntänyt kasvoni tätä kaupunkia vastaan sen onnettomuudeksi eikä onneksi, sanoo Herra. Se annetaan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen.

 

Varoitus Juudan kuningashuoneelle

 

11. Sano Juudan kuningashuoneelle:

Kuulkaa Herran sana:

12. Daavidin huone! Näin sanoo Herra:

Tuomitkaa joka aamu oikeudenmukaisesti

ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä.

Muuten minun vihani syttyy

teidän tekojenne pahuuden tähden palamaan kuin tuli,

eikä kukaan voi sitä sammuttaa.

13. Katso, minä olen sinua vastaan, sinä laakson asujatar,

sinä tasangon kalliolinna, sanoo Herra.

Kuulkaa te, jotka sanotte: 'Kuka voi kauhistaa meitä,

kuka tulla meidän asuntoihimme?'

14. Minä rankaisen teitä

teidän tekojenne hedelmän mukaan, sanoo Herra,

ja sytytän tuleen kaupunkinne metsän,

ja tuli polttaa kaiken, mitä sen ympärillä on."

 

 22. luku

 

1. Näin sanoo Herra: "Mene Juudan kuninkaan linnaan, julista siellä tämä sana

2. ja sano: Kuulkaa Herran sana, sinä Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, ja sinun palvelijasi ja kansasi, jotka kuljette näistä porteista!

3. Näin sanoo Herra: Toimikaa oikein ja vanhurskaasti ja pelastakaa ryöstetty sortajan käsistä. Älkää tehkö vääryyttä ja väkivaltaa muukalaiselle, orvolle ja leskelle älkääkä vuodattako viatonta verta tässä paikassa.

4. Sillä jos te todella teette tämän sanan mukaan, niin tämän linnan porteista tulee vaunuilla ja hevosilla ajaen kuninkaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulee kuninkaita mukanaan palvelijansa.

5. Mutta jos te ette kuule näitä sanoja, niin minä vannon itseni kautta, sanoo Herra, että tästä linnasta tulee raunio.

6. Näin sanoo Herra Juudan kuningashuoneesta:

Vaikka sinä olisit minulle kuin Gilead,

kuin Libanonin huippu,

niin minä totisesti teen sinusta autiomaan,

teen kaupunkisi asumattomiksi.

7. Minä pyhitän tuhoajat aseineen sinua vastaan,

ja he hakkaavat maahan valiosetrisi

ja heittävät ne tuleen.

8. Monet kansat kulkevat tämän kaupungin ohitse ja kysyvät toisiltaan: 'Miksi Herra on tehnyt näin tälle suurelle kaupungille?'

9. Siihen vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, liiton, palvoivat muita jumalia ja palvelivat niitä.’

 

Profetia Sallumista

 

10. Älkää itkekö kuollutta älkääkä surko häntä,

vaan itkekää häntä, jonka täytyy lähteä pois,

sillä hän ei saa enää palata eikä nähdä synnyinmaataan.

11. Sillä näin sanoo Herra Sallumista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta, joka tuli kuninkaaksi isänsä Joosian tilalle ja joka on lähtenyt pois tästä paikasta: Hän ei enää palaa tänne,

12. vaan hän kuolee paikassa, mihin hänet on viety vangiksi. Hän ei enää näe tätä maata.

 

Profetia Joojakimista

 

13. Voi sitä, joka rakentaa talonsa epävanhurskaasti

ja yläsalinsa vääryydellä,

joka teettää työtä ilmaiseksi lähimmäisellään

eikä anna hänelle hänen palkkaansa.

14. Hän sanoo: 'Minä rakennan itselleni tilavan talon

ja avarat yläsalit',

ja hakkauttaa siihen ikkunat,

laudoittaa sen setripuulla

ja maalauttaa punavärillä.

15. Siksikö sinä olet kuningas,

että sinulla on into setripuuhun?

Eikö sinun isäsikin syönyt ja juonut

ja kuitenkin toiminut oikein ja vanhurskaasti?

Niinpä hänen kävi hyvin.

16. Hän hankki oikeuden kurjalle ja köyhälle

 ja silloin kaikki oli hyvin.

Eikö tämä juuri ole minun tuntemistani,

sanoo Herra?

17. Mutta sinun silmäsi ja sydämesi eivät tee muuta

kuin ahnehtivat väärää voittoa,

viattoman veren vuodattamista

ja väkivallan ja sorron harjoittamista.

18. Sen tähden Herra sanoo näin Juudan kuninkaasta Joojakimista, Joosian pojasta:

Häntä ei valiteta:

'Voi veljeni! Voi sisareni!'

Häntä ei valiteta:

'Voi Herraamme, voi hänen loistoaan!'

19. Hänet haudataan niin kuin aasi haudataan,

raahataan pois ja viskataan

Jerusalemin porttien tuolle puolen.

 

Jerusalem ei tahtonut kuulla Herran ääntä

 

20. Nouse Libanonille ja huuda,

korota äänesi Baasanissa.

Huuda Abarimin vuorilta,

sillä kaikki sinun rakastajasi on murskattu.

21. Minä puhuin sinulle menestyksesi päivinä,

mutta sinä vastasit: 'En tahdo kuulla.’

Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti –

sinä et ole kuunnellut minun ääntäni.

22. Tuuli on kaitseva kaikkia sinun paimeniasi,

ja rakastajasi joutuvat menemään vankeuteen.

Silloin sinä joudut häpeän ja pilkan alaiseksi

kaiken pahuutesi tähden.

23. Sinä, joka asut Libanonilla, pesit setripuissa:

kuinka tuletkaan voihkimaan,

kun sinulle tulevat tuskat, kuin synnyttäjän kouristukset!

 

Profetia Konjasta

 

24. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: vaikka sinä, Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, olisit sinettisormus minun oikeassa kädessäni, minä repäisisin sinut siitäkin irti.

25. Minä annan sinut niiden käsiin, jotka etsivät tilaisuutta ottaa sinun henkesi - niiden käsiin, joiden vuoksi sinä olet kauhuissasi - Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja kaldealaisten käsiin.

26. Minä heitän sinut ja äitisi, joka on sinut synnyttänyt, toiseen maahan, missä ette ole syntyneet, ja sinne te kuolette.

27. Te ette voi enää palata maahan, jonne teidän sielunne ikävöi.

28. Eikö tämä mies, Konja, ole halveksittava, rikottu astia, kelvoton kapine! Minkä tähden hänet ja hänen jälkeläisensä on heitetty pois, viskattu pois maahan, jota eivät tunne?

29. Maa, maa, maa! Kuule Herran sana!

30. Näin sanoo Herra: Merkitkää tämä mies lapsettomaksi, mieheksi, joka ei menesty koko elinaikanaan. Ei myöskään kukaan hänen jälkeläisistään tule menestymään niin, että istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsi vielä Juudaa."

 

 23. luku

 

Pahat paimenet ovat hajottaneet lauman

 

1. "Voi paimenia, jotka tuhoavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra.

2. Sen tähden näin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat minun kansaani: Te olette hajottaneet minun lampaani, karkottaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso, minä pidän huolen teidän pahojen tekojenne rankaisemisesta, sanoo Herra.

3. Minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkottanut. Minä tuon ne takaisin laitumelleen, ja niistä tulee hedelmällisiä ja ne lisääntyvät.

4. Minä nostan heille paimenia ja nämä kaitsevat heitä. He eivät enää pelkää eivätkä ole kauhuissaan, eikä heistä tule puutumaan yhtäkään, sanoo Herra.

 

Daavidin vanhurskas vesa          

 

5. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra,

jolloin minä nostan Daavidille vanhurskaan vesan.

Hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä,

ja hän on toteuttava oikeuden ja vanhurskauden maassa.

6. Hänen päivinään Juuda on pelastuva ja Israel on asuva turvassa.

Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan:

'Herra, meidän vanhurskautemme.’

7. Sen tähden Herra sanoo: Katso, tulevat päivät, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka toi israelilaiset pois Egyptin maasta',

8. vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin minä olin heidät karkottanut.’ Silloin he saavat asua omassa maassaan."

 

Väärät profeetat

 

9. Sydämeni on murtunut rinnassani profeettojen tähden,

kaikki luuni käyvät pehmeiksi.

Minä olen kuin juopunut  mies

Herran ja hänen pyhien sanojensa vuoksi,

kuin urho, jonka viini on voittanut.

10. "Maa on näet täynnä avionrikkojia,

se murehtii kirouksen tähden –

autiomaan laitumet kuivuvat.

Heidän vaelluksestaan on tullut paha

ja heidän voimansa on vääryydessä,

11. sillä he ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin.

Minä olen tavannut heidän pahuutensa omassa huoneessanikin,

sanoo Herra.

12. Sen tähden heidän tiensä on oleva heille kuin liukas polku pimeässä,

he suistuvat ja kaatuvat sillä,

koska minä tuotan heille onnettomuuden

heidän rangaistusvuotenaan,

sanoo Herra.

13. Minä näin turmelusta Samarian profeetoissa:

he ennustivat Baalin nimessä

ja eksyttivät minun kansani Israelin.

14. Jerusalemin profeetoiden joukossa

minä näin kauhistavia tekoja:

aviorikosta ja valheessa vaeltamista.

He vahvistavat pahantekijöiden käsiä,

ettei kukaan kääntyisi pois pahuudestaan.

Kaikki he ovat minulle kuin Sodoma

ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra.

15. Herra Sebaot sanoo sen tähden näin näistä profeetoista:

Katso, minä syötän heille koiruohoa

ja juotan heille myrkkyvettä,

sillä Jerusalemin profeetoista

on jumalattomuus levinnyt koko maahan.

16. Näin sanoo Herra Sebaot:

Älkää kuunnelko mitä puhuvat nuo profeetat,

jotka profetoivat teille

täyttäen teidät turhilla toiveilla.

He puhuvat oman sydämensä näkyjä,

eivät Herran käskystä.

17. He hokevat halveksijoilleni:

'Herra on puhunut: Teillä on oleva rauha!'

He sanovat kaikille, jotka vaeltavat paatunein sydämin:

'Ei onnettomuus teitä kohtaa .’

18. Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa,

kuka on nähnyt ja kuullut hänen sanansa?

Kuka on kuunnellut tarkkaan hänen sanojaan

ja ymmärtänyt?"

19. Katso, Herran kiivas myrsky puhkeaa,

pyörremyrsky riehuu jumalattomien pään päällä.

20. Herran viha ei asetu,

ennen kuin hän on toteuttanut ja täyttänyt suunnitelmansa.

Aikojen lopulla

te tulette sen hyvin ymmärtämään.

21. "Minä en ole lähettänyt noita profeettoja,

mutta silti he juoksevat.

Minä en ole puhunut heille,

mutta kuitenkin he profetoivat.

22. Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani,

he julistaisivat minun sanani kansalleni

ja saisivat sen palaamaan pahalta tieltään

ja pahoista teoistaan.

23. Herra sanoo: Olenko minä Jumala vain lähellä –

enkö ole Jumala myös kaukana?

24. Voisiko joku piiloutua sellaiseen piilopaikkaan,

etten minä näkisi häntä, sanoo Herra,

enkö minä täytä taivasta ja maata?

25. Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka profetoivat minun nimessäni valhetta sanoen: 'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta'!

26. Kuinka kauan? Onko noilla profeetoilla, jotka profetoivat valhetta ja oman sydämensä petosta, aikeenaan

27. ja ajatuksenaan saattaa minun kansani unohtamaan minun nimeni unillaan, joita he kertovat toisilleen? Niin heidän isänsä unohtivat minun nimeni Baalin tähden.

28. Se profeetta, jolla on uni, saakoon kertoa unensa, mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon sanani uskollisesti.

Mitä akanat tekevät jyvien seassa? sanoo Herra.

29. Eikö minun sanani ole kuin tuli, sanoo Herra, ja kuin vasara, joka särkee kallion palasiksi?

30. Siksi minä olen niitä profeettoja vastaan, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltaan.

31. Katso, minä olen niitä profeettoja vastaan, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään ja ovat profetoivinaan.

32. Minä olen niitä vastaan, jotka profetoivat valheunien perusteella, kertovat niistä ja eksyttävät minun kansaani valheillaan ja kevytmielisyydellään. Minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt, eikä heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.

 

Herran taakka

 

33. Ja kun tämä kansa tai profeetta tai pappi kysyy sinulta: 'Mikä on Herran ilmoituksen taakka?' niin sano heille: 'Mikä taakka? - Minä heitän teidät pois', sanoo Herra.

34. Minä rankaisen jokaista profeettaa, pappia ja kansaa – jokaista miestä ja hänen perhettään - joka sanoo: 'Herran taakka.’

35. Kysykää toisiltanne näin: ’Mitä Herra on vastannut?’ tai ’Mitä Herra on puhunut?’

36. Mutta älkää enää mainitko Herran taakkaa, sillä jokaiselle on tuleva taakaksi hänen oma sanansa. Tehän vääntelette elävän Jumalan, meidän Jumalamme Herran Sebaotin sanoja.

37. Kysykää profeetalta näin: 'Mitä Herra on sinulle vastannut ja mitä Herra on puhunut?'

38. Jos te vielä puhutte Herran taakasta, niin Herra sanoo näin: Koska te käytätte tätä sanaa: 'Herran taakka', vaikka minä olen lähettänyt teidän luoksenne tämän sanoman: Älkää sanoko: 'Herran taakka',

39. niin minä unohdan teidät kokonaan ja heitän kasvojeni edestä pois teidät ja tämän kaupungin, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne.

40. Minä panen teidän päällenne ikuisen häpeän ja ikuisen pilkan, joka ei ole unohtuva."

 

 24. luku

 

Kaksi viikunakoria

 

1. Herra näytti minulle näyn sen jälkeen, kun Baabelin kuningas Nebukadressar oli siirtänyt pois Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, ja Juudan päämiehet sekä sepät ja lukkosepät Jerusalemista ja vienyt heidät Baabeliin. Näyssä kaksi viikunakoria oli asetettu Herran temppelin edustalle.

2. Toisessa korissa oli oikein hyviä viikunoita, kuin uudisviikunoita, mutta toisessa korissa oli kovin huonoja viikunoita, niin huonoja, ettei niitä voinut syödä.

3. Herra sanoi minulle: "Mitä sinä näet, Jeremia?" Minä vastasin: "Viikunoita. Hyvät viikunat ovat oikein hyviä, mutta huonot ovat hyvin huonoja, niin huonoja, ettei niitä voi syödä."

4. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

5. "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä pidän näiden hyvien viikunoiden kaltaisina Juudan pakkosiirtolaisia, jotka minä lähetin tästä paikasta kaldealaisten maahan hyvässä tarkoituksessa.

6. Minä olen kiinnittänyt katseeni heihin heidän parhaakseen, ja minä tuon heidät takaisin tähän maahan. Minä rakennan heidät enkä hajota, minä istutan heidät enkä revi pois.

7. Minä annan heille sellaisen sydämen, että he tuntevat minut, sillä minä olen Herra. Jos he kääntyvät minun luokseni kaikesta sydämestään, he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa,.

8. Mutta niin kuin tehdään huonoille viikunoille, joita ei niiden huonouden takia voi syödä, niin minä, sanoo Herra, teen Juudan kuninkaalle Sidkialle, hänen ruhtinailleen ja Jerusalemin asukasten jäännökselle, jotka ovat jääneet jäljelle tähän maahan, ja jotka asuvat Egyptin maassa.

9. Minä teen heidät kauhun aiheeksi ja onnettomuudeksi kaikille valtakunnille maan päällä, häpeän aiheeksi ja sananparreksi, pistopuheeksi ja kiroukseksi kaikissa paikoissa, mihin minä heidät karkotan.

10. Minä lähetän heidän joukkoonsa miekan, nälän ja ruton, kunnes he ovat hävinneet täysin siitä maasta, jonka minä olen antanut heille ja heidän isilleen.”

 

25. luku

 

Seitsemänkymmentä vuotta kestävä pakkosiirtolaisuus

 

1. Koko Juudan kansaa koskeva sana, joka tuli Jeremialle Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena, eli Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena.

2. Profeetta Jeremia puhui sen koko Juudan kansalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille. Hän sanoi:

3. Juudan kuninkaan Joosian, Aamonin pojan, kolmannestatoista vuodesta alkaen tähän päivään saakka - kaksikymmentä kolme vuotta - on Herran sana tullut minulle, ja minä olen teille puhunut alusta alkaen, mutta te ette ole kuunnelleet.

4. Herra on varhaisesta alkaen lähettänyt teidän luoksenne kaikki palvelijansa, profeetat, mutta te ette ole kuunnelleet ettekä ottaneet kuuleviin korviinne.

5. He sanoivat: "Kääntykää jokainen pahalta tieltänne ja pahoista teoistanne ja asukaa maassa, jonka Herra on antanut teille ja teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.

6. Älkääkä seuratko muita jumalia palvellen ja palvoen niitä. Älkää vihoittako minua teoillanne, etten minä tuottaisi teille onnettomuutta."

7. Te ette kuitenkaan kuunnelleet minua, sanoo Herra. Niin te vihoititte minut teoillanne omaksi onnettomuudeksenne.

8. Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot: Koska te ette ole olleet kuuliaisia minun sanoilleni,

9. minä lähetän noutamaan kaikki pohjoisen heimot, sanoo Herra, ja Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, palvelijani, ja tuon heidät tätä maata ja sen asukkaita vastaan ja kaikkia näitä ympärillä olevia kansoja vastaan. Minä vihin ne tuhon omiksi ja teen niistä autioita, ivan vihellyksen aiheita ja ikuisia raunioita.

10. Minä hävitän niiden keskuudesta riemun ja ilon äänet, sulhasen ja morsiamen äänet, käsikivien äänen ja lampun valon.

11. Niin koko tästä maasta tulee raunioitunut ja autio, ja nämä kansat tulevat palvelemaan Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.

12. Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, minä kostan Baabelin kuninkaalle ja hänen kansalleen heidän pahuutensa, sanoo Herra, sekä myös kaldealaisten maalle, ja teen siitä ikuisesti aution.

13. Minä toteutan kaikki sanani sitä maata vastaan - kaiken, mitä tähän kirjaan on siitä kirjoitettu, mitä Jeremia on profetoinut kaikkia niitä kansoja vastaan.

14. Nekin joutuvat näet palvelemaan monia kansoja ja suuria kuninkaita, ja minä maksan heille heidän tekojensa ja töittensä mukaan."

 

Jeremia juottaa kansoille Herran vihan maljan

 

15. Näin sanoi Herra, Israelin Jumala, minulle: "Ota kädestäni tämä vihan viinin malja ja juota sillä kaikki kansat, joiden luokse minä sinut lähetän.

16. Kun ne juovat siitä, ne horjuvat ja tulevat mielettömiksi miekan edessä, jonka minä lähetän niiden keskuuteen."

17. Niinpä minä otin maljan Herran kädestä ja juotin kaikkia kansoja, joiden luokse Herra minut lähetti.

18. Minä juotin Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja kuninkaineen ja ruhtinaineen tehdäkseni niistä raunioita, kauhun, ivan vihellyksen ja kirouksen aiheita, niin kuin ne ovat tänä päivänä;

19. Egyptin kuningasta faraota ja hänen palvelijoitaan ja ruhtinaitaan sekä koko hänen kansaansa;

20. kaikkea sekakansaa, kaikkia Uusin maan kuninkaita, kaikkia filistealaisten maan kuninkaita, Askelonia, Gassaa, Ekronia ja Asdodilaisten jäännöstä;

21. Edomia, Mooabia ja ammonilaisia;

22. kaikkia Tyyron ja Siidonin kuninkaita sekä meren tuolla puolen olevan rantamaan kuninkaita;

23. Dedania, Teemaa ja Buusia ja kaikkia, jotka leikkaavat hiuksensa päälaen ympäriltä;

24. kaikkia Arabian kuninkaita ja kaikkia autiomaassa asuvan sekakansan kuninkaita;

25. kaikkia Simrin kuninkaita ja kaikkia Eelamin kuninkaita ja kaikkia Meedian kuninkaita;

26. kaikkia pohjoisen kuninkaita, läheisiä ja kaukaisia, toista toisensa jälkeen - kaikkia maan valtakuntia, joita maan päällä on. Näiden jälkeen on myös Seesakin kuninkaan juotava.

27. "Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Juokaa ja juopukaa, oksentakaa ja kaatukaa kykenemättä enää nousemaan sen miekan edessä, jonka minä lähetän teidän keskellenne.

28. Mutta jos he kieltäytyvät ottamasta ja juomasta maljaa sinun kädestäsi, niin sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Te joudutte varmasti juomaan siitä,

29. sillä jos minä aloitan onnettomuuden tuottamisen siitä kaupungista, joka on pyhitetty minun nimelleni, niin miten te muka voisitte jäädä rankaisematta? Te ette jää rankaisematta, sillä minä kutsun miekan kaikkia maan asukkaita vastaan, sanoo sotajoukkojen Herra.

30. Mutta sinä, profetoi heille kaikki nämä sanat ja sano heille:

Herra ärjyy korkeudesta,

antaa äänensä kaikua pyhästä asunnostaan.

Hän ärjyy kovalla äänellä yli laitumensa,

huutaa kuin viinikuurnan polkijat kaikille maan asukkaille.

31. Pauhina käy maan ääriin asti,

sillä Herralla on riita kansojen kanssa,

hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa:

jumalattomat hän antaa miekalle alttiiksi.

Herra on puhunut.

32. Näin sanoo Herra Sebaot:

Katso, onnettomuus kulkee

kansasta kansaan,

ja suuri myrsky nousee

maan perimmäisiltä ääriltä.

33. Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata - heistä tulee maan lantaa.

34. Parkukaa, paimenet, ja huutakaa,

kieriskelkää tuhkassa, lauman valtiaat,

sillä teidän aikanne joutua teurastettaviksi on tullut.

Te hajoatte pirstoiksi, te kaadutte niin kuin kallisarvoinen astia.

35. Kadonnut on pakopaikka paimenilta

ja pelastus lauman valtiailta.

36. Paimenten huudon ääni, lauman valtiaitten valitus kuuluu,

sillä Herra hävittää heidän laitumensa.

37. Heidän rauhaisat keitaansa ovat tuhoutuneet

Herran vihan hehkun tähden.

38. Hän on jättänyt pesänsä niin kuin nuori leijona.

Totisesti, heidän maansa on tullut autioksi

sortajan vihan hehkun tähden,

hänen vihansa hehkun tähden."

 

 26. luku

 

Jeremia puhuu temppelissä

 

1. Joojakimin, Joosian pojan, Juudan kuninkaan, hallintokauden alussa tuli Herralta tämä sana:

2. "Näin sanoo Herra: Seiso Herran temppelin esipihassa ja puhu kaikkia Juudan kaupunkeja vastaan, joista tullaan Herran temppeliin palvomaan häntä. Puhu kaikki sanat, jotka minä olen käskenyt sinun sanoa heille - älä jätä pois sanaakaan.

 3. Ehkäpä he kuulevat ja palaavat itse kukin pois pahalta tieltään. Silloin minä kadun sitä onnettomuutta, jonka minä olen aikonut heille tuottaa heidän pahojen tekojensa tähden.

4. Sano heille: Näin sanoo Herra: Ellette ole minulle kuuliaisia ja vaella opetukseni mukaan, jonka minä olen teille antanut,

5. sekä kuule palvelijoitteni, profeettojen, sanoja, jotka minä olen lähettänyt teidän luoksenne varhaisesta alkaen, vaikka te ette ole kuunnelleet heitä,

6. niin minä teen tästä temppelistä samanlaisen kuin Siilosta ja tästä kaupungista minä teen kirouksen kaikille maan kansoille."

 

”Kuolema Jeremialle!”

 

7. Papit, profeetat ja koko kansa kuulivat Jeremian puhuvan nämä sanat Herran temppelissä.

8. Kun Jeremia oli puhunut loppuun kaiken, minkä Herra oli käskenyt hänen puhua kaikelle kansalle, papit, profeetat ja koko kansa ottivat hänet kiinni sanoen: "Sinun on totisesti kuoltava!

9. Miksi olet profetoinut Herran nimessä näin: Tälle temppelille käy niin kuin Siilolle, ja tästä kaupungista tulee raunio jossa ei ole asukkaita." Koko kansa kokoontui Jeremiaa vastaan Herran temppelissä.

10. Kun Juudan ruhtinaat tämän kuulivat, he menivät kuninkaan palatsista Herran temppeliin ja istuutuivat Herran temppelin uudelle portille.

11. Papit ja profeetat sanoivat ruhtinaille ja koko kansalle näin: "Kuolemantuomio tälle miehelle, sillä hän on profetoinut tätä kaupunkia vastaan, niin kuin olette omin korvin kuulleet!"

12. Mutta Jeremia sanoi kaikille ruhtinaille ja koko kansalle: "Herra on lähettänyt minut profetoimaan tälle temppelille ja tälle kaupungille kaikki ne sanat, jotka olette kuulleet.

13. Tehkää siis nyt parannus vaelluksessanne ja teoissanne ja olkaa kuuliaisia Herran, teidän Jumalanne, äänelle, niin Herra katuu sitä onnettomuutta, jolla hän on teitä uhannut.

14. Mitä minuun tulee, minä olen teidän käsissänne - tehkää minulle niin kuin katsotte parhaaksi ja oikeaksi.

15. Mutta se tietäkää, että jos surmaatte minut, te saatatte viattoman veren päällenne ja tämän kaupungin sekä sen asukasten päälle, sillä Herra on todellakin lähettänyt minut teidän luoksenne puhumaan teidän kuultenne kaikki nämä sanat."

 

Jeremian kuolemantuomio perutaan

 

16. Silloin ruhtinaat ja kaikki kansa sanoivat papeille ja profeetoille: "Ei kuolemantuomiota tälle miehelle, sillä hän on puhunut meille Herran, meidän Jumalamme, nimessä."

17. Muutamat miehet maan vanhimmista nousivat ja sanoivat koko kansankokoukselle näin:

18. "Mooresetilainen Miika profetoi Juudan kuninkaan Hiskian päivinä ja sanoi kaikelle Juudan kansalle: Näin sanoo Herra Sebaot: 'Siion kynnetään pelloksi, Jerusalemista tulee kiviraunioita ja temppelivuoresta tulee metsäkukkula.

19. Surmasivatko Juudan kuningas Hiskia ja koko Juuda hänet silloin? Eikö Hiskia pelännyt Herraa ja etsinyt hänen kasvojaan, niin että Herra katui sitä onnettomuutta, jolla hän oli uhannut heitä? Me sen sijaan olemme tuottamassa suurta onnettomuutta sieluillemme."

 

Profeetta Uurian murha

 

20. Oli toinenkin mies, joka profetoi Herran nimessä: Uuria, Semajan poika, Kirjat-Jearimista. Hän profetoi tätä kaupunkia ja tätä maata vastaan aivan samoin sanoin kuin Jeremia.

21. Kuningas Joojakim, kaikki hänen sotaurhonsa ja kaikki ruhtinaat kuulivat hänen sanansa. Silloin kuningas etsi tilaisuutta tappaakseen hänet, ja kun Uuria kuuli sen, hän pelkäsi, pakeni ja meni Egyptiin.

22. Kuningas Joojakim lähetti kuitenkin Egyptiin Elnatanin, Akborin pojan, ja miehiä hänen kanssansa Egyptiin.

23. Nämä toivat Uurian Egyptistä ja veivät hänet kuningas Joojakimin eteen. Tämä surmautti hänet miekalla ja heitätti hänen ruumiinsa rahvaan hautaan.

24. Mutta Ahikam, Saafanin poika oli Jeremian apuna eikä antanut tätä kansan käsiin surmattavaksi.

 

27. luku

 

Kaikkien on alistuttava Baabelin kuninkaan ikeen alle

 

1. Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, hallituskauden alussa tuli Jeremialle Herralta tämä sana:

2. Näin sanoi Herra minulle: "Tee itsellesi ikeitä siteineen ja pane ne kaulaasi.

3. Lähetä ne Edomin kuninkaalle, Mooabin kuninkaalle, ammonilaisten kuninkaalle, Tyyron kuninkaalle ja Siidonin kuninkaalle niiden lähettiläiden mukana, jotka ovat tulleet Jerusalemiin Sidkian, Juudan kuninkaan, luokse.

4. Käske heidän mennä herrojensa luo ja sano: Sanokaa herroillenne: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:

5. Minä olen tehnyt maan sekä maan päällä olevat ihmiset ja eläimet suurella voimallani ja ojennetulla käsivarrellani, ja minä annan sen, kenelle hyväksi näen.

6. Nyt minä annan kaikki nämä maat palvelijani Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, valtaan. Myös villieläimet minä annan hänelle, palvelemaan häntä.

7. Kaikki kansat tulevat palvelemaan häntä, hänen poikaansa ja hänen pojanpoikaansa, kunnes hänenkin maansa aika tulee ja monet kansat ja suuret kuninkaat tekevät siitä alamaisensa.

8. Ellei joku kansa ja valtakunta tahdo palvella häntä, Nebukadnessaria, Baabelin kuningasta, ja ottaa niskaansa Baabelin kuninkaan iestä, minä rankaisen sitä kansaa miekalla, nälällä ja rutolla, sanoo Herra, kunnes minä teen siitä lopun hänen kauttaan.

9. Älkää te kuunnelko profeettojanne tai velhojanne, unianne, ennustelijoitanne tai noitianne, jotka sanovat teille, että te ette joudu palvelemaan Baabelin kuningasta,

10. sillä he profetoivat teille valhetta. Näin he saattavat teidät joutumaan kauas pois maastanne; minä karkotan teidät, ja te tuhoudutte.

11. Mutta sen kansan, joka ottaa niskaansa Baabelin kuninkaan ikeen ja palvelee häntä, minä annan jäädä omaan maahansa, sanoo Herra. Se saa viljellä maataan ja asua siinä."

 

Älkää kuunnelko valheprofeettoja

 

12. Minä puhuin myös Juudan kuninkaalle Sidkialle nämä samat asiat ja sanoin: Ottakaa niskaanne Baabelin kuninkaan ies ja palvelkaa häntä ja hänen kansaansa, niin te saatte elää.

13. Miksi te, sinä ja kansasi, kuolisitte miekkaan, nälkään ja ruttoon, niin kuin Herra on puhunut siitä kansasta, joka ei tahdo palvella Baabelin kuningasta?

14. Älkää kuunnelko, mitä puhuvat profeetat, jotka sanovat teille, että te ette te joudu palvelemaan Baabelin kuningasta, sillä he profetoivat teille valhetta.

15. En minä ole heitä lähettänyt, sanoo Herra, vaan he profetoivat valheellisesti minun nimessäni, ja siksi minä karkotan teidät ja te tuhoudutte, te ja nuo profeetat, jotka teille profetoivat.

16. Minä sanoin papeille ja koko tälle kansalle: Näin sanoo Herra: Älkää kuunnelko, mitä sanovat ne profeettanne, jotka profetoivat teille, että Herran temppelin esineet tuodaan nyt kohta takaisin Baabelista, sillä he profetoivat teille valhetta.

17. Älkää kuunnelko heitä vaan palvelkaa Baabelin kuningasta, niin te saatte elää. Miksi tämän kaupungin pitäisi joutua raunioiksi?

18. Jos he todella ovat profeettoja ja jos heillä on Herran sana, niin rukoilkoot Herraa Sebaotia, etteivät Baabeliin joutuisi nekin esineet, jotka ovat jäljellä Herran temppelissä, Juudan kuninkaan linnassa ja Jerusalemissa.

 

Loputkin temppelin astiat viedään Baabeliin

 

19. Sillä näin sanoo Herra Sebaot pylväistä, altaasta[10], jalustoista ja muista esineistä, jotka vielä ovat jäljellä tässä kaupungissa -

20. Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ei ottanut niitä mukaansa, kun hän vei Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, sekä kaikki Juudan ja Jerusalemin ylimykset Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin -

21. näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala astioista, jotka vielä ovat jäljellä Herran temppelissä, Juudan kuninkaan linnassa ja Jerusalemissa:

22. "Ne viedään Baabeliin ja sinne ne jäävät siihen päivään asti, jona minä kiinnitän niihin huomiota, sanoo Herra, ja annan tuoda ja palautan ne tähän paikkaan.“

 

 28. luku

 

Väärä profeetta Hananja

 

1. Sinä vuonna, Sidkian, Juudan kuninkaan, hallituskauden alun neljännen vuoden viidennessä kuussa profeetta Hananja, Assurin poika, joka oli kotoisin Gibeonista, sanoi minulle Herran temppelissä pappien ja kaiken kansan katsellessa näin:

2. "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä särjen Baabelin kuninkaan ikeen.

3. Vielä kahden vuoden aikana minä palautan tähän paikkaan kaikki Herran temppelin esineet, jotka Baabelin kuningas Nebukadnessar otti tästä paikasta ja vei Baabeliin.

4. Minä palautan tähän paikkaan myös Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, ja kaikki Juudan pakkosiirtolaiset, jotka joutuivat Baabeliin, sanoo Herra, sillä minä särjen Baabelin kuninkaan ikeen."

5. Profeetta Jeremia vastasi profeetta Hananjalle pappien ja kaiken Herran temppelissä seisovan kansan edessä.

6. Profeetta Jeremia sanoi: "Aamen, tehköön Herra niin! Toteuttakoon Herra sinun sanasi, jotka olet profetoinut, ja palauttakoon Herran temppelin esineet ja kaikki pakkosiirtolaiset Baabelista tähän paikkaan.

7. Kuuntelehan kuitenkin tämä sana, jonka minä puhun sinun ja kaiken kansan kuullen.

8. Profeetat, jotka ovat olleet ennen minua ja sinua muinaisista ajoista asti, ovat profetoineet monille maille ja suurille valtakunnille sotaa, onnettomuutta ja ruttoa.

9. Jos profeetta profetoi rauhaa, niin se, että hänen sanansa toteutuu, osoittaa hänet profeetaksi, jonka Herra totisesti on lähettänyt."

10. Sitten profeetta Hananja otti ikeen profeetta Jeremian kaulasta ja särki sen,

11. ja Hananja sanoi koko kansan katsellessa: "Näin sanoo Herra: Näin minä särjen Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, ikeen kaikkien kansojen kaulasta, vielä kahden vuoden kuluessa.“ Sitten profeetta Jeremia lähti pois.

 

Jeremia julistaa tuomion Hananjalle

 

12. Mutta sen jälkeen kun profeetta Hananja oli särkenyt ikeen profeetta Jeremian kaulasta, Jeremialle tuli tämä Herran sana:

13. "Mene ja sano Hananjalle: Näin sanoo Herra: Puisen ikeen sinä olet särkenyt mutta tehnyt sen sijaan rautaisen.

14. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä olen pannut rautaisen ikeen kaikkien näiden kansojen niskaan, että ne palvelisivat Nebukadnessaria, Baabelin kuningasta, ja ne tulevatkin palvelemaan häntä. Minä olen antanut hänelle jopa villieläimet."

15. Profeetta Jeremia sanoi profeetta Hananjalle: "Kuulehan Hananja! Ei Herra ole sinua lähettänyt, ja sinä olet saattanut tämän kansan turvaamaan valheeseen.

16. Sen tähden Herra sanoo näin: Katso, minä lähetän sinut pois maan päältä. Tänä vuonna sinä kuolet, sillä sinä olet julistanut luopumusta Herrasta."

17. Niinpä profeetta Hananja kuoli sinä vuonna, seitsemännessä kuussa.

 

 29. luku

 

Jeremian kirje pakkosiirtolaisille

 

1. Tässä on selostus kirjeestä, jonka profeetta Jeremia lähetti Jerusalemista pakkosiirtolaisten vanhimmille, jotka olivat vielä jäljellä pakkosiirtolaisuudessa, papeille ja profeetoille sekä kaikelle kansalle, jotka Nebukadnessar oli vienyt Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin

2. sen jälkeen, kun kuningas Jekonja ja kuninkaan äiti, hoviherrat, Juudan ja Jerusalemin ruhtinaat sekä sepät ja lukkosepät olivat lähteneet Jerusalemista.

3. Hän lähetti kirjeen Elasan, Saafanin pojan, ja Gemarjan, Hilkian pojan, mukana, jotka Sidkia, Juudan kuningas, lähetti Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, luokse Baabeliin. Se kuului näin:

4. "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on vienyt Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin:

5. Rakentakaa taloja asuaksenne, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä.

6. Ottakaa itsellenne vaimoja ja synnyttäkää poikia ja tyttäriä, ottakaa pojillenne vaimoja ja naittakaa tyttärenne ja synnyttäkööt myös he poikia ja tyttäriä. Lisääntykää siellä älkääkä vähentykö.

7. Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen hyvinvointi koituu teidänkin hyvinvoinniksenne.

8. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Älkööt keskuudessanne olevat profeettanne ja tietäjänne saako pettää teitä, älkääkä kuunnelko unianne joita uneksitte,

9. sillä profeettanne profetoivat teille valheellisesti minun nimessäni. Minä en ole lähettänyt heitä, sanoo Herra.

 

Herra antaa tulevaisuuden ja toivon

 

10. Sillä näin sanoo Herra: Totisesti, kun ne seitsemänkymmentä vuotta Baabelissa ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne. Silloin minä toteutan teitä koskevan hyvän lupaukseni tuoda teidät takaisin tähän paikkaan.

11. Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minä teistä ajattelen, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

12. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.

13. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut. Kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne,

14. minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra. Silloin tuon teidät takaisin vankeudestanne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkottanut, sanoo Herra. Minä palautan teidät tähän paikkaan, josta minä vein teidät pakkosiirtolaisuuteen.

15. Te sanotte: 'Herra on nostanut meille profeettoja Baabelissa'.

16. Mutta tämä on Herran sana kuninkaasta, joka istuu Daavidin valtaistuimella, ja kaikesta kansasta, joka asuu tässä kaupungissa, teidän veljistänne, joiden ei täytynyt lähteä teidän kanssanne pakkosiirtolaisuuteen,

17. näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä lähetän heidän keskuuteensa miekan, nälän ja ruton. Minä teen heidät mädäntyneiden viikunoiden kaltaisiksi, joita ei huonouden vuoksi voi syödä,

18. ja ajan heitä takaa miekalla, nälällä ja rutolla. Minä teen heistä kauhun aiheen kaikille valtakunnille maan päällä, kirouksen ja hämmästyksen aiheen, ivan vihellyksen ja häpeän aiheen kaikkien kansojen keskuudessa, mihin minä heidät karkotan.

19. Tämä siksi, etteivät he olleet kuuliaisia minun sanoilleni, sanoo Herra, kun minä lähetin heidän luokseen palvelijoitani profeettoja varhaisesta alkaen. Kuitenkaan te ette kuunnelleet, sanoo Herra.

20. Mutta te, kaikki pakkosiirtolaiset, jotka minä olen lähettänyt Jerusalemista Baabeliin, kuulkaa Herran sana:

 

Väärät profeetat Ahab ja Sidkia (turha väliotsake)

 

21. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, Ahabista, Koolajan pojasta, ja Sidkiasta, Maasejan pojasta, jotka profetoivat teille valheellisesti minun nimessäni: Katso, minä annan heidät Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, ja hän surmaa heidät teidän nähtenne.

22. Kaikki Juudan pakkosiirtolaiset, jotka ovat Baabelissa, ottavat heistä kirouksen aiheen sanoessaan: 'Herra tehköön sinusta niin kuin Sidkian ja Ahabin, jotka Baabelin kuningas kärvensi tulessa.’

23. Sillä he ovat tehneet Israelissa sitä, mikä on häpeällistä, he ovat tehneet huorin lähimmäistensä vaimojen kanssa ja puhuneet valheellisesti minun nimessäni sellaista, mitä minä en ole käskenyt heidän puhua. Minä sen tiedän ja olen sen todistaja, sanoo Herra."

 

Jeremia julistaa tuomion Semajalle

 

24. Puhu nehelamilaiselle Semajalle ja sano:

25. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Sinä olet lähettänyt kaikelle Jerusalemissa olevalle kansalle, pappi Sefanjalle, Maasejan pojalle, ja muille papeille omassa nimessäsi kirjeitä ja sanonut:

26. ’Herra on asettanut sinut papiksi pappi Joojadan sijaan, että olisi järjestyksen valvojia Herran temppelissä kaikkien hullujen ja ennustajien varalle, että voit panna sellaiset kidutuskammioon ja häpeäpaluun.

27. Miksi et siis ole nuhdellut anatotilaista Jeremiaa, joka profetoi teille?

28. Niinpä hän on saattanut lähettää meille Baabeliin tämän sanan: 'Pakkosiirtolaisuus kestää vielä kauan. Rakentakaa taloja asuaksenne, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä.'

29. Pappi Sefanja luki tämän kirjeen profeetta Jeremian kuullen.

30. Silloin Jeremialle tuli tämä Herran sana:

31. "Lähetä kaikille pakkosiirtolaisille tämä sana: Näin sanoo Herra nehelamilaisesta Semajasta: Koska Semaja on profetoinut teille, vaikka minä en ole lähettänyt häntä, ja saattanut teidät turvaamaan valheeseen,

32. Herra sanoo näin: Katso, minä kostan nehelamilaiselle Semajalle ja hänen jälkeläisilleen. Heistä yksikään ei tule asumaan tämän kansan keskuudessa eikä näkemään sitä hyvää, jonka minä teen kansalleni, sanoo Herra, sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta."

 

 30. luku

 

Pelastus ahdistuksen jälkeen

 

1. Sana, joka tuli Herralta Jeremialle ja kuului näin:

2. "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirjoita kirjaan kaikki sanat, jotka minä olen sinulle puhunut.

3. Sillä katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä palautan kansani Israelin ja Juudan vankeudesta, sanoo Herra, ja tuon heidät takaisin maahan, jonka olen antanut heidän isilleen, ja he ottavat sen jälleen omakseen."

4. Nämä sanat Herra puhui Israelista ja Juudasta:
5. Totisesti, näin sanoo Herra:

"Me kuulemme pelon huudon –

on kauhua, ei rauhaa!

6. Kyselkääpä ja tutkikaa,

voiko mies synnyttää?

Miksi näen kaikkien miesten

pitelevän käsin lanteitaan niin kuin synnyttäjä,

kaikkien kasvot kuolonkalpeiksi käyneinä?

7. Voi,

sillä se on hirmuinen päivä,

toista sen kaltaista ei ole.

Se on Jaakobille ahdistuksen aika,

mutta hän on pelastuva siitä.

8. Sinä päivänä on tapahtuva, sanoo Herra Sebaot, että minä särjen vihollisen ikeen sinun niskastasi

ja katkaisen sinun siteesi, eivätkä muukalaiset enää orjuuta sinua.

9. Silloin israelilaiset saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan, jonka minä heille herätän.

10. Älä siis pelkää, sinä palvelijani Jaakob,

sanoo Herra,

äläkä ole kauhuissasi, Israel,

sillä minä pelastan sinut kaukaa

ja sinun jälkeläisesi heidän vankeutensa maasta.

Jaakob saa palata maahansa, elää rauhassa

ja luottavaisena kenenkään pelottelematta.

11. Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra,

pelastaakseni sinut.

Totisesti, minä teen lopun kaikista kansoista,

joiden sekaan minä olen sinut hajottanut,

mutta sinusta minä en loppua tee.

Kuitenkin minä kuritan sinua oikeudenmukaisesti

enkä suinkaan pidä sinua syyttömänä.

12. Näin sanoo Herra:

Sinun vammasi on parantumaton,

saamasi isku kipeä.

13. Ei kukaan aja sinun asiaasi,

sinun haavaasi ei paranneta, parannuskeinoa sinulla ei ole.

14. Kaikki rakastajasi ovat sinut unohtaneet,

eivät he sinua kaipaa.

Minä olen näet lyönyt sinua niin kuin vihollista lyödään,

kurittaen julmasti,

koska pahuutesi on suuri, syntisi monilukuiset.

15. Miksi huudat vammasi ja

kipusi parantumattomuuden vuoksi?

Suuren pahuutesi ja syntiesi paljouden vuoksi

minä olen tehnyt sinulle näin.

16. Samoin myös kaikki sinun syöjäsi syödään,

ja kaikki ahdistajasi, jokainen heistä, menevät vankeuteen.

Sinun ryöstäjäsi joutuvat ryöstetyiksi,

ja kaikki saalistajasi minä annan saaliiksi.

17. Mutta sinun terveytesi minä palautan

ja parannan sinut haavoistasi, sanoo Herra,

koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi,

sellaiseksi, jota ei kukaan kaipaa.

18. Näin sanoo Herra:

Katso, minä asetan ennalleen Jaakobin majat

ja armahdan hänen asuinsijojaan.

Kaupunki rakennetaan kummulleen

ja palatsi tulee olemaan oikealla paikallaan.

19. Niistä kaikuu kiitos

ja iloitsevien ääni.

Minä teen heidät monilukuisiksi

eivätkä he vähene,

minä saatan heidät kunniaan

eivätkä he jää mitättömiksi.

20. Heidän poikansa ovat silloin niin kuin muinoin,

ja heidän seurakuntansa pysyy vahvana minun edessäni.

Minä rankaisen kaikkia heidän sortajiaan.

21. Heidän mahtimiehensä nousee heidän keskuudestaan,

heidän hallitsijansa lähtee joukostaan.

Minä tuon hänet lähelleni ja hän saa lähestyä minua.

Sillä kuka on se, joka voi muuten antaa sydämensä

lähestyäkseen minua? sanoo Herra.

22. Niin te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne."

23. Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa,

pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä.

24. Eikä Herran vihan palo väisty,

ennen kuin hän on toteuttanut ja täyttänyt suunnitelmansa.

Aikojen lopulla te tulette ymmärtämään sen.

 

 31. luku

 

Herra uudistaa Israelin/

Israel kootaan omaan maahansa

 

1. "Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen kaikkien Israelin sukujen Jumala, ja he ovat minun kansani."

2. Näin sanoo Herra:

"Kansa, joka oli jäänyt jäljelle miekalta,

löysi autiomaassa armon -

Israel, kulkiessaan lepoa etsien.“

3. Herra ilmestyi minulle kaukaa ja sanoi:

"Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut,

sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta.

4. Minä rakennan sinut jälleen,

ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel.

Sinä koristelet jälleen rumpusi

ja lähdet karkeloon iloitsevien kanssa.

5. Sinä istutat jälleen viinitarhoja Samarian vuorille;

istuttajat istuttavat ja syövät hedelmät.

6. Se on päivä, jolloin vartijat huutavat

Efraimin vuorella:

'Nouskaa, lähtekäämme Siioniin

Herran, meidän Jumalamme, luo.’

7. Sillä näin sanoo Herra:

Kohottakaa riemuhuuto Jaakobille,

iloitkaa ja riemuitkaa hänestä, joka on kansojen pää!

Julistakaa, ylistäkää ja sanokaa:

'Pelasta, Herra, kansasi, Israelin jäännös.’

8. Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta,

kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä.

Heissä on sokeita ja rampoja,

raskaana olevia ja synnyttäjiä.

He palaavat tänne suurena joukkona.

9. Itkien he tulevat,

ja minä johdatan heitä heidän anoessaan armoa.

Minä vien heidät vesivirroille

suoraa tietä, jolla he eivät kompastu,

sillä minä olen Israelin isä,

ja Efraim on minun esikoiseni.

10. Kuulkaa Herran sana, te kansat,

julistakaa kaukaisilla saarilla ja sanokaa:

Hän, joka hajotti Israelin, on kokoava sen

ja vartioiva sitä kuin paimen laumaansa.

11. Sillä Herra on ostanut vapaaksi Jaakobin,

hän on lunastanut Jaakobin sen vallasta, joka on tätä vahvempi.

12. He tulevat ja kohottavat riemuhuudon Siionin vuorella.

He tulevat virtanaan Herran hyvyyden luo,

viljan, viinin ja öljyn luo,

lammasten, vuohien ja karjan luo,

ja heidän sielunsa on oleva kuin runsaasti kasteltu puutarha,

eivätkä he enää näänny.

13. Silloin neitsyt iloitsee karkeloiden,

ja nuorukaiset iloitsevat yhdessä vanhusten kanssa.

Minä muutan heidän surunsa riemuksi

ja minä lohdutan ja ilahdutan heitä heidän murheensa jälkeen.

14. Minä tyydytän pappien sielut yltäkylläisyydellä,

ja minun kansani saa tyydytyksensä minun hyvyydestäni,

sanoo Herra.

15. Näin sanoo Herra:

Kuule, Raamasta kuuluu valitus,

katkera itku.

Raakel itkee lapsiaan,

hän ei huoli lohdutuksesta lastensa tähden,

sillä heitä ei enää ole.

16. Näin sanoo Herra:

Pidätä äänesi itkusta

ja silmäsi kyyneleistä,

sillä sinun työstäsi on tuleva palkka,

sanoo Herra,

ja lapsesi saavat palata vihollisen maasta.

17. Sinun tulevaisuudessasi on toivo,

sanoo Herra,

ja lapsesi palaavat omalle alueelleen.

18. Minä olen kyllä kuullut

Efraimin valittavan:

'Sinä olet kurittanut minua –

minua on kuritettu kuin vikuroivaa vasikkaa.

Tuo minut takaisin, niin minä palaan,

sillä sinä olet Herra, minun Jumalani.

19. Totisesti, käännyttyäni minä kaduin

ja tultuani tietoiseksi synnistäni

minä löin lanteisiini.

Minä häpesin, minä jouduin häpeään,

sillä minä olen kantanut häpeää nuoruudestani asti.'

20. Eikö Efraim ole minun kallis poikani,

eikö hän ole lempilapseni?

Vaikka minä puhunkin häntä vastaan,

minä kuitenkin varmasti muistan häntä.

Siksi sisimpäni kaipaa hänen puoleensa;

minä totisesti armahdan häntä, sanoo Herra.

21. Pystytä itsellesi kivimerkkejä,

aseta itsellesi tienviittoja,

paina mieleesi tie, polku,

jota olet kulkenut.

Tule takaisin, neitsyt Israel,

palaa näihin kaupunkeihisi.

22. Kuinka kauan sinä kuljeksit sinne tänne,

sinä luopiotytär?

Mutta Herra luo maahan uutta:

nainen piirittää miestä.

23. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä kerran, kun minä palautan heidät ennalleen, sanotaan Juudan maassa ja sen kaupungeissa näin: 'Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asuinsija, sinä pyhä vuori.’

24. Siellä, Juudan maassa ja kaikissa sen kaupungeissa, asuu yhdessä peltomiehiä ja paimenia, jotka vaeltavat laumoineen.

25. Sillä minä virvoitan väsyneiden sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä täytän voimalla."

26. Siihen minä heräsin nähtyäni uneni, joka oli minusta suloinen.

27. "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä kylvän Israelin heimoon ja Juudan heimoon ihmisen siementä ja karjan siementä.

28. Ja niin kuin minä valvoin, että heidät revitään, kukistetaan, hajotetaan ja hävitetään maastaan heidän onnettomuudekseen, niin minä olen valvova, että heidät asetetaan ennalleen ja istutetaan maahansa, sanoo Herra.

29. Niinä päivinä ei enää sanota: 'Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaat tylsyivät',

30. vaan jokaisen on kuoltava oman pahuutensa tähden. Jokaiselta ihmiseltä, joka syö raakoja rypäleitä, tylsyvät hänen omat hampaansa.

 

Uusi liitto

 

31. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton,

32. en sellaista liittoa kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa, kun tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta. Sen liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.

 33. Se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien jälkeen, sanoo Herra, on tällainen: Minä panen opetukseni heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä. Niin minusta tulee heidän Jumalansa, ja heistä tulee minun kansani.

 34. Silloin kukaan ei enää opeta lähimmäistään eikä veli veljeään sanoen: 'Tuntekaa Herra’, sillä he kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan näet anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.

 35. Näin sanoo Herra,

joka on pannut auringon valaisemaan päivää,

kuun ja tähdet lakiensa mukaan

valaisemaan yötä,

hän, joka saa meren liikkeelle, niin että sen aallot pauhaavat –

hänen nimensä on Herra Sebaot:

36. Vain jos nämä lait häviävät minun edestäni,

lakkaavat myös Israelin jälkeläiset

olemasta kansa minun edessäni ainiaan.

37. Näin sanoo Herra:

Vain jos taivaat voidaan mitata ylhäältä

ja maan tutkia perustukset alhaalta,

voin myös minä hylätä kaikki Israelin jälkeläiset

kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.

38. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kaupunki rakennetaan Herralle Hananelintornista Kulmaporttiin asti.

39.  Mittalinja lähtee vielä sieltä Gaarebin kukkulaan ja kiertää Gooan.

40. Koko laakso ruumiineen ja tuhkineen - kaikki pellot Kidronin puroon asti, Hevosportin kulmaan saakka itään päin - on Herralle pyhitetty. Kaupunkia enää koskaan hajoteta eikä tuhota.”

 

 32. luku

 

Jerusalemia piiritetään

 

1. Sana, joka tuli Herralta Jeremialle Juudan kuninkaan Sidkian kymmenentenä hallitusvuotena, toisin sanoen Nebukadressarin kahdeksantenatoista hallitusvuotena:

2. - Baabelin kuninkaan sotajoukko piiritti silloin Jerusalemia, ja profeetta Jeremia oli suljettuna Juudan kuninkaanlinnan vartion pihaan.

3. Juudan kuningas Sidkia oli sulkenut hänet sinne sanoen: "Miksi sinä profetoit: ’Näin sanoo Herra: Katso, minä annan tämän kaupungin Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän valloittaa sen”? -

4. ”Juudan kuningas Sidkia ei pääse pakoon kaldealaisten käsistä, vaan hän joutuu varmasti Baabelin kuninkaan käsiin. Hänen täytyy puhua tämän kanssaan kasvokkain ja nähdä hänet silmästä silmään.

5. Sidkia viedään Baabeliin ja sinne hän jää, kunnes minä katson hänen puoleensa, sanoo Herra. Kun te taistelette kaldealaisia vastaan, ei teillä ole menestystä."

 

Jeremia ostaa pellon Anatotissa

 

6. Jeremia sanoi: "Minulle tuli tämä Herran sana:

7. Kohta Hanamel, setäsi Sallumin poika, tulee luoksesi ja sanoo: 'Osta minun peltoni, joka on Anatotissa, sillä sinulla on siihen lunastus- ja osto-oikeus.’’’

8. Serkkuni Hanamel tulikin Herran sanan mukaan luokseni vartion pihaan ja sanoi minulle: "Ostaisitko peltoni, joka on Anatotissa, Benjaminin maassa, sillä sinulla on siihen perintö- ja lunastusoikeus? Osta se itsellesi.“ Silloin minä tiesin, että sana oli tullut Herralta.

9. Niinpä minä ostin serkultani Hanamelilta pellon, joka on Anatotissa. Minä punnitsin hänelle rahat, seitsemäntoista sekeliä hopeaa,

10. kirjoitin kauppakirjan, sinetöin sen, hankin todistajat ja punnitsin rahat vaa'alla.

11. Sitten minä otin käskyn ja säädösten mukaan sinetöidyn kauppakirjan sekä avoimen kirjan

12. ja annoin kauppakirjan Baarukille, Neerian, Mahsejan pojan pojalle serkkuni Hanamelin ja todistajien nähden, jotka olivat allekirjoittaneet kauppakirjan, ja kaikkien juutalaisten nähden, jotka istuivat vankilan pihassa.

13. Minä annoin heidän nähtensä Baarukille tämän käskyn:

14. "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Ota nämä kirjat, tämä kauppakirja sekä tämä sinetöity että avoin kirja, ja pane ne saviastiaan, että ne säilyisivät kauan aikaa.

15. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Tässä maassa tullaan vielä ostamaan taloja ja peltoja ja viinitarhoja."

 

Jeremian rukous

 

16. Annettuani kauppakirjan Baarukille, Neerian pojalle, minä rukoilin Herraa sanoen:

17. "Oi, Herra Jumala, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan suurella voimallasi ja ojennetulla käsivarrellasi, eikä mikään ole sinulle mahdotonta.

18. Sinä teet laupeuden tuhansille, mutta maksat isien pahuuden heidän lapsilleen heidän jälkeensä, sinä suuri, voimallinen Jumala, jonka nimi on Herra Sebaot.

19. Sinä olet suuri neuvonantaja ja mahtava teoissa, sinä, jonka silmät ovat avoimina näkemään kaikki ihmisten tiet, antaaksesi jokaiselle palkan hänen vaelluksensa ja hänen tekojensa hedelmän mukaan.

20. Sinä olet tehnyt tunnustekoja ja ihmeitä Egyptin maassa sekä Israelissa että ihmisten keskuudessa tähän päivään asti ja näin luonut itsellesi sellaisen maineen kuin se tänä päivänä on.

21. Sinä veit kansasi, Israelin, pois Egyptin maasta tunnusteoilla ja ihmeillä, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja suuren kauhun vallitessa.

22. Sinä annoit heille tämän maan, jonka sinä heidän isilleen vannotulla valalla olit luvannut antaa heille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä.

23. Mutta kun he olivat tulleet ja ottaneet sen omakseen, he eivät olleet kuuliaisia sinun äänellesi eivätkä vaeltaneet sinun lakisi mukaan. He eivät tehneet mitään siitä, mitä sinä olit käskenyt heidän tehdä. Niinpä sinä annoit kaiken tämän onnettomuuden kohdata heitä.

24. Nyt kaupungin valloittamiseksi luodut piiritysvallit ovat edenneet kaupunkiin asti ja se joutuu miekan, nälän ja ruton vuoksi kaldealaisten valtaan, jotka sotivat sitä vastaan. Mitä sinä olet puhunut, on tapahtunut, ja nyt sinä sen näet.

25. Kuitenkin sinä, Herra Jumala, sanoit minulle: 'Osta rahalla itsellesi pelto ja hanki todistajat', vaikka kaupunki joutuu kaldealaisten käsiin."

 

Herra antaa Jerusalemin Baabelin kuninkaan käsiin

 

26. Silloin Jeremialle tuli tämä Herran sana:

27. "Katso, minä olen Herra, kaiken elollisen[11] Jumala - voiko mikään olla mahdotonta minulle?

28. Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, minä annan tämän kaupungin kaldealaisten käsiin ja Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, ja hän valloittaa sen.

29. Kaldealaiset, jotka sotivat tätä kaupunkia vastaan, tulevat ja sytyttävät tämän kaupungin tuleen ja polttavat sen ja talot, joiden katoilla on poltettu uhreja Baalille ja vuodatettu juomauhreja vieraille jumalille minun vihastuttamisekseni.

30. Sillä Israelin ja Juudan miehet ovat tehneet hamasta nuoruudestaan ainoastaan sitä, mikä on pahaa minun silmissäni. He ovat pelkästään vihastuttaneet minua teoillaan, sanoo Herra.

31. Tämä kaupunki on näet ollut minulle vihan ja kiivauden aiheena sen rakentamispäivästä tähän päivään asti. Minä poistan sen kasvojeni edestä

32. kaiken sen pahan tähden, minkä israelilaiset ja juudanheimoiset ovat tehneet vihastuttaakseen minut, he, Juudan ja Jerusalemin asukkaat kuninkaineen, ruhtinaineen, pappeineen profeettoineen.

33. He ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kasvojaan. Vaikka minä olen opettanut heitä varhaisesta alkaen, he eivät ole olleet kuuliaisia voidakseen ottaa opiksi kurituksesta.

34. He ovat asettaneet inhotuksiaan minun nimelleni pyhitettyyn temppeliin sen saastuttamiseksi.

35. He ovat rakentaneet Baalin uhrikukkulat, jotka ovat Ben-Hinnomin laaksossa, uhratakseen[12] poikiaan ja tyttäriään Molokille. Sellaisesta minä en ole antanut heille käskyä eikä ole edes tullut mieleeni että tällaisia inhottavuuksia tehtäisiin ja että Juudan kansa tekisi sellaista syntiä.

 

Herra kääntää kansansa kohtalon

 

36. Siispä Herra, Israelin Jumala, sanoo nyt näin tästä kaupungista, jonka te sanotte joutuvan Baabelin kuninkaan käsiin miekan, nälän ja ruton vallitessa:

37. Katso, minä kokoan heidät jälleen kaikista maista, joihin karkotin heidät vihassani, kiivaudessani ja suuressa suuttumuksessani, ja palautan heidät tähän paikkaan ja saatan heidät asumaan turvallisesti.

38. Silloin he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa,

39. ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua aina. Silloin heidän ja heidän lastensa käy hyvin.

40. Minä teen heidän kanssaan ikuisen liiton, niin että en hylkää heitä enkä lakkaa tekemästä heille hyvää. Pelkoni minä annan heidän sydämiinsä, niin etteivät hekään luovu minusta.

41. Silloin minä iloitsen heistä ja teen heille hyvää - minä totisesti istutan heidät tähän maahan koko sydämeni ja sieluni halusta.

42. Sillä näin sanoo Herra: Niin kuin olen tuottanut tälle kansalle kaiken tämän suuren onnettomuuden, niin minä myös tuotan heille kaiken sen menestyksen, mistä minä heitä koskien puhun.

43. Peltoja tullaan vielä ostamaan tässä maassa, josta te sanotte: 'Se on autio, vailla ihmisiä eikä eläimiä, se on annettu kaldealaisten haltuun.’

44. Silloin ostetaan rahalla peltoja, kirjoitetaan ja sinetöidään kauppakirjoja ja hankitaan niille todistajia Benjaminin maassa, Jerusalemin ympäristössä ja Juudan kaupungeissa, vuoriston, alankomaan ja Negevin kaupungeissa, sillä minä saatan ne ennalleen, sanoo Herra."

 

 33. luku

 

Israelin ihana tulevaisuus

 

1. Herran sana tuli Jeremialle toistamiseen, tämä vielä oli suljettuna vartion pihaan. Se kuului näin:

2. "Näin sanoo Herra, joka tekee sen, Herra, joka sen luo valmistaakseen sen - Herra on hänen nimensä - :

3. Kutsu minua, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita et ole tiennyt.

4. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala, tämän kaupungin taloista ja Juudan kuningasten linnoista, jotka on hajotettu piiritysvalleilta hyökkäävien miekoin.

5. He ovat tulleet taistelemaan kaldealaisten mukana ja täyttämään talot ihmisten ruumiilla, jotka minä surmaan vihassani ja kiivastuksessani ja joiden kaiken pahuuden tähden minä olen kätkenyt kasvoni tältä kaupungilta.

 6. Katso, minä palautan sen terveyden ja lääkitsen sen haavat. Minä parannan heidät, ja tuon heille esiin rauhan ja totuuden runsauden.

7. Minä palautan Juudan ja Israelin ennalleen ja rakennan ne sellaisiksi kuin alussa.

8. Minä puhdistan heidät kaikista heidän pahoista teoistaan, joilla he ovat tehneet syntiä minua vastaan, ja annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa, joilla he ovat tehneet syntiä ja rikkoneet minua vastaan.

9. Tämä kaupunki on oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä. Kun ne kuulevat kaikesta siitä hyvästä, minkä minä sille teen, ne pelkäävät ja vapisevat kaiken sen hyvinvoinnin ja kaiken sen menestyksen vuoksi, jonka minä sille tuotan.

10. Näin sanoo Herra: Vielä kerran kuullaan tässä paikassa, jonka te sanotte olevan raunioina, vailla ihmisiä ja eläimiä, Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin autioilla kaduilla, joissa ei ole ihmisiä, ei asukkaita eikä eläimiä,

11. riemun ja ilon ääniä, sulhasten ja morsiamien ääniä, niiden ääniä, jotka tuovat Herran huoneeseen kiitosuhreja. He sanovat: 'Kiittäkää Herraa Sebaotia, sillä Herra on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.' Sillä minä saatan maan ennalleen, sellaiseksi kuin alussa, sanoo Herra.

12. Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä kerran tässä paikassa, joka on kaikkine kaupunkeineen rauniona, vailla ihmisiä ja eläimiä, on oleva laitumia, joilla paimenet lepuuttavat lampaitaan.

13. Vielä kerran lampaita kulkee laskijan ohi vuoriston kaupungeissa, alankomaan ja Negevin kaupungeissa, Benjaminin maassa, Jerusalemin ympäristössä ja Juudan kaupungeissa, sanoo Herra.

 

Daavidin vanhurskas vesa

 

14. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä täytän sen hyvän sanan, jonka olen puhunut Israelin heimolle ja Juudan heimoa koskien.

15. Niinä päivinä ja siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskauden vesan, ja hän on toteuttava oikeuden ja vanhurskauden maassa.

16. Niinä päivinä Juuda pelastuu, ja Jerusalem asuu turvassa. Tämä on Hän, josta Herra on julistanut Jerusalemille ’Hän on meidän vanhurskautemme.’

17. Sillä näin sanoo Herra: Daavidilta ei ole koskaan puuttuva jälkeläistä, joka istuu Israelin heimon valtaistuimella.

18. Ei myöskään leeviläisten pappien suvusta ole koskaan puuttuva miestä, joka uhraa minun edessäni polttouhria ja suitsuttaa ruokauhria sekä toimittaa teurasuhrin joka päivä."

 

Herra ei riko liittoaan

 

19. Jeremialle tuli tämä Herran sana:

20. "Näin sanoo Herra: Jos te voitte rikkoa minun liittoni päivän ja yön kanssa, niin etteivät päivä ja yö enää tule ajallaan,

21. vasta silloin rikkoutuu myös liittoni palvelijoitteni leeviläisten pappien kanssa ja palvelijani Daavidin kanssa, niin ettei hänellä enää ole poikaa, joka hallitsee kuninkaana hänen valtaistuimellaan.

22. Niin monilukuisiksi kuin taivaan joukot, joita ei voida laskea, tai kuin meren hiekka, jota ei voida mitata, minä teen palvelijani Daavidin jälkeläiset ja leeviläiset, jotka palvelevat minua."

23. Jeremialle tuli tämä Herran sana:

24. "Etkö ole huomannut, mitä tämä kansa puhuu sanoen: 'Herra on hylännyt ne kaksi sukua, jotka hän valitsi'? He halveksivat minun kansaani eivätkä enää pidä silmissään sitä edes kansana.

25. Näin sanoo Herra: Vasta jos ei minulla ole liittoa päivän ja yön kanssa, ellen ole säätänyt taivaan ja maan lakeja,

26. vasta silloin minä myös hylkään Jaakobin ja palvelijani Daavidin jälkeläiset enkä valitse heistä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisten hallitsijoita. Totisesti, minä saatan heidät ennalleen ja armahdan heitä."

 

 34. luku

 

Jeremia ilmoittaa Sidkian kohtalon

 

1. Kun Baabelin kuningas Nebukadnessar, koko hänen sotajoukkonsa ja kaikki hänen valtansa alaisen maan valtakunnat ja kansat sotivat Jerusalemia ja kaikkia sen tytärkaupunkeja vastaan, tuli Jeremialle Herralta sana, joka kuului näin:

2. "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Mene ja sano Sidkialle, Juudan kuninkaalle: Näin sanoo Herra: Katso, minä annan tämän kaupungin Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen.

3. Sinä et pääse häntä pakoon vaan sinut otetaan varmasti kiinni ja annetaan hänen käsiinsä. Sinun on katsottava Baabelin kuningas silmiin ja hän puhuu sinulle kasvotusten. Baabeliin sinä joudut menemään.

4. Mutta kuule Herran sana, Sidkia, Juudan kuningas: Herra sanoo sinusta näin: Sinä et kuole miekkaan

5. vaan saat kuolla rauhassa. Sinulle poltetaan muistotuli niin kuin sinun isillesi, aikaisemmille kuninkaille jotka olivat ennen sinua, ja sinua valitetaan: 'Voi, herra!' Sillä minä olen puhunut tämän, sanoo Herra."

6. Profeetta Jeremia puhui kaikki nämä sanat Jerusalemissa Juudan kuninkaalle Sidkialle.

7. Baabelin kuninkaan sotajoukko taisteli silloin Jerusalemia ja kaikkia vielä jäljellä olevia Juudan kaupunkeja vastaan, Laakisia ja Asekaa vastaan, sillä ne olivat jäljellä Juudan linnoitetuista kaupungeista.

 

Orjien vapautus ja uusi orjuus

 

8. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta sen jälkeen kun kuningas Sidkia oli tehnyt liiton kaiken Jerusalemissa olleen kansan kanssa, että he julistaisivat vapautuksen

9. ja jokainen päästäisi vapaaksi orjansa ja orjattarensa, heprealaiset miehet ja naiset, eivätkä pitäisi heitä enää orjinaan, ei ketään juutalaisista veljistään.

10. Kaikki ruhtinaat ja kansa, jotka olivat menneet tähän liittoon, ymmärsivät, että jokaisen tuli päästää vapaaksi orjansa ja orjattarensa eikä enää pitää heitä orjinaan, he tottelivat ja päästivät nämä menemään.

11. Sen jälkeen he kuitenkin muuttivat mielensä, ottivat takaisin orjat ja orjattaret, jotka he olivat päästäneet vapaiksi, ja pakottivat heidät uudelleen orjikseen ja orjattarikseen.

12. Silloin Jeremialle tuli Herralta tämä sana:

13. "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä tein liiton teidän isienne kanssa kun vein heidät pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, ja sanoin:

14. Joka seitsemäs vuosi jokaisen teistä tulee päästää vapaaksi heprealainen veljensä, joka on myynyt itsensä teille. Kun hän on palvellut sinua kuusi vuotta, päästä hänet luotasi vapaaksi. Teidän isänne eivät kuitenkaan kuunnelleet minua eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa.

15. Aikaisemmin te käännyitte ja teitte oikein minun silmissäni julistamalla kukin vapautuksen lähimmäiselleen ja solmitte liiton minun edessäni temppelissä, joka on pyhitetty minun nimelleni.

16. Nyt te olette kuitenkin jälleen häpäisset minun nimeni: te olette ottaneet takaisin jokainen orjansa ja orjattarensa, jotka olitte päästäneet menemään vapaina minne halusivat, ja olette pakottaneet uudelleen heidät olemaan orjinanne ja orjattarinanne.

17. Herra sanoo siksi näin: Te ette olleet minulle kuuliaisia niin että olisitte julistaneet vapautuksen kukin veljelleen ja lähimmäiselleen. Nyt minä, sanoo Herra, julistan teille vapautuksen miekkaan, ruttoon ja nälkään kuolleina. Minä teen teistä kauhun aiheen kaikille maan valtakunnille.

18. Minä luovutan miehet, jotka ovat rikkoneet minun liittoni eivätkä ole tehneet sen liiton sanojen mukaan, jonka he tekivät minun edessäni halkaisten kahtia vasikan ja kulkien sen puolikkaiden välitse -

19. Juudan ja Jerusalemin ruhtinaat, hoviherrat ja papit sekä kaiken maan kansan, jotka kulkivat vasikan puolikkaiden välitse -

20. minä luovutan heidät vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät tilaisuutta ottaa heidän henkensä, ja heidän ruumiinsa joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi.

21. Myös Juudan kuninkaan Sidkian ja hänen ruhtinaansa minä annan heidän vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät tilaisuutta ottaa heidän henkensä, teidän kimpustanne pois lähteneen Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin.

22. Katso, minä annan käskyn, sanoo Herra, ja tuon heidät takaisin tämän kaupungin luo sotimaan sitä vastaan, ja he valloittavat ja polttavat sen. Minä teen Juudan kaupungeista niin autioita, ettei niissä ole ainoaakaan asukasta."

 

 35. luku

 

Reekabilaiset esikuvana

 

1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, päivinä:

2. "Mene reekabilaisten luo, puhu heille ja tuo heidät Herran temppeliin, yhteen sen sivuhuoneista. Anna heidän juodakseen viiniä.“

3. Niinpä minä hain Jaasanjan, Jeremian pojan, Habassinjan pojanpojan sekä hänen veljensä ja kaikki hänen poikansa ja kaikki reekabilaiset.

4. Minä vein heidät Herran temppeliin, Jumalan miehen Jigdaljan pojan Haananin poikien huoneeseen, joka on päämiesten huoneen vieressä, ovenvartija Maasejan, Sallumin pojan, huoneen yläpuolella.

5. Minä asetin reekabilaisten eteen täysiä viiniruukkuja sekä maljoja ja sanoin heille: "Juokaa viiniä.“

6. Mutta he vastasivat: "Me emme juo viiniä, sillä meidän isämme Joonadab, Reekabin poika, on antanut meille tämän käskyn: Älkää koskaan, te tai lapsenne, juoko viiniä.

7. Älkää myöskään rakentako taloja, älkää kylväkö siementä, älkää istuttako viinitarhoja, älköönkä teillä olko sellaisia. Asukaa sen sijaan teltoissa koko elinaikanne, että eläisitte kauan siinä maassa, jossa te asutte muukalaisina.

8. Me olemme kuuliaisia isällemme Joonadabille, Reekabin pojalle, kaikessa, mitä hän on käskenyt meidän tehdä, niin että emme juo viiniä koko elinaikanamme, emme me eivätkä vaimomme, poikamme tai tyttäremme.

9. Me emme myöskään rakenna taloja asuaksemme, eikä meillä tule olemaan viinitarhoja eikä peltoja, emmekä kylvä viljaa.

10. Sen sijaan me asumme teltoissa ja olemme kuuliaiset kaikessa, mitä isämme Joonadab on käskenyt meidän tehdä ja teemme sen mukaan.

11. Mutta kun Nebukadressar, Baabelin kuningas, hyökkäsi maahan, me sanoimme: 'Tulkaa, menkäämme Jerusalemiin kaldealaisten sotajoukkoa ja aramilaisten sotajoukkoa pakoon'. Siksi me asetuimme asumaan Jerusalemiin."

12. Ja Jeremialle tuli tämä Herran sana:

13. "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mene ja sano Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Ettekö ota kurituksesta opiksenne ja kuuntele minun sanojani? sanoo Herra.

14. Kun Joonadab, Reekabin poika, kielsi poikiaan juomasta viiniä, hänen sanojaan on noudatettu. Hänen poikansa eivät ole juoneet tähän päivään asti, sillä he ovat kuuliaiset isänsä käskylle. Sen sijaan te ette ole olleet kuuliaisia minulle, vaikka minä olen puhunut teille varhaisesta alkaen.

15. Minä olen lähettänyt muinaisista ajoista asti luoksenne kaikki palvelijani, profeetat sanomaan: Palatkaa kukin pahalta tieltänne ja tehkää parannus älkääkä seuratko muita jumalia niitä palvellen, ja asukaa siinä maassa, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne. Mutta te ette ole ottaneet kuuleviin korviinne ettekä olleet kuuliaisia minulle.

16. Totisesti, Joonadabin, Reekabin pojan, jälkeläiset ovat täyttäneet isänsä käskyn, jonka hän heille antoi, mutta tämä kansa ei ole kuunnellut minua.

17. Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala sanoo sen tähden näin: Nyt minä annan Juudaa ja kaikkia Jerusalemin asukkaita kohdata kaiken sen onnettomuuden, josta olen heitä koskien puhunut, koska he eivät kuulleet, kun minä heille puhuin, eivätkä vastanneet, kun minä heitä kutsuin."

18. Mutta Reekabilaisille Jeremia sanoi: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Koska te olette olleet kuuliaisia isänne Joonadabin käskylle, noudattaneet kaikkia hänen käskyjään ja tehneet kaiken niin kuin hän on teitä käskenyt,

19. niin Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: Joonadabin, Reekabin pojan, suvusta ei koskaan ole puuttuva miestä, joka palvelee minua.“

 

 36. luku

 

Baaruk kirjoittaa Jeremian sanat kirjakääröön

 

1. Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena tuli Jeremialle Herralta tämä sana:

2. "Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki sanat, jotka minä olen tähän päivään saakka puhunut sinulle Israelista, Juudasta ja kaikista pakanakansoista alkaen siitä päivästä, jolloin minä aloin puhua sinulle Joosian päivinä.

3. Ehkäpä Juudan heimossa jokainen kääntyy pahalta tieltään, kun he kuulevat kaikesta siitä pahasta, jonka minä aion heille tuottaa. Silloin minä annan anteeksi heidän pahat tekonsa ja syntinsä."

4. Jeremia kutsui Baarukin, Neerian pojan, ja Baaruk kirjoitti kirjakääröön Jeremian sanelemina kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänelle puhunut.

5. Sitten Jeremia antoi Baarukille käskyn sanoen: "Minä olen pidätettynä enkä voi mennä Herran temppeliin.

6. Mene sinä ja lue koko Juudan kansan kuullen Herran temppelissä paastopäivänä kirjakääröstä, johon olet kirjoittanut minun saneluni mukaan Herran sanat. Sinun on luettava ne kaikille, jotka ovat tulleet kaupungeistaan.

7. Ehkäpä he lankeavat maahan anomaan armoa Herran edessä ja kääntyvät kukin pahalta tieltään, sillä suuri on Herran viha ja kiivaus, jolla hän on uhannut tätä kansaa."

8. Baaruk, Neerian poika, teki aivan niin kuin profeetta Jeremia oli käskenyt häntä. Hän luki kirjasta Herran sanat Herran temppelissä.

9. Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, viidennen hallitusvuoden yhdeksännessä kuussa julistettiin paasto Herran edessä kaikille Jerusalemin asukkaille ja kaikelle Juudan kaupungeista Jerusalemiin tulleelle kansalle.

10. Silloin Baaruk luki kirjasta Jeremian sanat kaiken kansan kuullen Herran temppelin ylemmässä esipihassa, kirjuri Gemarjan, Saafanin pojan, huoneen kohdalla Herran temppelin uuden portin ovella.

11. Miika, Gemarjan, Saafanin pojan, poika, kuuli kaikki Herran sanat, jotka luettiin kirjasta.

12. Sitten hän meni alas kuninkaan linnaan, kirjurin huoneeseen. Siellä hän näki istumassa kaikki päämiehet, kirjuri Elisaman, Delajan, Semajan pojan, Elnatanin, Akborin pojan, ja Gemarja, Saafanin poika, ja Sidkia, Hananjan poika, ja kaikki muut päämiehet.

13. Miika kertoi kaikki sanat, jotka hän oli kuullut Baarukin lukevan kirjasta kansan kuullen.

14. Silloin kaikki päämiehet lähettivät Baarukin luokse Jehudin. Tämä oli Netanjan poika, joka Selemjan poika, joka Kuusin poika. Päämiehet käskivät sanoa: "Tuo mukanasi kirjakäärö, josta luit kansan kuullen, ja tule tänne.“ Niinpä Baaruk, Neerian poika, otti kirjakäärön käteensä ja meni heidän luokseen.

15. He sanoivat hänelle: "Ole hyvä, istu ja lue meidän kuultemme." Niin Baaruk luki heidän kuultensa.

16. Kuultuaan kaikki sanat he katsoivat toisiinsa peloissaan ja sanoivat Baarukille: "Meidän täytyy ilmoittaa kuninkaalle kaikki nämä sanat.“

17. He sanoivat vielä Baarukille: "Kerrothan meille, kuinka sinä kirjoitit kaikki nämä sanat hänen sanelunsa mukaan.“

18. Baaruk vastasi heille: "Hän itse saneli minulle kaikki nämä sanat, ja minä kirjoitin ne musteella kirjaan.“

19. Silloin päämiehet sanoivat Baarukille: "Mene ja kätkeydy Jeremian kanssa, älköönkä kukaan saako tietää, missä te olette.“

20. Päämiehet menivät kuninkaan luo esipihaan, mutta jättivät kirjakäärön kirjuri Elisaman huostaan tämän huoneeseen. He kertoivat kuninkaan kuullen kaiken.

 

Joojakim polttaa kirjakäärön

 

21. Silloin kuningas lähetti Jehudin hakemaan kirjakääröä, ja tämä haki sen kirjuri Elisaman kammiosta. Sitten Jehudi luki sen kuninkaan kuullen ja kaikkien päämiesten kuullen, jotka seisoivat kuninkaan ympärillä.

22. Kuningas istui silloin talvipalatsissa ja hänen edessään olevassa hiilipannussa paloi tuli, koska oli yhdeksäs kuukausi.

23. Aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, kuningas leikkasi ne kirjurinveitsellä ja viskasi tuleen, joka oli hiilipannussa, kunnes koko kirjakäärö oli palanut tulessa, joka oli hiilipannussa.

24. Ei kuningas tai kukaan hänen palvelijoistaan, jotka kuulivat kaikki nämä sanat, pelästynyt ja reväissyt vaatteitaan.

25. Kuningas ei myöskään kuunnellut, vaikka Elnatan ja Delaja ja Gemarja pyysivät häneltä hartaasti, ettei hän polttaisi kirjakääröä.

26. Sitten hän käski poikansa Jerahmeelin ja Serajan, Asrielin pojan, sekä Selemjan, Abdeelin pojan, ottaa kiinni kirjuri Baarukin ja profeetta Jeremian, mutta Herra kätki heidät.

 

Uusi kirjakäärö

 

27. Mutta kun kuningas oli polttanut kirjakäärön ja sanat, jotka Baaruk oli kirjoittanut Jeremian sanelusta, tuli Jeremialle tämä Herran sana:

28. "Ota itsellesi toinen kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki sanat, mitä aikaisemmin kirjoitit, ja jotka olivat edellisessä kirjakäärössä, jonka Juudan kuningas Joojakim poltti.

29. Sano Juudan kuninkaalle Joojakimille: Näin sanoo Herra: Sinä olet polttanut tämän kirjakäärön ja sanonut: 'Miksi olet kirjoittanut siihen näin: Baabelin kuningas tulee varmasti hävittämään tämän maan ja sen ihmiset ja eläimet?'

30. Sen tähden Herra sanoo Juudan kuninkaasta Joojakimista näin: Hänellä ei ole oleva jälkeläistä, joka istuisi Daavidin valtaistuimella. Hänen ruumiinsa viskataan virumaan päivän helteessä ja yön kylmässä.

31. Minä rankaisen häntä ja hänen jälkeläisiään ja palvelijoitaan heidän pahojen tekojensa tähden. Minä tuotan heille, Jerusalemin asukkaille ja Juudan miehille, kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen heitä uhannut, koska he eivät ole kuunnelleet."

32. Sitten Jeremia otti toisen kirjakäärön ja antoi sen kirjuri Baarukille, Neerian pojalle. Tämä kirjoitti siihen Jeremian sanelun mukaan kaiken, mitä oli Juudan kuninkaan Joojakimin polttamassa kirjassa, sekä sen lisäksi vielä paljon samankaltaisia asioita.

 

 37. luku

 

Jeremia varoittaa Sidkiaa

 

1. Konjan, Joojakimin pojan, tilalle tuli kuninkaaksi Sidkia, Joosian poika, jonka Baabelin kuningas Nebukadressar asetti kuninkaaksi Juudan maahan.

2. Mutta ei hän, eivät hänen palvelijansa eikä maan kansa totelleet Herran sanoja, jotka hän puhui profeetta Jeremian kautta.

3. Silti kuningas Sidkia lähetti Juukalin, Selemjan pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, profeetta Jeremian luokse ja käski sanoa: "Rukoilethan meidän puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme.“

4. Jeremia sai silloin liikkua kansan keskellä eikä häntä ei oltu vielä pantu vankeuteen.

5. Faraon sotajoukko oli lähtenyt liikkeelle Egyptistä, ja kaldealaiset, jotka piirittivät Jerusalemia, kuulivat sanoman siitä. Silloin he lähtivät pois Jerusalemin kimpusta.

6. Silloin profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:

7. "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa näin Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät minun luokseni kysymään minulta neuvoa: Katso, faraon sotajoukko, joka on lähtenyt teidän avuksenne, palaa takaisin maahansa Egyptiin.

8. Sitten kaldealaiset palaavat sotimaan tätä kaupunkia vastaan, ja he valloittavat ja polttavat sen.

9. Näin sanoo Herra: Älkää pettäkö itseänne sanoen: 'Kaldealaiset lähtevät varmasti pois meidän kimpustamme.’ Eivät he lähde.

10. Sillä vaikka te voittaisitte koko teitä vastaan sotivan kaldealaisten sotajoukon, ja heistä jäisi jäljelle vain haavoittuneita miehiä, jokainen näistä lähtisi kuitenkin liikkeelle teltastaan ja he polttaisivat tämän kaupungin."

 

Jeremia joutuu vankeuteen

 

11. Kun kaldealaisten sotajoukko oli lähtenyt pois faraon sotajoukon tähden Jerusalemia piirittämästä,

12. yritti Jeremia lähteä Jerusalemista mennäkseen Benjaminin maahan jakamaan perintöä siellä, kansan keskuudessa.

13. Hän oli Benjamininportilla, kun siellä oleva vartionpäällikkö, nimeltään Jiiria, Selemjan, Hananjan pojan poika, pysäytti profeetta Jeremian ja sanoi: "Sinä aiot antautua kaldealaisille.“

14. Jeremia vastasi: "Se on vale! En minä aio antautua kaldealaisille." Mutta Jiiria ei uskonut Jeremiaa, vaan otti hänet kiinni ja vei päällilöiden luo.

15. He vihastuivat Jeremiaan, löivät häntä ja panivat hänet vankeuteen kirjuri Joonatanin taloon, sillä sen he olivat tehneet siitä vankilan.

16. Kun Jeremia siis joutui vankiluolan selliin, hän jäi sinne kauaksi aikaa.

 

Jeremian vankeutta lievennetään

 

17. Sitten kuningas Sidkia lähetti hakemaan hänet, ja kuningas kysyi häneltä linnassaan salaa: "Onko sanaa Herralta?" Jeremia vastasi: "On“. Hän jatkoi: "Sinut annetaan Baabelin kuninkaan käsiin.“

18. Jeremia sanoi vielä kuningas Sidkialle: "Mitä syntiä minä olen tehnyt sinua, sinun palvelijoitasi tai tätä kansaa vastaan, kun olette panneet minut vankilaan?

19. Missä nyt ovat profeettanne, jotka profetoivat teille, ettei Baabelin kuningas tule teidän eikä tämän maan kimppuun'?

20. Jospa nyt kuuntelisit, herrani, kuningas, ja sallisit pyyntöni langeta eteesi! Älä lähetä minua takaisin kirjuri Joonatanin taloon, etten kuolisi siellä."

21. Silloin kuningas Sidkia käski säilyttää Jeremiaa vankilan pihassa, ja hänelle annettiin leipä päivässä Leipurienkadulta, kunnes kaikki leipä oli kaupungista loppunut. Ja Jeremia jäi vankilan pihaan.

 

 38. luku

 

Jeremia heitetään kaivoon

 

1. Sefatja, Mattanin poika, Gedalja, Pashurin poika, Juukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat Jeremian sanovan kaikelle kansalle:

2. "Näin sanoo Herra: Joka jää tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon, mutta joka menee kaldealaisten luo, se saa elää ja pitää henkensä.

3. Näin sanoo Herra: Tämä kaupunki joutuu varmasti Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, ja hän valloittaa sen."

4. Silloin päämiehet sanoivat kuninkaalle: "Tämä mies on surmattava, sillä tuolla tavoin puhumalla hän herpaannuttaa tässä kaupungissa vielä jäljellä olevien sotamiesten ja koko muun kansan kädet. Sillä tämä mies ei tavoittele tämän kansan menestystä vaan onnettomuutta."

5. Kuningas Sidkia vastasi: "Hän on teidän käsissänne; eihän kuningas teille mitään voi."

6. Silloin he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa. He laskivat Jeremian köysillä alas. Kaivossa ei ollut silloin vettä vaan liejua, ja Jeremia vajosi liejuun.

 

Jeremia vedetään ylös kaivosta

 

7. Kuusilainen Ebed-Melek, kuninkaan linnan hoviherra, kuuli, että he olivat panneet Jeremian kaivoon. Kuningas istui silloin Benjaminin portilla.

8. Ebed-Melek lähti kuninkaan linnasta ja puhui kuninkaalle näin:

9. "Herrani, kuningas! Nuo miehet ovat tehneet aivan väärin profeetta Jeremiaa kohtaan, kun ovat heittäneet hänet kaivoon. Siellä hän kuolee nälkään siihen paikkaansa – eihän kaupungissakaan ole enää ruokaa.”

10. Silloin kuningas antoi kuusilaiselle Ebed-Melekille tämän käskyn: "Ota mukaasi täältä kolmekymmentä miestä ja käske nostaa profeetta Jeremia kaivosta, ennen kuin hän kuolee.“

11. Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaan linnan aarrekammion alla olevaan varastoon, otti sieltä rikkinäisiä ja kuluneita vaateriepuja ja laski ne köysillä Jeremialle kaivoon.

12. Kuusilainen Ebed-Melek sanoi Jeremialle: "Panehan nämä rikkinäiset ja kuluneet vaaterievut kainaloihisi köysien alle." Jeremia teki niin,

13. ja miehet vetivät hänet köysillä ylös ja nostivat hänet kaivosta. Jeremia jäi vankilan pihaan.

 

Sidkia kysyy salaa Jeremialta neuvoa

 

14. Kuningas Sidkia lähetti hakemaan profeetta Jeremian luokseen Herran temppelin kolmanteen sisäänkäyntiin. Kuningas sanoi Jeremialle: "Minä kysyn sinulta jotakin. Älä salaa minulta mitään.“

15. Jeremia vastasi Sidkialle: "Etköhän sinä surmauttane minut, jos ilmoitan sinulle jotakin, ja jos annan sinulle neuvon, sinä et kuuntele minua."

16. Kuningas Sidkia vannoi salaa Jeremialle näin: "Niin totta kuin Herra elää, joka on antanut meille tämän elämän: minä en sinua surmauta enkä anna sinua niiden miesten käsiin, jotka etsivät tilaisuutta ottaa sinun henkesi.“

17. Silloin Jeremia sanoi Sidkialle: "Näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos sinä menet varmasti Baabelin kuninkaan ruhtinaiden luo, sinun henkesi säilyy, eikä tätä kaupunkia polteta, ja sinä ja sinun perheesi saatte elää.

18. Mutta ellet mene Baabelin kuninkaan ruhtinaiden luo, tämä kaupunki annetaan kaldealaisten käsiin ja he polttavat sen. Sinäkään et pääse heiltä pakoon."

19. Kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: "Minä pelkään, että juutalaiset, jotka ovat antautuneet kaldealaisille, saavat minut käsiinsä ja pitävät minua pilkkanaan.“

20. Jeremia vastasi: "Eivät saa. Kuuntele vain Herran sanoja, joita minä sinulle puhun, niin sinun käy hyvin, ja henkesi säilyy.

21. Mutta jos sinä kieltäydyt lähtemästä, niin tämä on se, mitä Herra on minulle näyttänyt:

22. Kaikki Juudan kuninkaan linnassa jäljellä olevat naiset viedään Baabelin kuninkaan päämiesten luo. Naiset sanovat: 'Liittolaisesi ovat yllyttäneet sinua ja saaneet sinut valtaansa. Kun jalkasi vajosivat liejuun, he vetäytyivät pois.’

23. Kaikki vaimosi ja lapsesi viedään kaldealaisten luo, etkä sinä pääse heitä pakoon, vaan Baabelin kuninkaan käsi saa sinut kiinni, ja tämä kaupunki sytytetään tuleen."

24. Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: "Älköön kukaan saako tietää näistä asioista, niin sinun ei tarvitse kuolla.

25. Mutta jos ruhtinaat saavat kuulla, että minä olen puhunut sinun kanssasi, he tulevat sinun luoksesi ja sanovat sinulle: 'Kerroppa meille, mitä olet puhunut kuninkaalle ja mitä kuningas on puhunut sinulle - älä salaa meiltä mitään – niin me emme surmaa sinua'.

26. Sano heille silloin: 'Minä annoin pyyntöni langeta kuninkaan eteen, ettei hän lähettäisi minua takaisin Joonatanin taloon kuolemaan sinne.’’’

27. Kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian luokse ja kysyivät häneltä asiasta. Hän kertoi heille asian aivan niin kuin kuningas oli käskenyt hänen kertoa. He eivät puhuneet hänelle enempää, sillä mitään ei ollut tullut heidän tietoonsa.

28. Jeremia jäi vankilan pihaan siihen päivään asti, jona Jerusalem valloitettiin.

 

JERUSALEMIN VALLOITUS

 

39. luku

 

Sidkia vangitaan ja sokaistaan

 

1. Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksännen hallitusvuoden kymmenennessä kuussa Baabelin kuningas Nebukadnessar tuli kaikkine sotajoukkoineen Jerusalemin kimppuun ja saartoi sen.

2. Kaupunki vallattiin Sidkian yhdentenätoista hallitusvuotena, sen neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä.

3. Silloin kaikki Baabelin kuninkaan ruhtinaat tulivat ja istuutuivat Keskiporttiin: Neergal-Sareser, Samgar-Nebo, Sarsekim, hoviherrojen päällikkö, Neergal-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan ruhtinaat.

4. Kun Sidkia, Juudan kuningas, ja kaikki sotilaat näkivät heidät, he pakenivat ja lähtivät yöllä kaupungista kuninkaan puutarhaa kohti muurien välisestä portista. He lähtivät Jordanin tasankoa kohti,

5. mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi heitä takaa ja saavutti Sidkian Jerikon tasangolla. Kaldealaiset ottivat hänet kiinni ja veivät hänet Riblaan, Hamatin maahan, Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin eteen, ja tämä julisti hänelle tuomion.

6. Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat Riblassa hänen silmiensä edessä. Baabelin kuningas teurastutti myös kaikki Juudan ylimykset.

7. Hän sokaisutti Sidkian silmät ja käski kahlita hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin.

8. Kaldealaiset polttivat Kuninkaan linnan ja kansan talot, ja Jerusalemin muurit he hajottivat.

9. Loput kansasta, joka oli jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat antautuneet hänelle - ne, jotka kansasta olivat jäljellä - vei Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.

10. Mutta kansan köyhimmät, joilla ei ollut mitään, henkivartijoiden päällikkö Nebusaradan jätti Juudan maahan ja antoi heille sinä päivänä viinitarhoja ja peltoja.

 

Jeremia vapautetaan

 

11. Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli antanut Jeremiaa koskien henkivartijoiden päällikölle tämän käskyn:

12. "Käske noutaa hänet ja pidä hänestä hyvää huolta. Älä tee hänelle mitään pahaa, vaan tee hänelle aivan niin kuin hän itse sinulle sanoo.“

13. Silloin Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, Nebusasban, ylimmäinen hoviherra, Neergal-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan päälliköt lähettivät

14. noutamaan Jeremian vankilan pihasta. He antoivat hänet Gedaljan, Saafanin pojan, Ahikamin pojanpojan, huostaan, että tämä veisi Jeremian kotiinsa, ja niin hän jäi kansan keskuuteen.

 

Herran lupaus Ebed-Melekille

 

15. Jeremialle oli tullut tämä Herran sana, kun hän oli suljettuna vankilan pihaan:

16. "Mene ja sano kuusilaiselle Ebed-Melekille näin: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä toteutan sanani tämän kaupungin onnettomuudeksi eikä hyväksi. Ne toteutuvat sinun edessäsi tuona päivänä.

17. Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra. Sinä et joudu niiden miesten käsiin, joita sinä pelkäät,

18. sillä minä pelastan sinut varmasti, etkä sinä kaadu miekkaan. Sinä saat pitää henkesi, koska sinä turvasit minuun, sanoo Herra."

 

JERUSALEMIN VALLOITUKSEN JÄLKEEN

 

40. luku

 

Jeremia siirtyy Mispaan

 

1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta sen jälkeen, kun henkivartijoiden päällikkö oli päästänyt hänet lähtemään Raamasta, jonne Nebusaradan oli hänet haettanut, kun hän oli kahleilla sidottuna kaikkien Baabeliin vietävien Jerusalemin ja Juudan pakkosiirtolaisten joukossa.

2. Henkivartijoiden päällikkö haetti Jeremian ja sanoi hänelle: "Herra, sinun Jumalasi, on uhannut tällä onnettomuudella tätä paikkaa.

3. Herra on antanut sen tulla ja on tehnyt niin kuin hän on puhunut, sillä te olette tehneet syntiä Herraa vastaan ettekä ole olleet kuuliaisia hänen äänelleen. Siksi tämä on tapahtunut teille.

4. Nyt minä päästän sinut kahleista, jotka ovat käsissäsi. Jos näet hyväksi tulla kanssani Baabeliin, niin tule, ja minä pidän sinusta huolen. Mutta jos et näe hyväksi tulla minun kanssani Baabeliin, niin hyvä. Katso, koko maa on edessäsi; mene, minne näet hyväksi ja oikeaksi mennä."

5. Jeremia ei vielä vastannut, kun Nebusaradan sanoi: "Palaa Gedaljan, Saafanin pojan, Ahikamin pojanpojan, luokse. Hänet Baabelin kuningas on asettanut Juudan kaupunkien käskynhaltijaksi, jää hänen luokseen kansan keskuuteen. Tai mene, minne vain näet oikeaksi mennä.“ Henkivartijoiden päällikkö antoi hänelle evästä ja lahjoja ja päästi hänet menemään.

6. Jeremia saapui Gedaljan, Ahikamin pojan, luokse Mispaan ja jäi asumaan hänen luokseen maahan jääneen kansan keskuudessa.

 

Gedalja Juudan käskynhaltijana

 

7. Kaikki maaseudulla olevat sotaväen päälliköt ja heidän miehensä kuulivat, että Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan, käskynhaltijaksi maahan ja jättänyt hänen haltuunsa ne miehet, vaimot ja lapset sekä ne maan köyhät, joita ei oltu siirretty Baabeliin.

8. Silloin he, Ismael, Netanjan poika, Joohanan ja Joonatan, Kaareahin pojat, Seraja, Tanhumetin poika, netofalaisen Eefain pojat ja Jesanja, maakatilaisen poika, tulivat miehineen Gedaljan luo Mispaan.

9. Gedalja, Saafanin pojan Ahikamin poika, vakuutti heille ja heidän miehilleen näin: "Älkää pelätkö palvella kaldealaisia. Jääkää asumaan maahan ja palvelkaa Baabelin kuningasta, niin teidän käy hyvin.

10. Minä itse asun Mispassa palvellakseni kaldealaisia, jotka tulevat meidän luoksemme. Kootkaa te viiniä, hedelmiä ja öljyä, varastoikaa ne astioihinne ja asukaa kaupungeissanne, jotka olette ottaneet haltuunne."

11. Myös kaikki Mooabissa, ammonilaisten keskuudessa ja Edomissa sekä kaikissa muissa maissa asuvat juutalaiset saivat kuulla, että Baabelin kuningas oli jättänyt Juudaan jäännöksen kansasta ja asettanut sille käskynhaltijaksi Gedaljan, Saafanin pojan, Ahikamin pojanpojan.

12. Kaikki juutalaiset palasivat Gedaljan luo Mispaan, Juudan maahan, kaikista paikoista, joihin heidät oli karkotettu. He saivat korjattua hyvin suuren viini ja hedelmäsadon.

13. Mutta Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki maaseudulla olevat sotaväen päälliköt tulivat Gedaljan luokse Mispaan

14. ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö lainkaan, että ammonilaisten kuningas Baalis on lähettänyt Ismaelin, Netanjan pojan, murhaamaan sinut?" Mutta Gedalja, Ahikamin poika, ei uskonut heitä.

15. Silloin Joohanan, Kaareahin poika, sanoi Gedaljalle Mispassa salaa näin: "Minäpä menen ja surmaan Ismaelin, Netanjan pojan, kenenkään tietämättä. Miksi hän saisi murhata sinut, ja kaikki juutalaiset, jotka ovat kokoontuneet sinun luoksesi, hajaantuisivat ja Juudan kansan jäännös tuhoutuisi?"

16. Mutta Gedalja, Ahikamin poika, vastasi Joohananille, Kaareahin pojalle: "Älä tee sitä, sillä sinä puhut valhetta Ismaelista.“

 

 41. luku

 

Gedaljan murha

 

1. Seitsemännessä kuussa tuli Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, joka oli kuninkaallista sukua ja kuninkaan korkeimpia virkamiehiä, Gedaljan, Ahikamin pojan, luokse Mispaan, mukanaan kymmenen miestä. He aterioivat yhdessä siellä, Mispassa.

 2. Sitten Ismael, Netanjan poika, ja hänen kanssaan olleet kymmenen miestä nousivat ja surmasivat miekalla Gedaljan, joka oli Saafanin pojan Ahikamin poika. Ismael siis surmasi hänet, jonka Baabelin kuningas oli asettanut käskynhaltijaksi maahan.

3. Ismael surmasi myös kaikki juutalaiset, jotka olivat Gedaljan luona Mispassa, sekä kaldealaiset sotamiehet, jotka sieltä tavattiin.

4. Toisena päivänä sen jälkeen, kun hän oli surmannut Gedaljan, eikä kukaan sitä vielä tietänyt,

5. tuli Sikemistä, Siilosta ja Samariasta kahdeksankymmentä miestä parta ajettuna, vaatteet reväistyinä ja iho viilleltynä. Heillä oli mukanaan ruokauhreja ja suitsutusta vietävänä Herran temppeliin.

6. Ismael, Netanjan poika, lähti Mispasta heitä vastaan ja itki koko ajan kulkiessaan. Kun hän kohtasi heidät, hän sanoi heille: "Tulkaa Gedaljan, Ahikamin pojan, luo.“

7. Mutta kun he olivat tulleet keskelle kaupunkia, Ismael, Netanjan poika, ja miehet, jotka olivat hänen kanssaan, teurastivat heidät ja heittivät heidät kaivoon.

8. Mutta heidän joukossaan oli kymmenen miestä, jotka sanoivat Ismaelille: "Älä surmaa meitä, sillä meillä on kedolla kätkössä vehnää, ohraa, öljyä ja hunajaa.“ Niin hän jätti sikseen eikä surmannut heitä heidän veljiensä kanssa.

9. Kuningas Aasa oli teettänyt Baesan, Israelin kuninkaan, hyökkäyksen varalta kaivon, johon Ismael heitti kaikkien niiden miesten ruumiit, jotka hän oli surmannut Gedaljan kanssa. Ismael, Netanjan poika täytti sen nyt murhatuilla.

 

Ismael pakenee ammonilaisten luo

 

10. Sitten Ismael otti vangeiksi kaikki, jotka olivat kansasta jäljellä Mispassa, kuninkaan tyttäret ja kaiken Mispaan jäljelle jääneen kansan, jonka käskynhaltijaksi Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan. Ismael, Netanjan poika, otti nämä vangeiksi ja lähti kulkemaan ammonilaisten luo.

11. Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, saivat kuulla kaikesta pahasta, minkä Ismael, Netanjan poika, oli tehnyt.

12. Silloin he ottivat kaikki miehensä ja lähtivät taistelemaan Ismaelia, Netanjan poikaa, vastaan. He kohtasivat hänet suuren vesilammikon luona, joka on Gibeonissa.

13. Kaikki kansa, joka oli Ismaelin vankina, ilahtui nähdessään Joohananin, Kaareahin pojan, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan.

14. Kaikki Ismaelin Mispasta vangiksi ottama kansa kääntyi takaisin ja meni Joohananin, Kaareahin pojan, puolelle.

15. Mutta Ismael, Netanjan poika, pääsi kahdeksan miehen kanssa pakoon Joohanania ja lähti ammonilaisten luo.

 

Mispan asukkaat aikovat paeta Egyptiin

 

16. Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, ottivat haltuunsa kaikki jäljelle jääneet väestä, jonka Ismael, Netanjan poika, oli tuonut Mispasta - miehiä, sotilaita, naisia ja lapsia ja hoviherroja - sen jälkeen kun oli murhannut Gedaljan, Ahikamin pojan. Nämä Joohanan toi takaisin Gibeonista.

17. He lähtivät ja pysähtyivät Kimhamin majapaikassa, joka on lähellä Beetlehemiä, lähteäkseen sieltä ja mennäkseen Egyptiin

18. pakoon kaldealaisia. He näet pelkäsivät näitä, koska Ismael, Netanjan poika, oli murhannut Gedaljan, Ahikamin pojan, jonka Baabelin kuningas oli asettanut maan käskynhaltijaksi.

 

 42. luku

 

Jeremialta kysytään neuvoa

 

1. Silloin kaikki sotaväen päälliköt, Joohanan, Kaareahin poika, Jesanja, Hoosajan poika sekä kaikki kansa pienimmästä suurimpaan, tulivat

2. ja sanoivat profeetta Jeremialle: "Saakoon pyyntömme langeta sinun eteesi, ja rukoile puolestamme Herraa, Jumalaasi, kaiken tämän kansan jäännöksen puolesta. Onhan meitä jäänyt jäljelle vähän paljosta kansasta, niin kuin omat silmäsi näkevät meitä olevan.

3. Ilmoittakoon Herra, sinun Jumalasi, meille tien, jota meidän on kuljettava, ja mitä meidän on tehtävä."

4. Profeetta Jeremia vastasi heille: "Olen kuullut pyyntönne. Kyllä minä rukoilen Herraa, teidän Jumalaanne sen mukaan, mitä te sanotte, ja kaiken sen, mitä Herra teille vastaa, minä ilmoitan teille. En pidätä teiltä mitään."

5. He sanoivat Jeremialle: "Olkoon Herra totinen ja luotettava todistaja meitä vastaan, jollemme tee aivan sen sanan mukaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, lähettää sinut meille tuomaan.

6. Olkoonpa sana sitten hyvä tahi paha, me olemme kuuliaisia Herran, meidän Jumalamme, äänelle, hänen, jonka luokse me sinut lähetämme, että meidän hyvin kävisi, kun tottelemme Herran, meidän Jumalamme, ääntä."

 

Jeremia kieltää kansaa menemästä Egyptiin

 

7. Kymmenen päivän kuluttua tuli Herran sana Jeremialle,

8. ja hän kutsui Joohananin, Kaareahin pojan ja kaikki sotaväen päälliköt, jotka olivat tämän kanssa, sekä koko kansan pienimmästä suurimpaan.

9. Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, jonka luokse te lähetitte minut laskemaan pyyntönne hänen eteensä:

10. Jos te vain jäätte asumaan tähän maahan, niin minä annan teidän rakentua enkä hajota, istutan teidät enkä revi pois, sillä minä olen pahoillani onnettomuudesta, jonka olen tuottanut teille.

11. Älkää pelätkö Baabelin kuningasta, jota te nyt pelkäätte. Älkää pelätkö häntä, sanoo Herra, sillä minä olen teidän kanssanne pelastaakseni ja vapauttaakseni teidät hänen käsistään,

12. ja minä annan teidän saada armon, niin että hän armahtaa teitä ja lähettää teidät takaisin maahanne.

 

Kansaa on kohtaava Egyptissä miekka, nälkä ja rutto

 

13. Mutta Jos te sanotte: 'Me emme jää tähän maahan', ettekä ole kuuliaisia Herran, teidän Jumalanne, äänelle,

14. vaan sanotte: 'Ei niin, vaan me lähdemme Egyptiin, jossa meidän ei tarvitse nähdä sotaa, ei kuulla pasuunan ääntä eikä kärsiä leivän nälkää - siellä me tahdomme asua.'

15. Kuulkaa siis nyt Herran sana, te Juudan kansan jäännös: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Jos te todella suuntaatte kulkunne Egyptiä kohti mennäksenne sinne asumaan siellä muukalaisina,

16. niin miekka, jota te pelkäätte, saavuttaa teidät siellä, Egyptin maassa, ja nälkä, joka teitä huolettaa, seuraa kintereillänne Egyptiin, ja sinne te kuolette.

17. Jokainen mies, jotka suuntaa kulkunsa Egyptiä kohti asuakseen siellä muukalaisena, kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon. Ainoakaan heistä ei pääse pakoon eikä pelastu siitä onnettomuudesta, jonka minä heille tuotan.

18. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Niin kuin minun vihani ja kiivauteni vuodatettiin Jerusalemin asukasten päälle, niin minun kiivauteni on vuotava teidän päällenne, jos te menette Egyptiin. Silloin teistä tulee kirouksen ja tyrmistyksen aihe, kirosana ja häpeän aihe, ettekä te enää saa nähdä tätä paikkaa.”

19. Herra on puhunut teille, te Juudan kansan jäännös: ”Älkää menkö Egyptiin." Tietäkää varmasti, että minä todistan tänä päivänä teitä vastaan,

20. että te petätte itseänne. Sillä kun te lähetitte minut Herran, teidän Jumalanne, luokse, te sanoitte: "Rukoile puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme, niin me teemme kaiken, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo, ja minkä sinä meille ilmoitat.”

21. Minä olen sen tänä päivänä teille ilmoittanut, mutta te ette ole kuuliaisia Herran, teidän Jumalanne, äänelle missään, mitä varten hän on lähettänyt minut teidän luoksenne.

22. Tietäkää siis nyt varmasti, että te tulette kuolemaan miekkaan, nälkään ja ruttoon siinä paikassa, johon te haluatte mennä asuaksenne siellä muukalaisina.

 

 43. luku

 

Kansa lähtee Egyptiin

 

1. Kun Jeremia oli puhunut koko kansalle kaiken, mitä Herran, heidän Jumalansa, oli lähettänyt hänet puhumaan heille - kaikki sanat,

2. niin Asarja, Hoosajan poika, ja Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki julkeat miehet sanoivat Jeremialle: "Sinä puhut valhetta! Ei Herra, meidän Jumalamme, ole lähettänyt sinua sanomaan: 'Älkää menkö Egyptiin asuaksenne siellä muukalaisina.

3. Baaruk, Neerian poika, näet yllyttää sinua meitä vastaan, että joutuisimme kaldealaisten käsiin tapettaviksi ja että meidät vietäisiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.“

4. Ei Joohanan, Kaareahin poika, eikä kukaan sotaväen päälliköistä tai kansasta ollut kuuliainen Herran äänelle, niin että olisi jäänyt asumaan Juudan maahan.

5. Sen sijaan Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki sotaväen päälliköt ottivat mukaansa kaikki ne, jotka olivat jäljellä Juudan kansasta, joka olivat palanneet asumaan Juudan maahan kaikista kansakunnista, jonne heidät oli karkotettu,

6. miehet, naiset ja lapset, kuninkaan tyttäret ja kaiken väen, jonka Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, oli jättänyt Gedaljan, Saafanin pojan, Ahikamin pojanpojan, huostaan, sekä myös profeetta Jeremian ja Baarukin, Neerian pojan.

7. He menivät Egyptin maahan ja saapuivat Tahpanhesiin, sillä he eivät olleet kuuliaisia Herran äänelle.

 

Jeremia profetoi Egyptin tuhon

 

8. Tahpanhesissa Jeremialle tuli tämä Herran sana:

9. "Ota suuria kiviä ja kätke ne Juudan miesten nähden muurilaastissa tiilikiveykseen, joka on faraon linnan oven edustalla Tahpanhesissa.

10. Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä lähetän noutamaan palvelijani Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja asetan hänen valtaistuimensa näiden kivien päälle, jotka minä olen kätkenyt, ja hän levittää valtaistuinkatoksensa niiden yli.

11. Hän tulee ja valloittaa Egyptin maan: joka surmataan, se surmattakoon, joka otetaan vangiksi, se menköön vankeuteen, joka kaatuu miekkaan, se kaatukoon!

12. Minä sytytän Egyptin jumalien temppelit tuleen – Nebukadressar polttaa ne ja vie papit vankeuteen. Hän kietoo ylleen Egyptin maan hallitsijan vaatteet, niin kuin paimen kietoutuu vaatteeseensa, ja lähtee sieltä rauhassa.

13. Hän murskaa patsaat Beet-Semeksessä, joka on Egyptin maassa, ja Egyptin jumalien temppelit hän polttaa."

 

44. luku

 

Jeremia julistaa tuomion Egyptiin lähteneelle kansalle

 

1. Jeremialle tuli tämä sana kaikille juutalaisille, jotka asuivat Egyptin maassa, Migdolissa, Tahpanhesissa, Noofissa ja Patroksen maassa:

2. "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette nähneet kaiken onnettomuuden, jonka minä olen tuottanut Jerusalemille ja kaikille Juudan kaupungeille. Nehän ovat nyt raunioina, eikä niissä ole yhtään asukasta,

3. koska he tekivät pahaa ja siten vihoittivat minut mennessään suitsuttamaan muille jumalille, joita he eivät tunteneet, eivät he ettekä te tai teidän isänne, ja palvelivat niitä.

4. Jo varhaisesta alkaen minä olen lähettänyt luoksenne kaikki palvelijani, profeetat, sanomaan: 'Älkää tehkö näitä inhottavia tekoja, joita minä vihaan.’

5. He eivät ole kuitenkaan kuunnelleet eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa saati että olisivat kääntyneet pois pahuudestaan ja lakanneet suitsuttamasta muille jumalille.

6. Niinpä minun kiivauteni ja vihani vuoti heidän ylleen ja paloi Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, ja niistä tuli autioita raunioita, sellaisia kuin ne tänä päivänä ovat.

7. Nyt Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: Miksi te tuotatte itsellenne suuren onnettomuuden hävittämällä Juudasta sukupuuttoon miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, niin ettei teistä jää jäännöstäkään?

8. Te vihoitatte minut teoillanne, suitsuttamalla muille jumalille Egyptin maassa, johon te olette menneet asuaksenne siellä muukalaisina. Näin te tuotatte itsellenne tuhon ja teistä tulee kirouksen ja häpeän aihe kaikissa maan kansoissa.

9. Oletteko unohtaneet isienne pahat teot, Juudan kuningasten ja heidän vaimojensa pahat teot sekä omat pahat tekonne ja vaimojenne pahat teot, jotka olette tehneet Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla?

10. Te ette ole katuneet tähän päivään mennessä. Te ette pelkää ettekä vaella minun opetukseni ja käskyjeni mukaan, jotka minä olen antanut teille ja teidän isillenne.

11. Sen tähden Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: Katso, minä käännän kasvoni teitä vastaan teidän onnettomuudeksenne ja hävittääkseni koko Juudan.

12. Minä tempaan pois ne, jotka ovat jäljellä Juudan kansasta, ne, jotka suuntasivat kulkunsa Egyptin maata kohti, mennäkseen asumaan siellä muukalaisina. He kaikki tuhoutuvat Egyptin maassa; he kaatuvat miekkaan ja kuolevat nälkään. Pienimmästä suurimpaan he kuolevat miekkaan ja nälkään, ja heistä tulee kirouksen ja kauhistuksen aihe, kirosana ja häpeän aihe.

13. Minä rankaisen Egyptin maassa asuvia miekalla, nälällä ja rutolla, niin kuin minä rankaisin Jerusalemia.

14. Juudan kansan jäännös ei tule pääsemään pakoon, eikä ketään jää jäljelle niistä, jotka ovat menneet Egyptin maahan asuakseen siellä muukalaisina. He eivät saa palata Juudan maahan, jonne he haluavat palata asuakseen siellä. He eivät palaa sinne, paitsi ne, jotka ovat päässeet pakoon."

 

Kansa palvelee epäjumalia

 

15. Silloin kaikki miehet, jotka tiesivät vaimojensa suitsuttavan muille jumalille, kaikki naiset, jotka seisoivat siellä suurena joukkona, ja kaikki kansa, joka asui Patroksessa, Egyptin maassa, vastasivat Jeremialle näin:

16. "Mitä sinä olet Herran nimessä meille puhunut, siinä me emme sinua kuuntele,

17. vaan me teemme varmasti kaiken sen, mitä olemme suullamme luvanneet - suitsuttaa taivaan kuningattarelle ja vuodattaa hänelle juomauhreja. Niinhän me ja meidän isämme olemme tehneet, samoin kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää yltäkyllin ja meidän oli hyvä olla, eikä meidän tarvinnut nähdä onnettomuutta.

18. Mutta siitä asti, kun me lakkasimme suitsuttamasta taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, meillä on ollut puute kaikesta ja olemme tuhoutuneet miekkaan ja nälkään.

19. Kun me suitsutamme taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niin miestemme luvattako teemme hänelle hänen kuvansa muotoisia uhrikakkuja ja vuodatamme hänelle juomauhreja?"

20. Silloin Jeremia sanoi koko kansalle, miehille ja naisille - kaikille, jotka olivat hänelle vastanneet - näin:

21. "Eikö Herra muistaisi ja pitäisi mielessään sitä suitsutusta, jota te – te, teidän isänne, kuninkaanne, ruhtinaanne ja maan kansa - olette suitsuttaneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?

22. Herra ei voinut kärsiä enää teidän tekojenne pahuutta inhottavien tekojen tähden, joita te teitte, ja niin teidän maanne tuli raunioiksi, autioksi ja asujattomaksi, kirouksen aiheeksi, niin kuin se tänä päivänä on.

23. Tämä onnettomuus on kohdannut teitä, niin on nyt tapahtunut, koska te suitsutitte epäjumalille ja teitte syntiä Herraa vastaan ettekä totelleet Herran ääntä vaeltamalla hänen lakinsa, käskyjensä ja säädöksiensä mukaan."

 

Herra antaa Egyptin Baabelin kuninkaan käsiin

 

24. Jeremia sanoi vielä koko kansalle ja kaikille naisille: "Kuulkaa Herran sana, kaikki Juudan kansa, joka olette Egyptin maassa!

25. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te ja teidän vaimonne olette suullanne luvanneet ja panneet täytäntöön, sen mitä sanoitte: 'Me pidämme varmasti lupauksemme, kun olemme luvanneet suitsuttaa taivaan kuningattarelle ja vuodattaa hänelle juomauhreja.’ Täyttäkää kaikin mokomin lupauksenne ja pankaa vain ne täytäntöön!

26. Kuulkaa sen tähden Herran sana, koko Juudan kansa, jotka asutte Egyptin maassa! Katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: Ei ainoakaan Juudan mies koko Egyptin maassa ole enää lausuva minun nimeäni sanomalla: 'Niin totta kuin Herra Jumala elää' .

27. Katso, minä valvon tuottaakseni heille onnettomuuden, en menestystä. Jokainen Juudan mies Egyptin maassa, on tuhoutuva miekkaan ja nälkään, kunnes heistä on tullut loppu.

28. Vain muutama miekasta pelastunut on palaava Egyptin maasta Juudan maahan. Koko Juudan kansan jäännös - ne jotka tulivat Egyptin maahan asuakseen siellä muukalaisina - tulee tietämään, kumman sana toteutuu, minun vai heidän.

29. Merkkinä tästä on oleva, että minä rankaisen teitä tässä paikassa, että tietäisitte, että minun sanani teitä vastaan toteutuvat onnettomuudeksenne, sanoo Herra.

30. Näin sanoo Herra: Katso, minä annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät tilaisuutta ottaa hänen henkensä, niin kuin minä olen antanut Sidkian, Juudan kuninkaan, Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, joka oli hänen vihollisensa ja etsi tilaisuutta ottaa hänen henkensä."

 

45. luku

 

Herran lupaus Baarukille

 

1. Sana, jonka profeetta Jeremia puhui Baarukille, Neerian pojalle, kun tämä kirjoitti nämä sanat kirjaan Jeremian sanelun mukaan Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena. Se kuului:

2. "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, sinusta, Baaruk:

3. Sinä sanot: 'Voi sentään minua, sillä Herra on antanut minulle murhetta kipuni lisäksi! Minä olen uupunut huokaamisestani enkä ole löytänyt lepoa.’

4. Sano hänelle näin: Näin sanoo Herra: Katso, minkä olen rakentanut, sen minä hajotan, ja minkä olen istuttanut, sen minä revin irti – tämä tarkoittaa taa koko maata.

5. Sinä pyydät itsellesi suuria. Älä pyydä. Sillä katso, minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle, sanoo Herra. Mutta sinun minä annan pitää henkesi joka paikassa, mihin menet."

 

TUOMION SANOJA KANSOILLE

 

 46. luku

 

Egypti kukistuu Karkemisin taistelussa

 

1. Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle kansoja vastaan.

2. Egyptille, Farao Nekon, Egyptin kuninkaan, sotajoukkoa vastaan, joka oli Eufrat-virran rannalla Karkemisissa ja jonka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, voitti Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena:

3. "Varustautukaa pienin ja suurin kilvin

ja käykää taisteluun!

4. Valjastakaa hevoset,

nouskaa ratsujen selkään,

käykää esiin kypärät päässä!

Kiillottakaa keihäät

ja pukekaa yllenne rintahaarniskat!

5. Miksi minä näen

heidän olevan kauhuissaan ja peräytyvän?

Heidän sankarinsa sortuvat ja syöksyvät pakoon

eivätkä palaa. Kaikkialla on kauhua, sanoo Herra.

6. Älköön nopea pääskö pakoon,

älköön sotaurho karatko.

He sortuvat ja kaatuvat

pohjoiseen mennessään Eufrat-virran rannalle.

7. Kuka on tuo, joka nousee niin kuin Niilinvirta,

kuin virrat, joiden vedet kuohuvat?

8. Egypti nousee niin kuin Niilinvirta,

kuin virrat, joiden vedet kuohuvat.

Se sanoo: 'Minä nousen ja peitän maan,

hävitän kaupungin ja sen asukkaat.’

9. Hyökätkää, hevoset,

ajakaa hurjasti, vaunut!

Lähtekööt sotaurhot liikkeelle,

kuusilaiset ja puutilaiset, kilpiä kantaen,

ja luudilaiset, jousen kantajat ja käyttäjät!

10. Tuo päivä on Herran, Herran Sebaotin, päivä,

koston päivä, jona hän kostaa vihollisilleen.

Miekka syö kylläiseksi asti ja juopuu heidän verestään,

kun Herralla, Herralla Sebaotilla, on uhriteurastus

pohjoisessa maassa, Eufrat-virran varrella.

11. Mene Gileadiin, hae balsamia,

tytär Egypti, sinä neitsyt!

Turhaan sinä paljon lääkkeitä hankit:

sinulla ei ole parannuskeinoa.

12. Kansat kuulevat häpeästäsi,

ja sinun valitushuutosi täyttää maan,

sillä sankari kompastuu sotaurhoon,

ja he kaatuvat molemmat yhdessä."

 

Egypti joutuu Baabelin kuninkaan käsiin

 

13. Sana, jonka Herra puhui profeetta Jeremialle Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin tulosta Egyptin maata tuhoamaan.

14. "Julistakaa Egyptissä ja kuuluttakaa Migdolissa,

kuuluttakaa Noofissa ja Tahpanhesissa!

Sanokaa: 'Asetu asemiin, ole valmiina,

sillä miekka syö sinun ympärilläsi.’

15. Miksi sinun mahtimiehesi makaavat maassa?

He eivät voineet pysyä pystyssä, sillä Herra sysäsi heidät kumoon.

16. Hän sai monet sortumaan,

ja he kaatuivat toinen toisensa päälle.

Sitten he sanoivat:

'Nouse, ja palatkaamme kansamme luo

ja synnyinmaahamme

sortajan miekkaa pakoon.'

17. Siellä huudetaan: 'Farao, Egyptin kuningas –

paljon melua tyhjästä; hänen aikansa on mennyt.'

18. Niin totta kuin minä elän, sanoo kuningas –

Herra Sebaot on hänen nimensä –

joka on vuorten joukossa kuin Taabor,

kuin merestä ylenevä Karmel, hän tulee varmasti.

19. Tee itsellesi varusteet pakkosiirtolaisuutta varten,

tytär, joka asut Egyptissä,

sillä Nofista tulee autio,

siitä tulee asujattomia raunioita.

20. Egypti on kaunis hieho,

mutta pohjoisesta tulee kuin tuleekin paarma!

21. Palkkasoturitkin sen keskuudessa

ovat kuin syöttövasikoita,

mutta nekin kaikki kääntyvät pakoon

eivätkä pysy paikoillaan.

Heille on näet tullut heidän onnettomuutensa päivä,

heidän rangaistuksensa aika.

22. Egypti sähisee mennessään kuin käärme,

sillä sen kimppuun tulevat sotavoimat kirveineen

kuin puiden hakkaajat.

23. He kaatavat sen metsän, sanoo Herra,

eikä sitä löydy etsimälläkään,

sillä heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja,

eikä heidän lukumääräänsä voi laskea.

24. Tytär Egypti joutuu häpeään,

se annetaan pohjoisen kansan käsiin.

25. Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo: Katso, minä rankaisen Aamonia Nossa, samoin faraota, Egyptiä ja sen jumalia ja kuninkaita – sekä faraota että niitä, jotka häneen turvaavat.

26. Minä annan heidät niiden käsiin, jotka etsivät tilaisuutta ottaa heidän henkensä, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja hänen palvelijoittensa käsiin. Sen jälkeen Egypti asutetaan kuin muinaisina aikoina, sanoo Herra.

 

Herran lupaus Israelille

 

27. Mutta älä sinä, palvelijani Jaakob, pelkää,

äläkä ole kauhuissasi, Israel.

Sillä katso, minä pelastan sinut kaukaa

ja sinun jälkeläisesi maasta, jossa he ovat vankeina.

Jaakob saa palata ja elää rauhassa

ja turvassa, eikä kukaan häiritse häntä.

28. Älä pelkää, sinä palvelijani Jaakob, sanoo Herra,

sillä minä olen sinun kanssasi.

Totisesti, minä teen lopun kaikista kansoista,

joiden sekaan minä olen sinut karkottanut,

mutta en tee loppua sinusta.

 Minä kuritan sinua kohtuudella

enkä suinkaan pidä sinua syyttömänä."

 

47. luku

 

Tuho uhkaa filistealaisia

 

1. Herran sana filistealaisia vastaan, joka tuli profeetta Jeremialle, ennen kuin farao valloitti Gassan.

2. "Näin sanoo Herra:

Katso, vedet nousevat pohjoisesta

ja niistä tulee tulvavirta.

Ne tulvivat yli maan ja kaiken mitä siinä on,

yli kaupungin ja sen asukkaiden.

Ihmiset huutavat apua,

kaikki maan asukkaat valittavat.

3. Kun hänen oriittensa kavioitten töminä,

hänen vaunujensa jyrinä ja hänen rattaittensa ryske kuuluvat,

eivät isät käänny auttamaan lapsiaan,

sillä heidän kätensä ovat hervottomat.

4. Tulee näet päivä, jona joutuvat ryöstetyiksi

kaikki filistealaiset.

Tyyrolta ja Siidonilta häviävät

kaikki auttajat, jotka ovat jäljellä.

Herra tuhoaa filistealaiset,

jotka ovat tähteenä Kaftorin saarelta tulleista.

5. Kaljuus tulee Gassan osaksi,

Askelon on hävitetty –

se mitä heistä oli jäljellä laaksossa.

Kuinka kauan sinä viiltelet ihoasi?

6. Voi, Herran miekka,

milloin vihdoin lepäät?

Mene takaisin tuppeesi, taltu ja ole hiljaa.

7. Kuinka se voisi levätä,

kun Herra on sille käskyn antanut?

Askelonia ja meren rantaa kohti

hän on sen suunnannut."

 

48. luku

 

Mooab hävitetään

 

1. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala Mooabille:

"Voi Neboa, sillä se on hävitetty!

Kirjataim on joutunut häpeään ja valloitettu;

vuorilinna on joutunut häpeään ja hajotettu.

2. Mennyt on Mooabin kunnia.

Hesbonissa hankitaan sille pahaa:

'Tulkaa, hävittäkäämme se kansojen joukosta.’

Myös sinä, Madmena, kukistut!

Miekka seuraa jo kintereilläsi.

3. Huuto kuuluu Hooronaimista:

’Tuho ja suuri hävitys!’

4. Mooab on hävitetty,

sieltä kuuluu pienokaisten parku.

5. Luuhitin solatietä noustaan itkien,

ahdistajat kuulevat Hooronaimin rinteeltä

avumhuutoa hävityksen tähden.

6. Lähtekää pakoon, paetkaa henkenne tähden

ja olkaa kuin katajat autiomaassa.

7. Totisesti, koska sinä turvaat

omiin tekoihisi ja aarteisiisi,

niin sinutkin valloitetaan,

ja Kemos lähtee pakkosiirtolaisuuteen

yhdessä  pappiensa ja ruhtinaidensa kanssa.

8. Ryöstäjä tulee jokaiseen kaupunkiin,

ei yksikään kaupunki pelastu.

Laakso hävitetään ja tasanko tuhotaan,

niin kuin Herra on sanonut.

9. Antakaa Mooabille siivet,

sillä lentämällä on hänen lähdettävä.

Hänen kaupunkinsa tulevat niin autioiksi,

ettei niissä ole yhtään asukasta.

10. Kirottu se, joka Herran tekee työn petollisesti,

kirottu se, joka pidättää miekkansa verestä.

 

Suruttoman Mooabin turmio

 

11. Mooab on ollut nuoruudestaan rauhassa asti

ja levännyt häiriöttä sakkojensa päällä.

Sitä ei ole tyhjennetty astiasta astiaan,

eikä se ole joutunut pakkosiirtolaisuuteen.

Sen tähden siihen on jäänyt sen oma maku,

eikä sen haju ole muuttunut.

12. Tietäkää siis, että tulevat päivät, sanoo Herra,

jolloin minä lähetän sille astioiden tyhjentäjät,

jotka laskevat ja tyhjentävät sen astiat ja rikkovat sen leilit.

13. Mooab saa häpeän Kemoksesta,

niin kuin Israelin heimo sai häpeän Beetelistä, johon se turvasi.

14. Miksi te sanotte: 'Me olemme ja sotaurhoja

ja sankareita taistelussa'?

15. Mooab on hävitetty, sen kaupunkeihin on hyökätty

ja sen valionuorukaiset vaipuneet teurastettaviksi,

sanoo kuningas. Hänen nimensä on Herra Sebaot.

16. Mooabin onnettomuus on lähellä, tulossa,

sen turmio tulee hyvin pian.

17. Valittakaa sitä, kaikki sen ympärillä,

jotka tunnette sen nimen.

Sanokaa: 'Kuinka onkaan särkynyt mahtava valtikka,

loistokas hallitsijansauva!'

18. Astu alas kunniasta ja istu janoiseen autiomaahan,

sinä tytär Diibonin asukas,

sillä Mooabin ryöstäjä hyökkää sinun kimppuusi,

tuhoaa linnoituksesi.

19. Seiso tiellä ja tähystele,

Aroerin asukas,

tiedustele pakolaisilta ja pelastuneilta ja kysy:

'Mitä on tapahtunut?'

20. Häpeään on joutunut Mooab, sillä se on murskattu.

Valittakaa ja huutakaa,

julistakaa Arnonin äyräillä,

että Mooab on hävitetty.

21. Tuomio on tullut tasankomaalle: Hoolonille, Jahaalle ja Meefaatille,

22. Diibonille, Nebolle ja Beet-Diblataimille,

23. Kirjataimille, Beet-Gaamulille ja Beet-Meonille,

24. Kerijotille, Bosralle ja kaikille Mooabin maan kaupungeille, kaukaisille ja läheisille.

 

Mooab on ylpeillyt Herraa vastaan

 

25. Mooabin sarvi on katkaistu ja hänen käsivartensa murskattu, sanoo Herra.

26. Juottakaa hänet juovuksiin, sillä hän on mahtaillut Herraa vastaan. Rypeköön Mooab omassa oksennuksessaan ja joutukoon hänkin naurunalaiseksi.

27. Eikö Israel muka ollut naurusi aiheena? Tavattiinko hänet muka varkaiden joukosta, että sinun piti pudistella päätäsi milloin vain hänestä puhuit?

28. Jättäkää kaupungit ja asukaa kallioilla,

te Mooabin asukkaat!

Olkaa kuin kyyhkynen,

joka tekee pesänsä luolan suulle.

29. Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn,

tuon hyvin korskean,

hänen mahtailunsa, kerskuntansa, kopeilunsa

ja sydämensä pöyhkeyden.

30. Minä tunnen hänen vihansa, eivätkä hänen joutavat puheensa ole oikein - väärin he ovat tehneet, sanoo Herra.

31. Siksi minä ulvon Mooabin tähden, huudan koko Mooabin tähden, huokailen Kiir-Hereksen miesten tähden.

32. Sibman viiniköynnös,

minä itken sinua enemmän kuin Jaeser.

Sinun versosi menivät yli meren,

ulottuivat Jaeserin mereen asti.

Ryöstäjä on hyökännyt

keskelle hedelmä- ja viininkorjuutasi.

33. Ilo ja riemu on kadonnut hedelmätarhasta ja Mooabin maasta;

minä olen saanut viinin loppumaan viinikuurnista.

Viinikuurnaa ei poljeta enää ilohuudoin - ilohuuto ei ole enää ilohuuto.

34. Hesbonin avunhuudon vuoksi huudetaan Elalesta Jahakseen asti, Sooarista Hooronaimiin, Eglat-Selisijjaan asti, sillä Nimrimin vedet ehtyvät autiomaaksi.

35. Minä lopetan Mooabista uhrikukkuloille nousijat ja sen jumalille suitsuttajat, sanoo Herra.

36. Siksi minun sydämeni valittaa Mooabin tähden kuin huilu, sydämeni valittaa Kiir-Hereksen miesten tähden kuin huilu, koska heidän rikkautensa on kadonnut.

37. Kaikki päät on ajeltu paljaiksi ja kaikki parrat leikattu, kaikki kädet on viillelty, ja lanteilla on säkit.

38. Kaikilla Mooabin katoilla ja toreilla on pelkkää valitusta, sillä minä olen murskannut Mooabin kuin kelpaamattoman astian, sanoo Herra.

39. Valitetaan: kuinka se onkaan murskattu!! Kuinka Mooab onkaan kääntynyt selin häpeissään! Mooabista on tullut naurun ja kauhun aihe kaikille sen ympärillä asuville.

 

Mooab hävitetään kansojen joukosta

 

40. Sillä näin sanoo Herra:

Katso, on kuin kotka liitäisi ja levittäisi siipensä Mooabin yli.

41. Kerijot on valloitettu ja linnoitukset vallattu.

Sinä päivänä Mooabin sankarien sydän on

kuin synnytystuskissa olevan naisen sydän.

42. Mooab hävitetään olemasta kansa,

sillä se on ylpeillyt Herraa vastaan.

43. Kauhu, kuoppa ja ansa ovat edessäsi,

sinä Mooabin asukas, sanoo Herra.

44. Joka pakenee kauhua,

se putoaa kuoppaan,

ja joka kuopasta nousee,

se jää ansaan.

Sillä minä tuotan Mooabille sen rangaistuksen

määrävuotenaan, sanoo Herra.

45. Hesbonin varjossa seisovat pakolaiset uupuneina,

sillä tuli lähti Hesbonista,

liekki Siihonin vaiheilta.

Se poltti Mooabin ohimot

ja meluisan kansan päälaen.

46. Voi sinua, Mooab!

Hukkunut on Kemoksen kansa,

sillä sinun poikasi on otettu vangeiksi

ja tyttäresi viety vankeuteen.

47. Mutta minä palautan Mooabin ennalleen

aikojen lopulla, sanoo Herra."

Tähän asti Mooabin tuomiosta.

 

49. luku

 

Ammonilaisten tuho

 

1. Näin sanoo Herra ammonilaisille:

"Eikö Israelilla ole lapsia,

eikö hänellä ole perillistä?

Miksi sitten Malkam on perinyt Gaadin

ja hänen kansansa asettunut asumaan sen kaupunkeihin?

2. Sen tähden, katso, tulevat päivät, sanoo Herra,

jolloin minä nostan sotahuudon ammonilaisten Rabbaa vastaan.

Siitä autio tulee rauniokumpu,

ja sen tytärkaupungit sytytetään tuleen.

Silloin Israel saa periä perittävänsä,

sanoo Herra.

3. Valita, Hesbon, sillä Ai on ryöstetty!

Huutakaa, te Rabban tyttäret,

vyöttäytykää säkkeihin, pitäkää valittajaiset

ja harhailkaa ympäri lammastarhoissa,

sillä Malkam joutuu pakkosiirtolaisuuteen

ja hänen kanssaan hänen pappinsa ja ruhtinaansa.

4. Miksi kerskaat laaksoissa laaksosi yltäkylläisyydestä, sinä luopiotytär?

Hän luottaa aarteisiinsa ja sanoo: 'Kuka voisi käydä kimppuuni?'

5. Katso, minä tuotan sinulle pelkoa joka taholta, sanoo Herra Jumala Sebaot,

ja teidät karkotetaan, mikä minnekin, eikä kukaan kokoa niitä, jotka harhailevat.

6. Mutta sen jälkeen minä asetan ammonilaiset ennalleen, sanoo Herra."

 

Edomin viisaus loppuu

 

7. Näin sanoo Herra Sebaot Edomille:

"Eikö Teemanissa ole enää viisautta?

Neuvokkailta on neuvo loppunut,

heidän viisautensa on haihtunut.

8. Paetkaa, kääntykää pois, asettukaa asumaan syvyyksiin,

te Dedanin asukkaat,

sillä minä tuotan onnettomuuden Eesaulle,

kun hänen rangaistuksensa määräaika tulee.

9. Jos viininkorjaajat tulevat luoksesi,

eivätkö he sentään jätä vähän poimimatta?

Jos varkaat tulevat yöllä,

eivätkö he ota vain sen verran kuin tarvitsevat?

10. Mutta minä olen riistänyt Eesaun paljaaksi,

olen paljastanut hänen kätkönsä, niin ettei hän voi kätkeytyä.

Hänen lapsensa, veljensä ja naapurinsa on ryöstetty,

eikä häntä enää ole.

11. Jätä orposi minun elätettävikseni,

ja turvatkoot leskesi minuun.

12. Sillä näin sanoo Herra: Katso, nekin, joita ei ole tuomittu juomaan siitä maljasta, tulevat varmasti juomaan siitä. Sinäkö siis olisit se, joka jäisit rankaisematta? Sinä et jää rankaisematta, vaan sinun täytyy juoda.

13. Herra sanoo: Minä olen vannonut itseni kautta, että Bosrasta tulee autio häpeän, tyrmistyksen ja kirouksen aihe, ja kaikista sen tytärkaupungeista tulee ikuisia raunioita."

 

Herra kutsuu kansat Edomia vastaan

 

14. Minä olen kuullut sanoman Herralta,

ja kansakuntiin on lähetetty sanansaattaja:

"Kokoontukaa, käykää sitä vastaan

ja lähtekää sotaan.“

15. "Sillä katso, minä teen sinut kansojen joukossa vähäiseksi,

ihmisten halveksimaksi.

16. Kauheutesi ja sydämesi julkeus

on pettänyt sinut,

joka asut kallionrotkoissa,

hallitset korkeilla kukkuloilla.

Vaikka tekisit pesäsi korkealle kuin kotka,

minä syöksen sinut alas sieltäkin,

sanoo Herra.

17. Edomista tulee autio, ja jokainen, joka kulkee sen ohi, tyrmistyy ja viheltää kaikkien sen vitsausten tähden.

18. Niin kuin Sodomassa ja Gomorrassa sekä niiden naapureissa hävityksen jälkeen, ei sielläkään ole kukaan asuva, ei yksikään ihminen oleskeleva, sanoo Herra.

19. Kuin leijona, joka hyökkää

Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle,

minä karkotan äkisti heidät sieltä

ja asetan sinne kaitsijaksi hänet, joka on siihen valittu.

Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille?

Kuka on se paimen, joka seisoo minun edessäni?

20. Kuulkaa siis Herran suunnitelma,

jonka hän on suunnitellut Edomia varten,

ja hänen ajatuksensa,

jotka hän on ajatellut Teemanin asukkaista:

Totisesti, nuo lauman vähäiset raahataan pois,

totisesti, niiden laidun tulee autioksi.

21. Heidän sortumisensa pauhusta vapisee maa;

sen huudon ääni kuuluu Kaislamerelle asti.

22. Katso, on kuin kotka liitäisi

ja levittäisi siipensä Bosraa kohti.

Sinä päivänä Edomin sankarien sydän on

kuin synnytystuskissa olevan naisen sydän."

 

Tuho kohtaa Damaskoa

 

23. Damaskolle. "Hamat joutuu häpeään,

samoin Arpad, sillä he kuulevat pahan sanoman.

Heidän voimansa raukeavat -lännestä tulee levottomuus,

joka ei voi tyyntyä!

24. Damasko herpaantuu, kääntyy pakoon,

sen on vallannut kauhu.

Sitä kouristaa ahdistus ja tuska

niin kuin synnyttävää naista.

25. Miksi ei ylistettyä kaupunkia,

minun iloni kaupunkia, ole jätetty rauhaan?

26. Sen tähden sen nuorukaiset kaatuvat kuolleina sen kaduille,

ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä,

sanoo Herra Sebaot.

27. Minä sytytän Damaskon muurit tuleen,

ja se on kuluttava Benhadadin palatsit."

 

Tuomio Keedarille ja Haasorille

 

28. Keedarille ja Haasorin valtakunnille, jotka Nebukadressar, Baabelin kuningas, voitti.

Näin sanoo Herra:

"Nouskaa, käykää Keedarin kimppuun

ja hävittäkää idän miehet.

29. He ottavat telttansa ja lampaansa,

telttakankaansa, kaikki tavaransa

ja kamelinsa ja vievät ne pois.

Heidän vuokseen huudetaan: 'Kauhua kaikkialla!'

30. Lähtekää pakoon, paetkaa nopeasti, asettukaa syvälle asumaan,

te Haasorin asukkaat, sanoo Herra.

Nebukadnessar, Baabelin kuningas,

on näet pitänyt neuvoa teitä vastaan,

hän on tehnyt teitä vastaan suunnitelman.

31. Nouskaa, sanoo Herra, käykää kansan kimppuun,

joka asuu rauhassa ja luottavaisena.

Sillä ei ole ovia eikä salpoja,

se asuu yksinään.

32. Heidän kamelinsa joutuvat ryöstösaaliiksi

ja heidän karjansa paljous ryöstetään,

ja minä hajotan heidät kaikkiin tuuliin, nuo,

jotka leikkaavat hiuksensa päälaen ympäriltä,

ja joka suunnalta minä tuotan heille onnettomuuden,

sanoo Herra.

33. Haasorista tulee sakaalien majapaikka,

ikuisesti autio,

eikä siellä tule asumaan kukaan

eikä yksikään ihminen oleskelemaan."

 

Eelam hajotetaan kaikkien kansojen sekaan

 

34. Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle Eelamista Juudan kuninkaan Sidkian hallituskauden alussa. Se kuului näin:

35. "Näin sanoo Herra Sebaot:

Minä särjen Eelamin jousen,

heidän mahtinsa valion.

36. Minä tuon Eelamia vastaan neljä tuulta

taivaan neljältä ääreltä

ja hajotan heidät kaikkiin näihin tuuliin.

Ei ole oleva kansaa,

johon ei tulisi Eelamin karkotettuja.

37. Minä kauhistan Eelamia sen vihollisten edessä

ja niiden edessä, jotka etsivät tilaisuutta ottaa heidän henkensä.

Minä tuotan heille onnettomuuden

palavassa vihassani, sanoo Herra,

ja lähetän heidän jälkeensä miekan,

kunnes olen tehnyt heistä lopun.

38. Minä asetan valtaistuimeni Eelamiin

ja hävitän sieltä kuninkaan ja ruhtinaat, sanoo Herra.

39. Mutta aikojen lopulla on tapahtuva,

että minä käännän Eelamin kohtalon, sanoo Herra.”

 

50. luku

 

Baabel valloitetaan

 

1. Sana, jonka Herra puhui profeetta Jeremian kautta Baabelista, kaldealaisten maasta.

2. "Julistakaa ja kuuluttakaa kansojen keskuudessa, nostakaa lippu!

Kuuluttakaa, älkää salatko, sanokaa:

Baabel on valloitettu,

Beel on joutunut häpeään,

Merodak on kauhuissaan.

Baabelin jumalankuvat ovat joutuneet häpeään,

sen epäjumalat ovat kauhistuneet,

3. sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta

ja tekee sen maan autioksi.

Sinne ei jää yhtään asukasta –

niin ihmiset kuin eläimetkin pakenevat, menevät pois.

 

Herra tuo kansansa pois Baabelista

 

4. Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra,

israelilaiset tulevat yhdessä Juudan kansan kanssa.

He kulkevat itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa.

5. He kysyvät tietä Siioniin,

suuntaavat kulkunsa sinne:

”Tulkaa, liittykäämme Herran kanssa

iankaikkiseen liittoon, joka ei tule unohtumaan!”

6. Minun kansani oli kuin kadonnut lammaslauma.

Heidän paimenensa olivat johtaneet heidät harhaan,

eksyttäneet heidät vuorille.

He kulkivat vuorelta kukkulalle, unohtivat lepopaikkansa.

7. Kaikki, jotka heidät tapasivat, söivät heitä,

ja heidän ahdistajansa sanoivat:

'emme tule syyllisiksi’,

koska he olivat tehneet syntiä Herraa vastaan.

Mutta Herra on vanhurskauden asumus ja heidän isiensä toivo.

8. Paetkaa Baabelin keskuudesta

ja lähtekää pois kaldealaisten maasta,

olkaa kuin lauman edellä kulkevat vuohipukit.

 

Baabel joutuu ryöstettäväksi

 

9. Katso, minä herätän ja tuon Baabelia vastaan

suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta.

Ne järjestäytyvät rintamaan sitä vastaan,

ja sieltä käsin se valloitetaan.

He ampuvat nuolensa kuin taidokas sotaurho,

joka ei palaa tyhjin toimin.

10. Kaldea joutuu ryöstetyksi,

ja kaikki sen ryöstäjät saavat yltäkyllin saalista, sanoo Herra.

11. Iloitkaa vain, riemuitkaa vain,

te minun perintöosani ryöstäjät,

hypelkää kuin vasikat niityllä ja hirnukaa kuin oriit!

12. Äitinne saa kuitenkin suuren häpeän,

synnyttäjänne joutuu häväistyksi.

Katso, pakanakansoista vihoviimeinen!

Autiomaa, kuiva aromaa!

13. Herran vihan tähden se on oleva asumaton,

se on oleva aivan autio.

Jokainen Baabelin kautta kulkeva tyrmistyy

ja viheltää kaikkien sen vitsausten vuoksi.

14. Käykää rintamaan Baabelia vastaan sen ympärille,

kaikki jousella ampujat.

Ampukaa sitä, älkää säästäkö nuolia,

sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.

15. Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta!

Se antautuu, sen vallit kaatuvat, sen muurit sortuvat,

sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille;

niin kuin se on tehnyt, tehkää tekin sille.

16. Hävittäkää Baabelista kylväjät

ja elonaikana sirppiä käyttävät.

He kääntyvät kukin oman kansansa luokse,

pakenevat kukin omaan maahansa

sortajan miekkaa pakoon.

 

Herra antaa kansalleen anteeksi

 

17. Israel on kuin hajallaan oleva lammaslauma,

leijonat ovat hajottaneet sen.

Assurin kuningas söi sitä ensin,

ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin kuningas, kalusi sen luut.

18. Sen tähden Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin:

Katso, minä rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maataan

niin kuin minä rankaisin Assurin kuningasta.

19. Minä tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille,

ja se saa käydä laitumella Karmelilla ja Baasanissa

ja syödä kyllikseen Efraimin vuorilla ja Gileadissa.

20. Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra,

etsitään Israelin rikosta, eikä sitä enää ole,

ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä,

sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jätän heistä jäljelle.

 

Ylpeä Baabel uhitteli Herraa vastaan

 

21. Merataimin maata vastaan:

Käy sen kimppuun

ja Pekodin asukasten kimppuun.

Aja heitä takaa, hävitä ja vihi tuhon omaksi heidät, sanoo Herra!

Tee aivan niin kuin minä olen käskenyt sinun tehdä.

22. Maassa on sodan melske,

suuri hävitys!

23. Kuinka onkaan katkaistu ja rikottu

vasara, joka löi koko maanpiiriä!

Kuinka Baabelista onkaan tullut

tyrmistyksen aihe kansojen seassa!

24. Minä viritin sinulle ansan,

ja sinä, Baabel, jäit kiinni tietämättäsi.

Sinut tavattiin ja otettiin kiinni,

sillä sinä olit sinä olit haastanut riitaa Herran kanssa.

25. Herra avasi varastonsa

ja toi ulos vihansa aseet,

sillä se on Herran, Herran Sebaotin,

tehtävä kaldealaisten maassa.

26. Tulkaa sen kimppuun maan ääriltä,

avatkaa sen aitat,

heittäkää se läjiin kuin lyhteet ja vihkikää se tuhon omaksi.

Siitä ei saa jäädä mitään jäljelle.

27. Hävittäkää kaikki sen härät,

menkööt teurastettaviksi.

Voi heitä, sillä on tullut heidän päivänsä,

heidän rangaistuksensa aika.

28. Pakenevien ja pakolaisten ääni

kuuluu Baabelin maasta Siioniin asti;

se julistaa Herran, meidän Jumalamme, kostoa,

hänen temppelinsä hävityksen kostoa.

29. Kutsukaa Baabelia vastaan monia,

kaikki jousella ampujat!

Leiriytykää sen ympärille,

ainoakaan ei saa päästä pakoon.

Maksakaa sille sen tekojen mukaan,

tehkää sille aivan niin kuin se on tehnyt,

sillä se on uhitellut Herralle, Israelin Pyhälle.

30. Sen tähden sen nuorukaiset kaatuvat kuolleina sen kaduille,

ja kaikki sotamiehet vaiennetaan sinä päivänä, sanoo Herra.

31. Katso, minä olen sinua vastaan, sinä julkea,

sanoo Herra Jumala Sebaot.

Totisesti, on tullut sinun päiväsi,

sinun rangaistuksesi aika.

32. Julkea kompastuu ja kaatuu,

eikä hänellä ole nostajaa.

Minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen,

ja se tuhoaa kaiken hänen ympäriltään.

 

Herra Sebaot on Israelin lunastaja

 

33. Näin sanoo Herra Sebaot:

Niin israelilaiset kuin Juudan miehetkin ovat sorrettuja:

kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni

eivätkä tahdo päästää heitä vapaiksi.

34. Mutta heidän lunastajansa on väkevä,

hänen nimensä on Herra Sebaot.

Hän ajaa varmasti heidän asiansa

että antaisi Israelin maalle rauhan

mutta Baabelin asukkaille rauhattomuuden.

35. Miekka kaldealaisia vastaan, sanoo Herra,

ja Baabelin asukkaita vastaan,

sen ruhtinaita ja viisaita vastaan!

36. Miekka tyhjänpuhujia vastaan, ja he typertyvät!

Miekka sen sankareita vastaan, ja he kauhistuvat!

37. Miekka sen hevosia ja vaunuja vastaan

ja kaikkea sen sekakansaa vastaan, ja heistä tulee naisia!

Miekka sen aarteita vastaan, ja ne ryöstetään!

38. Kuivuus sen vesiä vastaan, ja ne kuivuvat,

sillä se on veistettyjen jumalankuvien maa,

ja hirmujumalistaan he kerskailevat

39. Sen tähden autiomaan eläimet,

sakaalit ja strutsit tulevat asumaan siellä,

eikä siellä ikinä enää asuta,

se jää asumattomaksi polvesta polveen.

40. Niin kuin Sodomassa ja Gomorrassa sekä niiden naapureissa,

kun Jumala oli ne hävittänyt, sanoo Herra,

niin ei sielläkään ole kukaan asuva,

ei yksikään ihminen oleskeleva.

 

Pohjoinen kansa hyökkää Baabelin kimppuun

 

41. Katso, kansa tulee pohjoisesta –

suuri kansa

ja monet kuninkaat nousevat

maan perimmäisiltä ääriltä.

42. He käyttävät jousta ja keihästä,

he ovat julmia ja armottomia.

Heidän äänensä pauhaavat kuin meri,

ja he ratsastavat hevosilla

järjestäytyneinä kuin soturit taisteluun

sinua vastaan, tytär Baabel.

43. Baabelin kuningas on kuullut sanoman heistä,

ja hänen kätensä ovat hervonneet.

Hänet on vallannut ahdistus,

niin kuin synnyttävän naisen tuska.

44. Niin kuin leijona, joka hyökkää

Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle

minä karkotan äkisti heidät sieltä ja asetan sinne kaitsijaksi

hänet, joka on siihen valittu.

Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille?

Kuka on se paimen, joka seisoo minun edessäni?

45. Kuulkaa siis Herran suunnitelma,

jonka hän on suunnitellut Baabelia varten,

ja hänen ajatuksensa,

jotka hän on ajatellut kaldealaisten maasta:

Totisesti, nuo lauman vähäiset raahataan pois,

totisesti, niiden laidun tulee autioksi.

46. Huudetaan 'Baabel on valloitettu!' ja maa vapisee,

kansojen keskuudessa kuuluu parku."

 

51. luku

 

Herra kostaa Baabelille

 

1. Näin sanoo Herra:

"Katso, minä herätän Baabelia ja sen asukkaita vastaan

vastustajieni sydämessä tuhoisan hengen.

2. Minä lähetän Baabeliin elon viskaajat,

jotka viskaavat sen hajalleen

ja tyhjentävät sen maan,

sillä he käyvät joka taholta onnettomuuden päivänä sitä vastaan.

3. Älköön jousimies jännittäkö joustaan

älköönkä rehvastelko rintahaarniskassaan.

Älkää säälikö sen nuorukaisia,

vihkikää tuhon omaksi koko sen sotajoukko.

4. He kaatuvat surmattuina kaldealaisten maahan

ja lävistettyinä sen kaduille.

5. Sillä eivät Israel eikä Juuda ole Jumalansa,

Herran Sebaotin, hylkäämiä leskiä,

vaikka heidän maansa on täynnä syyllisyyttä

Israelin Pyhän edessä.

6. Paetkaa Baabelista, jokainen paetkoon henkensä edestä,

ettette tuhoutuisi sen syntien vuoksi.

Tämä on näet Herran koston aika;

hän maksaa Baabelille, mitä se on ansainnut.

 

Baabel – Herran juovittava malja

 

7. Baabel oli Herran kädessä kultainen malja,

joka juovutti koko maan.

Kansat joivat sen viiniä,

sen tähden niistä tuli mielettömiä.

8. Baabel kaatui ja murskaantui äkisti,

valittakaa hänen vuokseen!

Hakekaa hänen kipuunsa balsamia,

ehkä hän paranee.

9. 'Me olemme lääkinneet Baabelia,

mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet!

Menkäämme kukin omaan maahansa,

sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti,

kohoaa pilviin saakka.

10. Herra on tuonut meidän vanhurskautemme:

tulkaa, julistakaamme Siionissa

mitä Herra, meidän Jumalamme, on tehnyt!'

11. Teroittakaa nuolet, täyttäkää viinet!

Herra on herättänyt Meedian kuningasten hengen,

sillä hänen suunnitelmansa Baabelia vastaan on, että se hävitetään.

Se on näet Herran kosto, hänen temppelinsä hävityksen kosto.

12. Kohottakaa lippu Baabelin muureille,

vahvistakaa vartiosto,

asettakaa vartijat,

valmistakaa väijyjät.

Sillä Herra on suunnitellut ja myös tekee sen,

minkä hän on puhunut Baabelin asukkaita vastaan.

13. Sinä, joka asut suurten vetten äärellä,

sinä aarteista rikas,

sinun loppusi on tullut,

ahneutesi mitta on täyttynyt.

14. Herra Sebaot on vannonut itsensä kautta:

Totisesti, minä täytän sinut ihmisillä kuin heinäsirkoilla,

ja he nostavat voitonhuudon sinua vastaan.

 

Herran voiman ja viisauden ylistys

 

15. Herra on tehnyt maan voimallaan,

valmistanut maanpiirin viisaudellaan

ja levittänyt taivaat taidollaan.

16. Kun hän antaa äänensä kuulua,

satavat vedet kohisten taivaalta.

Hän nostaa pilvet maan ääristä,

tekee salamat ja sateen

ja tuo tuulen varastoistaan.

17. Jokainen ihminen on älytön ja vailla tietoa;

jokainen kultaseppä saa häpeän jumalankuvistaan,

sillä hänen valamansa kuvat ovat petosta eikä niissä ole henkeä.

18. Ne ovat tyhjänpäiväisiä, naurettavia tekeleitä.

Ne tuhotaan, kun niiden rangaistuksen aika tulee.

19. Jaakobin osa ei ole niiden kaltainen,

sillä hän on kaiken luoja,

ja hänen perintösukunsa on Israel.

Herra Sebaot on hänen nimensä.

20. Sinä, minun vasarani, minun sota-aseeni –

sinulla minä murskaan kansoja,

sinulla minä tuhoan valtakuntia.

21. Sinulla minä murskaan hevosen ja ratsastajan,

sinulla minä murskaan vaunut ja ajajan.

22. Sinulla minä murskaan miehen ja naisen,

vanhan ja nuoren, nuorukaisen ja neitosen.

23. Sinulla minä murskaan paimenen ja hänen laumansa,

peltomiehen ja hänen juhtaparinsa.

Sinulla minä murskaan käskynhaltijat ja maaherrat.

 

Herra kostaa Baabelille Siionin hävityksen

 

24. Minä maksan Baabelille

ja kaikille Kaldean asukkaille kaiken pahan,

minkä he ovat tehneet Siionille teidän nähtenne, sanoo Herra.

25. Katso, minä olen sinua vastaan, sinä turmeluksen vuori,

joka turmelit koko maan, sanoo Herra.

Minä ojennan käteni sinun päällesi

ja vieritän sinut alas kalliolta ja teen sinusta poltetun vuoren.

26. Sinusta ei enää oteta kulmakiveä eikä perustuskiveä,

vaan sinusta tulee ikuisesti autio, sanoo Herra.

27. Nostakaa lippu maassa,

puhaltakaa pasuunaan kansoissa,

pyhittäkää kansat sotaan häntä vastaan.

Kutsukaa häntä vastaan Araratin, Minnin ja Askenasin valtakunnat,

asettakaa komentaja häntä vastaan,

antakaa tulla hevosia kuin piikikkäitä heinäsirkkoja.

28. Pyhittäkää kansat sotaan häntä vastaan,

Meedian kuninkaat, sen käskynhaltijat

ja kaikki päämiehet ja koko sen valtakunnan maa.

29. Maa vapisee ja vääntelehtii tuskasta,

sillä Herran suunnitelma Baabelia vastaan toteutuu:

hän tekee Baabelin maasta asumattoman autiomaan.

30. Baabelin sotaurhot ovat jättäneet taistelemisen sikseen,

he istuvat linnoituksissaan.

Heidän urhoollisuutensa on haihtunut,

he ovat muuttuneet naisiksi.

Baabelin asuinpaikat ovat poltetut, sen salvat rikotut.

31. Lähetti juoksee lähettiä vastaan,

sanansaattaja sanansaattajaa vastaan

ilmoittamaan Baabelin kuninkaalle,

että hänen kaupunkinsa on valloitettu ääriään myöten.

32. Sen kahlauspaikat on vallattu,

ruovikot poltettu ja sotamiehet pelästyneet.

33. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:

Tytär Baabel on kuin puimatanner – sitä poljetaan.

Vielä vähän aikaa, niin sen elonaika tulee.

34. Nebukadressar, Baabelin kuningas,

on syönyt minut ja saattanut minut hämmennykseen,

pannut minut esille kuin tyhjän astian.

Hän on niellyt minut niin kuin lohikäärme,

täyttänyt vatsansa minun herkuillani ja sysännyt minut pois.

35. Siionin asukas sanoo:

'Kärsimäni väkivalta ja raadeltu lihani tulkoon Baabelin päälle.’

Vereni tulkoon Kaldean asukasten päälle',

sanoo Jerusalem.

36. Sen tähden Herra sanoo näin:

Katso, minä ajan sinun asiasi

ja kostan sinun puolestasi.

Minä kuivaan hänen merensä

ja kuivatan hänen lähteensä.

37. Baabel muuttuu kiviröykkiöiksi,

sakaalien asunnoiksi,

tyrmistyksen ja ivan vihellyksen aiheeksi,

koska siellä ei ole yhtään asukasta.

38. He karjuvat yhdessä kuin nuoret leijonat,

murisevat kuin leijonien pennut.

39. Kun he ovat kiimassaan, minä laitan heille juomingit

ja juovutan heidät niin, että he riemastuvat

ja nukkuvat ikuiseen uneen

eivätkä herää, sanoo Herra.

40. Minä vien heidät teurastettaviksi

kuin karitsat, kuin pässit ja pukit.

 

Herra kostaa Baabelin epäjumalille

 

41. Kuinka Seesak onkaan valloitettu,

vallattu se, jota koko maa ylisti!

Kuinka Baabelista onkaan tullut

tyrmistyksen aihe kansojen keskuudessa!

42. Meri nousi Baabelin yli,

se peittyi meren aaltojen pauhuun.

43. Sen kaupungeista on tullut autioita,

kuivaa autiomaata ja aromaata,

jossa ei asu ketään eikä kulje yhtään ihmistä.

44. Minä kostan Beelille Baabelissa

ja vedän ulos hänen kidastaan, mitä hän on niellyt.

Kansat eivät enää virtaa hänen luokseen,

ja Baabelin muurikin on kaatunut.

45. Lähde pois sen keskeltä, minun kansani!

Paetkoon kukin henkensä edestä

Herran palavan viha vuoksi,

46. ettei sydämenne raukeaisi

ettekä pelkäisi sanomaa, joka kuuluu maassa.

Tänä vuonna tulee sanoma ja sen jälkeen toisena vuonna toinen sanoma,

kun maassa on väkivaltaa ja hallitsija nousee hallitsijaa vastaan.

47. Sen tähden, katso, päivät tulevat,

jolloin minä kostan Baabelin jumalankuville.

Koko sen maa joutuu häpeään

ja kaikki sen surmatut makaavat siellä.

48. Taivas ja maa sekä kaikki, mitä niissä on,

huutavat silloin riemusta Baabelin vuoksi,

kun sen hävittäjät tulevat pohjoisesta, sanoo Herra.

49. Baabelinkin täytyy sortua

Israelin surmattujen vuoksi,

koska Baabelin vuoksi

makaa surmattuja kautta koko maan.

50. Te miekasta pelastuneet,

menkää, älkää pysähtykö!

Muistakaa Herraa kaukanakin

ja olkoon Jerusalem sydämellänne.

51. 'Me häpeämme, sillä meidän täytyy kuulla häpäisyä.

Häpeä peittää meidän kasvomme,

sillä muukalaiset ovat menneet

Herran temppelin pyhiin paikkoihin.'

52. Sen tähden Herra sanoo: Katso, päivät tulevat,

jolloin minä kostan sen jumalankuville

ja koko sen maassa voihkivat haavoitetut.

53. Vaikka Baabel astuisi ylös taivaaseen,

vaikka se linnoittautuisi saavuttamattoman korkealle,

sittenkin sille tulisivat minulta hävittäjät, sanoo Herra.

54. Baabelista kuuluu huuto,

kaldealaisten maassa on suuri hävitys,

55. sillä Herra hävittää Baabelin

ja lopettaa sieltä suuret äänet.

Ne pauhaavat kuin suuret meren aallot,

niiden äänten kohina on suuri.

56. Hävittäjä käy Baabelin kimppuun

ja sen sankarit vangitaan,

heidän jousensa murretaan,

sillä Herra on Jumala joka maksaa korvauksen,

hän maksaa sen varmasti.

57. Minä juovutan sen ruhtinaat ja viisaat,

sen käskynhaltijat, päämiehet ja sotaurhot.

He nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää herää,

sanoo Kuningas. Hänen nimensä on Herra Sebaot.

58. Näin sanoo Herra Sebaot:

Laajan Baabelin muuri hajotetaan täysin,

ja sen korkeat portit sytytetään tuleen.

Niin tekevät kansat työtä tyhjän tähden,

kansakunnat väsyttävät itsensä sen vuoksi, mikä poltetaan."

 

Jeremian profetia luetaan Baabelissa

 

59. Asia, jonka profeetta Jeremia käski Serajan, Neerian pojan, Mahsejan pojanpojan toimittaa, kun tämä lähti Sidkian, Juudan kuninkaan, kanssa Baabeliin hänen neljäntenä hallitusvuotenansa. Seraja oli majoituspäällikkö.

60. Jeremia kirjoitti kaikesta Baabelia uhkaavasta onnettomuudesta erityiseen kirjaan kaikki nämä sanat, jotka on kirjoitettu Baabelia vastaan.

61. Jeremia sanoi Serajalle: "Kun tulet Baabeliin, niin katso, että luet kaikki nämä sanat.

62. Sano: Herra, sinä olet puhunut tästä paikasta, että sinä olet hävittävä sen niin, ettei siihen jää yhtään asukasta, ei ihmistä eikä eläintä, vaan että siitä tulee ikuinen autiomaa.

63. Kun olet lukenut tämän kirjan loppuun, sido se kiveen ja viskaa se Eufratiin.

64. Sano: Näin uppoaa Baabel eikä nouse enää sen onnettomuuden vuoksi, jonka minä sille tuotan. He väsyvät." Tähän asti Jeremian sanat.

 

JEREMIAN AJAN HISTORIAA

 

 52. luku

 

Sidkia Juudan kuninkaana

 

1. Sidkia oli kahdenkymmenenyhden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä, nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, oli Libnasta.

2. Sidkia teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan niin kuin Joojakim oli tehnyt.

3. Jerusalemille ja Juudalle kävi näin Herran vihan tähden, ja vihdoin hän heitti heidät pois kasvojensa edestä. Mutta Sidkia kapinoi Baabelin kuningasta vastaan.

 

Jerusalemin valloitus ja Sidkian kohtalo

 

4. Hänen yhdeksännen hallitusvuotensa kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, Baabelin kuningas Nebukadnessar hyökkäsi koko sotajoukollaan Jerusalemia vastaan. He leiriytyivät sen ympärille ja rakensivat piiritysvallin kaupungin ympäri.

5. Kaupunki oli piiritettynä kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen asti.

6. Neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä nälänhätä kaupungissa kävi ankaraksi eikä kansalla ollut enää ruokaa.

7. Silloin kaupungin muuriin murrettiin aukko, ja kaikki sotilaat pakenivat ja lähtivät yöllä ulos kaupungista muurien välitse vievää porttitietä, joka on kuninkaan puutarhan puolella, ja lähtivät Jordanin tasangolle päin. Kaldealaiset olivat kaupungin ympärillä.

8. Kaldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa, ja he saavuttivat Sidkian Jerikon tasangolla. Koko hänen sotaväkensä oli hajaantunut ja jättänyt hänet.

9. Kaldealaiset ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet Baabelin kuninkaan eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomion.

10. Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat tämän silmien edessä. Hän teurastutti myös kaikki Juudan ruhtinaat Riblassa.

11. Hän käski sokaista Sidkian silmät, kytkeä hänet vaskikahleisiin ja viedä hänet Baabeliin. Siellä Baabelin kuningas pani hänet vankilaan, jossa hän oli kuolinpäiväänsä asti.

 

Temppelin hävitys ja Juudan pakkosiirtolaisuus

 

12. Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin yhdeksännentoista hallitusvuoden viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, tuli Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, joka palveli Baabelin kuningasta, Jerusalemiin.

13. Hän poltti Herran temppelin, kuninkaanlinnan ja kaikki Jerusalemin talot. Hän poltti kaikki suuret talot.

14. Kaikki Jerusalemin muurit kauttaaltaan repi maahan koko kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijoiden päälliköllä oli mukanaan.

15. Osan köyhiä, jotka olivat jääneet kansasta jäljelle kaupunkiin, Baabelin kuninkaalle antautuneen väen sekä jäljellä olleet käsityöläiset Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, vei pakkosiirtolaisuuteen.

16. Mutta osan maan köyhiä Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, jätti jäljelle viinitarhureiksi ja maanviljelijöiksi.

17. Kaldealaiset särkivät Herran temppelissä olleet vaskipylväät, altaiden telineet ja vaskialtaan, ja veivät kaiken niiden vasken Baabeliin.

18. He ottivat myös kattilat, lapiot, veitset, maljat, kupit ja kaikki vaskiesineet, joita oli käytetty jumalanpalveluksessa.

19. Henkivartijoiden päällikkö otti myös vadit, hiilipannut, maljat, kattilat, lampunjalat, kupit ja kulhot, jotka olivat kokonaan kultaa tai hopeata.

20. Kaksi pylvästä, allas, kaksitoista vaskihärkää, jotka olivat sen alla, sekä jalustat, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin, kaikki nämä esineet painoivat suunnattomasti.

21. Kummankin pylvään korkeus oli kahdeksantoista kyynärää, ja kahdentoista kyynärän pituinen nauha ulottui niiden ympäri. Pylvään seinämän vahvuus oli neljä sormenleveyttä; se oli ontto.

22. Pylvään päässä oli vaskinen kruunu. Kummankin kruunun korkeus oli viisi kyynärää, ja sen päällä oli ristikkokoriste ja sen ympärillä granaattiomenia, kaikki vaskea. Toisessa pylväässä oli samanlaiset kruunu ja ristikkokoriste sekä granaattiomenat.

23. Granaattiomenia oli kruunun päällä yhdeksänkymmentäkuusi. Kaikkiaan sata granaattiomenaa oli ristikkokoristeen päällä sen ympäri.

24. Henkivartijoiden päällikkö otti kiinni ylimmäisen papin Serajan, häntä lähimmän papin Sefanjan, sekä kolme ovenvartijaa.

25. Kaupungista hän otti kiinni yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotaväen päällikön kirjurin, joka värväsi kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maan rahvaasta, jotka tavattiin kaupungista.

26. Nämä henkivartijoiden päällikkö Nebusaradan otti kiinni ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan.

27. Baabelin kuningas surmautti heidät Riblassa, Hamatin maassa. Näin Juuda vietiin maastaan pakkosiirtolaisuuteen.

28. Tämä on kansan määrä, jonka Nebukadnessar vei seitsemäntenä hallitusvuotenaan pakkosiirtolaisuuteen: kolmetuhatta kaksikymmentäkolme juutalaista.

29. Nebukadressarin kahdeksantenatoista hallitusvuotena Jerusalemista vietiin pakkosiirtolaisuuteen kahdeksansataa kolmekymmentä kaksi henkeä.

30. Nebukadressarin kahdentenakymmenentenäkolmantena hallitusvuotena henkivartijoiden päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen seitsemänsataaneljäkymmentäviisi juutalaista - yhteensä neljätuhatta kuusisataa henkeä.

 

Kuningas Joojakim armahdetaan

 

31. Kun oli kulunut kolmekymmentäseitsemän vuotta siitä, kun Juudan kuningas Joojakin oli viety pakkosiirtolaisuuteen, Evil-Merodak, Baabelin kuningas korotti sinä vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, sen kahdennessatoista kuun kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä Juudan kuninkaan Joojakinin pään ja päästi hänet pois vankilasta.

32. Hän puhutteli Joojakinia ystävällisesti ja antoi tämän istua ylempänä kuin muut kuninkaat, jotka olivat hänen luonaan Baabelissa.

33. Joojakin vaihtoi vanginpuvun omiin vaatteisiinsa ja aterioi aina Baabelin kuninkaan luona, niin kauan kuin eli.

34. Hän sai Baabelin kuninkaalta elatuksensa joka päivä koko elämänsä ajan, kuolinpäiväänsä asti.

 

 



[1] 1:11 Hepr. shaaked.

[2] 1:12 Hepr. shooked.

[3] 1:17 Kirj: vyötä sinä kupeesi.

[4] 2:4 Kirj: palauttaa sen.

[5] 6:8 Kirj: ettei sieluni vieraannu sinusta.

[6] 7:10 Kirj: jonka yli on lausuttu minun nimeni.

[7] 10:3 Kirj: lait.

[8] 11:8 Kirj: sanat.

[9] 17:5 Kirj: asettaa lihan käsivarrekseen

[10] 27:19 Kirj: merestä.

[11] 32:26 Kirj. kaiken lihan.

[12] 32:35 Kirj: pannakseen poikansa ja tyttärensä kulkemaan läpi.