ALKUHISTORIA
1. luku
luominen
1. Alussa Jumala loi taivaat ja maan.
2. Maa oli autio ja muotoa vailla, ja syvyyden yllä oli pimeys. Jumalan Henki liikkui[1] vetten päällä.
3. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valo." Silloin valo tuli.
4. Jumala näki, että valo oli hyvä, ja Jumala erotti valon ja pimeyden toisistaan.
5. Jumala nimesi valon päiväksi, ja pimeyden hän nimesi yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt.
6. Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanavaruus vesien välille erottamaan vedet toisistaan."
7. Ja Jumala teki taivaanavaruuden ja erotti toisistaan vedet, jotka olivat taivaanavaruuden alapuolella ja sen yläpuolella. Näin tapahtui.
8. Jumala nimesi avaruuden taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, toinen päivä oli mennyt.
9. Jumala sanoi: "Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin." Näin myös tapahtui.
10. Jumala nimesi kuivan alueen maaksi, ja vesien kerääntymispaikan hän nimesi mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
11. Jumala sanoi: "Tuottakoon maa vihantaa: siementä tekeviä ruohoja ja hedelmäpuita, jotka kantavat maan päällä lajiensa mukaista hedelmää, jossa on niiden siemen." Näin myös tapahtui.
12. Maa tuotti vihantaa: ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan sekä puita, jotka kantoivat lajiensa mukaista hedelmää, jossa oli niiden siemen. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
13. Tuli ilta ja tuli aamu, kolmas päivä oli mennyt.
14. Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanavaruuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia,
15. ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata." Näin myös tapahtui.
16. Jumala teki kaksi suurta valonlähdettä, suuremman valonlähteen hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet.
17. Jumala
pani ne taivaanavaruuteen valaisemaan maata,
18. hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon ja pimeyden toisistaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
19. Tuli ilta ja tuli aamu, neljäs päivä oli mennyt.
20. Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut taivaanavaruudessa maan yllä."
21. Jumala loi suuret merieläimet ja kaikki elävät, liikkuvat olennot, joita parveilee vesissä, kunkin lajinsa mukaan, ja jokaisen siivekkään linnun, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
22. Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."
23. Tuli ilta ja tuli aamu, viides päivä oli mennyt.
24. Jumala sanoi: "Tuottakoon maa eläviä olentoja lajiensa mukaan: karjaeläimiä, pikkueläimiä ja villieläimiä lajiensa mukaan." Näin myös tapahtui.
25. Jumala teki villieläimet lajiensa mukaan, karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki maan pikkueläimet lajiensa mukaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
26. Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja ja koko maata sekä kaikkia maan päällä liikkuvia isoja ja pieniä eläimiä."
27. Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, hän loi tämän Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Teidän vallassanne ovat meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."
29. Jumala sanoi: "Katsokaa, minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä. Olkoot ne teille ruoaksi.
30. Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, annan ruoaksi kaikki vihreät kasvit ." Näin myös tapahtui.
31. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt ja näki, että se oli erittäin hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, kuudes päivä oli mennyt.
2. luku
1. Näin tulivat valmiiksi taivaat ja maa sekä kaikki mitä niissä on[2].
2. Seitsemäntenä päivänä Jumala sai valmiiksi tekemänsä työn, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstä, jota oli tehnyt.
3. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän silloin lepäsi kaikesta työstään, jota oli luodessaan tehnyt.
4. Nämä olivat taivaan ja maan luomisen vaiheet.
Kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,
5. maan päällä ei ollut vielä yhtään pensasta eikä kedolla kasvanut mitään kasveja, koska Herra Jumala ei ollut vielä antanut sataa maan päälle. Ei myöskään ihmistä ollut vielä viljelemässä maata.
6. Mutta maasta nousi sumua, joka kasteli koko maan pinnan.
7. Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.
8. Sitten Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli muovannut.
9. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, jotka olivat ihania nähdä ja joista oli hyvä syödä, sekä elämän puun keskelle puutarhaa, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun.
10. Eedenistä lähtevä virta kasteli puutarhan ja jakaantui sieltä neljäksi haaraksi.
11. Ensimmäisen nimi on Piison. Se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa.
12. Sen maan kulta on hyvää, ja siellä on myös bedellionpihkaa[3] ja onykskiveä.
13. Toisen virran nimi on Giihon. Se kiertää koko Kuusin maan.
14. Kolmannen virran nimi on Hiddekel. Se virtaa Assurin itäpuolitse. Neljäs virta on Eufrat.
15. Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja pitämään siitä huolta.
16. Ja Herra Jumala antoi ihmiselle käskyn ja sanoi: "Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista
17. paitsi hyvän- ja pahantiedon puusta. Älä syö siitä, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet."
18. Herra Jumala sanoi: "Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.
19. Niin Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut. Hän toi ne ihmisen luo nähdäkseen, millä nimellä tämä kutsuisi kutakin niistä, ja jokainen elävä olento sai juuri sen nimen, jonka ihminen sille antoi.
20. Ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille taivaan linnuille ja villieläimille. Aadamille ei kuitenkaan löytynyt apua, joka olisi ollut hänelle sopiva.
21. Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen, otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan[4] ja täytti sen paikan lihalla.
22. Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.
23. Silloin mies sanoi:
"Tämä on nyt minun omaa luutani ja lihaani.
Tätä tulee kutsua naiseksi[5];
miehestä hänet on otettu."
24. Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.
25. He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä tunteneet häpeää.
3. luku
1. Käärme oli kavalin kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Älkää syökö mistään puutarhan puusta'?"
2. Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä.
3. Vain sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: 'Te ette saa syödä sitä ettekä koskea siihen, ettette kuolisi.'"
4. Käärme vastasi naiselle: "Ette te missään tapauksessa kuole,
5. vaan Jumala tietää, että teidän silmänne aukenevat sinä päivänä, jona te syötte siitä, ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, kykeneviä tuntemaan hyvän ja pahan."
6. Nainen näki, että puun hedelmä oli hyvä ruoaksi ja että se oli nautinto silmille ja haluttava, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti sen hedelmiä ja söi. Hän antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja tämäkin söi.
7. Silloin molempien silmät aukenivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
8. He kuulivat Herran Jumalan äänen hänen käyskennellessään puutarhassa illan viiletessä[6], ja mies ja hänen vaimonsa menivät Herraa Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.
9. Mutta Herra Jumala kutsui miestä ja sanoi hänelle: "Missä sinä olet?"
10. Mies vastasi: "Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti. Siksi piilouduin."
11. Herra sanoi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä käskin sinua olemaan syömättä?"
12. Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan kanssani, - hän antoi minulle siitä puusta, ja minä söin."
13. Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin."
14. Herra
Jumala sanoi käärmeelle:
"Koska teit tämän, sinä olet kirottu
kaikkien karjaeläinten ja villieläinten joukossa.
Vatsallasi sinun on kuljettava
ja tomua syötävä koko elinaikasi.
15. Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille
ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille.
Hän[7]
on murskaava sinun pääsi,
ja sinä olet murskaava hänen kantapäänsä."
16. Naiselle
Jumala sanoi:
"Minä teen raskautesi vaivat suuriksi,
ja kivulla sinun on synnytettävä lapsia.
Kuitenkin tunnet halua mieheesi,
ja hän on hallitseva sinua."
17. Miehelle Jumala sanoi:
"Koska olit kuuntelit vaimoasi ja söit puusta,
josta annoin sinulle käskyn ‘Älä syö siitä’,
maa on oleva kirottu sinun vuoksesi.
Koko elinaikasi sinun täytyy raataa saadaksesi siitä ruokasi.
18. Orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle,
ja sinun on syötävä kedon kasveja.
19. Otsasi hiessä saat syödä leipäsi,
kunnes tulet jälleen maaksi,
sillä siitä sinut on otettu.
Tomuahan sinä olet,
ja tomuun sinun on palattava."
20. Mies antoi vaimolleen nimen Eeva[8], sillä hänestä tuli kaikkien elävien äiti.
21. Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahkaiset vaatteet ja puki heidät.
22. Herra Jumala sanoi: "Nyt ihmisestä on tullut kuin yksi meistä – hän tuntee hyvän ja pahan. Ettei hän nyt vain ojentaisi kättään, ottaisi ja söisi myös elämän puusta ja eläisi ikuisesti!"
23. Niin Herra Jumala lähetti hänet pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata, josta hänet oli otettu.
24. Hän karkotti ihmisen ja asetti pysyvästi Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä.
4. luku
1. Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Olen saanut pojan[9] Herran avulla."
2. Vielä hän synnytti Kainille veljen, Aabelin. Aabelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä.
3. Jonkin ajan kuluttua Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle.
4. Myös Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista ja niiden rasvoista. Herra katsoi hyväksyen Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen,
5. mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Kain vihastui siitä kovin, ja hänen kasvonsa synkistyivät.
6. Silloin Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet?
7. Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et, synti väijyy ovella ja haluaa sinut valtaansa. Mutta hallitse sinä sitä!"
8. Kain sanoi veljelleen Aabelille: "Lähdetään niitylle[10]." Heidän ollessaan niityllä Kain hyökkäsi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet.
9. Silloin Herra kysyi Kainilta: "Missä on veljesi Aabel?" Kain vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?"
10. Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Veljesi veri huutaa minulle maasta!
11. Ja nyt sinä olet kirotumpi kuin maa, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi.
12. Kun viljelet maata, se ei enää anna sinulle satoaan[11]. Sinusta tulee maankiertäjä ja kulkuri."
13. Kain vastasi Herralle: "Syyllisyyteni on liian suuri kannettavaksi.
14. Sinähän karkotat minut tänään viljavilta mailta, ja minun täytyy piiloutua kasvojesi edestä. Minusta tulee maankiertäjä ja kulkuri, ja kuka ikinä minut kohtaa, tappaa minut."
15. Herra sanoi hänelle: "Niinpä sille, joka tappaa Kainin, kostetaan seitsenkertaisesti." Sitten Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä.
16. Kain lähti pois Herran edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, Eedenistä itään.
17. Sitten Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Kain rakensi kaupunkia ja antoi sille nimen poikansa Hanokin mukaan.
18. Hanokille syntyi Iirad, Iiradille syntyi Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, ja Metusaelille syntyi Lemek.
19. Lemek otti itselleen kaksi vaimoa; toisen nimi oli Aada ja toisen Silla.
20. Aada synnytti Jaabalin, josta tuli teltoissa asuvien karjankasvattajien kantaisä.
21. Jaabalin veljen nimi oli Juubal, ja hänestä tuli kaikkien lyyraa ja huilua soittavien kantaisä.
22. Myös Silla sai lapsen, Tuubal-Kainin, josta tuli kaikenlaisten vaski- ja rauta-aseiden takoja. Tuubal-Kainin sisar oli Naema.
23. Lemek sanoi vaimoilleen:
"Aada ja Silla, kuulkaa ääntäni,
te Lemekin vaimot, kuunnelkaa sanojani!
Minäpä olen surmannut miehen haavastani
ja nuorukaisen mustelmastani.
24. Sillä Kain kostetaan seitsenkertaisesti,
mutta Lemek seitsemänkymmentäseitsemän kertaa."
25. Aadam yhtyi taas vaimoonsa. Tämä synnytti pojan, antoi hänelle nimen Seet ja sanoi: "Jumala on suonut minulle toisen pojan[12] Aabelin tilalle, koska Kain surmasi hänet."
26. Seetillekin syntyi poika, ja hän antoi tälle nimen Enos. Tuohon aikaan ruvettiin huutamaan avuksi Herran nimeä.
5. luku
1. Tämä on Aadamin sukuluettelo. Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen.
2. Hän loi heidät mieheksi ja naiseksi, siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen luodessaan heidät.
3. Aadamin elettyä satakolmekymmentä vuotta hänelle syntyi hänen kaltaisensa, hänen näköisensä poika, ja hän antoi tälle nimen Seet.
4. Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
5. Kaikkiaan Aadamin elinpäiviä oli siis yhdeksänsataakolmekymmentä vuotta. Sitten hän kuoli.
6. Kun Seet oli elänyt sataviisi vuotta, hänelle syntyi Enos.
7. Enoksen syntymän jälkeen Seet eli kahdeksansataaseitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
8. Seetin koko elinaika oli siis yhdeksänsataakaksitoista vuotta. Sitten hän kuoli.
9. Kun Enos oli elänyt yhdeksänkymmentä vuotta, hänelle syntyi Keenan.
10. Keenanin syntymän jälkeen Enos eli kahdeksansataaviisitoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
11. Näin Enoksen koko elinajaksi tuli yhdeksänsataaviisi vuotta. Sitten hän kuoli.
12. Kun Keenan oli elänyt seitsemänkymmentä vuotta, hänelle syntyi Mahalalel.
13. Keenan eli Mahalalelin syntymän jälkeen kahdeksansataaneljäkymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
14. Keenanin koko elinaika oli siis yhdeksänsataakymmenen vuotta. Sitten hän kuoli.
15. Kun Mahalalel oli elänyt kuusikymmentäviisi vuotta, hänelle syntyi Jered.
16. Jeredin syntymän jälkeen Mahalalel eli kahdeksansataakolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
17. Näin Mahalalelin koko elinajaksi tuli kahdeksansataayhdeksänkymmentäviisi vuotta. Sitten hän kuoli.
18. Kun Jered oli elänyt satakuusikymmentäkaksi vuotta, hänelle syntyi Hanok.
19. Jered eli Hanokin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
20. Jeredin koko elinaika oli siis yhdeksänsataakuusikymmentäkaksi vuotta. Sitten hän kuoli.
21. Kun Hanok oli elänyt kuusikymmentäviisi vuotta, hänelle syntyi Metuselah.
22. Metuselahin syntymän jälkeen Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
23. Näin Hanokin koko elinajaksi tuli kolmesataakuusikymmentäviisi vuotta.
24. Hanokin vaellettua Jumalan yhteydessä häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet pois.
25. Kun Metuselah oli elänyt satakahdeksankymmentäseitsemän vuotta, hänelle syntyi Lemek.
26. Metuselah eli Lemekin syntymän jälkeen seitsemänsataakahdeksankymmentäkaksi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
27. Metuselahin koko elinaika oli siis yhdeksänsataakuusikymmentäyhdeksän vuotta. Sitten hän kuoli.
28. Kun Lemek oli elänyt satakahdeksankymmentäkaksi vuotta, hänelle syntyi poika.
29. Hän antoi tälle nimen Nooa ja sanoi: "Tämä poika lohduttaa meitä, kun teemme työtä ja näemme vaivaa viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut."
30. Nooan syntymän jälkeen Lemek eli viisisataayhdeksänkymmentäviisi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
31. Lemekin koko elinaika oli siis seitsemänsataaseitsemänkymmentäseitsemän vuotta. Sitten hän kuoli.
32. Kun Nooa oli elänyt viisisataa vuotta, hänelle syntyivät Seem, Haam ja Jaafet[13].
VEDENPAISUMUS
6. luku
1. Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,
2. Jumalan pojat näkivät, että ihmisten tyttäret olivat kauniita. He ottivat itselleen vaimoikseen kaikki, jotka he valitsivat.
3. Silloin Herra sanoi: "Minun Henkeni ei suostuttele ihmistä ikuisesti, koska hän on vain lihaa. Niinpä hänen elinaikansa olkoon enintään satakaksikymmentä vuotta."
4. Siihen aikaan ja myöhemminkin maan päällä oli jättiläisiä[14], kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin, ja nämä synnyttivät heille lapsia. Nämä olivat noita muinaisajan sankareita, nimekkäitä miehiä.
5. Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että koko hänen ajattelutapansa oli kaiken aikaa ainoastaan paha.
6. Silloin Herraa kadutti, että hän oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.
7. Herra sanoi: "Minä pyyhin pois maan päältä ihmisen, jonka loin – ihmisen ja myös eläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut - sillä minä kadun, että olen ne tehnyt."
8. Nooa sai kuitenkin armon Herran silmissä.
9. Nämä ovat Nooan suvun vaiheet. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies, joka vaelsi Jumalan yhteydessä.
10. Nooalle syntyi kolme poikaa: Seem, Haam ja Jaafet.
11. Maa oli turmeltunut Jumalan edessä ja tullut täyteen väkivaltaa.
12. Jumala katsoi maata ja näki, että se oli turmeltunut, sillä kaikki liha maan päällä oli turmellut vaelluksensa.
13. Jumala sanoi Nooalle: "Olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on ihmisten vuoksi tullut täyteen väkivaltaa. Niinpä minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.
14. Tee itsellesi arkki gooferpuista. Tee arkki täyteen hyttejä ja tervaa se sisältä ja ulkoa.
15. Sinun on tehtävä se näin: Arkin pituuden tulee olla kolmesataa kyynärää, leveyden viisikymmentä kyynärää ja korkeuden kolmekymmentä kyynärää.
16. Tee arkkiin valoaukko, tee se ylhäältä katsoen kyynärän korkeudelle ja sijoita ovi arkin kylkeen. Tee arkkiin kolme kerrosta, alimmainen, toinen ja kolmas.
17. Katso, minä lähetän vedenpaisumuksen maan päälle hävittämään taivaan alta kaiken lihan, jossa on elämän henki. Silloin kaikki maan päällä menehtyy.
18. Mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun on mentävä poikiesi, vaimosi ja miniöittesi kanssa arkkiin
19. ja vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, säilyttääksesi ne hengissä kanssasi. Niitä tulee olla koiras ja naaras.
20. Luoksesi tulee lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan pikkueläimiä lajiensa mukaan, kaksi kutakin lajia, että ne säilyisivät hengissä.
21. Hanki sinä itsellesi kaikenlaista syötäväksi kelpaavaa ravintoa ja kokoa sitä itsellesi, että se riittäisi ruoaksi sinulle ja niille."
22. Nooa teki aivan niin kuin Jumala käski hänen tehdä. Juuri niin hän teki.
7. luku
Vedenpaisumus
1. Sitten Herra sanoi Nooalle: "Mene arkkiin, sinä ja koko perheesi, sillä sinut minä olen havainnut vanhurskaaksi minun edessäni tässä sukupolvessa.
2. Ota luoksesi kaikista puhtaista eläimistä seitsemän koirasta ja seitsemän naarasta, mutta epäpuhtaista eläimistä kaksi, koiras ja naaras.
3. Samoin ota myös seitsemän paria taivaan lintuja, koiraita ja naaraita, että niiden siemen säilyisi elossa koko maan päällä.
4. Seitsemän päivän kuluttua minä näet annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja pyyhin pois maan päältä kaikki tekemäni olennot."
5. Nooa teki aivan niin kuin Herra oli häntä käskenyt.
6. Nooa oli kuudensadan vuoden ikäinen, kun vedenpaisumus tuli maan päälle.
7. Hän meni arkkiin yhdessä poikiensa, vaimonsa ja miniöittensä kanssa vedenpaisumusta pakoon.
8. Puhtaita eläimiä, epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia maassa liikkuvia pikkueläimiä
9. meni Nooan luo arkkiin pareittain, koiras ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooaa käskenyt.
10. Sitten, seitsemän päivän kuluttua, vedenpaisumus tuli maan päälle.
11. Kaikki suuren syvyyden lähteet puhkesivat ja taivaan ikkunat aukenivat sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataa vuotta, vuoden toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä.
12. Silloin tuli maan päälle sade, joka kesti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.
13. Juuri tuona samana päivänä Nooa, Nooan pojat Seem, Haam ja Jaafet sekä Nooan vaimo ja hänen kolme miniäänsä menivät yhdessä arkkiin.
14. Heidän kanssaan menivät myös lajeittain kaikki villieläimet, kaikki karjaeläimet, kaikki pikkueläimet, jotka liikkuvat maan päällä, ja kaikki linnut lajiensa mukaan, kaikki pikkulinnut, kaikki siivekkäät.
15. Kaikki eläimet – kaikki, joissa oli elämän henki – menivät Nooan luo arkkiin pareittain.
16. Kaikista elävistä olennoista meni sisälle koiras ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooaa käskenyt, ja Herra sulki oven Nooan jälkeen.
17. Sitten vedenpaisumus tuli maan päälle neljäksikymmeneksi päiväksi. Vedet lisääntyivät ja nostivat arkin, ja se kohosi korkealle maan yläpuolelle.
18. Vedet saivat vallan ja lisääntyivät suunnattomasti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla.
19. Vedet nousivat maan päällä yhä enemmän, niin että kaikki korkeat vuoret koko taivaan alla peittyivät.
20. Vesi nousi viisitoista kyynärää vuorten yläpuolelle, ja ne peittyivät.
21. Silloin kaikki liha, joka liikkui maan päällä, menehtyi, niin linnut, karjaeläimet, villieläimet, kaikki maassa vilistävät pikkueläimet kuin kaikki ihmisetkin.
22. Kaikki, jotka elivät ja hengittivät[15] kuivalla maalla, kuolivat.
23. Näin Herra pyyhkäisi pois kaikki olennot maan päältä, sekä ihmiset että eläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, ja ne pyyhkiytyivät pois maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa, jäivät henkiin.
24. Maa oli veden vallassa sataviisikymmentä päivää.
8. luku
1. Mutta Jumala muisti Nooaa ja kaikkia villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan, ja vesi alkoi laskeutua.
2. Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta tyrehtyi.
3. Vesi väheni vähenemistään maan päältä. Sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vesi oli vähentynyt niin,
4. että arkki pysähtyi Araratin vuorille seitsemännen kuukauden seitsemäntenätoista päivänä.
5. Vesi väheni vähenemistään, kunnes kymmenennen kuukauden ensimmäisenä päivänä vuorten huiput tulivat näkyviin.
6. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkkiin tekemänsä ikkunan
7. ja päästi ulos korpin. Se lenteli edestakaisin, kunnes vesi oli kuivunut maan päältä.
8. Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen nähdäkseen, oliko vesi vähentynyt maan päältä.
9. Kyyhkynen ei kuitenkaan löytänyt lepopaikkaa jaloilleen, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa. Nooa ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin.
10. Hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja lähetti uudelleen kyyhkysen arkista.
11. Kyyhkynen tuli hänen luokseen illalla, ja sen nokassa oli tuore öljypuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vesi oli käynyt vähiin maan päällä.
12. Hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja päästi sitten kyyhkysen, eikä se enää palannut hänen luokseen.
13. Nooan kuudennensadannenensimmäisen vuoden ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä vesi oli kuivunut maan päältä. Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuiva.
14. Toisen kuukauden kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli täysin kuivunut.
15. Silloin Jumala sanoi Nooalle:
16. ”Lähde arkista, sinä itse sekä vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi.
17. Vie ulos kanssasi kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha: linnut, karjaeläimet ja maassa liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön niitä maassa, olkoot ne hedelmällisiä ja lisääntykööt maan päällä.”
18. Niin Nooa lähti ulos mukanaan poikansa, vaimonsa ja miniänsä,
19. samoin myös kaikki villieläimet, pikkueläimet ja linnut. Kaikki, jotka liikkuvat maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.
20. Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle. Hän otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.
21. Herra tunsi miellyttävän tuoksun, ja hän ajatteli sydämessään: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden. Ihmisen sydämen taipumukset ovat näet pahat hänen nuoruudestaan saakka. Minä en koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niin kuin nyt olen tehnyt.
22. Niin kauan kuin maa pysyy,
ei lakkaa kylvö eikä leikkuu,
ei kylmä eikä helle,
ei kesä eikä talvi,
ei päivä eikä yö.”
9. luku
1. Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa.
2. Pelko ja kauhu teitä kohtaan on oleva kaikkien maan eläinten, kaikkien taivaan lintujen, kaikkien maassa matelevien ja kaikkien meren kalojen osana, ja ne on annettu teidän valtaanne.
3. Kaikki mikä liikkuu ja elää, olkoon teille syötäväksi. Samoin kuin olen antanut teille vihreät kasvit, minä annan teille kaikki eläimet.
4. Älkää kuitenkaan syökö lihaa sieluineen, toisin sanoen verineen.
5. Ja teidän verenne vuodattamisesta minä varmasti vaadin tilille jokaisen eläimen[16]. Myös ihmisen minä vaadin tilille toisen ihmisen, hänen veljensä, surmaamisesta[17].
6. Joka vuodattaa toisen ihmisen veren,
hänen verensä on ihminen vuodattava,
sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvakseen.
7. Mutta olkaa te hedelmälliset ja lisääntykää,
olkaa monilukuiset ja lisääntykää maassa.”
8. Jumala puhui Nooalle ja hänen pojilleen, jotka olivat hänen kanssaan:
9. ”Katso, minä teen liittoni teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa,
10. sekä kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat kanssanne – lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläinten kanssa – kaikkien arkista lähteneiden kanssa, ihmisistä kaikkiin maan eläimiin asti.
11. Minä teen liittoni
teidän kanssanne, eikä vedenpaisumus enää koskaan tuhoa kaikkea lihaa. Koskaan
ei enää tule vedenpaisumusta, joka tuhoaisi maan.”
12. Jumala sanoi: ”Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen itseni ja teidän sekä kaikkien teidän kanssanne olevien
elävien olentojen välille ikuisiksi ajoiksi[18]:
13. minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä liitosta minun ja maan välillä.
14. Kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä,
15. minä muistan liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää nouse tulvaksi hävittämään kaikkea elollista.
16. Kun kaari on pilvissä, minä näen sen muistutuksena ikuisesta liitosta Jumalan ja kaiken lihan, kaikkien maan päällä elävien olentojen välillä.”
17. Jumala sanoi Nooalle: "Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä olen tehnyt itseni ja ja kaiken maan päällä olevan lihan välille.”
18. Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Haam oli Kanaanin isä.
19. Nämä kolme ovat Nooan pojat, ja heistä ihmiskunta levisi koko maailmaan.
19. Nämä kolme olivat Nooan pojat, ja heistä polveutuivat kaikki maailman ihmiset.
20. Nooa ryhtyi maanviljelijäksi ja istutti viinitarhan.
21. Hän joi sen viiniä, juopui ja paljasti itsensä teltassaan.
21. Hän joi sen viiniä, juopui ja riisui itsensä alasti teltassaan.
22. Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen.
23. Mutta Seem ja Jaafet ottivat viitan, panivat molemmat sen hartioilleen, menivät sisään takaperin ja peittivät isänsä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isänsä alastomuutta.
24. Nooa heräsi humalastaan ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt.
25. Silloin hän sanoi:
"Kirottu olkoon Kanaan!
Tulkoon hänestä veljiensä orjien orja."
26. Hän sanoi vielä:
"Siunattu olkoon Herra,
Seemin Jumala!
Olkoon Kanaan hänen orjansa.
27. Laajentakoon Jumala Jaafetin alueen[19],
ja saakoon hän asua Seemin teltoissa.
Olkoon Kanaan hänen orjansa."
28. Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen kolmesataaviisikymmentä vuotta.
29. Näin Nooan koko elinajaksi tuli yhdeksänsataaviisikymmentä vuotta. Sitten hän kuoli.
10. luku
1. Nämä ovat Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, sukuluettelot. Vedenpaisumuksen jälkeen heille syntyi poikia.
2. Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras.
3. Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma.
4. Jaavanin pojat olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset[20].
5. Heistä erkanivat saarten ja rannikoiden kansat maihinsa kukin kielensä, heimonsa ja kansallisuutensa mukaan.
6. Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan.
7. Kuusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Raeman pojat olivat Saba ja Dedan.
8. Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli maan ensimmäinen mahtimies.
9. Hän oli Herran edessä mahtava metsästäjä. Siksi sanotaan: "Kuin Nimrod, mahtava metsästäjä Herran edessä."
10. Hänen valtakuntaansa kuuluivat aluksi Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa.
11. Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin, Kelahin
12. ja Resenin, joka on Niiniven ja Kelahin, tuon suuren kaupungin, välillä.
13. Misraimin jälkeläisiä olivat luudilaiset, anamilaiset, lehabilaiset, naftuhilaiset,
14. patrusilaiset, kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähteneet, sekä kaftorilaiset.
15. Kanaanin jälkeläisiä olivat Siidon, hänen esikoisensa, ja Heet
16. sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset,
17. hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset,
18. arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset. Myöhemmin kanaanilaisten heimot hajaantuivat.
19. Kanaanilaisten alue ulottui Siidonista Gerariin päin Gassaan asti sekä Sodomaan, Gomorraan, Admaan ja Seboimiin päin Lesaan asti.
20. Nämä olivat Haamin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.
21. Myös Seemille, Jaafetin vanhimmalle veljelle, kaikkien Eeberin poikien kantaisälle, syntyi poikia.
22. Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud ja Aram.
23. Aramin pojat olivat Uus, Huul, Geter ja Mas.
24. Arpaksadille syntyi Selah ja Selahille Eeber.
25. Eeberille syntyi kaksi poikaa. Toisen nimi oli Peleg[21], koska hänen aikanaan maa jakaantui. Hänen veljensä nimi oli Joktan.
26. Joktanille syntyivät Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah,
27.
Hadoram, Uusal, Dikla,
28. Oobal, Abimael, Saba,
29. Oofir, Havila ja Joobab. Kaikki nämä olivat Joktanin poikia.
30. Heidän asuinalueensa ulottui Meesasta Sefarin suunnassa itäiseen vuoristoon asti.
31. Nämä olivat Seemin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.
32. Nämä olivat Nooan poikien heimot sukuluetteloittensa ja kansakuntiensa mukaan. Niistä erkanivat maailman kansat vedenpaisumuksen jälkeen.
11. luku
1. Koko maailmassa oli yksi kieli sekä yhteinen sanasto.
2. Kun ihmiset lähtivät liikkeelle idästä, he löysivät tasangon Sinearin maasta ja asettuivat sinne asumaan.
3. He sanoivat toisilleen: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." Tiili oli heillä kivenä, ja he käyttivät maapikeä laastina.
4. He sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen. Tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi kaikkialle maailmaan."
5. Mutta Herra laskeutui katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmiset olivat rakentaneet.
6. Herra sanoi: "He ovat tosiaan yksi kansa, ja heillä kaikilla on sama kieli. Tähän he ovat nyt ryhtyneet, eikä mikään estä heitä tekemästä, mitä ikinä aikovatkin.
7. Tulkaa, menkäämme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa kieltä."
8. Sitten Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he jättivät kaupungin rakentamisen sikseen.
9. Kaupunki sai nimekseen Baabel[22], sillä Herra sekoitti siellä koko maan kielen ja hajotti sieltä ihmiset kaikkialle maailmaan.
10. Nämä ovat Seemin suvun vaiheet: Kun Seem oli sadan vuoden ikäinen, hänelle syntyi Arpaksad kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.
11. Seem eli Arpaksadin syntymän jälkeen viisisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
12. Kun Arpaksad oli elänyt kolmekymmentäviisi vuotta, hänelle syntyi Selah.
13. Arpaksad eli Selahin syntymän jälkeen neljäsataakolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
14. Kun Selah oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen, hänelle syntyi Eeber.
15. Eeberin syntymän jälkeen Selah eli neljäsataakolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
16. Kun Eeber oli elänyt kolmekymmentäneljä vuotta, hänelle syntyi Peleg.
17. Eeber eli Pelegin syntymän jälkeen neljäsataakolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
18. Kun Peleg oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen, hänelle syntyi Reu.
19. Peleg eli Reun syntymän jälkeen kaksisataayhdeksän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
20. Kun Reu oli elänyt kolmekymmentäkaksi vuotta, hänelle syntyi Serug.
21. Serugin syntymän jälkeen Reu eli kaksisataaseitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
22. Kun Serug oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen, hänelle syntyi Naahor.
23. Serug eli Naahorin syntymän jälkeen kaksisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
24. Kun Naahor oli kahdenkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, hänelle syntyi Terah.
25. Naahor eli Terahin syntymän jälkeen satayhdeksäntoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
26. Kun Terah oli elänyt seitsemänkymmentä vuotta, hänelle syntyivät Abram, Naahor ja Haaran.
27. Nämä ovat Terahin suvun vaiheet: Terahille syntyivät Abram, Naahor ja Haaran, ja Haaranille syntyi Loot.
28. Haaran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassaan Kaldean Uurissa.
29. Abram ja Naahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon nimi oli Saarai, ja Naahorin vaimo oli Milka Haaranin tytär. Haaran oli Milkan ja Jiskan isä.
30. Saarai oli hedelmätön, eikä hänellä ollut lasta.
31. Terah otti mukaansa poikansa Abramin, pojanpoikansa Lootin, Haaranin pojan, ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon. He lähtivät Uurista mennäkseen Kanaaninmaahan, kulkivat Harraniin asti ja asettuivat sinne asumaan.
32. Terahin iäksi tuli kaksisataaviisi vuotta. Sitten Terah kuoli Harranissa.
KANTAISIEN HISTORIA
12. luku
1. Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
2. Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena.
3. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka sinua kiroaa, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat."
4. Abram lähti, niin kuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Harranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.
5. Abram otti mukaansa vaimonsa Saarain, veljenpoikansa Lootin sekä kaiken hankkimansa omaisuuden ja palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa. He lähtivät kulkemaan kohti Kanaaninmaata ja saapuivat sinne.
6. Abram kulki maan halki Sikemin seuduille, Mooren tammelle asti. Kanaanilaiset asuivat tuolloin siinä maassa.
7. Siellä Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan." Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle.
8. Sieltä hän siirtyi vuoristoon, joka on Beetelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Beetel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.
9. Abram lähti sieltä ja kulki kulkemistaan Negeviin päin.
10. Maahan tuli nälänhätä, ja Abram meni Egyptiin asuakseen siellä jonkin aikaa, sillä nälänhätä Kanaaninmaassa oli kova.
11. Tultuaan lähelle Egyptiä hän sanoi vaimolleen Saaraille: "Kuulehan, minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen.
12. Kun egyptiläiset näkevät sinut, he sanovat: 'Tämä on hänen vaimonsa.’ He tappavat minut, mutta antavat sinun elää.
13. Voisitko siis sanoa olevasi minun sisareni, että minun kävisi hyvin sinun takiasi ja minä jäisin henkiin sinun ansiostasi?"
14. Kun Abram tuli Egyptiin, egyptiläiset näkivät, että Abramin vaimo oli hyvin kaunis.
15. Faraon ruhtinaat näkivät Abramin vaimon ja ylistivät häntä faraolle, ja niin hänet otettiin faraon hoviin.
16. Hänen vuokseen Abramia kohdeltiin hyvin. Abram sai lampaita ja vuohia, nautoja ja aaseja, palvelijoita ja palvelijattaria, aasintammoja ja kameleja.
17. Mutta Herra löi faraota ja hänen hoviaan kovilla vitsauksilla Abramin vaimon Saarain tähden.
18. Silloin farao kutsui Abramin luokseen ja sanoi: "Mitä oletkaan minulle tehnyt? Miksi et kertonut minulle, että hän on sinun vaimosi?
19. Miksi sanoit: 'Hän on sisareni', niin että saatoin ottaa hänet vaimokseni? Tässä on vaimosi, ota hänet ja mene."
20. Farao antoi miehilleen Abramista käskyn, ja nämä saattoivat pois maasta hänet ja hänen vaimonsa sekä kaiken, mitä hänellä oli.
13. luku
1. Niin Abram lähti Egyptistä Negeviin vaimonsa ja kaiken omaisuutensa kanssa, mukanaan myös Loot.
2. Abramilla oli hyvin paljon rikkautta: karjaa, hopeaa ja kultaa.
3. Hän kulki kulkemistaan Negevistä Beeteliin asti, siihen paikkaan Beetelin ja Ain välillä, missä hänen telttansa oli ensin ollut,
4. paikkaan, johon hän ensin oli rakentanut alttarin. Siellä Abram huusi avuksi Herran nimeä.
5. Myös Abramin mukana kulkevalla Lootilla oli lampaita ja vuohia, nautakarjaa ja telttoja,
6. eikä maata ollut kylliksi heidän asua yhdessä. Heillä oli näet niin paljon omaisuutta, etteivät he voineet asua yhdessä.
7. Niin Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välille tuli riitaa. Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset ja perissiläiset.
8. Silloin Abram sanoi Lootille: "Eihän meidän välillämme pitäisi olla riitaa, minun ja sinun, eikä myöskään minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä. Olemmehan me sentään veljiä.
9. Eikö koko maa ole edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, minä menen oikealle, tai jos sinä menet oikealle, minä menen vasemmalle."
10. Loot nosti katseensa ja näki, että koko Jordanin tasanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Sooariin saakka kuin Herran puutarha, kuin Egyptin maa.
11. Loot valitsi itselleen koko Jordanin tasangon ja siirtyi itään päin. Näin he erkanivat toisistaan.
12. Abram asettui asumaan Kanaaninmaahan, mutta Loot asui tasangon kaupungeissa. Hän siirtyi telttoineen paikasta toiseen Sodomaan asti.
13. Mutta Sodoman miehet olivat pahoja ja tekivät paljon syntiä Herraa vastaan.
14. Herra sanoi Abramille sen jälkeen, kun Loot oli eronnut hänestä: "Nosta silmäsi ja katsele katsele siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen!
15. Sillä kaiken maan, jonka sinä näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.
16. Minä teen sinun jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset. Jos maan tomuhiukkaset voidaan laskea, voidaan myös sinun jälkeläistesi lukumäärä laskea.
17. Nouse ja lähde kulkemaan maata pitkin ja poikin, sillä minä annan sen sinulle."
18. Niinpä Abram siirtyi telttoineen paikasta toiseen. Tultuaan Mamren tammistoon, joka on Hebronissa, hän asettui sinne asumaan ja rakensi alttarin Herralle.
14. luku
1. Siihen aikaan kun Amrafel oli Sinearin kuninkaana, Arjok Ellasarin kuninkaana, Kedorlaomer Eelamin kuninkaana ja Tidal Goojimin kuninkaana,
2. nämä neljä aloittivat sodan Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, Seboimin kuningasta Semeberiä ja Belan eli Sooarin kuningasta vastaan.
3. Kaikki nämä viisi liittoutuivat ja kokoontuivat Siddimin laaksoon, jossa on Suolameri.
4. He olivat palvelleet Kedorlaomeria kaksitoista vuotta, mutta kolmantenatoista vuotena he nousivat kapinaan.
5. Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja hänen kanssaan olevat kuninkaat ja voittivat refalaiset Astarot-Karnaimissa, suusilaiset Haamissa, eemiläiset Kirjataimin tasangolla
6. ja hoorilaiset heidän vuoristossaan, aina Seirissä autiomaan laidalla olevaan Eel-Paaraniin asti.
7. He palasivat ja tulivat Mispatin lähteelle eli Kaadekseen ja valloittivat koko amalekilaisten maan ja löivät myös amorilaiset, jotka asuivat Hasason-Taamarissa.
8. Silloin Sodoman kuningas, Gomorran kuningas, Adman kuningas, Seboimin kuningas ja Belan eli Sooarin kuningas lähtivät liikkeelle. He asettuivat Siddimin laaksossa rintamaan
9. Eelamin kuningasta Kedorlaomeria, Goojimin kuningasta Tidalia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan – viisi kuningasta neljää vastaan.
10. Siddimin laakso oli täynnä maapikikuoppia, ja kun Sodoman ja Gomorran kuninkaat pakenivat, he putosivat niihin, mutta jäljelle jääneet pakenivat vuoristoon.
11. Hyökkääjät ottivat Sodomasta ja Gomorrasta kaiken omaisuuden ja kaiken ruoan ja menivät pois.
12. Lähtiessään he veivät mukanaan myös Abramin veljenpojan Lootin ja hänen omaisuutensa; hän näet asui Sodomassa.
13. Eräs pakoon päässeistä tuli ja ilmoitti asiasta heprealaiselle Abramille. Tämä asui tammistossa, joka kuului Mamrelle, Eskolin ja Aanerin veljelle. He olivat Abramin liittolaisia.
14. Kun Abram kuuli, että hänen veljenpoikansa oli otettu vangiksi, hän aseisti kodissaan syntyneet, kouluttamansa palvelijat, kolmesataakahdeksantoista miestä, ja ajoi vihollisia takaa Daaniin saakka.
15. Hän jakoi väkensä ja hyökkäsi palvelijoineen yöllä vihollisten kimppuun, voitti heidät ja ajoi heitä takaa Hoobaan saakka, Damaskosta pohjoiseen.
16. Hän toi takaisin kaiken omaisuuden sekä veljenpoikansa Lootin ja hänen omaisuutensa, samoin myös naiset ja muun väen.
17. Kun Abram oli palannut voitettuaan Kedorlaomerin ja kuninkaat, jotka olivat tämän kanssa,
Sodoman kuningas lähti häntä vastaan Saaven laaksoon, niin kutsuttuun Kuninkaanlaaksoon.
18. Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi,
19. ja hän siunasi Abramin sanoen: "Korkein Jumala, taivaan ja maan hallitsija[23], siunatkoon Abramia.
20. Siunattu olkoon Korkein Jumala, joka luovutti vihollisesi sinun käsiisi." Ja Abram antoi Melkisedekille kymmenykset kaikesta.
21. Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle ihmiset mutta pidä sinä omaisuus."
22. Abram sanoi kuitenkin Sodoman kuninkaalle: "Minä nostan käteni Herran, Korkeimman Jumalan, taivaan ja maan hallitsijan[24], puoleen.
23. En totisesti ota langanpätkää, en kengännauhaa enkä mitään muuta, mikä kuuluu sinulle, ettet sanoisi: 'Minä olen tehnyt Abramista rikkaan.'
24. Korvattakoon ainoastaan se, minkä palvelijat ovat kuluttaneet, sekä se osa, mikä kuuluu miehille, jotka seurasivat minua - Aanerille, Eskolille ja Mamrelle. He saakoot osansa.
15. luku
1. Näiden tapausten jälkeen Abramille tuli näyssä Herran sana, joka kuului: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi – sinun palkkasi on hyvin suuri."
2. Mutta Abram sanoi: "Oi Herra Jumala[25], mitä sinä minulle annat? Minä olen yhä lapseton, ja omaisuuteni perijä on damaskolainen Elieser."
3. Abram sanoi vielä: "Ethän sinä ole antanut minulle jälkeläistä, ja nyt talossani syntynyt palvelija perii minut."
4. Silloin hänelle tuli tämä Herran sana: "Ei hän sinua peri, vaan sinun oma jälkeläisesi perii sinut."
5. Herra vei Abramin ulos ja sanoi: "Katsohan taivaalle ja laske tähdet, jos voit ne laskea." Herra sanoi vielä hänelle: "Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä."
6. Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.
7. Hän sanoi Abramille: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista antaakseni tämän maan sinulle perinnöksi."
8. Abram sanoi kuitenkin: "Oi Herra Jumala[26], mistä minä tiedän, että saan periä sen?"
9. Herra sanoi hänelle: "Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi sekä metsäkyyhkynen ja kyyhkysenpoikanen."
10. Abram toi hänelle nämä kaikki, halkaisi ne kahtia ja asetti puolikkaat vastakkain. Lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut.
11. Ruhojen päälle laskeutui petolintuja, mutta Abram karkotti ne pois.
12. Kun aurinko oli laskemassa, Abram vaipui raskaaseen uneen, ja kauhu ja synkkä pimeys valtasi hänet.
13. Herra sanoi Abramille: "Tiedä totisesti, että jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän, ja heidän on oltava neljäsataa vuotta sortajiensa orjina.
14. Mutta minä tuomitsen myös sen kansan, jonka orjina he ovat, ja sitten he pääsevät lähtemään suuri omaisuus mukanaan.
15. Sinä itse saat kuitenkin mennä rauhassa isiesi luo, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään.
16. Neljännessä polvessa jälkeläisesi palaavat tänne, sillä amorilaisten syntien määrä ei ole vielä täysi."
17. Kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi savuava pätsi ja tulisoihtu, joka liikkui ruhonpuolikkaiden välissä.
18. Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin virrasta suureen virtaan, Eufratvirtaan, saakka:
19. keeniläisten, kenissiläisten, kadmonilaisten,
20. heettiläisten, perissiläisten, refalaisten,
21. amorilaisten, kanaanilaisten, girgasilaisten ja jebusilaisten maan."
16. luku
1. Abramin vaimo Saarai ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Saarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Haagar.
2. Saarai sanoi Abramille: "Näethän, että Herra on estänyt minua synnyttämästä. Yhdy siis orjattareeni - ehkä minä saan lapsia hänen avullaan." Abram kuuli Saaraita.
3. Kun Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, Abramin vaimo Saarai antoi egyptiläisen orjattarensa Haagarin vaimoksi miehelleen Abramille.
4. Abram yhtyi Haagariin, joka tuli raskaaksi. Kun Haagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi halveksia emäntäänsä.
5. Silloin Saarai sanoi Abramille: "Kärsimäni vääryys kohdatkoon sinua. Minä annoin orjattareni syliisi, mutta kun hän näki olevansa raskaana, hän alkoi halveksia minua. Ratkaiskoon Herra meidän välimme, minun ja sinun."
6. Abram sanoi Saaraille: "No, onhan orjattaresi sinun vallassasi. Tee hänelle mitä hyväksi näet." Silloin Saarai kuritti Haagaria, ja tämä pakeni hänen luotaan.
7. Herran enkeli löysi Haagarin autiomaasta vesilähteeltä, siltä lähteeltä, joka on Suurin tien varressa.
8. Hän sanoi: "Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja mihin menet?" Tämä vastasi: "Minä olen pakomatkalla emäntäni Saarain luota."
9. Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: "Palaa emäntäsi luo ja nöyrry hänen valtaansa."
10. Herran enkeli sanoi vielä hänelle: "Minä annan sinulle hyvin paljon jälkeläisiä, niin paljon, ettei heitä voida laskea."
11. Sitten Herran
enkeli sanoi hänelle:
"Katso, sinä olet raskaana
ja synnytät pojan.
Sinä annat hänelle nimen Ismael[27],
sillä Herra on kuullut sinun
ahdistuksesi.
12. Hänestä tulee mies kuin villiaasi:
hänen kätensä on kaikkia vastaan,
ja kaikkien käsi on häntä vastaan.
Hän on asuva kaikkien veljiensä itäpuolella."
13. Haagar kutsui Herraa, joka oli puhutellut häntä, nimellä “Sinä olet El-Roi[28]." Haagar näet sanoi: "Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?"
14. Siksi tuota kaivoa kutsutaan nimellä Beer Lahai-Roi[29]. Se on Kaadeksen ja Beredin välillä.
15. Sitten Haagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojalleen, jonka Haagar oli hänelle synnyttänyt, nimen Ismael.
16. Abram oli kahdeksankymmenenkuuden vuoden ikäinen, kun Haagar synnytti hänelle Ismaelin.
17. luku
1. Kun Abram oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Minä olen Kaikkivaltias Jumala. Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.
2. Minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja teen sinun jälkeläisesi hyvin lukuisiksi."
3. Silloin Abram heittäytyi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle näin:
4. "Tämä on minun liittoni sinun kanssasi: Sinusta tulee kansojen paljouden isä.
5. Sinua ei enää tule kutsua nimellä Abram, vaan nimesi olkoon Abraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.
6. Minä teen sinut hyvin hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.
7. Minä pidän voimassa liittoni välillämme, minun ja sinun sekä sinun jälkeläistesi välillä polvesta polveen, ikuisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala.
8. Maan, jossa asut muukalaisena, koko Kanaaninmaan, minä annan ikuiseksi omaisuudeksi sinulle ja jälkeläisillesi, ja minä olen heidän Jumalansa."
9. Jumala sanoi Abrahamille: "Mutta pidä sinä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, polvesta polveen.
10. Tämä on minun liittoni, minun, sinun ja jälkeläistesi välinen liitto, jota teidän tulee noudattaa: ympärileikatkaa keskuudessanne jokainen miespuolinen.
11. Teidän tulee ympärileikkauttaa esinahkanne[30]. Se on merkki liitosta meidän välillämme, minun ja teidän.
12. Polvesta polveen teidän tulee ympärileikata jokainen poikalapsenne kahdeksan päivän ikäisenä, niin kotona syntynyt kuin keneltä tahansa muukalaiselta rahalla ostettu orja, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.
13. Sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi orja on ehdottomasti ympärileikattava. Näin teidän ruumiissanne on merkki minun liitostani, ikuisesta liitosta.
14. Jokainen mies, jonka esinahkaa ei ole ympärileikattu, on poistettava kansastaan. Hän on rikkonut minun liittoni."
15. Jumala sanoi Abrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää nimellä Saarai, vaan hänen nimensä olkoon Saara.
16. Minä siunaan häntä ja annan myös hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä, ja hänestä polveutuu kansakuntia ja kansojen kuninkaita."
17. Abraham heittäytyi kasvoilleen ja nauroi ajatellen: "Voiko satavuotiaalle syntyä lasta, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden ikäinen, vielä synnyttää?"
18. Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"
19. Mutta Jumala sanoi: "Totisesti, vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Iisak[31]. Minä vahvistan liittoni hänen ja hänen jälkeläistensä kanssa ikuiseksi liitoksi.
20. Minä olen kuullut myös rukouksesi Ismaelista. Minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja hyvin monilukuiseksi. Hänestä polveutuu kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.
21. Liittoni minä kuitenkin vahvistan Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää ensi vuonna tähän aikaan."
22. Kun Jumala oli lakannut puhumasta Abrahamin kanssa, hän kohosi ylös tämän luota.
23. Abraham nouti poikansa Ismaelin, kaikki kodissaan syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa orjat, kaikki talonsa miehet ja pojat, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa, niin kuin Jumala oli hänelle puhunut.
24. Abraham oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, kun hänen esinahkansa ympärileikattiin,
25. ja hänen poikansa Ismael oli kolmetoistavuotias, kun hänen esinahkansa ympärileikattiin.
26. Abraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin juuri tuona samana päivänä.
27. Hänen kanssaan ympärileikattiin kaikki hänen talonsa miehet ja pojat, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut orjat.
18. luku
1. Sitten Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa, jossa Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan.
2. Hän
nosti katseensa ja näki, että kolme miestä seisoi hänen edessään. Nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan teltan
ovelta, kumartui maahan
3. ja sanoi: "Herrani, jos olet minulle suosiollinen, niin ethän mene palvelijasi ohi.
4. Tuotakoon vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne. Levätkää sitten puun siimeksessä.
5. Minä tuon palasen leipää vahvistaaksenne itseänne ennen kuin jatkatte matkaanne, sillä sitä varten kai olette poikenneet palvelijanne luo." Miehet sanoivat: "Tee, niin kuin olet puhunut."
6. Abraham kiirehti telttaan Saaran luo ja sanoi: "Tee kiireesti taikina kolmesta vakallisesta hienoja vehnäjauhoja ja leivo kakkuja."
7. Sitten Abraham juoksi karjatarhaan, otti nuoren ja hyvän vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka kiirehti valmistamaan sitä ruoaksi.
8. Hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut ruoaksi, ja pani ne miesten eteen. Itse hän seisoi heidän
luonaan puun alla, ja he söivät.
9. He kysyivät häneltä: "Missä vaimosi Saara on?" Hän vastasi: "Tuolla teltassa."
10. Mies sanoi: "Totisesti, minä palaan luoksesi ensi vuonna tähän aikaan, ja silloin vaimollasi Saaralla on poika." Mutta Saara kuunteli teltan ovella hänen takanaan.
11. Abraham ja Saara olivat vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saaran ollut enää mahdollista saada lasta[32].
12. Saara nauroi itsekseen ja ajatteli: "Voisinko vielä kokea nautintoa, vaikka olen näin kuihtunut? Onhan myös herrani jo vanha."
13. Herra sanoi Abrahamille: "Miksi Saara nauroi ja ajatteli: 'Voisinko minä todella synnyttää, vaikka olen näin vanha?'
14. Onko Herralle mikään mahdotonta? Minä palaan luoksesi ensi vuonna, sovittuun aikaan, ja Saaralla on silloin poika."
15. Saara kielsi ja sanoi: "En minä nauranut." Hän näet pelkäsi. Mutta Herra sanoi: "Ei, kyllä sinä nauroit."
<<Tarkistettu tähän asti >>
16. Miehet nousivat siitä ja käänsivät katseensa Sodomaan päin. Abraham lähti saattamaan heitä.
17. Herra sanoi: "Salaisinko minä Abrahamilta sen, mitä teen?
18. Tuleehan Abrahamista suuri ja mahtava kansa, ja kaikki kansat maan päällä tulevat siunatuiksi hänessä.
19. Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiaan ja perhettään pysymään Herran tiellä ja toimimaan vanhurskaasti ja oikeudenmukaisesti, jotta minä toteuttaisin[33] Abrahamille sen, mitä olen hänestä puhunut."
20. Herra sanoi: "Koska valitushuuto Sodoman ja Gomorran vuoksi on suuri ja koska niiden synnit ovat hyvin raskaat,
21. minä lähden alas katsomaan, ovatko he tehneet kaiken sen, mistä minulle on valitettu vai eivätkö ole. Tahdon tietää sen."
22. Miehet lähtivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Abraham seisoi yhä Herran edessä.
23. Abraham lähestyi häntä ja sanoi: "Aiotko siis tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?
24. Ehkä kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta. Aiotko todella tuhota paikan? Etkö säästä sitä siellä asuvien viidenkymmenen vanhurskaan tähden?
25. Et suinkaan voi tehdä niin, surmata vanhurskasta yhdessä jumalattoman kanssa. Silloinhan vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Et voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tekisi oikeutta?"
26. Herra sanoi: "Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, minä säästän koko paikan heidän vuokseen."
27. Abraham vastasi ja sanoi: "Olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka minä olen vain tomua ja tuhkaa!
28. Ehkä viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi. Hävitätkö niiden viiden tähden koko kaupungin?" Herra sanoi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi."
29. Abraham puhui vielä Herralle ja sanoi: "Ehkä sieltä löytyy neljäkymmentä vanhurskasta?" Herra vastasi: "Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä."
30. Abraham sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, jos vielä puhun. Ehkä sieltä löytyy kolmekymmentä?" Herra vastasi: "En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä."
31. Abraham sanoi: "Niin, olen uskaltanut puhua Herralleni. Ehkä sieltä löytyy kaksikymmentä?" Hän vastasi: "Niiden kahdenkymmenen tähden jätän kaupungin hävittämättä."
32. Abraham sanoi: "Kunpa Herrani ei vihastuisi - tahdon puhua enää vain tämän kerran. Ehkä sieltä löytyy kymmenen?" Herra vastasi: "Niiden kymmenen tähden jätän sen hävittämättä."
33. Kun Herra oli lakannut puhumasta Abrahamin kanssa, hän lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa.
19. luku
1. Ne kaksi enkeliä tulivat Sodomaan illalla, kun Loot istui Sodoman portilla. Nähdessään heidät Loot lähti heitä vastaan ja kumartui kasvoilleen maahan.
2. Hän sanoi: "Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi ja peskää jalkanne! Voitte nousta varhain aamulla ja jatkaa matkaanne." He sanoivat: "Ei, vaan me yövymme torilla."
3. Mutta Loot pyysi heitä hartaasti. Niin he lähtivät hänen mukaansa ja saapuivat hänen taloonsa. Hän valmisti heille juhla-aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.
4. He eivät olleet vielä käyneet makuulle, kun Sodoman kaupungin miehet, nuoret ja vanhat – koko kansa joka taholta – piirittivät talon.
5. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat luoksesi tänä iltana? Tuo heidät ulos luoksemme, että voimme yhtyä heihin."
6. Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä.
7. Hän sanoi: "Minä pyydän, veljeni, älkää tehkö niin pahoin.
8. Katsokaahan, minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät ole maanneet miehen kanssa. Voisinko tuoda heidät teille, ja te saatte tehdä heille, mitä hyväksi näette. Älkää vain tehkö näille miehille mitään, sillä he ovat tulleet minun kattoni alle."
9. Mutta miehet vastasivat: "Pois tieltä!" He jatkoivat: "Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena ja on kuitenkin olevinaan tuomari. Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä." Sitten he kävivät rajusti tuon miehen, Lootin, kimppuun ja rupesivat rikkomaan ovea.
10. Silloin enkelit[34] ojensivat kätensä, vetivät Lootin luokseen huoneeseen ja sulkivat oven.
11. He sokaisivat talon ovella olevat miehet pienimmästä suurimpaan, ja nämä kyllästyivät, koska eivät löytäneet ovea.
12. Enkelit[35] sanoivat Lootille: "Keitä sinulla on vielä täällä? Vie pois tästä paikasta vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, jotka sinulla kaupungissa on,
13. sillä me hävitämme tämän paikan! Herra lähetti meidät hävittämään sen, sillä Herran eteen on tullut kova valitushuuto sen asukkaista."
14. Silloin Loot meni ja puhui vävyilleen, jotka aikoivat naida hänen tyttärensä, ja sanoi: "Nouskaa ja lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin." Mutta vävyjensä mielestä hän pilaili.
15. Kun aamu sarasti, enkelit kiirehtivät Lootia ja sanoivat: "Nouse, ota mukaasi vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntien tähden."
16. Mutta Loot vitkasteli. Silloin miehet tarttuivat häntä sekä hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään kädestä, veivät hänet ulos ja jättivät hänet kaupungin ulkopuolelle, sillä Herra tahtoi säästää hänet.
17. Viedessään heitä ulos enkeli sanoi: "Pakene henkesi edestä, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään koko tasangolla. Pakene vuorille, ettet tuhoutuisi."
18. Mutta Loot sanoi heille: "Ei, Herrani, minä pyydän!
19. Sinähän olet ollut armollinen minulle, palvelijallesi, ja osoittanut suurta laupeutta pelastaessasi henkeni. En minä kuitenkaan kykene pakenemaan vuorille, sillä onnettomuus voi saavuttaisi minut, ja voin kuolla!
20. Tuollahan on tuo kaupunki! Se on niin lähellä, että voin paeta sinne. Se on mitättömän pieni, eikö olekin. Salli minun paeta sinne, että jäisin eloon."
21. Enkeli sanoi hänelle: "Hyvä. Minä teen tässäkin asiassa sinulle mieliksi enkä hävitä kaupunkia, josta puhuit.
22. Pakene nopeasti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään, ennen kuin olet päässyt sinne." Tämän vuoksi kaupunki sai nimekseen Sooar[36].
23. Aurinko oli noussut maan ylle, kun Loot saapui Sooariin.
24. Silloin Herra pani luotaan taivaasta satamaan tulikiveä ja tulta Sodoman ja Gomorran päälle.
25. Hän hävitti nämä kaupungit, koko tasangon sekä kaikki noiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvillisuuden.
26. Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.
27. Abraham meni varhain aamulla paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä.
28. Hän katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko tasangon ja näki maasta nousevan savua, kuin polttouunin savua.
29. Tuhotessaan lakeuden kaupungit Jumala muisti Abrahamia ja lähetti Lootin pois hävityksen keskeltä. Hän hävitti ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.
30. Loot lähti Sooarista ja asusti vuorilla molempien tyttäriensä kanssa, sillä hän pelkäsi asua Sooarissa. Hän asui luolassa tyttäriensä kanssa.
31. Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: "Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole miestä, joka voisi tulla luoksemme, kuten koko maassa on tapana.
32. Tule, juotetaan isällemme viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla jälkeläisen."
33. He juottivat sinä yönä isälleen viiniä, ja vanhempi meni ja makasi isänsä kanssa. Loot ei tiennyt, milloin tytär tuli makaamaan ja milloin tämä nousi.
34. Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: "Minäpä makasin viime yönä isän kanssa! Juotetaan hänelle tänäkin yönä viiniä, että sinä voit mennä ja maata hänen kanssaan saadaksemme isämme avulla jälkeläisen."
35. He juottivat sinäkin yönä isälleen viiniä, ja nuorempi meni ja makasi tämän kanssa. Loot ei tiennyt, milloin tytär tuli makaamaan tai milloin tämä nousi.
36. Näin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaiksi isästään.
37. Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Mooab. Hänestä polveutuvat tämän päivän mooabilaiset.
38. Nuorempi synnytti hänkin pojan ja antoi hänelle nimen Ben-Ammi. Hänestä polveutuvat tämän päivän ammonilaiset.
20. luku
1. Abraham matkasi sieltä Negeviin ja asui Kaadeksen ja Suurin välillä. Asuessaan muukalaisena Gerarissa
2. Abraham sanoi vaimostaan Saarasta: "Hän on sisareni." Abimelek, Gerarin kuningas, lähetti noutamaan Saaran luokseen.
3. Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Tiedä, että sinä olet kuoleman oma naisen tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen vaimo."
4. Abimelek ei kuitenkaan ollut koskenut häneen ja sanoi: "Herra, surmaatko kansan, vaikka se on syytön?
5. Eikö hän itse sanonut minulle: 'Hän on minun sisareni'? Myös nainen itse sanoi: 'Hän on veljeni.' Olen tehnyt tämän vilpittömin sydämin ja viattomin käsin."
6. Jumala sanoi hänelle unessa: "Myös minä tiedän, että olet tehnyt sen vilpittömin sydämin. Siksi minä estinkin sinua tekemästä syntiä minua vastaan enkä sallinut sinun kajota häneen.
7. Anna siis nyt miehelle takaisin hänen vaimonsa, sillä mies on profeetta. Silloin hän rukoilee sinun puolestasi, ja sinä saat elää. Mutta jollet anna häntä takaisin, niin tiedä, että sinä itse ja kaikki, jotka kuuluvat sinulle, olette varmasti kuoleman omia.“
8. Abimelek nousi varhain aamulla, kutsui kaikki palvelijansa ja puhui heidän kuultensa kaikki nämä asiat. Silloin miehet pelästyivät kovin.
9. Sitten Abimelek kutsui Abrahamin ja sanoi hänelle: "Mitä oletkaan meille tehnyt! Ja mitä syntiä minä olen tehnyt sinua vastaan, että olet saattanut minut ja valtakuntani syylliseksi suureen syntiin? Sinä olet tehnyt minulle tekoja, joita ei sovi tehdä."
10. Abimelek sanoi vielä Abrahamille: "Mitä sinulla oli mielessäsi, kun teit tällaista?"
11. Abraham vastasi: "Minä ajattelin, että koska tällä paikkakunnalla ei varmaankaan ole jumalanpelkoa, minut surmataan vaimoni tähden.
12. Sitä paitsi, hän todella on minun sisareni, isäni tytär, ei tosin äitini tytär, mutta yhtäkaikki hänestä tuli vaimoni.
13. Kun Jumala lähetti minut vaeltamaan pois isäni kodista, minä sanoin Saaralle: Näin voit osoittaa minulle rakkautesi: Sano minusta jokaisessa paikassa, johon tulemme: ‘Hän on minun veljeni.'"
14. Silloin Abimelek otti lampaita ja vuohia, nautakarjaa sekä palvelijoita ja palvelijattaria ja antoi ne Abrahamille. Hän myös antoi Abrahamille takaisin tämän vaimon Saaran.
15. Abimelek sanoi: "Koko maani on edessäsi. Asu, missä hyväksi näet.”
16. Saaralle hän sanoi: "Minä annan veljellesi tuhat sekeliä hopeaa. Se on tarkoitettu osoittamaan sinut syyttömäksi kaikkien edessä, jotka ovat sinun kanssasi[37]. Näin sinut on todistettu täysin viattomaksi."
17. Sitten Abraham rukoili Jumalaa, ja Jumala paransi Abimelekin, hänen vaimonsa ja hänen orjattarensa, ja he saivat lapsia.
18. Herra oli näet sulkenut täysin jokaisen kohdun Abimelekin hovissa Saaran, Abrahamin vaimon, tähden.
21. luku
1. Herra piti Saarasta huolen, niin kuin oli sanonut. Hän teki Saaralle niin kuin oli puhunut.
2. Saara
tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille tämän vanhoilla päivillä pojan juuri
siihen aikaan, josta Jumala oli hänelle
puhunut.
3. Abraham antoi nimen Iisak pojalleen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt.
4. Hän ympärileikkasi poikansa Iisakin kahdeksan päivän ikäisenä, niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.
5. Abraham oli sadan vuoden ikäinen, kun hänen poikansa Iisak syntyi.
6. Saara sanoi: "Jumala on saanut minut nauramaan. Jokainen, joka kuulee tästä, nauraa minun kanssani."
7. Hän sanoi vielä: "Kuka olisi voinut sanoa Abrahamille: Saara tulee imettämään lapsia? Olenhan minä nyt synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään!"
8. Poika kasvoi, hänet vieroitettiin, ja Abraham laittoi suuret pidot sinä päivänä, jona Iisak vieroitettiin.
9. Saara näki egyptiläisen Haagarin Abrahamille synnyttämän pojan ilvehtivän.
10. Hän sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa, sillä tuon orjattaren poika ei tule jakamaan perintöä poikani Iisakin kanssa."
11. Abraham piti tätä puhetta hyvin pahana poikansa tähden.
12. Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä pahastu poikasi ja orjattaresi tähden. Kuuntele Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä vain Iisakin jälkeläisiä kutsutaan sinun jälkeläisiksesi.
13. Myös orjattaren pojasta minä teen suuren kansan, koska hänkin on sinun jälkeläisesi."
14. Varhain seuraavana aamuna Abraham otti leipää ja vesileilin ja antoi ne Haagarille. Hän pani ne tämän olalle ja lähetti hänet ja pojan menemään. Haagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa.
15. Sitten vesi loppui leilistä. Haagar jätti pojan pensaan alle
16. ja meni istumaan toisaalle[38], noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "En halua nähdä pojan kuolemaa." Istuessaan siellä hän alkoi itkeä ääneen.
17. Jumala kuuli pojan äänen, ja Jumalan enkeli huusi taivaasta Haagarille: "Mikä sinun on, Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan äänen sieltä, missä hän on.
18. Nouse, auta poika ylös ja pidä hänestä lujasti kiinni, sillä minä teen hänestä suuren kansan."
19. Jumala avasi Haagarin silmät, ja Haagar huomasi vesikaivon. Hän meni, täytti leilin vedellä ja antoi pojalle juoda.
20. Jumala oli pojan kanssa. Poika kasvoi ja asui autiomaassa, ja hänestä tuli jousimies.
21. Hän asui Paaranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta.
22. Siihen aikaan Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol sanoivat Abrahamille: "Jumala on kanssasi kaikessa, mitä sinä teet.
23. Vanno siis nyt tässä minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minulle, et suvulleni etkä jälkeläisilleni, vaan osoitat uskollisuutta minulle ja maalle, jossa asut muukalaisena, niin kuin minä olen sinulle osoittanut."
24. Abraham sanoi: "Minä vannon."
25. Abraham kuitenkin nuhteli Abimelekia vesikaivon tähden, jonka Abimelekin palvelijat olivat ottaneet häneltä väkivalloin.
26. Mutta Abimelek vastasi: "En tiedä, kuka sen on tehnyt. Et sinä itsekään ole siitä minulle kertonut, enkä minäkään ole kuullut siitä ennen kuin tänään."
27. Abraham otti lampaita, vuohia ja nautakarjaa ja antoi Abimelekille, ja he tekivät keskenään liiton.
28. Sitten Abraham pani erilleen laumasta seitsemän lammasta.
29. Abimelek sanoi Abrahamille: "Mitä tarkoittavat nuo seitsemän lammasta, jotka olet asettanut erilleen?"
30. Abraham vastasi: "Sitä, että sinun on otettava minulta seitsemän lammasta. Se on oleva minun osaltani todistuksena siitä, että minä olen kaivanut tämän kaivon."
31. Sen tähden paikka nimitettiin Beersebaksi, koska he vannoivat siellä toisilleen valan
32. ja tekivät siellä liiton. Sen jälkeen Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol lähtivät paluumatkalle filistealaisten maahan.
33. Sitten Abraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja huusi siellä avuksi Herran, ikuisen Jumalan, nimeä.
34. Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.
22. luku
1. Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: "Abraham!" Hän vastasi: "Tässä olen."
2. Jumala sanoi: "Ota ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi sillä vuorella, jonka minä sinulle sanon."
3. Abraham nousi varhain seuraavana aamuna, satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan polttouhripuita hän lähti menemään paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.
4. Kolmantena päivänä Abraham nosti katseensa ja näki sen paikan kaukaa.
5. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: "Jääkää te tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne palvomaan Herraa ja palaamme sitten luoksenne."
6. Abraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään. Itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja he kulkivat yhdessä.
7. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: "Isä!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani." Iisak sanoi: "Onhan tässä kyllä tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?"
8. Abraham vastasi: "Jumala kyllä katsoo itselleen lampaan polttouhriksi, poikani." He kulkivat edelleen yhdessä
9. ja tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille sanonut. Abraham rakensi siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.
10. Abraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa,
11. mutta Herran enkeli huusi hänelle taivaasta ja sanoi: "Abraham, Abraham!" Hän vastasi: "Tässä olen."
12. Enkeli sanoi: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, koska et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi."
13. Kun Abraham kohotti katseensa, hän näki takanaan pässin, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Hän meni, otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.
14. Abraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee." Siksi vielä tänäkin päivänä sanotaan: ”Vuorella, missä Herra näyttäytyy.”
15. Herran enkeli huusi taivaasta Abrahamille toistamiseen
16. ja sanoi: "Herra sanoo: ‘Minä vannon itseni kautta, että koska sinä teit tämän etkä säästänyt ainoaa poikaasi,
17. minä totisesti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja meren rannan hiekka, ja jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.
18. Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, koska sinä olit kuuliainen minun äänelleni.’"
19. Sitten Abraham palasi palvelijoidensa luo. He lähtivät yhdessä Beersebaan, ja Abraham jäi sinne asumaan.
20. Näiden tapausten jälkeen Abrahamille kerrottiin: "Myös Milka on synnyttänyt poikia sinun veljellesi Naahorille –
21. Uusin,
hänen esikoisensa, tämän veljen Buusin, Kemuelin, Aramin isän,
22. Kesedin, Hason, Pildasin, Jidlafin ja Betuelin.“
23. Betuelille syntyi Rebekka. Nämä kahdeksan Milka synnytti Naahorille, Abrahamin veljelle.
24. Naahorin sivuvaimo, nimeltään Reuma, synnytti myös lapsia: Tebahin, Gahamin, Tahaksen ja Maakan.
23. luku
1. Saara eli sadankahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi. Nämä olivat Saaran elinvuodet.
2. Sitten Saara kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa Kanaaninmaassa, ja Abraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.
3. Sen jälkeen Abraham nousi, lähti vainajansa luota ja puhui heettiläisille näin:
4. "Minä olen muukalainen ja asun väliaikaisesti keskuudessanne. Antakaa minulle hautapaikka keskuudestanne haudatakseni siihen vainajani[39]."
5. Heettiläiset vastasivat Abrahamille ja sanoivat hänelle:
6. "Kuule meitä, herra, sinä keskuudessamme oleva Jumalan ruhtinas! Hautaa vainajasi parhaaseen hautaamme. Kukaan meistä ei kiellä sinulta hautaansa. Voit haudata vainajasi."
7. Abraham nousi, kumarsi maan kansalle, heettiläisille,
8. ja puhui heille: "Jos suostutte siihen, että voin haudata vainajani, niin kuulkaa minua ja pyytäkää puolestani, että Efron, Sooharin poika
9. antaisi minulle Makpelan luolan, joka kuuluu hänelle ja on hänen maittensa reunassa. Antakoon hän sen minulle täydestä hinnasta perintöhaudaksi, joka sijaitsee teidän maillanne."
10. Efron istuikin heettiläisten joukossa ja hän, heettiläinen Efron, vastasi Abrahamille kaupunkinsa portista kulkevien heettiläisten kuullen:
11. "Ei, herrani, kuuntele minua! Minä lahjoitan sinulle tuon maapalan. Myös siellä olevan luolan minä lahjoitan sinulle kansani miesten nähden. Hautaa vainajasi."
12. Jälleen Abraham kumarsi maan kansalle
13. ja puhui Efronille maan kansan kuullen näin: "Jospa sinä kuitenkin kuuntelisit minua! Minä maksan palstan hinnan, ota se vastaan minulta, niin voin haudata sinne vainajani."
14. Efron vastasi Abrahamille:
15. "Herrani, kuule minua! Neljänsadan hopeasekelin maa, näin meidän kesken, mitä se merkitsee? Hautaa vainajasi."
16. Kuultuaan mitä Efron sanoi, Abraham punnitsi Efronille sen rahasumman, jonka tämä oli maininnut heettiläisten kuullen, neljäsataa hopeasekeliä käypää rahaa.
17. Näin Efronin palsta, joka oli Makpelassa, Mamresta itään päin, sekä siellä oleva luola ja kaikki sillä alueella kasvavat puut
18. tulivat Abrahamin omaisuudeksi kaikkien heettiläisten nähden, jotka kulkivat kaupunkinsa portista.
19. Sen jälkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran luolaan, joka on Makpelan palstalla, itään päin Mamresta eli Hebronista, Kanaaninmaassa.
20. Näin palsta ja siellä oleva luola siirtyivät heettiläisiltä Abrahamille perintöhaudaksi.
24. luku
1. Abraham oli tullut vanhaksi ja iäkkääksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikessa.
2. Silloin Abraham sanoi talonsa vanhimmalle palvelijalle, joka oli kaiken hänen omaisuutensa hoitaja: "Pane kätesi reiteni alle[40].
3. Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota pojalleni vaimoa ympärilläni asuvien kanaanilaisten tyttäristä
4. vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille."
5. Palvelija sanoi hänelle: "Entä jos nainen ei tahdo seurata minua tähän maahan? Onko minun silloin vietävä poikasi maahan, josta sinä olet lähtenyt?"
6. Abraham vastasi hänelle: "Pidä huoli siitä, ettet vie poikaani sinne.
7. Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, puhui minulle ja vannoi minulle näin: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan'. Hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, ja sinä saat sieltä vaimon pojalleni.
8. Ellei nainen kuitenkaan tahdo seurata sinua, olet vapaa tästä vannottamastani valasta. Älä vain vie poikaani sinne."
9. Palvelija pani kätensä herransa Abrahamin reiden alle ja vannoi tämän hänelle.
10. Palvelija otti kymmenen herransa kameleista sekä kaikkea parasta, mitä hänen herrallaan oli. Sitten hän lähti Aram-Naharaimiin[41], Naahorin kaupunkiin.
11. Hän pani kamelit lepäämään kaupungin ulkopuolella olevan vesikaivon ääreen illansuussa, jolloin naiset lähtivät ammentamaan vettä.
12. Hän sanoi: "Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, minä pyydän, suo minun tänään onnistua ja osoita uskollisuutta herralleni Abrahamille.
13. Minä seison tässä vesilähteellä, kun kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä.
14. Minä sanon jollekin heistä: 'Kallistaisitko ruukkuasi, että voisin juoda.’ Tapahtukoon, että se tyttö, joka vastaa: 'Juo, minä juotan kamelisikin', on se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että osoitat uskollisuutta herralleni.”
15. Hän ei ollut vielä lakannut puhumasta, kun siihen tuli ruukku olallaan Rebekka, joka oli Betuelin, Abrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan tytär.
16. Tyttö oli hyvin kaunis katsella, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut. Hän laskeutui lähteelle, täytti ruukkunsa ja tuli ylös.
17. Silloin palvelija juoksi häntä vastaan ja sanoi: "Antaisitko minun siemaista vähän vettä ruukustasi?"
18. Tyttö vastasi: "Juo, herrani". Hän laski nopeasti ruukkunsa alas kätensä varaan ja antoi miehen juoda.
19. Annettuaan hänen juoda tyttö sanoi: "Minä ammennan myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen."
20. Tyttö tyhjensi nopeasti ruukkunsa kaukaloon, riensi jälleen kaivolle ammentamaan ja ammensi vettä kaikille hänen kameleilleen.
21. Mies katseli häntä vaiti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei.
22. Kun kamelit olivat juoneet, mies otti kultaisen nenärenkaan, painoltaan puoli sekeliä, ja kaksi rannerengasta, painoltaan kymmenen kultasekeliä, ja antoi ne tytön käsiin.
23. Mies kysyi: "Kenen tytär sinä olet? Kerrothan minulle! Onko isäsi talossa tilaa meille yöpyäksemme?"
24. Tyttö vastasi hänelle: "Minä olen Betuelin tytär, hänen, jonka Milka synnytti Naahorille."
25. Hän jatkoi: "Meillä on runsaasti olkia ja rehua sekä myös tilaa yöpyä."
26. Silloin mies kumartui palvomaan Herraa
27. ja sanoi: "Siunattu olkoon Herra, herrani Abrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoaan ja uskollisuuttaan herraltani. Herra on johdattanut minua matkalla herrani veljien kotiin."
28. Tyttö juoksi äitinsä kotiin ja kertoi, mitä oli tapahtunut.
29. Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban. Laaban riensi ulos miehen luo lähteelle.
30. Kun hän näki nenärenkaan ja rannerenkaat sisarensa Rebekan käsissä ja kuuli sisarensa kertovan, mitä mies oli tälle puhunut, hän meni miehen luo ja näki tämän seisovan vielä kamelien luona lähteellä.
31. Hän sanoi: "Tule, sinä Herran siunattu. Miksi seisot ulkona? Minä olen raivannut tilaa talossa ja paikan kameleille."
32. Niinpä mies meni taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi niille olkia ja rehua. Miehelle ja niille, jotka olivat hänen kanssaan, hän antoi vettä jalkojen pesua varten.
33. Sitten Abrahamin palvelijan eteen pantiin syötävää, mutta hän sanoi: "En syö, ennen kuin olen puhunut asiani." Laaban vastasi: "Puhu."
34. Hän sanoi: "Minä olen Abrahamin palvelija.
35. Herra on siunannut suuresti minun herraani, ja hänestä on tullut mahtava mies. Herra on antanut hänelle lampaita ja vuohia sekä nautakarjaa, hopeaa ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja aaseja.
36. Saara, herrani vaimo, on synnyttänyt vanhaksi tultuaan pojan herralleni, ja herrani on antanut pojalle kaiken omaisuutensa.
37. Herrani vannotti minua ja sanoi: 'Et saa ottaa pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun,
38. vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä vaimo pojalleni .'
39. Minä sanoin herralleni: 'Ehkä nainen ei seuraa minua.'
40. Hän vastasi minulle: 'Herra, jonka edessä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä kanssasi ja antaa matkallesi menestyksen, niin että saat pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.
41. Olet vapaa minun vannottamastani valasta, kun saavut sukuni luo. Jos he eivät anna häntä sinulle, olet vapaa valastani.'
42. Kun tulin tänään lähteelle, minä sanoin: 'Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, jospa antaisit tämän matkani onnistua.
43. Minä seison tässä vesilähteellä. Kun joku neitonen tulee ammentamaan vettä, minä kysyn häneltä: 'Antaisitko minun juoda vähän vettä ruukustasi'?
44. Jos hän vastaa minulle: 'Juo, sinä itse, ja minä ammennan myös kameleillesi', hän on se nainen, jonka Herra on määrännyt minun herrani pojalle.
45. Minä en ollut vielä lakannut puhumasta itsekseni, kun Rebekka tuli ruukkunsa olallaan, laskeutui lähteelle ja ammensi. Minä sanoin hänelle: 'Antaisitko minun juoda?'
46. Hän laski nopeasti ruukkunsa olaltaan ja sanoi: 'Juo, minä juotan myös kamelisi.' Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit.
47. Minä kysyin häneltä: 'Kenen tytär sinä olet?' Hän vastasi: ' Minä olen Betuelin tytär, hänen, jonka Milka synnytti Naahorille.' Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä.
48. Minä kumarruin palvomaan Herraa ja siunasin häntä, herrani Abrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeaa tietä ottamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi.
49. Jos te nyt tahdotte osoittaa ystävällisyyttä ja uskollisuutta herralleni, kertokaa se minulle, mutta jos ette, kertokaa sekin minulle. Silloin käännyn toisaalle, oikealle tai vasemmalle."
50. Laaban ja Betuel vastasivat: "Tämä on lähtöisin Herrasta. Me emme voi sanoa sinulle tästä hyvää emmekä pahaa.
51. Tässä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hänestä herrasi pojan vaimo, niin kuin Herra on sanonut."
52. Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija kumartui maahan palvomaan Herraa.
53. Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Hän antoi myös kallisarvoisia lahjoja tämän veljelle ja äidille.
54. He söivät ja joivat, hän ja miehet, jotka olivat hänen kansaan, ja he yöpyivät siellä. Aamulla he nousivat ylös, ja hän sanoi: "Päästäkää minut menemään herrani luo."
55. Tytön veli ja äiti vastasivat: "Anna tytön olla luonamme vielä muutama päivä, edes kymmenen. Sen jälkeen voit lähteä."
56. Mutta palvelija sanoi heille: "Älkää viivyttäkö minua, sillä Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä herrani luo."
57. He vastasivat: "Kutsutaan tyttö tänne ja kysytään häneltä itseltään."
58. He kutsuivat Rebekan ja kysyivät häneltä: "Lähdetkö tämän miehen kanssa?" Hän vastasi: "Lähden."
59. Silloin he saattoivat matkaan sisarensa Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palvelijan miehineen.
60. He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle:
"Sisaremme! Tulkoon sinusta tuhansia, kymmeniätuhansia jälkeläisiä,
jotka valtaavat vihamiestensä portit!"
61. Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Näin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkaan.
62. Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta; hän näet asui Negevin maassa.
63. Hän oli lähtenyt illan suussa kedolle mietiskelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelien lähestyvän.
64. Myös Rebekka kohotti katseensa ja näki Iisakin. Silloin hän pudottautui kamelin selästä
65. ja kysyi palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä kohti?" Palvelija vastasi: "Hän on minun herrani." Silloin Rebekka otti hunnun ja verhoutui.
66. Palvelija kertoi Iisakille kaiken mitä oli tehnyt.
67. Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan. Hän rakasti Rebekkaa ja otti hänet vaimokseen. Näin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.
25. luku
1. Abraham otti vielä vaimon, jonka nimi oli Ketura.
2. Tämä synnytti hänelle Simranin ja Joksanin, Medanin ja Midianin, Jisbakin ja Suuahin.
3. Joksanille syntyivät Seba ja Dedan. Dedanin jälkeläisiä olivat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset.
4. Midianin pojat olivat Eefa, Eefer, Hanok, Abida ja Eldaa. Kaikki nämä olivat Keturan jälkeläisiä.
5. Abraham antoi kaiken omaisuutensa Iisakille,
6. mutta sivuvaimojensa pojille Abraham antoi lahjoja. Vielä eläessään hän lähetti heidät pois poikansa Iisakin luota itään päin, itäiselle maalle.
7. Nämä olivat Abrahamin elinvuodet: hän eli sataseitsemänkymmentäviisi vuotta.
8. Sitten Abraham kuoli pois korkeassa iässä, hyvin vanhana ja kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin heimonsa luo.
9. Hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, heettiläisen Efronin, Sooharin pojan, palstalle itään päin Mamresta.
10. Se on palsta, jonka Abraham oli ostanut heettiläisiltä. Sinne haudattiin Abraham ja hänen vaimonsa Saara.
11. Abrahamin kuoltua Jumala siunasi hänen poikaansa Iisakia. Iisak asui Lahai-Roin kaivon tienoilla.
12. Nämä ovat Abrahamin pojan Ismaelin suvun vaiheet, hänen, jonka Saaran egyptiläinen orjatar Haagar synnytti Abrahamille.
13. Nämä ovat Ismaelin poikien nimet heidän syntymäjärjestyksensä mukaan: Nebajot, Ismaelin esikoinen, Keedar, Adbeel, Mibsam,
14. Misma, Duuma,
Massa,
15. Hadad, Teema, Jetur, Naafis ja Keedma.
16. Nämä olivat Ismaelin pojat – kaksitoista ruhtinasta heimokuntineen – ja nämä heidän nimensä, heidän kylänsä ja leiripaikkansa.
17. Nämä olivat Ismaelin elinvuodet: satakolmekymmentäseitsemän vuotta. Sitten hän kuoli pois, ja hänet otettiin heimonsa luo.
18. Ismaelilaiset asuivat Havilasta Suuriin ulottuvalla alueella, joka on Egyptistä itään päin Assuriin mentäessä. Hänen asuinalueekseen tuli alue kaikkien hänen veljiensä itäpuolelta.
19. Nämä ovat Iisakin, Abrahamin pojan,
suvun vaiheet. Abrahamille syntyi Iisak.
20. Iisak oli neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun hän otti vaimokseen Rebekan. Tämä oli aramealaisen Betuelin tytär Paddan-Aramista, aramealaisen Laabanin sisar.
21. Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra vastasi hänen rukoukseensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi.
22. Mutta lapset sysivät toisiaan hänen kohdussaan, ja hän sanoi: "Jos on näin, niin miksi minä elän?" Hän meni kysymään Herralta,
23. ja Herra sanoi hänelle:
"Kohdussasi on kaksi kansaa, ja ruumiistasi lähtee erilleen kaksi kansakuntaa.
Toinen kansa on oleva toista voimakkaampi, ja vanhempi on palveleva nuorempaa."
24. Kun hänen tuli aika synnyttää, hänen kohdussaan olikin kaksoset.
25. Ensiksi ulos tullut oli punaruskea ja kokonaan kuin karvainen viitta. Hänelle annettiin nimi Eesau.
26. Sen jälkeen tuli ulos hänen veljensä. Hänen kätensä piti kiinni Eesaun kantapäästä, ja niin hänelle annettiin nimeksi Jaakob[42]. Iisak oli kuudenkymmenen vuoden ikäinen, kun he syntyivät hänelle.
27. Pojat kasvoivat. Eesausta tuli taitava metsästäjä, joka viihtyi ulkona. Jaakob sitä vastoin oli vaatimaton mies, joka pysytteli teltoilla.
28. Iisak rakasti Eesauta, koska söi mielellään riistaa, mutta Rebekka rakasti Jaakobia.
29. Kerran kun Jaakob oli keittänyt itselleen keiton, Eesau tuli kedolta väsyneenä.
30. Hän sanoi Jaakobille: "Anna minun hotkia tuota punaista, tuota punaista keittoa, sillä minä olen näännyksissä." Siksi häntä kutsutaan nimellä Edom[43].
31. Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle ensin esikoisuutesi."
32. Eesau vastasi: "No, minähän kuolen kuitenkin. Mitä hyötyä esikoisuudesta on minulle?"
33. Jaakob sanoi: "Vanno minulle nyt." Niin Eesau vannoi Jaakobille ja myi esikoisuutensa hänelle.
34. Jaakob antoi Eesaulle leipää ja linssikeittoa. Tämä söi ja joi, nousi ja meni pois. Näin Eesau piti halpana esikoisuutta.
26. luku
1. Maahan tuli nälänhätä, toinen kuin aikaisempi nälänhätä, joka oli ollut Abrahamin päivinä. Sillon Iisak meni filistealaisten kuninkaan Abimelekin luo Gerariin.
2. Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Älä mene Egyptiin, vaan asu siinä maassa, jonka minä sinulle sanon.
3. Asu muukalaisena tässä maassa, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua, sillä minä annan kaikki nämä maat sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Minä pidän voimassa valan, jonka vannoin isällesi Abrahamille.
4. Minä teen jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja annan heille kaikki nämä maat. Sinun siemenessäsi tulevat kaikki maailman kansat siunatuiksi,
5. koska Abraham oli kuuliainen minulle ja noudatti, mitä olin säätänyt: käskyjäni, lakejani ja opetuksiani."
6. Niin Iisak jäi asumaan Gerariin.
7. Kun paikkakunnan miehet kyselivät hänen vaimostaan, hän sanoi: "Hän on minun sisareni." Hän näet pelkäsi sanoa "minun vaimoni", koska ajatteli: "Etteivät vain paikkakunnan miehet tappaisi minua Rebekan tähden, sillä hän on kaunis."
8. Kun hän oli asunut siellä kauan, näki Abimelek, filistealaisten kuningas, kerran katsellessaan ulos ikkunasta Iisakin iloittelevan vaimonsa kanssa.
9. Silloin Abimelek kutsutti Iisakin ja sanoi: "Kas vain! Hän onkin sinun vaimosi! Kuinka olet voinut sanoa, että hän on sisaresi?" Iisak vastasi hänelle: "Sanoin näin siksi, ettei minun tarvitsisi kuolla hänen vuokseen."
10. Abimelek sanoi: "Mitä oletkaan meille tehnyt! Vähältä piti, ettei joku kansasta maannut vaimosi kanssa. Näin olisit saattanut meidät syyllisiksi!"
11. Abimelek antoi koko kansalle käskyn, joka kuului: "Jokainen, joka koskee tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, on ehdottomasti surmattava."
12. Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisen sadon. Herra siunasi häntä,
13. ja mies kasvoi yhä suuruudessa ja tuli mahtavammaksi, kunnes hänestä tuli hyvin mahtava.
14. Hänellä oli laumoittain lampaita, vuohia ja nautakarjaa sekä paljon palvelijoita. Filistealaiset alkoivat kadehtia häntä
15. ja tukkivat kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä Abrahamin palvelijat olivat tämän eläessä kaivaneet, ja täyttivät ne maalla.
16. Abimelek sanoi Iisakille: "Mene pois luotamme, sillä sinusta on tullut meitä hyvin paljon mahtavampi."
17. Niinpä Iisak lähti sieltä, leiriytyi Gerarin laaksoon ja asui siellä.
18. Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka oli kaivettu hänen isänsä Abrahamin eläessä mutta jotka filistealaiset olivat Abrahamin kuoltua tukkineet. Hän antoi niille samat nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.
19. Iisakin palvelijat kaivoivat laaksossa ja löysivät sieltä raikkaan veden lähteen.
20. Gerarin paimenet alkoivat kuitenkin riidellä Iisakin paimenten kanssa ja sanoivat: "Vesi on meidän." Iisak nimesi kaivon Eesekiksi[44], koska he väittelivät hänen kanssaan.
21. Sen jälkeen he kaivoivat toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin. Sille hän antoi nimen Sitna[45].
22. Iisak lähti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Hän antoi sille nimeksi Rehobot[46], koska hän sanoi: "Herra on nyt laajentanut aluettamme, ja me voimme olla hedelmällisiä maassa."
23. Sieltä hän meni Beersebaan,
24. ja samana yönä Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Minä olen sinun isäsi Abrahamin Jumala. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi, siunaan sinua ja teen jälkeläisesi lukuisiksi palvelijani Abrahamin tähden."
25. Iisak rakensi siihen alttarin, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne telttansa. Iisakin palvelijat kaivoivat siihen kaivon.
26. Abimelek lähti hänen luokseen Gerarista ystävänsä Ahusasatin ja sotapäällikkönsä Piikolin kanssa.
27. Mutta Iisak sanoi heille: "Miksi te minun luokseni olette tulleet? Tehän vihasitte minua ja karkotitte minut luotanne!"
28. He vastasivat: "Me olemme nähneet selvästi, että Herra on sinun kanssasi. Me toivomme, että sinun ja meidän välillämme olisi valallinen sopimus. Me tahdomme tehdä liiton sinun kanssasi,
29. ettet tekisi meille mitään pahaa, niin kuin emme mekään ole sinuun koskeneet. Mehän olemme tehneet sinulle ainoastaan hyvää ja sallineet sinun lähteä rauhassa. Sinä olet nyt Herran siunaama."
30. Silloin Iisak laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat.
31. Varhain seuraavana aamuna he vannoivat toisilleen valan. Sen jälkeen Iisak päästi heidät menemään, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa.
32. Samana päivänä Iisakin palvelijat tulivat ja kertoivat hänelle kaivosta, jonka olivat kaivaneet. He sanoivat hänelle: "Me löysimme vettä."
33. Hän antoi sille nimen Siba. Sen tähden on kaupungin nimi vielä tänäkin päivänä Beerseba[47].
34. Kun Eesau oli neljänkymmenen vuoden ikäinen, hän otti vaimoikseen Jehuditin, heettiläisen Beerin tyttären, ja Baasematin, heettiläisen Eelonin tyttären.
35. Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle mielipahan aihe.
27. luku
1. Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat käyneet niin hämäriksi, ettei hän enää kyennyt näkemään, hän kutsui Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: "Poikani!" Tämä vastasi hänelle: "Tässä olen."
2. Iisak sanoi: "Näethän, että minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen.
3. Otahan nyt aseesi, viinesi ja jousesi, ja lähde kedolle metsästämään minulle riistaa.
4. Laita sitten minulle herkkuruoka, sellainen, jota rakastan, ja tuo se minulle syödäkseni, että voisin siunata sinut[48] ennen kuin kuolen."
5. Rebekka kuuli, mitä Iisak puhui pojalleen Eesaulle. Kun Eesau oli lähtenyt kedolle metsästämään riistaa tuotavaksi isälleen,
6. Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille näin: "Kuule, minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle:
7. 'Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka. Minä tahdon syödä sitä ja siunata sinut Herran edessä, ennen kuin kuolen.'
8. Kuule nyt siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken sinun tehdä.
9. Mene laumaan ja tuo sieltä minulle kaksi hyvää kiliä, niin minä laitan niistä isällesi sellaisen herkkuruoan, jota hän rakastaa.
10. Vie se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa."
11. Mutta Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: "Veljeni Eesauhan on karvainen mies, minä taas olen sileäihoinen.
12. Ehkä isäni tunnustelee minua ja rupeaa pitämään minua petkuttajana! Silloin tuotan itselleni kirouksen enkä siunausta."
13. Hänen äitinsä sanoi hänelle: "Tulkoon sinulle tarkoitettu kirous minun päälleni, poikani! Ole vain kuuliainen sille, mitä sanon ja mene noutamaan ne minulle."
14. Silloin Jaakob meni noutamaan kilit ja toi äidilleen. Hänen äitinsä laittoi herkkuruoan, sellaisen, jota Jaakobin isä rakasti.
15. Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli kotona, ja puki niihin nuoremman poikansa Jaakobin.
16. Kilien nahat hän kääri Jaakobin käsiin ja paljaaseen kaulaan.
17. Sitten hän antoi herkkuruoan sekä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käsiin.
18. Tämä meni isänsä luo ja sanoi: "Isäni!" Jaakob vastasi: "Tässä olen. Kuka sinä olet, poikani?"
19. Jaakob sanoi isälleen: "Minä olen sinun esikoisesi Eesau. Olen tehnyt, niin kuin puhuit minulle. Nousisitko istumaan ja syömään riistaani, että voisit siunata minut."
20. Iisak vastasi pojalleen: "Miten olet voinut löytää saaliin näin pian, poikani?" Jaakob vastasi: "Koska Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni."
21. Iisak sanoi Jaakobille: "Tulehan lähemmäs, poikani, että voin tunnustella, oletko sinä poikani Eesau vai et."
22. Jaakob meni isänsä Iisakin luo. Tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni mutta kädet ovat Eesaun kädet."
23. Iisak ei tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten veljensä Eesaun kädet, ja niin Iisak siunasi hänet.
24. Iisak kysyi vielä: "Oletko sinä todella poikani Eesau?" Jaakob vastasi: "Olen."
25. Sitten Iisak sanoi: "Tarjoa minulle, että voin syödä poikani riistaa ja siunata sinut." Jaakob tarjosi hänelle, ja hän söi. Sitten Jaakob toi Iisakille viiniä, ja tämä joi.
26. Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi: "Tulehan tänne ja suutele minua, poikani."
27. Jaakob meni isänsä luo ja suuteli tätä. Iisak tunsi hänen vaatteidensa tuoksun, siunasi hänet ja sanoi:
"Poikani tuoksu on kuin Herran siunaaman kedon tuoksu!”
28. Antakoon Jumala sinulle taivaan kastetta ja maan runsautta, yllin kyllin jyviä ja viiniä.
29. Palvelkoot sinua kansat, kumartakoot sinua kansakunnat.
Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua.
Kirottu se, joka sinua kiroaa, siunattu se, joka sinua siunaa."
30. Iisak oli juuri siunannut Jaakobin ja tämä oli tuskin lähtenyt isänsä luota, kun hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.
31. Hänkin laittoi herkkuruoan, vei sen isälleen ja sanoi tälle: "Nousisiko isä syömään poikansa riistaa, niin että voit siunata minut."
32. Hänen isänsä Iisak kysyi: "Kuka sinä olet?" Hän vastasi: "Minä olen poikasi, sinun esikoisesi Eesau."
33. Silloin Iisak järkyttyi syvästi ja sanoi: "Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa? Minä söin kaikkea ennen kuin sinä tulit ja siunasin hänet. Ja siunattuna hän myös pysyy."
34. Kun Eesau kuuli isänsä sanat, hän päästi kovan ja katkeran huudon. Sitten hän sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isäni!"
35. Tämä vastasi: "Veljesi tuli kavalasti ja vei siunauksesi."
36. Eesau sanoi: "Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi[49], onhan hän pettänyt minut jo kahdesti. Hän vei esikoisuuteni, ja nyt hän on vienyt minulta myös siunaukseni." Eesau kysyi: "Etkö ole lainkaan varannut siunausta minulle?"
37. Iisak vastasi Eesaulle: "Minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja pannut kaikki hänen veljensä hänen palvelijoikseen sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä. Mitä minä siis voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?"
38. Eesau sanoi isälleen: "Yksi siunausko sinulla vain on, isäni? Isä, siunaa myös minut!" Ja Eesau alkoi itkeä äänekkäästi.
39. Hänen isänsä Iisak vastasi: "Sinun asuinsijasi on jäävä vaille maan runsautta ja taivaan kastetta[50].
40. Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun vaellat vapaana, sinä särjet hänen ikeensä niskaltasi."
41. Eesau alkoi kantaa Jaakobille kaunaa siunauksesta, jolla hänen isänsä oli tämän siunannut. Eesau ajatteli sydämessään: "Kohta tulee aika surra isääni, ja silloin minä tapan veljeni Jaakobin."
42. Rebekalle kerrottiin Eesaun, hänen vanhemman poikansa puheista. Silloin hän kutsui luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Tiedätkö, että veljesi Eesau lohduttautuu sillä, että aikoo tappaa sinut.
43. Kuule siis, mitä sanon, poikani: lähde pakoon veljeni Laabanin luo Harraniin.
44. Asu hänen luonaan jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu.
45. Kun veljesi viha sinua kohtaan on lauhtunut ja hän on unohtanut, mitä olet hänelle tehnyt, minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkä tähden minun pitäisi menettää teidät molemmat samana päivänä!"
46. Rebekka sanoi Iisakille: "Minä olen kyllästynyt elämääni heettiläisnaisten tähden. Jos Jaakob ottaa vaimon heettiläisistä naisista, tämän maan tyttäristä, sellaisen kuin nämä, niin miksi minä eläisin?"
28. luku
1. Silloin Iisak kutsui Jaakobin, siunasi häntä ja antoi hänelle käskyn: "Sinä et saa ottaa vaimoksesi ketään kanaanilaisten tyttäristä.
2. Mene Paddan-Aramiin, isoisäsi Betuelin kotiin, ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Laabanin tyttäristä.
3. Kaikkivaltias Jumala siunatkoon sinua ja tehköön sinusta hedelmällisen ja niin monilukuisen, että sinusta tulee kansojen
joukko.
4. Suokoon hän sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun jälkeläisillesi, että saisit periä maan, jossa asut muukalaisena ja jonka Jumala on antanut Abrahamille."
5. Näin Iisak lähetti Jaakobin matkaan, ja tämä lähti Paddan-Aramiin Laabanin luo, joka oli aramealaisen Betuelin poika ja Rebekan, Jaakobin ja Eesaun äidin, veli.
6. Eesau näki, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja kieltänyt tätä ottamasta vaimoa kanaanilaisten tyttäristä ja että Iisak oli siunattuaan Jaakobin lähettänyt tämän Paddan-Aramiin ottamaan sieltä itselleen vaimon.
7. Jaakob totteli isäänsä ja äitiään ja lähti Paddan-Aramiin.
8. Eesau näki myös, että kanaanilaisten tyttäret olivat vastenmielisiä hänen isälleen Iisakille.
9. Niinpä Eesau meni Ismaelin luo ja otti vaimokseen entisten lisäksi Mahalatin, Abrahamin pojan Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren.
10. Mutta Jaakob lähti Beersebasta mennäkseen Harraniin.
11. Hän saapui erääseen paikkaan ja yöpyi siinä, sillä aurinko oli laskenut. Hän otti sieltä yhden kiven, pani sen päänalusekseen ja asettui makuulle.
12. Hän näki unessa, että maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.
13. Ja katso, Herra seisoi hänen luonaan ja sanoi: "Minä olen Herra, sinun isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.
14. Sinun jälkeläisiäsi on oleva yhtä paljon kuin maan tomua, ja sinä levittäydyt länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinussa ja sinun siemenessäsi kaikki maan heimot tulevat siunatuiksi.
15. Katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua kaikkialla, missä kuljet. Minä tuon sinut takaisin tähän maahan, sillä minä en jätä sinua, vaan toteutan sen, minkä minä olen sinulle puhunut."
16. Kun Jaakob heräsi unestaan, hän sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt."
17. Hänet valtasi pelko, ja hän sanoi: "Kuinka pelottava tämä paikka onkaan! Tämä ei ole mikään muu kuin Jumalan huone ja taivaan portti."
18. Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven jonka oli pannut päänsä aluseksi, nosti sen pystyyn patsaaksi ja valutti öljyä sen päälle.
19. Hän antoi paikalle nimen Beetel. Mutta aikaisemmin kaupungin nimenä oli ollut Luus.
20. Sitten Jaakob antoi lupauksen ja sanoi: "Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatetta päälle pantavakseni,
21. niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, on Herra oleva minun Jumalani.
22. Tämä kivi, jonka olen asettanut patsaaksi, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä varmasti annan sinulle kymmenykset."
29. luku
1. Jaakob jatkoi matkaansa ja tuli idän kansojen maalle.
2. Katsellessaan seutua hän näki kaivon, ja kaivolla makasi kolme lammas- ja vuohilaumaa, sillä tuosta kaivosta oli tapana juottaa laumoja. Kaivon suulla oli suuri kivi.
3. Kun kaikki laumat olivat kokoontuneet sinne, kivi vieritettiin kaivon suulta ja karja juotettiin. Sen jälkeen kivi taas pantiin paikoilleen kaivon suulle.
4. Jaakob kysyi paimenilta: "Veljeni, mistä te olette?" He vastasivat: "Me olemme Harranista."
5. Hän kysyi heiltä: "Tunnetteko te Laabanin, Naahorin pojan?" He vastasivat: "Tunnemme."
6. Jaakob kysyi heiltä: "Voiko hän hyvin?" He vastasivat: "Kyllä. Tuolla hänen tyttärensä Raakel tulee lampaiden ja vuohien kanssa."
7. Hän sanoi: "Nythän on täysi päivä eikä ole vielä aika koota karjaa. Juottakaa lampaat ja vuohet ja viekää ne laitumelle."
8. Paimenet vastasivat: "Emme voi, ennen kuin kaikki laumat ovat koolla ja kivi on vieritetty kaivon suulta. Sitten juotamme lampaat ja vuohet."
9. Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan Raakel tuli isänsä lampaiden kanssa, sillä Raakel oli paimen.
10. Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Laabanin tyttären, ja Laabanin lampaat, hän tuli, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti enonsa lampaat.
11. Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi äänekkääseen itkuun.
12. Jaakob kertoi Raakelille, että hän oli tämän isän sukulainen ja Rebekan poika. Raakel juoksi kertomaan isälleen.
13. Kun Laaban kuuli, mitä Jaakobista, hänen sisarensa pojasta, kerrottiin, hän juoksi tätä vastaan. Hän syleili ja suuteli Jaakobia ja toi tämän kotiinsa. Jaakob kertoi Laabanille kaiken, mitä oli tapahtunut.
14. Laaban sanoi hänelle: "Todellakin! Sinä todella olet minun luutani ja lihaani." Jaakob asui hänen luonaan kuukauden päivät.
15. Sitten Laaban sanoi Jaakobille: "Olethan sinä tosin sukulaiseni, mutta pitäisikö sinun silti palvella minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi."
16. Laabanilla oli kaksi tytärtä. Vanhemman nimi oli Leea ja nuoremman Raakel.
17. Leealla oli lempeät silmät, ja Raakel oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.
18. Jaakob oli rakastunut Raakeliin. Niinpä hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi."
19. Laaban vastasi: "On parempi, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle. Jää luokseni."
20. Niin Jaakob palveli Raakelin vuoksi seitsemän vuotta ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä, koska hän rakasti Raakelia.
21. Sen jälkeen Jaakob sanoi Laabanille: "Anna minulle vaimoni, että voin yhtyä häneen, sillä palvelusaikani on täyttynyt."
22. Laaban kutsui kokoon kaikki paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot.
23. Mutta illalla hän ottikin tyttärensä Leean ja vei hänet Jaakobin luo, ja tämä yhtyi häneen.
24. Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärensä Leean orjattareksi.
25. Kun tuli aamu, Jaakob näki, että nainen olikin Leea. Jaakob sanoi Laabanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt? Enkö ole palvellut sinua Raakelin vuoksi? Miksi petit minut?"
26. Laaban vastasi: "Meidän paikkakunnallamme ei tehdä niin, että annettaisiin nuorempi ennen vanhempaa.
27. Vietä nyt vain tämä viikko loppuun, niin myös Raakel annetaan sinulle palkaksi työstä, jota teet minulle vielä toiset seitsemän vuotta."
28. Jaakob teki niin, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, Laaban antoi tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi.
29. Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen Raakelille orjattareksi.
30. Jaakob yhtyi myös Raakeliin, ja hän rakasti enemmän Raakelia kuin Leeaa. Hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.
31. Herra näki, että Leeaa vihattiin ja avasi hänen kohtunsa. Raakel sen sijaan oli hedelmätön.
32. Leea tuli raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben[51], sillä hän sanoi: "Herra on nähnyt minun kurjuuteni, ja nyt mieheni varmaan rakastaa minua."
33. Hän tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Herra on kuullut, että minä olen vihattu. Siksi hän on antanut minulle myös tämän." Hän antoi pojalle nimen Simeon[52].
34. Hän tuli uudelleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Nyt tällä kerralla mieheni varmaan kiintyy minuun, olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa." Siksi hän antoi pojalle nimen Leevi[53].
35. Leea tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Tällä kerralla minä kiitän Herraa." Siksi hän antoi pojalle nimen Juuda[54]. Sitten hän taukosi synnyttämästä.
30. luku
1. Kun Raakel näki, ettei saanut lasta Jaakobille, hän tuli kateelliseksi sisarelleen ja sanoi Jaakobille: "Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen."
2. Jaakob vihastui Raakeliin ja sanoi: "Olenko minä Jumala, joka on estänyt sinua saamasta lapsia?"
3. Silloin Raakel sanoi: "Tässä on orjattareni Bilha! Yhdy häneen, niin hän synnyttää minun syliini. Siten minä saan lapsia hänen avullaan."
4. Raakel antoi orjattarensa Bilhan vaimoksi Jaakobille, ja tämä yhtyi Bilhaan.
5. Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan.
6. Raakel sanoi: "Jumala on antanut tuomion minun asiassani ja myös kuullut rukoukseni ja antanut minulle pojan." Sen tähden hän antoi pojalle nimen Daan[55].
7. Raakelin orjatar Bilha tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan.
8. Raakel sanoi: "Minä olen kamppaillut ankarasti[56] sisareni kanssa ja olen myös voittanut." Hän antoi pojalle nimen Naftali[57].
9. Kun Leea näki lakanneensa synnyttämästä, hän otti orjattarensa Silpan ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi.
10. Leean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan.
11. Silloin Leea sanoi: "Onneksi olkoon!" ja antoi pojalle nimen Gaad[58].
12. Leean orjatar Silpa synnytti Jaakobille toisenkin pojan,
13. ja Leea sanoi: "Olen onnellinen, jopa nuoret naiset ylistävät minua onnelliseksi!" Hän antoi pojalle nimen Asser[59].
14. Ruuben meni kerran ulos vehnänleikkuun aikaan. Hän löysi pellolta lemmenmarjoja ja toi ne äidilleen Leealle. Silloin Raakel sanoi Leealle: "Anna minulle poikasi lemmenmarjoja."
15. Leea vastasi hänelle: "Onko se pikkuasia, että olet vienyt minulta mieheni, kun tahdot ottaa vielä poikani lemmenmarjatkin?" Raakel sanoi: "Olkoon, maatkoon hän tämän yön sinun kanssasi korvauksena poikasi lemmenmarjoista."
16. Kun Jaakob illalla palasi kedolta, Leea meni häntä vastaan ja sanoi: "Sinun on tultava minun luokseni, sillä minä olen ostamalla ostanut sinut poikani lemmenmarjoilla." Siksi Jaakob makasi sen yön hänen kanssaan.
17. Jumala kuuli Leeaa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan.
18. Leea sanoi: "Jumala on antanut minulle palkkani, koska minä annoin orjattareni miehelleni." Hän antoi pojalle nimen Isaskar[60].
19. Leea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan.
20. Silloin Leea sanoi: "Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni tulee asumaan luonani, sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa." Hän antoi pojalle nimen Sebulon[61].
21. Sen jälkeen hän synnytti tyttären ja antoi hänelle nimen Diina.
22. Jumala
muisti myös Raakelia. Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa,
23. ja hän tuli raskaaksi. Raakel synnytti pojan ja sanoi: "Jumala on ottanut pois häpeäni."
24. Hän antoi pojalle nimen Joosef[62] ja sanoi: "Herra antakoon minulle vielä toisen pojan."
25. Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Laabanille: "Päästä minut lähtemään. Minä tahdon mennä kotiini ja omaan maahani.
26. Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen sinua palvellut, minä tahdon lähteä. Tiedäthän sinä, kuinka paljon olen tehnyt sinulle työtä."
27. Laaban vastasi hänelle: "Jospa olisit minulle suosiollinen ja jäisit! Olen nähnyt merkeistä, että Herra on siunannut minua sinun tähtesi."
28. Hän sanoi vielä: "Määrää minulle haluamasi palkka, niin minä tahdon antaa sen."
29. Jaakob vastasi hänelle: "Sinä itse tiedät, kuinka minä olen tehnyt sinulle työtä ja millaiseksi karjasi on tullut minun hoidossani.
30. Se vähä, mitä sinulla oli ennen minun tuloani, on karttunut paljoksi, ja Herra on siunannut sinua minun tultuani. Mutta nyt - milloin minä saan ruveta tekemään työtä omankin perheeni hyväksi?"
31. Laaban sanoi: "Mitä minun on sinulle annettava?" Jaakob sanoi: "Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Minä palaan paimentamaan ja vartiomaan edelleen sinun laumojasi, jos suostut tähän:
32. Minä käyn läpi koko lammas- ja vuohilaumasi erottaen sieltä kaikki pilkulliset, kirjavat ja mustat lampaat sekä kirjavat ja pilkulliset vuohet. Ne ovat minun palkkani.
33. Minun rehellisyyteni tulee näytetyksi toteen siinä, että kun vastaisuudessa tulet tarkastamaan tätä minun palkkaani, niin kaikki vuohet, jotka eivät ole pilkullisia eivätkä kirjavia, ja kaikki lampaat, jotka eivät ole mustia, katsottakoon minun varastamikseni."
34. Laaban vastasi: "Hyvä on. Olkoon niin kuin olet puhunut."
35. Samana päivänä hän kuitenkin erotti laumastaan juovikkaat ja kirjavat vuohipukit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet - kaikki, joissa oli jotakin valkoista - sekä kaikki mustat lampaat ja antoi ne poikiensa hoitoon.
36. Hän siirsi ne kolmen päivänmatkan päähän Jaakobista, ja Jaakob paimensi Laabanin muita laumoja.
37. Mutta Jaakob otti itselleen tuoreita valkopoppeli-, mantelipuu- ja plataanikeppejä ja kuori niihin valkeita raitoja paljastaen keppien valkoisen puun.
38. Kuorimansa kepit hän pani lampaiden ja vuohien eteen vesikaukaloihin, juoma-astioihin, joista ne tulivat juomaan. Tullessaan juomaan ne olivat kiimassaan
39. ja pariutuivat keppien edessä. Ne synnyttivät juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia karitsoita.
40. Jaakob pani ne erilleen eikä päästänyt niitä Laabanin laumaan - siten hän hankki itselleen oman laumansa. Hän käänsi lauman niihin päin, jotka olivat pilkullisia, ja kaikkiin niihin päin, jotka olivat mustia Laabanin laumassa.
41. Aina kun voimakkaat eläimet olivat kiimassaan, Jaakob pani kepit eläinten eteen vesikaukaloihin, ja ne pariutuivat
keppien edessä.
42. Heikkojen eläinten eteen hän ei niitä pannut. Näin heikot joutuivat Laabanille ja voimakkaat Jaakobille,
43. Tästä miehestä tuli hyvin rikas. Hänellä oli paljon lampaita ja vuohia sekä orjattaria, orjia, kameleja ja aaseja.
31. luku
1. Jaakob sai kuulla Laabanin poikien sanoneen: "Jaakob on ottanut kaiken, mikä kuuluu isällemme. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden."
2. Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei tämä enää suhtautunut häneen niin kuin ennen.
3. Silloin Herra sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen yhä sinun kanssasi."
4. Jaakob lähetti kutsumaan Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo
5. ja sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän suhtaudu minuun niin kuin ennen. Isäni Jumala on kuitenkin ollut kanssani.
6. Kyllähän te tiedätte, että minä olen tehnyt työtä isällenne kaikin voimin.
7. Silti isänne on pitänyt minua pilkkanaan ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen aiheuttaa minulle vahinkoa.
8. Jos hän sanoi näin: 'Pilkulliset olkoot palkkanasi', koko lauma synnytti pilkullisia. Jos hän taas sanoi näin: 'Juovikkaat olkoot palkkanasi', koko lauma synnytti juovikkaita.
9. Näin Jumala otti isänne karjan ja antoi minulle.
10. Lauman pariutumisen aikaan minä unessa kohotin katseeni ja näin, että vuohipukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.
11. Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Minä vastasin: 'Tässä olen.'
12. Hän sanoi: 'Nosta katseesi ja huomaa, että kaikki pukit, jotka astuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia. Minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban sinulle tekee.
13. Minä olen Beetelin Jumala. Siellä sinä voitelit patsaan ja siellä annoit minulle lupauksen. Nouse nyt, lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.'"
14. Raakel ja Leea vastasivat hänelle: "Onko meillä enää mitään osaa tai perintöä isämme talossa?
15. Eikö hän ole pitänyt meitä muukalaisina, koska on myynyt meidät ja syönyt suihinsa meistä saamansa rahat?
16. Totisesti, kaikki se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, on meidän ja meidän lastemme. Tee vain nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut."
17. Silloin Jaakob nousi, nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään
18. ja kuljetti pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut Padan-Aramissa - kaiken omaisuutensa, minkä oli hankkinut - mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaaninmaahan.
19. Kun Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan, Raakel varasti isänsä kotijumalat.
20. Jaakob salasi aramealaiselta Laabanilta suunnitelmansa eikä ilmaissut hänelle että pakenisi.
21. Hän lähti pakoon mukanaan koko omaisuutensa, meni yli virran ja suuntasi kulkunsa kohti Gileadin vuoria.
22. Kolmantena päivänä Laabanille kerrottiin, että Jaakob oli paennut.
23. Silloin Laaban otti mukaansa sukunsa miehet[63], ajoi Jaakobia takaa seitsemän päivää ja saavutti hänet Gileadin vuorilla.
24. Mutta Jumala tuli aramealaisen Laabanin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa."
25. Kun Laaban saavutti Jaakobin, tämä oli pystyttänyt telttansa vuorelle. Myös Laaban sukulaisineen leiriytyi Gileadin vuorelle.
26. Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Sinä olet salannut aikeesi minulta ja vienyt pois tyttäreni kuin sotavangit!
27. Minkä tähden pakenit salaa, lähdit luotani varkain etkä kertonut minulle? Minä olisin saattanut sinut matkaan iloiten ja laulaen, rummuin ja lyyroin!
28. Et edes suonut minun suudella hyvästiksi lasteni lapsia ja tyttäriäni. Sinä olet nyt menetellyt tyhmästi.
29. Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta isänne Jumala sanoi minulle viime yönä: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.'
30. Olkoon, nyt sinä olet jo lähtenyt matkallesi - sinähän ikävöit niin hartaasti isäsi kotiin. Mutta minkä tähden varastit minun jumalani?"
31. Jaakob sanoi Laabanille: "Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
32. Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, ei tule jäämään eloon. Tutki sukumme miesten läsnäollessa, mitä minulla on, ja ota kaikki, mikä kuuluu sinulle." Jaakob ei näet tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.
33. Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien orjattarien telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.
34. Raakel oli ottanut jumalat, pannut ne kamelin satulapussiin ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt niitä.
35. Raakel sanoi isälleen: "Älköön herrani vihastuko siitä, etten voi nousta edessäsi, sillä minulla on se naisten tavallinen vaiva." Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia.
36. Jaakob vihastui ja riiteli Laabanin kanssa. Jaakob sanoi Laabanille: "Mikä on rikokseni, mikä on syntini, että niin kiihkeästi ahdistat minua?
37. Kun nyt olet penkonut kaikki tavarani, oletko löytänyt mitään, mikä on sinun talosi tavaraa? Tuo se tähän minun sukuni ja sinun sukusi miesten eteen. He saakoot ratkaista meidän välimme.
38. Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun luonasi. Lampaasi ja vuohesi eivät ole menettäneet karitsoita, enkä minä ole syönyt pässejä laumastasi.
39. Raadeltua eläintä en ole sinulle tuonut, se koitui minun vahingokseni. Sinä vaadit sen minulta, olipa se varastettu päivällä tai yöllä.
40. Päivällä minua rasitti helle, yöllä kylmä, ja uni pakeni silmistäni.
41. Näin minulta on mennyt kaksikymmentä vuotta talossasi - neljätoista vuotta minä palvelin sinua kahden tyttäresi vuoksi ja kuusi vuotta vuohiesi ja lampaittesi vuoksi. Kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkaani.
42. Jos ei isäni Jumala, Abrahamin Jumala, jota Iisak pelkää, olisi ollut minun puolellani, sinä olisit nyt lähettänyt minut tieheni tyhjin käsin. Jumala on nähnyt minun kurjuuteni ja vaivannäköni, ja hän nuhteli sinua viime yönä."
43. Laaban vastasi Jaakobille: "Tyttäret ovat minun tyttäriäni, lapset ovat minun lapsiani, ja lauma on minun laumaani. Kaikki, mitä näet, on minun, mutta mitä minä nyt voin näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!
44. Tehkäämme siis nyt liitto, sinä ja minä, ja olkoon se todistuksena meidän välillämme."
45. Silloin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn patsaaksi
46. ja sanoi sukunsa miehille: "Kootkaa kiviä." Nämä kokosivat kiviä, tekivät röykkiön ja aterioivat sen äärellä.
47. Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob kutsui sitä nimellä Gal-Ed[64].
48. Laaban sanoi: "Tämä röykkiö olkoon tänään todistajana meidän välillämme." Siksi sitä kutsutaan nimillä Gal-Ed
49. ja Mispa[65], sillä Laaban sanoi myös: "Tarkkailkoon Herra minua ja sinua, kun olemme poissa toistemme näkyvistä.
50. Jos sinä nöyryytät tyttäriäni tai jos otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi eikä ketään ihmistä ole todistamassa puolestamme, niin tiedä, että Jumala on todistajana meidän välillämme."
51. Laaban sanoi vielä Jaakobille: "Katso tätä röykkiötä ja katso tätä patsasta, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme, minun ja sinun.
52. Tämä röykkiö ja tämä patsas olkoot todistamassa sitä, etten minä kulje tämän röykkiön ohi sinun luoksesi etkä sinäkään kulje tämän röykkiön ja tämän patsaan ohi minun luokseni pahoin aikein.
53. Abrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina meidän välillämme." Silloin Jaakob vannoi valan Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.
54. Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui sukunsa miehet aterioimaan. He aterioivat ja olivat yötä vuorella.
32. luku
1. Varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastenlapsiaan ja tyttäriään ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa.
2. Jaakob jatkoi matkaansa, ja Jumalan enkelit kohtasivat hänet.
3. Nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan leiri." Hän antoi tuolle paikalle nimen Mahanaim[66].
4. Sitten Jaakob lähetti edellään sanansaattajia veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle.
5. Hän antoi heille tämän käskyn: "Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Palvelijasi Jaakob on oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka.
6. Olen saanut härkiä, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt kertomaan tästä herralleni, että olisit minua kohtaan suosiollinen.'"
7. Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Me tulimme veljesi Eesaun luo, ja hän onkin jo matkalla sinua vastaan neljäsataa miestä mukanaan."
8. Silloin Jaakob pelästyi kovin ja hänet valtasi ahdistus. Hän jakoi väen, joka oli hänen kanssaan, lampaat ja vuohet sekä nautakarjan ja kamelit kahteen leiriin.
9. Hän sanoi: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen pääsee pakoon."
10. Jaakob sanoi: "Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä joka sanoit minulle: 'Palaa maahasi ja sukusi luo, minä tahdon antaa sinulle menestystä.'
11. Minä olen arvoton kaikkiin armonosoituksiin ja kaikkeen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi suonut. Minähän kuljin tämän Jordanin yli ainoastaan sauva kädessäni, ja nyt minulle on karttunut kaksi leiriä.
12. Minä pyydän: pelasta minut veljeni käsistä, Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja surmaa minut sekä äidit lapsineen!
13. Sinä itse olet sanonut: 'Minä annan varmasti sinulle menestystä ja teen jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin meren hiekka, jota ei voida laskea sen paljouden tähden.'"
14. Jaakob vietti siellä tuon yön. Hän erotti veljelleen Eesaulle lahjan siitä, mitä hänellä oli käsillä:
15. kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä pässiä,
16. kolmekymmentä imettävää kamelia varsoineen, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.
17. Hän antoi kunkin lauman erikseen palvelijoidensa haltuun ja sanoi heille: "Menkää minun edelläni ja pitäkää välimatka laumojen välillä."
18.
Ensimmäiselle hän antoi käskyn sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja
kysyy: 'Kenelle sinä kuulut, mihin olet menossa ja kenen ovat nuo eläimet sinun edelläsi?',
19. niin vastaa: 'Palvelijasi Jaakobin - ne on lähetetty lahjaksi herralleni Eesaulle. Myös Jaakob itse tulee jäljessämme.'"
20. Samoin hän käski toista, kolmatta ja kaikkia muita, jotka ajoivat laumoja. Hän sanoi: "Puhukaa juuri näin Eesaulle, kun tapaatte hänet.
21. Sanokaa myös: 'Katso, palvelijasi Jaakob seuraa meitä.'" Jaakob näet ajatteli: "Minä koetan lepyttää häntä edelläni menevillä lahjoilla. Sen jälkeen kohtaan hänet kasvoista kasvoihin[67]. Ehkäpä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan."
22. Hän lähetti lahjat edellään, mutta itse hän jäi yöksi leiriin.
23. Sinä yönä hän nousi, otti molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa sekä yksitoista poikaansa ja meni Jabbokin yli kahlauspaikasta.
24. Hän vei joen yli heidät ja kaiken muun, mitä hänellä oli.
25. Kun Jaakob oli jäänyt yksin, eräs mies kamppaili hänen kanssaan päivän koittoon saakka.
26. Kun mies huomasi, ettei hän voittanut Jaakobia, hän löi tätä lonkkaan, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa.
27. Mies sanoi: "Päästä minut, sillä aamu sarastaa." Jaakob vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."
28. Mies kysyi häneltä: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob."
29. Silloin mies sanoi: "Älköön nimesi enää olko Jaakob vaan Israel[68], sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut."
30. Jaakob pyysi: "Kerrothan nimesi." Mies vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni?" Ja hän siunasi Jaakobin siinä.
31. Jaakob antoi sille paikalle nimen Peniel[69], sillä hän sanoi: "Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin henkeni on säästynyt."
32. Auringon noustessa hän lähti Penuelista, ja hän ontui lonkkaansa.
33. Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on lonkkanivelen päällä. Mies näet iski Jaakobia lonkkaan, reisijänteen kohdalle.
33. luku
1. Jaakob kohotti katseensa ja näki Eesaun tulevan neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.
2. Hän pani orjattaret lapsineen etummaisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi.
3. Itse hän kulki heidän edellään ja kumartui seitsemän kertaa maahan osoittaakseen kunnioitusta, kunnes oli saapunut veljensä luo.
4. Mutta Eesau juoksi häntä vastaan, halasi häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.
5. Kun Eesau kohotti katseensa, hän näki vaimot ja lapset ja kysyi: "Keitä ovat nämä, jotka ovat kanssasi?" Jaakob vastasi: "Lapsia, jotka Jumala on antanut armossaan palvelijallesi."
6. Orjattaret tulivat lapsineen ja kumartuivat maahan osoittamaan kunnioitusta.
7. Myös Leea ja hänen lapsensa tulivat kumartuivat maahan. Sen jälkeen tulivat Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan osoittaakseen kunnioitusta.
8. Eesau kysyi: "Mitä tarkoitit koko sillä joukolla, jonka minä kohtasin?" Jaakob vastasi: "Tahdoin saada herrani suosion osakseni."
9. Mutta Eesau sanoi: "Minulla on itselläni yllin kyllin. Pidä omasi, veljeni!"
10. Jaakob vastasi: "Ei, minä pyydän. Jos olet minulle suosiollinen, niin ota minulta vastaan lahjani. Olenhan saanut nähdä kasvosi - on kuin olisin nähnyt Jumalan kasvot - ja sinä olet ollut minulle suosiollinen.
11. Ole hyvä ja ota tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on kaikkea." Hän pyysi pyytämällä Eesauta, ja tämä otti lahjan vastaan.
12. Eesau sanoi: "Lähdetään liikkeelle. Minä kuljen sinun edelläsi."
13. Jaakob vastasi hänelle: "Herrani tietää, että lapset ovat heikkoja ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani. Jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, niin koko lauma kuolee.
14.
Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä, niin minä seuraan hiljalleen
jäljessä sitä mukaa kuin karja ja lapset jaksavat kulkea edelläni. Sitten
saavun herrani luo Seiriin."
15. Eesau sanoi: "Anna minun jättää luoksesi osa väestä, joka on kanssani." Jaakob vastasi: "Minkä tähden? Kunhan vain herrani on minulle suosiollinen!"
16. Eesau lähti sinä päivänä paluumatkalleen Seiriin,
17. mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi itselleen talon. Karjalleen hän teki katoksia, ja siksi paikan nimeksi tuli Sukkot[70].
18. Lähdettyään Paddan-Aramista Jaakob saapui turvallisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaaninmaassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle.
19. Hän osti Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla maapalstan, johon oli pystyttänyt telttansa.
20. Hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel-Elohe-Israel[71].
34. luku
1. Leean tytär Diina, jonka Leea oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttöjä.
2. Sen maan ruhtinaan, hivviläisen Hamorin poika Sikem näki hänet, otti hänet mukaansa, makasi hänet ja teki hänelle väkivaltaa.
3. Hän kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, koko sielustaan. Hän rakasti tyttöä ja puhui tälle hellästi.
4. Sikem sanoi isälleen Hamorille: "Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi."
5. Jaakob sai kuulla, että Sikem oli saastuttanut hänen tyttärensä Diinan. Hänen poikansa olivat laiduntamassa hänen karjaansa, ja Jaakob oli vaiti siihen asti, kunnes he palasivat.
6. Sitten Sikemin isä Hamor meni Jaakobin luo puhumaan hänen kanssaan,
7. ja Jaakobin pojat tulivat kedolta. Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, miehet tulivat murheellisiksi ja vihastuivat kovin, sillä Sikem oli tehnyt Israelia kohtaan häpeällisen teon. Jaakobin tytär oli maattu väkisin, eikä sellaista saa tehdä.
8. Hamor puhui heille näin: "Poikani Sikem on kiintynyt tyttäreenne koko sielustaan. Antakaa hänet vaimoksi pojalleni.
9. Solmikaa avioliittoja kanssamme: antakaa tyttäriänne meille vaimoiksi, ja ottakaa tyttäriämme vaimoiksi itsellenne.
10. Asukaa meidän keskuudessamme. Maa on edessänne - asukaa siinä, kierrelkää sitä ja hankkikaa sitä omaksenne."
11. Sikem sanoi tytön isälle ja veljille: "Jos olette minulle suosiollisia, minä annan kaiken, mitä minulta pyydätte.
12. Määrätkää annettavakseni kuinka suuri morsiamenhinta tai kuinka suuri korvaus tahansa! Minä annan sen, mitä pyydätte minulta, jos te annatte tytön minulle vaimoksi."
13. Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille petollisesti, koska Sikem oli saastuttanut heidän sisarensa Diinan.
14. He sanoivat näille: "Emme voi tehdä sellaista, sillä meille olisi häpeäksi antaa sisaremme ympärileikkaamattomalle miehelle.
15. Me suostumme ehdotukseenne ainoastaan sillä ehdolla, että teistä tulee meidän kaltaisiamme siten, että kaikki miespuoliset teistä ympärileikataan.
16. Silloin me annamme teille tyttäriämme vaimoiksi ja otamme itsellemme vaimoiksi teidän tyttäriänne. Silloin me asetumme asumaan keskuuteenne, ja meistä tulee yksi kansa.
17. Mutta jos te ette kuule meitä ettekä ympärileikkauta itseänne, me otamme tytön ja lähdemme."
18. Heidän sanansa miellyttivät Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä,
19. eikä nuorukainen viivytellyt tekemästä, mitä oli pyydetty, sillä hän halusi saada Jaakobin tyttären. Hän oli myös kaikkein kunnioitetuin mies isänsä perheessä.
20. Hamor ja hänen poikansa Sikem menivät kaupunkinsa portille ja puhuivat kaupunkinsa miehille näin:
21. "Nämä miehet tahtovat elää rauhassa kanssamme. Asettukoot he siis maahamme asumaan ja kierrelkööt siinä, onhan maassa yllin kyllin tilaa heillekin. Ottakaamme heidän tyttäriään vaimoiksemme ja antakaamme tyttäriämme heille.
22. Mutta miehet suostuvat asumaan keskuudessamme ja tulemaan kanssamme yhdeksi kansaksi ainoastaan sillä ehdolla, että kaikki miespuoliset meistä ympärileikataan samoin kuin he ovat ympärileikatut.
23. Eikö heidän karjastaan, muusta omaisuudestaan ja kaikista heidän eläimistään tulekin silloin meidän omaisuuttamme? Suostutaan vain, niin silloin he asettuvat asumaan keskuuteemme."
24. Kaikki hänen kaupunkinsa porteista kulkevat miehet uskoivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, ja kaikki he ympärileikkauttivat itsensä.
25. Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään, Jaakobin kaksi poikaa, Diinan veljet Simeon ja Leevi, ottivat kumpikin miekkansa, hyökkäsivät kaupunkiin kenenkään aavistamatta ja tappoivat jokaisen miehen.
26. He tappoivat miekalla myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin, ottivat Diinan Sikemin talosta ja menivät pois.
27. Jaakobin pojat menivät kaatuneiden luo ja ryöstivät kaupungin, koska heidän sisarensa oli saastutettu.
28. He ottivat kaupunkilaisten lampaat, vuohet, nautakarjan, aasit ja kaikki, mitä kaupungissa ja sen mailla oli,
29. ja veivät saaliinaan näiden koko omaisuuden, kaikki heidän lapsensa ja vaimonsa, ja ryöstivät kaiken, mitä taloissa oli.
30. Mutta Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te olette syösseet minut onnettomuuteen saattaessanne minut tämän maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Jos he kokoontuvat minua vastaan – minullahan on vain muutama mies –he lyövät minut, ja niin minut ja minun sukuni tuhotaan."
31. Simeon ja Leevi vastasivat: "Oliko oikein kohdella sisartamme kuin porttoa?"
35. luku
1. Sitten Jumala sanoi Jaakobille: "Nouse, mene Beeteliin, asetu sinne asumaan ja rakenna sinne alttari Jumalalle, joka ilmestyi sinulle paetessasi veljeäsi Eesauta."
2. Niin Jaakob sanoi perheelleen ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: "Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja vaihtakaa vaatteenne.
3. Nouskaamme ja lähtekäämme Beeteliin, niin minä teen sinne alttarin Jumalalle, joka vastasi minulle ahdistukseni aikana ja oli kanssani tiellä, jota vaelsin."
4. Silloin he antoivat Jaakobille kaikki hallussaan olleet vieraat jumalat sekä korvissaan olleet renkaat, ja Jaakob kätki ne maahan Sikemin luona olevan tammen alle.
5. He lähtivät liikkeelle, ja Jumalan kauhu valtasi heidän ympärillään olevat kaupungit, eikä kukaan ajanut takaa Jaakobin poikia.
6. Sitten Jaakob saapui kaiken mukanaan olevan väen kanssa Luusiin eli Beeteliin, joka on Kanaaninmaassa.
7. Hän rakensi sinne alttarin ja antoi tuon paikan nimeksi Eel-Beetel[72], koska siellä Jumala ilmestyi hänelle hänen paetessaan veljeään.
8. Sitten Debora, Rebekan imettäjä, kuoli, ja hänet haudattiin Beetelin alapuolelle tammen alle, ja tammi sai siitä nimen Itkutammi.
9. Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Paddan-Aramista ja siunasi hänet.
10. Jumala sanoi hänelle: "Nimesi on tosin Jaakob, mutta sinua ei enää tule kutsua Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel." Näin Jumala antoi hänelle nimen Israel.
11. Jumala sanoi hänelle: "Minä olen Kaikkivaltias Jumala. Ole hedelmällinen ja lisäänny. Sinusta on tuleva kansa, suuri kansojen joukko, ja sinusta polveutuu kuninkaita.
12. Sen maan, jonka olen antanut Abrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle ja sinun jälkeesi minä annan sen sinun jälkeläisillesi."
13. Sitten Jumala lähti hänen luotaan siitä paikasta, jossa oli puhunut hänelle.
14. Jaakob pystytti kivipatsaan paikkaan, jossa Jumala oli puhunut hänen kanssaan, valutti sen päälle juomauhrin ja kaatoi öljyä sen päälle.
15. Jaakob antoi nimen Beetel paikalle, jossa Jumala oli puhunut hänelle.
16. Sen jälkeen he lähtivät liikkeelle Beetelistä. Kun oli vielä jonkin matkaa Efrataan, Raakel alkoi synnyttää, mutta hänen synnytyksestään tuli vaikea.
17. Kun hänen synnytystuskansa olivat kovimmillaan, kätilö sanoi hänelle: "Älä pelkää, sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan."
18. Kun Raakel oli kuolemaisillaan, hän antoi pojalle nimen Benoni[73], mutta lapsen isä antoi pojalle nimen Benjamin[74].
19. Niin Raakel kuoli, ja hänet haudattiin Efratan eli Beetlehemin tien varteen.
20. Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan. Se on Raakelin hautakivenä vielä tänäkin päivänä.
21. Israel lähti sieltä ja pystytti telttansa Migdal-Eederistä eteenpäin.
22. Israelin asuessa siinä maassa Ruuben meni ja makasi isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa, ja Israel kuuli siitä. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa.
23. Leean pojat olivat: Ruuben, Jaakobin esikoinen, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon.
24. Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin.
25. Raakelin orjattaren Bilhan pojat olivat Daan ja Naftali.
26. Leean orjattaren Silpan pojat olivat Gaad ja Asser. Nämä ovat ne Jaakobin pojat, jotka syntyivät hänelle Paddan-Aramissa.
27. Sitten Jaakob saapui isänsä Iisakin luo Mamreen, Kirjat-Arbaan eli Hebroniin, jossa Abraham ja Iisak olivat asuneet muukalaisina.
28. Iisakin elinaika oli satakahdeksankymmentä vuotta.
29. Sitten hän kuoli pois ja tuli otetuksi heimonsa luo vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Hänen poikansa Eesau ja Jaakob hautasivat hänet.
36. luku
1. Nämä ovat Eesaun eli Edomin suvun vaiheet.
2. Eesau otti vaimoikseen kanaanilaisnaisista Aadan, heettiläisen Eelonin tyttären, ja Oholibaman, hivviläisen Sibonin pojan Anan tyttären,
3. sekä Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren Baasematin.
4. Aada synnytti Eesaulle Elifaksen, ja Baasemat synnytti Reuelin.
5. Oholibama synnytti Jeuksen, Jalamin ja Koorahin. Nämä olivat Eesaun pojat, jotka syntyivät hänelle Kanaaninmaassa.
6. Eesau otti vaimonsa, poikansa ja tyttärensä ja kaiken talonsa väen, karjansa, kaikki eläimensä ja kaiken omaisuutensa, jonka oli hankkinut Kanaaninmaassa, ja lähti veljensä Jaakobin luota toiseen maahan.
7. Heidän omaisuutensa oli näet niin suuri, etteivät he voineet asua yhdessä, eikä heidän asuinmaansa riittänyt heille molemmille heidän karjansa paljouden tähden.
8. Eesau – toisin sanoen Edom - asettui asumaan Seirin vuoristoon.
9. Tällaiset ovat edomilaisten isän Eesaun suvun vaiheet Seirin vuoristossa:
10. Nämä olivat Eesaun poikien nimet: Elifas, Eesaun vaimon Aadan poika, Reuel, Eesaun vaimon Baasematin poika.
11. Elifaksen pojat olivat Teeman, Oomar, Sefo, Gaetam ja Kenas.
12. Timna oli Elifaksen, Eesaun pojan, sivuvaimo, ja hän synnytti Elifakselle Amalekin. Nämä olivat Eesaun vaimon Aadan jälkeläisiä.
13. Nämä olivat Reuelin pojat: Nahat ja Serah, Samma ja Missa. He olivat Eesaun vaimon Baasematin jälkeläisiä.
14. Eesaun vaimon Oholibaman, Sibonin pojan Anan tyttären, Eesaulle synnyttämät pojat olivat Jeus, Jalam ja Koorah.
15. Nämä olivat Eesaun jälkeläisten ruhtinaita: Elifaksen, Eesaun esikoisen, pojat olivat ruhtinas Teeman, ruhtinas Omar, ruhtinas Sefo, ruhtinas Kenas,
16. ruhtinas Koorah, ruhtinas Gaetam, ruhtinas Amalek. Nämä olivat Elifaksesta Edomin maassa polveutuneet ruhtinaat. He olivat Aadan jälkeläisiä.
17. Nämä olivat Eesaun pojan Reuelin pojat: ruhtinas Nahat, ruhtinas Serah, ruhtinas Samma, ruhtinas Missa. He olivat ruhtinaat, jotka syntyivät Reuelista Edomin maassa. He olivat Eesaun vaimon Baasematin jälkeläisiä.
18. Nämä olivat Eesaun vaimon Oholibaman pojat: ruhtinas Jeus, ruhtinas Jalam, ruhtinas Koorah. He olivat ruhtinaat, jotka syntyivät Eesaun vaimosta Oholibamasta, Anan tyttärestä.
19. Nämä olivat Eesaun eli Edomin pojat, nämä heidän ruhtinaansa.
20. Nämä olivat hoorilaisen Seirin pojat, Edomin maan asukkaat: Lootan, Soobal, Sibon, Ana,
21. Diison, Eeser ja Diisan. Nämä olivat hoorilaisten sukuruhtinaat, Seirin pojat Edomin maassa.
22. Lootanin pojat olivat Hoori ja Heemam. Lootanin sisar oli Timna.
23. Nämä olivat Soobalin pojat: Alvan, Maanahat ja Eebal, Sefo ja Oonam.
24. Nämä olivat Sibonin pojat: Aija ja Ana. Hän oli se Ana, joka löysi autiomaasta kuumat lähteet paimentaessaan isänsä Sibonin aaseja.
25. Nämä olivat Anan lapset: Diison ja Oholibama, Anan tytär.
26. Nämä olivat Diisonin pojat: Hemdan, Esban, Jitran ja Keran.
27. Nämä olivat Eeserin pojat: Bilhan, Saavan ja Akan.
28. Nämä olivat Diisanin pojat: Uus ja Aran.
29. Nämä olivat hoorilaisten ruhtinaita: ruhtinas Lootan, ruhtinas Soobal, ruhtinas Sibon, ruhtinas Ana,
30. ruhtinas Diison, ruhtinas Eeser, ruhtinas Diisan. He olivat kukin hoorilaisten sukuruhtinaita Seirin maassa.
31. Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa, ennen kuin yksikään kuningas oli hallinnut israelilaisia:
32. Bela, Beorin poika, oli kuninkaana Edomissa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba.
33. Belan kuoltua tuli kuninkaaksi hänen tilalleen Bosralainen Joobab, Serahin poika.
34. Joobabin kuoltua tuli kuninkaaksi hänen tilalleen Huusam teemanilaisten maasta.
35. Kun Huusam oli kuollut, hänen tilalleen tuli kuninkaaksi Hadad, Bedadin poika, joka voitti midianilaiset Mooabin maalla. Hänen kaupunkinsa nimi oli Avit.
36. Hadadin kuoltua masrekalainen Samla tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.
37. Kun Samla kuoli, hänen tilalleen tuli kuninkaaksi Saul, Rehobotista, virran varrelta.
38. Saulin kuoltua Baal-Haanan, Akborin poika tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.
39. Kun Baal-Haanan, Akborin poika, kuoli, hänen tilalleen tuli kuninkaaksi Hadar. Hänen kaupunkinsa nimi oli Paagu, ja hänen vaimonsa, nimeltään Mehetabel, oli Matredin, Mee-Saahabin tyttären tytär.
40. Nämä ovat Eesaun sukuruhtinaat asuinpaikkojensa ja nimiensä mukaan: ruhtinas Timna, ruhtinas Alva, ruhtinas Jetet,
41. ruhtinas Oholibama, ruhtinas Eela, ruhtinas Piinon,
42. ruhtinas Kenas, ruhtinas Teeman, ruhtinas Mibsar,
43. ruhtinas Magdiel, ruhtinas Iiram. Nämä olivat Edomin sukuruhtinaat perintömaassaan olevien asuinpaikkojensa mukaan. Tämä oli Eesaun, Edomin isän, suku.
37. luku
1. Jaakob asettui asumaan Kanaaninmaahan, jossa hänen isänsä oli asunut muukalaisena.
2. Tällaiset ovat Jaakobin suvun vaiheet. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden ikäinen, hän paimensi veljiensä kanssa vuohia ja lampaita. Hän oli vielä nuorukainen, ja hän oli isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien apuna. Hän kertoi isälleen, mitä pahaa hän tiesi heistä.
3. Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiaan, koska tämä oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Siksi hän teetti Joosefille monivärisen tunikan.
4. Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiään, he alkoivat vihata Joosefia eivätkä voineet puhua hänelle ystävällisesti.
5. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen, minkä vuoksi he vihasivat häntä yhä enemmän.
6. Hän oli sanonut heille: "Kuulkaapa! Minä näin tällaista unta:
7. Me olimme sitovinamme lyhteitä pellolla, ja kuinka ollakaan, minun lyhteeni nousi ja seisoi paikallaan, ja teidän lyhteenne ympäröivät minun lyhteeni ja kumarsivat sitä palvoen."
8. Silloin hänen veljensä vastasivat hänelle: "Sinustako muka todella tulisi meidän kuninkaamme? Sinäkö muka hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä entistäkin enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
9. Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi sen veljilleen. Hän sanoi: "Olen nähnyt toisenkin unen. Ihme ja kumma, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua palvoen!"
10. Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä ja sanoi hänelle: "Minkä unen sinä oletkaan nähnyt! Olisiko minun ja äitisi sekä veljiesi todella tultava palvomaan sinua maahan kumartuen?"
11. Joosefin veljet kadehtivat häntä, mutta hänen isänsä piti asian mielessään.
12. Kun veljet olivat menneet paimentamaan isänsä laumaa Sikemiin,
13. Israel sanoi Joosefille: "Eivätkö veljesi olekin paimenessa Sikemissä? Mene, minä lähetän sinut heidän luokseen." Joosef vastasi: "Olen valmis."
14. Israel sanoi hänelle: "Menehän katsomaan, kuinka veljesi ja lauma voivat, ja tuo minulle sana." Näin hän lähetti Joosefin matkaan Hebronin laaksosta. Tämä saapui Sikemiin
15. ja oli harhailemassa kedoilla, kun eräs mies kohtasi hänet ja kysyi häneltä: "Mitä etsit?"
16. Hän vastasi: "Veljiäni minä etsin. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa?"
17. Mies vastasi: "He ovat lähteneet täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: 'Mennään Dootaniin.'" Niinpä Joosef meni veljiensä perässä ja löysi heidät Dootanista.
18. He näkivät hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän oli tullut heidän lähelleen, he suunnittelivat hänen tappamistaan.
19. He sanoivat toisilleen: "Katsokaa, tuolla se unennäkijä tulee!
20. Nyt mennään ja tapetaan hänet ja heitetään hänet johonkin kaivoon. Sanotaan sitten, että villipeto on syönyt hänet. Sittenpä nähdään, mitä hänen unistaan tulee."
21. Sen kuultuaan Ruuben tahtoi kuitenkin pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Ei tapeta häntä."
22. Ruuben sanoi heille vielä: "Älkää vuodattako verta. Heittäkää ennemmin hänet tähän autiomaan kaivoon, mutta älkää tappako häntä." Näin hän sanoi pelastaaksen Joosefin ja saattaakseen hänet heidän käsistään takaisin isänsä luo.
23. Kun Joosef tuli veljiensä luo, nämä riisuivat Joosefilta hänen tunikansa, monivärisen tunikan, joka oli hänen yllään,
24. tarttuivat häneen ja heittivät hänet kaivoon. Se oli tyhjä kaivo, jossa ei ollut vettä.
25. Sen jälkeen he istuutuivat syömään. Kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaisten karavaanin tulevan Gileadista. Ismaelilaisten kamelit kuljettivat kumihartsia, balsamia ja mirhaa. He olivat viemässä kuormiaan Egyptiin.
26. Silloin Juuda sanoi veljilleen: "Mitä hyötyä meille siitä on, jos surmaamme veljemme ja peitämme hänen verensä?
27. Mennään ja myydään hänet ismaelilaisille eikä itse kajota häneen. Onhan hän sentään veljemme, samaa lihaa kuin me." Hänen veljensä suostuivat siihen.
28. Kun midianilaiset kauppiaat olivat kulkemassa siitä ohi, veljet vetivät Joosefin ylös kaivosta ja myivät hänet kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
29. Ruuben palasi kaivolle, mutta Joosefia ei enää ollut siellä. Silloin hän repäisi vaatteensa,
30. palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poikaa ei enää ole missään! Ja minä - minne minä nyt joudun?"
31. Mutta veljet ottivat Joosefin tunikan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat tunikan vereen.
32. Sitten he lähettivät kotiin isälleen tuon monivärisen tunikan sekä sanoman: "Me löysimme tämän. Voitko tunnistaa, onko se poikasi ihokas vai eikö?"
33. Jaakob tunnisti sen ja sanoi: "Tämä on minun poikani tunika. Villipeto on syönyt hänet. Joosef on todella raadeltu kappaleiksi."
34. Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa kauan.
35. Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä tulivat lohduttamaan häntä, mutta hän kieltäytyi ottamasta lohdutusta vastaan ja sanoi: "Totisesti, minä menen surren tuonelaan poikani luo." Ja isä itki poikaansa.
36. Midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille. Tämä oli faraon hoviherra ja henkivartijoiden päämies.
38. luku
1. Siihen aikaan Juuda lähti veljiensä luota ja poikkesi adullamilaisen miehen luo, jonka nimi oli Hiira.
2. Juuda näki siellä Suua-nimisen kanaanilaisen miehen tyttären, otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen.
3. Nainen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja Juuda antoi hänelle nimen Eer.
4. Nainen tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan.
5. Hän synnytti vielä yhden pojan ja antoi tälle nimen Seela. Kun hän synnytti pojan, Juuda oli Kesibissä.
6. Juuda otti esikoiselleen Eerille vaimon, jonka nimi oli Taamar.
7. Eer, Juudan esikoinen, oli kuitenkin Herran silmissä kelvoton, ja Herra surmasi hänet.
8. Silloin Juuda sanoi Oonanille: "Ota veljesi leski vaimoksesi, yhdy häneen ja hanki jälkeläinen veljellesi."
9. Oonan tiesi, ettei jälkeläinen tulisi olemaan hänen. Siksi hän yhtyessään veljensä leskeen valutti siemenensä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen.
10. Mutta se mitä hän teki oli paha Herran silmissä, ja Herra surmasi myös hänet.
11. Silloin Juuda sanoi miniälleen Taamarille: "Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela kasvaa aikuiseksi." Hän sanoi näin, koska ajatteli: "Ettei vain tämäkin kuolisi samoin kuin veljensä." Niin Taamar meni asumaan isänsä kotiin.
12. Pitkän ajan kuluttua kuoli Suuan tytär, Juudan vaimo. Kun Juuda oli saanut lohdutuksen surustaan, hän lähti adullamilaisen ystävänsä Hiiran kanssa Timnaan lammastensa keritsiäisiin.
13. Taamarille kerrottiin: "Kuule, appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan."
14. Silloin hän riisui päältään leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun tekeytyen tuntemattomaksi. Hän istuutui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Hän oli näet huomannut, ettei häntä ollut annettu Seelalle vaimoksi, vaikka tämä oli jo kasvanut aikuiseksi.
15. Juuda näki hänet ja luuli häntä portoksi, sillä hän oli peittänyt kasvonsa.
16. Niinpä Juuda poikkesi hänen luokseen tienpuoleen ja sanoi: "Annathan minun maata kanssasi." Hän näet ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Taamar vastasi: "Mitä annat minulle, että saisit maata kanssani?"
17. Juuda vastasi: "Minä lähetän sinulle kilin laumastani." Nainen vastasi: "Annatko minulle pantin siksi aikaa, kunnes lähetät sen?"
18. Juuda kysyi: "Mikä on pantti, joka minun on annettava sinulle?" Taamar vastasi: "Sinettisi nauhoineen sekä sauvasi, joka on kädessäsi." Juuda antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja Taamar tuli hänestä raskaaksi.
19. Sitten Taamar lähti sieltä, riisui huntunsa ja pukeutui leskenvaatteisiinsa.
20. Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään kiliä ja hakemaan panttia naiselta, mutta tämä ei löytänyt naista.
21. Hän kyseli sen paikkakunnan miehiltä: "Missä on se pyhäkköportto, joka istui Eenaimissa tien varressa?" He vastasivat: "Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa."
22. Hän palasi Juudan luo ja sanoi: "En löytänyt naista, ja myös sen paikkakunnan miehet sanoivat, ettei siellä ole ollutkaan mitään pyhäkköporttoa."
23. Silloin Juuda sanoi: "Nainen saa pitää pantin itsellään, ettemme joutuisi naurunalaisiksi. Minä kyllä lähetin sovitun kilin, mutta sinä et löytänyt naista."
24. Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle kerrottiin: "Miniäsi Taamar on tehnyt huorin, ja hän on myös tullut raskaaksi huoruudestaan." Juuda sanoi: "Viekää hänet poltettavaksi!"
25. Kun Taamaria vietiin, hän lähetti apelleen tämän sanan: "Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat. Tunnista, kenelle nämä kuuluvat – tämä sinetti, sen nauhat ja tämä sauva."
26. Juuda tunnisti ne ja sanoi: "Hän on minua vanhurskaampi. Minähän en antanutkaan häntä pojalleni Seelalle." Eikä Juuda enää maannut Taamarin kanssa.
27. Kun Taamarin oli aika synnyttää, kävi ilmi, että hänen kohdussaan oli kaksoset.
28. Hänen synnyttäessään toinen lapsista pisti kätensä ulos, ja kätilö sitoi punaisen langan hänen käteensä sanoen: "Tämä tuli ensiksi ulos."
29. Lapsi veti kuitenkin kätensä takaisin, ja ulos tulikin hänen veljensä. Silloin kätilö sanoi: "Millaisen repeämän repäisitkään itsellesi!" Siten poika sai nimen Peres[75].
30. Sen jälkeen tuli ulos hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka. Hän sai nimekseen Serah.
39. luku
1. Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptiläinen mies Potifar, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijoiden päämies, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat tuoneet hänet sinne.
2. Herra oli Joosefin kanssa, ja Joosefistä tuli menestyvä mies. Kun hän oli egyptiläisen isäntänsä talossa,
3. tämä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra saattoi kaiken, mitä hän teki, menestymään hänen käsissään.
4. Näin Joosef saavutti isäntänsä suosion ja palveli häntä. Potifar määräsi Joosefin taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaiken mitä omisti.
5. Siitä lähtien kun Potifar oli uskonut Joosefin hoitoon taloutensa ja kaiken mitä omisti, Herra siunasi egyptiläisen taloutta Joosefin tähden. Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja pellolla.
6. Hän siis jätti Joosefin haltuun kaiken mitä omisti, eikä huolehtinut mistään mitä hänellä oli, paitsi ruoasta jota söi.
Potifarin vaimo yrittää vietellä Joosefin
Joosef oli komeavartaloinen ja miellyttävän näköinen.
7. Jonkin ajan kuluttua hänen isäntänsä vaimo iski silmänsä häneen. Nainen sanoi: "Makaa minun kanssani."
8. Joosef kuitenkin kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: "Ymmärräthän, minun vuokseni isäntäni ei huolehdi mistään, mitä talossa tapahtuu, vaan on uskonut minun haltuuni kaikki, mitä hänellä on.
9. Tässä talossa hän ei ole minua suurempi, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä tämän suuren rikoksen ja siten tehdä syntiä Jumalaa vastaan?"
10. Vaikka nainen joka päivä puhui Joosefille näin, tämä ei suostunut makaamaan tai olemaan hänen kanssaan.
11. Niinpä hän eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä talossa,
12. otti kiinni Joosefin viitasta ja sanoi: "Makaa minun kanssani." Mutta Joosef jätti viittansa hänen käsiinsä, pakeni ja lähti ulos.
13. Kun nainen huomasi, että Joosef oli jättänyt viittansa hänen käsiinsä ja paennut ulos,
14. hän kutsui talonsa miehet ja sanoi heille: "Näettekö, Potifar on tuonut meille heprealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan! Tämä tuli luokseni maatakseen minun kanssani, mutta minä huusin kovalla äänellä.
15. Kun hän kuuli minun huutavan kovalla äänellä, hän jätti viittansa viereeni, pakeni ja lähti ulos."
16. Nainen antoi viitan olla vierellään, kunnes Joosefin isäntä tuli kotiinsa.
17. Vaimo puhui miehelleen samat asiat näin: "Se heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan!
18. Kun minä huusin kovalla äänellä, hän jätti viittansa viereeni ja pakeni ulos."
19. Joosefin isäntä kuunteli, kun hänen vaimonsa sanoi: "Sinun orjasi teki minulle tämän." Silloin hän vihastui,
20. otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja pidettiin; ja Joosef jäi sinne vankilaan.
21. Herra oli kuitenkin Joosefin kanssa, osoitti hänelle laupeutta ja antoi hänen päästä vankilan päällikön suosioon.
22. Vankilan päällikkö uskoi Joosefin vastuulle kaikki vankilassa olevat vangit. Kaikki mitä siellä tehtiin tapahtui Joosefin toimesta.
23. Vankilan päällikkö ei valvonut mitään, mikä oli Joosefin vastuulla, sillä Herra oli Joosefin kanssa. Mitä tahansa Joosef teki, sen Herra saattoi menestymään.
40. luku
1. Näiden tapahtumien jälkeen Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri rikkoivat herraansa, Egyptin kuningasta, vastaan.
2. Farao vihastui kahteen hoviherraansa, ylimmäiseen juomanlaskijaan ja ylimmäiseen leipuriin,
3. ja pani heidät vankeuteen henkivartijoiden päämiehen taloon, vankilaan, jossa Joosef oli vangittuna.
4. Henkivartijoiden päämies määräsi heidät Joosefin vastuulle, ja hän palveli heitä. He olivat olleet vankeudessa jonkin aikaa,
5. kun he molemmat, Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri, näkivät vankilassa unta samana yönä. Kumpikin näki unensa, jolla oli oma selityksensä.
6. Kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, hän näki, että he olivat synkännäköisiä.
7. Hän kysyi faraon hoviherroilta, jotka olivat hänen kanssaan vartioituina hänen isäntänsä talossa: "Miksi kasvonne ovat tänään synkät?”
8. He vastasivat hänelle: "Olemme kumpikin nähneet unen, jolle ei ole selittäjää." Joosef sanoi heille: "Eiköhän Jumalalla ole selitykset! Kertokaa minulle!"
9. Silloin ylimmäinen juomanlaskija kertoi unensa Joosefille. Hän sanoi: "Näin unessani, että edessäni oli viiniköynnös.
10. Viiniköynnöksessä oli kolme oksaa, ja se ikään kuin versoi, sen kukat puhkesivat ja sen rypäleet kypsyivät tertuissa.
11. Faraon malja oli minun kädessäni, ja minä otin rypäleet, pusersin niistä mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen."
12. Joosef sanoi hänelle: "Tämä on unen selitys: Nuo kolme oksaa ovat kolme päivää.
13. Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinut[76] ja asettaa sinut jälleen virkaasi. Sinä saat antaa faraon maljan hänen käteensä entiseen tapaan, niin kuin silloin, kun olit hänen juomanlaskijansa.
14. Muistathan kuitenkin minua, kun sinun käy hyvin, ja osoitathan minulle ystävällisyyttä mainitsemalla minusta faraolle. Niin saisit minut ulos tästä talosta.
15. Minut on näet ryöstämällä ryöstetty heprealaisten maasta, enkä minä ole täälläkään tehnyt mitään sellaista, jonka vuoksi minut olisi pitänyt panna tyrmään."
16. Ylimmäinen leipuri näki, että Joosef antoi hyvän selityksen. Hän sanoi Joosefille: "Myös minä näin unen, ja siinä kolme vehnäleipäkoria oli pääni päällä.
17. Ylimmässä korissa oli kaikenlaisia faraon syötäväksi tarkoitettuja leivonnaisia, mutta linnut söivät ne korista pääni päältä."
18. Joosef vastasi: "Sen selitys on tällainen: Kolme koria merkitsee kolmea päivää.
19. Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinut[77] ripustamalla sinut hirsipuuhun, ja taivaan linnut syövät sinun lihasi."
20. Kolmantena päivänä, syntymäpäivänään, farao laittoi pidot kaikille palvelijoilleen. Silloin hän korotti[78] ylimmäisen juomanlaskijan ja ylimmäisen leipurin palvelijoidensa joukosta.
21. Hän asetti ylimmäisen juomanlaskijan takaisin toimeensa, ja tämä sai antaa maljan faraon käteen.
22. Ylimmäisen leipurin farao sen sijaan hirtätti, niin kuin Joosef oli heille selittänyt.
23. Mutta ylimmäinen juomanlaskija ei muistanut Joosefia vaan unohti hänet.
41. luku
1. Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että farao näki unen, jossa hän seisoi Niilin rannalla.
2. Unessa virrasta nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, jotka söivät kaislikossa.
3. Mutta niiden jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän lehmää, rumannäköisiä ja laihoja. Ne pysähtyivät edellisten lehmien viereen virran rannalle.
4. Nuo rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi.
5. Hän nukahti uudestaan ja näki toisen unen. Siinä seitsemän tervettä ja hyvää tähkää kasvoi samassa korressa,
6. mutta niiden jälkeen kasvoi toiset seitsemän tähkäpäätä, ohutta ja itätuulen polttamaa.
7. Nämä ohuet tähkäpäät nielivät ne seitsemän tervettä ja täyteläistä tähkäpäätä. Siihen farao heräsi – se olikin vain unta.
8. Aamulla hänen mielensä oli rauhaton, ja hän kutsutti eteensä kaikki Egyptin velhot ja viisaat. Farao kertoi heille unensa, mutta ei ollut ketään, joka olisi selittänyt ne faraolle.
9. Silloin ylimmäinen juomanlaskija puhui faraolle näin: "Tänään minä muistan rikokseni.
10. Farao oli vihastunut palvelijoihinsa ja pani minut ja ylimmäisen leipurin vankeuteen henkivartijoiden päämiehen taloon.
11. Me molemmat, minä ja hän, näimme samana yönä unta, kumpikin unen, jolla oli oma selityksensä.
12. Siellä oli kanssamme heprealainen nuorukainen, henkivartijoiden päällikön palvelija. Me kerroimme hänelle unemme, ja hän selitti ne meille. Hän selitti, mitä kummankin uni merkitsi.
13. Ja tapahtui niin kuin hän oli meille selittänyt: minut palautettiin virkaani, ja leipuri hirtettiin."
14. Silloin farao lähetti kutsumaan Joosefin, ja hänet tuotiin kiireesti tyrmästä. Hänen hiuksensa ja partansa leikattiin ja hänen vaatteensa vaihdettiin, ja sitten hän tuli faraon eteen.
15. Farao sanoi Joosefille: "Minä olen nähnyt unen, eikä sille ole selittäjää. Minä olen kuullut kerrottavan sinusta, että kuultuasi unen voit selittää sen."
16. Joosef vastasi faraolle sanoen: "Minusta riippumatta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen."
17. Farao puhui Joosefille: "Unessani minä olin seisovinani Niilin rannalla.
18. Katsellessani virrasta nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka söivät kaislikossa.
19. Mutta niiden jälkeen virrasta nousi seitsemän toisenlaista, surkeaa, hyvin rumannäköistä ja laihaa lehmää. En ole koko Egyptin maassa nähnyt niin surkeita kuin ne.
20. Nuo laihat ja rumat lehmät söivät ne seitsemän ensimmäistä, lihavaa lehmää.
21. Mutta vaikka ne olivat menneet laihojen lehmien vatsaan, ei voinut huomata, että ne olisivat sinne menneet, vaan laihat lehmät olivat yhtä rumannäköisiä kuin alussa. Siihen minä heräsin.
22. Sitten näin unessani, kuinka samassa korressa kasvoi seitsemän täyteläistä ja hyvää tähkää.
23. Mutta niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän kuivunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa tähkää.
24. Nuo ohuet tähkät nielivät ne seitsemän hyvää tähkää. Kerroin tämän velhoille, mutta ei ollut ketään, joka olisi ilmoittanut minulle selityksen.
25. Joosef sanoi faraolle: "Faraon unet merkitsevät samaa. Jumala on ilmaissut faraolle, mitä aikoo tehdä.
26. Seitsemän hyvää lehmää merkitsevät seitsemää vuotta, samoin seitsemän kaunista tähkäpäätä merkitsevät seitsemää vuotta. Unilla on sama merkitys.
27. Seitsemän laihaa ja huonoa lehmää, jotka nousivat virrasta hyvien jälkeen, merkitsevät seitsemää vuotta, ja seitsemän tyhjää, itätuulen polttamaa tähkäpäätä merkitsevät seitsemää nälkävuotta.
28. Tämä merkitsee sitä, mistä minä puhuin faraolle: Jumala on näyttänyt faraolle, mitä aikoo tehdä.
29. Katso, koko Egyptin maahan tulee seitsemän suuren yltäkylläisyyden vuotta.
30. Niitä seuraa kuitenkin seitsemän nälkävuotta. Silloin koko Egyptin maan yltäkylläisyys unohtuu, ja nälänhätä hävittää maan.
31. Maassa vallinneesta yltäkylläisyydestä ei enää tiedetä mitään sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, sillä se on hyvin ankara.
32. Unen toistuminen faraolle merkitsee, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja että Jumala jouduttaa sen toteutumista.
33. Faraon tulee siis nyt valita ymmärtävä ja viisas mies ja asettaa hänet hallitsemaan Egyptin maata.
34. Tehköön farao näin ja asettakoon lisäksi virkamiehiä hallitsemaan maata sekä ottakoon talteen viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena.
35. Näinä tulevina hyvinä vuosina tulee koota kaikki niiden aikainen sato ja varastoida viljaa faraon valvontaan ruoaksi ja säilyttää se kaupungeissa.
36. Silloin maassa on ruokaa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka tulevat Egyptin maahan, eikä maa joudu perikatoon nälänhädän vuoksi."
37. Tämä miellytti faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan,
38. ja hän sanoi näille: "Voisiko löytyä toista tällaista miestä, jossa on Jumalan henki /jumalallinen henki?"
39. Joosefille farao sanoi: "Koska Jumala on sinulle ilmoittanut kaiken tämän, ei voi olla toista niin ymmärtävää ja viisasta miestä kuin sinä.
40. Sinusta tulee minun kansani[79] hallitsija ja koko kansani on noudatettava sinun käskyjäsi.[80] Ainoastaan valtaistuimella minä olen sinua suurempi."
41. Farao sanoi Joosefille: "Katso, minä asetan sinut koko Egyptin maan hallitsijaksi."
42. Sitten farao otti sormuksensa kädestään, pani sen Joosefin sormeen, puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultaketjut hänen kaulaansa.
43. Farao ajelutti Joosefia toiseksi parhaissa vaunuissaan, ja tämän edellä huudettiin: "Polvistukaa"! Näin hänet asetettiin koko Egyptin maan hallitsijaksi.
44. Ja farao sanoi Joosefille: "Minä olen farao, mutta ilman sinun suostumustasi ei kukaan koko Egyptin maassa saa nostaa kättä eikä jalkaa."
45. Farao antoi Joosefille nimen Saafenat-Paneah ja antoi hänelle puolisoksi Aasenatin, Oonin papin Poti-Feran tyttären. Sitten Joosef lähti kiertämään Egyptin maata.
46. Tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, eteen Joosef oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen. Joosef siis lähti faraon luota ja kulki kaikkialla Egyptin maassa.
47. Maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena runsaasti satoa.
48. Joosef kokosi kaiken ruoan seitsemänä hyvänä vuotena, jotka olivat Egyptin maassa, ja varastoi sen kaupunkeihin. Hän varastoi kuhunkin kaupunkiin sadon, jonka sen ympärillä olevat pellot tuottivat.
49. Joosef kokosi viljaa kuin meren hiekkaa, hyvin paljon, kunnes sitä lakattiin mittaamasta, koska sillä ei enää ollut määrää.
50. Ennen kuin nälkävuosi tuli, Joosefille syntyi kaksi poikaa, jotka Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär, synnytti hänelle.
51. Joosef antoi esikoiselle nimen Manasse[81], sillä hän sanoi: "Jumala on saanut minut unohtamaan kaikki vaivani ja koko isäni kodin."
52. Toiselle hän antoi nimen Efraim[82], sillä hän sanoi: "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi nöyryytykseni maassa."
53. Kun Egyptin maan seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet loppuun,
54. alkoivat ne seitsemän nälkävuotta, niin kuin Joosef oli sanonut. Nälänhätä tuli kaikkiin maihin, mutta koko Egyptin maassa oli leipää.
55. Kun sitten koko Egyptin maassakin nähtiin nälkää, kansa huusi faraolta leipää. Silloin farao sanoi kaikille egyptiläisille: "Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän sanoo."
56. Kun siis koko maassa oli nälkä, Joosef avasi kaikki varastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä tuli yhä kovemmaksi Egyptin maassa.
57. Kaikista maista tultiin Egyptiin ostamaan Joosefilta viljaa, sillä kaikissa maissa oli kova nälänhätä.
42. luku
1. Jaakob ymmärsi, että Egyptissä oli viljaa, ja sanoi pojilleen: "Miksi te vain katselette toisianne?"
2. Hän sanoi: "Olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi."
3. Niinpä kymmenen Joosefin veljistä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.
4. Joosefin veljeä Benjaminia Jaakob ei kuitenkaan lähettänyt veljien mukana vaan sanoi: ”Hänellehän saattaisi sattua onnettomuus!”
5. Israelin pojat menivät muiden mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaaninmaassa oli nälänhätä.
6. Joosef oli silloin käskynhaltijana maassa. Hän oli se, joka myi viljaa kaikelle maan kansalle. Myös Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.
7. Kun Joosef näki veljensä, hän tunsi heidät, mutta käyttäytyi heitä kohtaan kuin vieras. Hän puhui heille ankarasti ja kysyi: "Mistä te olette tulleet?" He vastasivat: "Kanaaninmaasta, ostamaan elintarpeita."
8. Joosef siis tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.
9. Hän muisti unet jotka oli nähnyt heistä. Hän sanoi heille: "Te olette vakoojia. Te olette tulleet nähdäksenne, mistä maa on suojaton.
10. He vastasivat hänelle: "Ei, herrani, vaan palvelijasi ovat tulleet ostamaan ruokaa.
11. Me olemme kaikki saman miehen poikia, me olemme rehellisiä miehiä. Palvelijasi eivät ole koskaan olleet vakoojia."
12. Joosef sanoi heille: "Ei, vaan te olette tulleet nähdäksenne, mistä maa on suojaton."
13. He vastasivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole."
14. Joosef sanoi heille: "Asia on niin kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia.
15. Näin teidät pannaan koetukselle: Niin totta kuin farao elää, te ette pääse lähtemään täältä, ellei nuorin veljenne tule tänne.
16. Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta te muut jäätte vangiksi. Näin tulee tutkituksi, ovatko puheenne totta. Jos eivät, te olette vakoojia, niin totta kuin farao elää."
17. Joosef panetti heidät vankilaan kolmeksi päiväksi
18. ja sanoi heille kolmantena päivänä: "Minä olen Jumalaa pelkäävä mies. Tehkää näin, jos tahdotte elää:
19. Jos kerran olette rehellisiä miehiä, yhden veljistänne on jäätävä pidätettynä vankilaan, jossa olette. Menkää te muut viemään kotiin viljaa nälässä oleville perheillenne.
20. Tuokaa nuorin veljenne minun luokseni, ja jos teidän puheenne osoittautuvat todeksi, te ette kuole." Veljet tekivät niin.
21. He sanoivat toinen toiselleen: "Me olemme todella syyllisiä rikokseen veljeämme kohtaan, koska emme kuunnelleet häntä vaikka näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa. Sen tähden meitä on kohdannut tämä ahdinko."
22. Ruuben vastasi heille: "Enkö minä sanonut teille: 'Älkää tehkö syntiä poikaa kohtaan!' Te ette kuitenkaan kuunnelleet minua, ja nyt meidät vaaditaan tilille hänen verestään."
23. Veljet eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin väliltyksellä.
24. Joosef meni pois heidän luotaan ja itki. Sitten hän palasi heidän luokseen ja puhui heille. Hän otti heidän joukostaan Simeonin ja panetti tämän kahleisiin heidän nähtensä.
25. Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna heidän rahansa takaisin kunkin säkkiin sekä antaa heille evästä matkalle. Heille tehtiin näin.
26. He nostivat viljansa aasiensa selkään ja lähtivät sieltä.
27. Kun he olivat yöpymispaikassa, eräs heistä avasi säkkinsä antaakseen aasilleen rehua ja huomasi, että hänen rahansa oli säkin suussa.
28. Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin. Katsokaa, se on minun säkissäni!" Silloin he olivat ymmällään, katsoivat järkyttyneinä toisiaan ja sanoivat: "Mitä Jumala onkaan tehnyt meille?"
29. Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaaninmaahan he kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut. He sanoivat:
30. "Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä kuin olisimme olleet vakoilemassa maata.
31. Me sanoimme hänelle: 'Me olemme rehellisiä miehiä. Emme ole koskaan olleet vakoojia.
32. Meitä on kaksitoista veljestä, isämme poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt isämme luona Kanaaninmaassa.'
33. Silloin tuo mies, maan valtias, sanoi meille: 'Näin minä saan tietää, että te olette rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne minun luokseni ja viekää viljaa perheittenne nälkään.
34. Tuokaa nuorin veljenne luokseni, niin saan tietää, että te ette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte liikkua maassa vapaasti.'"
35. Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, he näkivät kukin rahakukkaron säkissään. Nähdessään rahakukkaronsa sekä he että heidän isänsä pelästyivät.
36. Heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Te olette tehneet minut lapsettomaksi! Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja te tahdotte viedä Benjamininkin. Kaikki tämä kohtaa minua!"
37. Ruuben vastasi isälleen: "Saat surmata minun kaksi poikaani, jos en tuo Benjaminia sinulle takaisin. Anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin."
38. Mutta Jaakob sanoi: "Minun poikani ei lähde teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja yksin hän on jäljellä. Jos onnettomuus kohtaisi häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, te saatatte harmaan pääni vaipumaan murheen murtamana tuonelaan."
43. luku
1. Maassa oli kova nälänhätä,
2. ja kun he olivat syöneet loppuun viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, heidän isänsä sanoi heille: "Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa."
3. Juuda vastasi hänelle: "Se mies vakuutti vakuuttamalla meille: 'Te ette tule näkemään kasvojani, ellei veljenne ole kanssanne.'
4. Jos lähetät veljemme meidän mukanamme, me lähdemme ostamaan sinulle ruokaa,
5. mutta jos et lähetä, me emme lähde. Se mies näet sanoi meille: 'Te ette tule näkemään kasvojani, ellei veljenne ole kanssanne.'"
6. Israel sanoi: "Miksi te teitte niin pahasti minua kohtaan ja kerroitte tuolle miehelle, että teillä on vielä yksi veli?"
7. He vastasivat: "Mies kyseli tarkoin meistä ja suvustamme: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veli?' Silloin me kerroimme hänelle, kuinka asiat ovat. Saatoimmeko me mitenkään tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa veljenne tänne'?"
8. Juuda sanoi isälleen Israelille: "Lähetä nuorukainen minun mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkaan. Silloin pysymme elossa emmekä kuole, niin me kuin sinäkin sekä vaimomme ja lapsemme.
9. Minä vastaan hänestä; saat vaatia minut tilille hänestä. Jos en tuo häntä luoksesi ja aseta häntä eteesi, minä olen koko ikäni syyllinen sinun edessäsi.
10. Totisesti, jos emme olisi vitkastelleet, olisimme kerinneet palata sieltä kotiin jo kahdesti."
11. Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos asia kerran on näin, niin tehkää tämä: ottakaa astioihin maan parhaimpia tuotteita ja viekää sille miehelle lahjaksi vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja mirhaa, pähkinöitä ja manteleita.
12. Ottakaa mukaanne kaksinkertainen määrä rahaa ja palauttakaa ne rahat, jonka saitte takaisin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.
13. Ottakaa mukaanne veljenne ja lähtekää takaisin sen miehen luo.
14. Kaikkivaltias Jumala suokoon teille armon sen miehen edessä ja antakoon toisen veljenne sekä Benjaminin lähteä teidän kanssanne. Ja jos minä menetän lapseni, niin menetän lapseni."
15. Miehet ottivat mukaansa edellä mainitut lahjat, kaksinkertaisen määrän rahaa sekä Benjaminin ja lähtivät Egyptiin. Kun he sitten seisoivat Joosefin edessä
16. ja Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi taloudenhoitajalleen: "Vie nämä miehet sisään, teurasta teuraseläin ja valmista ateria, sillä nämä miehet tulevat syömään päivällistä minun kanssani."
17. Mies teki niin kuin Joosef oli sanonut ja vei miehet Joosefin taloon.
18. Veljet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon. He sanoivat: "Meidät on tuotu tänne siksi, että kimppuumme hyökättäisiin, meitä pahoinpideltäisiin, meidät otettaisiin orjiksi ja aasimme anastettaisiin rahojen tähden, jotka viime kerralla palautettiin säkkeihimme."
19. He menivät Joosefin taloudenhoitajan luo, puhuivat hänelle talon ovella
20. ja sanoivat: "Oi herrani, me olemme käyneet aikaisemminkin ostamassa täältä ruokaa.
21. Kun me palatessamme yövyimme ja avasimme säkkimme, jokaisen raha oli yllätykseksemme hänen säkkinsä suussa täysipainoisena. Me olemme tuoneet ne takaisin.
22. Toimme mukanamme myös toiset rahat ostaaksemme viljaa ruoaksi. Emme tiedä, kuka oli pannut rahamme säkkeihimme."
23. Mies vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teille aarteen säkkeihinne. Minä olen saanut teidän rahanne." Sitten hän toi heidän luokseen Simeonin.
24. Mies vei heidät Joosefin taloon ja antoi heille vettä, jolla he pesivät jalkansa. Hän antoi myös heidän aaseilleen rehua.
25. He laittoivat lahjansa valmiiksi siihen mennessä, kun Joosef keskipäivällä tuli, sillä he olivat kuulleet, että he aterioisivat siellä.
26. Kun Joosef tuli kotiin, he veivät tuomansa lahjat hänelle sisälle taloon ja heittäytyivät maahan hänen edessään.
27. Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi vanha isänne, josta puhuitte? Elääkö hän vielä?"
28. He vastasivat: "Isämme – sinun palvelijasi - elää vielä ja voi hyvin." Ja he kumartuivat osoittamaan kunnioitusta.
29. Joosef käänsi katseensa, näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte minulle?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle armollinen, poikani."
30. Sitten Joosef kiiruhti pois, sillä hän liikuttui veljensä vuoksi ja häntä itketti. Hän meni sisäkammioon ja itki siellä.
31. Pestyään kasvonsa hän tuli takaisin, hillitsi itsensä ja käski: "Tarjotkaa ruokaa."
32. Ruoka tarjottiin erikseen hänelle, erikseen veljille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset eivät näet voi syödä heprealaisten kanssa, sillä sellainen on egyptiläisistä inhottavaa.
33. He istuivat hänen edessään, esikoinen paikallaan ja nuorin paikallaan. Miehet katselivat toisiaan ihmetellen.
34. Joosef antoi kantaa edestään annoksia heille, ja Benjamin sai viisi kertaa suuremman annoksen kuin kaikki muut veljet. He joivat Joosefin kanssa ja juopuivat.
44. luku
1. Joosef antoi taloudenhoitajalleen tämän käskyn: "Täytä miesten säkit viljalla sen mukaan kuin he voivat kuljettaa ja pane jokaisen raha hänen säkkinsä suuhun.
2. Pane minun maljani, hopeamalja nuorimman veljen säkin suuhun, samoin kuin hänen viljarahansa." Taloudenhoitaja teki niin kuin Joosef käski.
3. Aamun valjetessa miehet lähetettiin matkaan aaseineen.
4. He olivat lähteneet kaupungista mutta eivät olleet ehtineet kauas, kun Joosef sanoi taloudenhoitajalleen: "Lähde näiden miesten perään, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?
5. Eiköhän teillä ole juuri se malja, josta isäntäni juo ja josta hän katsoo ennusmerkkejä? Te olette tehneet pahoin menetellessänne näin.'"
6. Kun taloudenhoitaja sitten saavutti heidät, hän puhui heille nämä sanat.
7. He vastasivat hänelle: "Minkä tähden herramme puhuu näin? Palvelijasi eivät missään tapauksessa tekisi sellaista!
8. Mehän toimme takaisin sinulle Kanaaninmaasta senkin rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta. Miksi me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta?
9. Sen palvelijoistasi, jolta se löytyy, on kuoltava, ja meistä muista tulee herramme orjia."
10. Mies
vastasi: "Vaikka se, mitä olette puhuneet, onkin oikein, niin se, jolta malja löytyy, olkoon minun orjani, ja te
muut pääsette syytteestä."
11. He laskivat kukin nopeasti säkkinsä maahan ja jokainen avasi oman säkkinsä.
12. Mies etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.
13. Silloin veljet repäisivät vaatteensa, kuormasivat jokainen aasinsa ja palasivat kaupunkiin.
14. Juuda meni veljineen Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he heittäytyivät hänen edessään maahan.
15. Joosef sanoi heille: "Minkälaisen teon olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minunlaiseni mies näkee varmasti salatut asiat ennusmerkeistä?"
16. Juuda vastasi: "Mitä me voisimme sanoa herralleni, mitä puhuisimme tai millä voisimme puolustautua? Jumala on paljastanut palvelijoidesi syyllisyyden. Me olemme herrani orjia, sekä me että se, jolta malja löytyi."
17. Joosef sanoi: "Minä en koskaan tekisi niin! Siitä miehestä, jolta malja löytyi, tulee minun orjani, mutta te muut saatte mennä rauhassa isänne luo."
18. Silloin Juuda lähestyi häntä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua muutama sana, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan. Sinähän olet kuin faraon vertainen!
19. Herrani kysyi palvelijoiltaan: 'Onko teillä isää tai veljeä?'
20. Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja hänelle vanhoilla päivillään syntynyt pieni poika, jonka veli on kuollut. Vain hän on jäljellä äitinsä lapsista, ja hänen isänsä rakastaa häntä.'
21. Sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.'
22. Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei voi jättää isäänsä. Jos hän jättäisi isänsä, tämä kuolisi.'
23. Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, te ette saa enää nähdä kasvojani.'
24. Kun me palasimme kotiin isäni, sinun palvelijasi, luo, kerroimme hänelle, mitä herrani sanoi.
25. Myöhemmin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa.'
26. Silloin me sanoimme: 'Emme me voi lähteä sinne, paitsi jos nuorin veljemme seuraa mukanamme. Vain silloin me voimme lähteä, sillä me emme saa nähdä sen miehen kasvoja, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.'
27. Isäni, sinun palvelijasi, sanoi silloin meille: 'Tehän tiedätte, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
28. Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: ‘Varmaankin hänet on raadeltu kuoliaaksi’. Ja sen koommin en ole häntä nähnyt.
29. Jos te viette minulta tämänkin, ja onnettomuus kohtaa häntä, te saatatte harmaan pääni vaipumaan murheen murtamana tuonelaan.
30. Jos minä palaisin kotiin isäni, sinun palvelijasi, luo, eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,
31. hän kuolisi nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme. Näin me, sinun palvelijasi, saattaisimme isämme, palvelijasi, harmaan pään vaipumaan murheen murtamana tuonelaan.
32. Palvelijasi on antanut isälleen takuun nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, minä olen koko ikäni syyllinen isäni edessä.'
33. Salli siis palvelijasi jäädä herrani orjaksi nuorukaisen sijaan, ja saakoon nuorukainen mennä kotiin veljiensä kanssa.
34. Kuinka minä muuten voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En haluaisi nähdä sitä onnettomuutta, joka kohtaisi isääni."
45. luku
1. Joosef ei voinut enää hillitä itseään. Kaikkien ympärillään seisovien kuullen hän huusi: "Kaikkien on poistuttava minun luotani!" Niinpä ketään sivullista ei ollut Joosefin kanssa, kun hän ilmaisi veljilleen, kuka oli.
2. Hän purskahti itkemään niin kovalla äänellä, että egyptiläiset ja faraon hovi kuulivat sen.
3. Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?" Hänen veljensä eivät kuitenkaan kyenneet vastaamaan hänelle mitään, sillä he olivat niin säikähdyksissään hänen vuokseen.
4. Mutta Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaahan tänne lähelleni." Kun veljet olivat tulleet lähelle, hän sanoi: "Minä olen veljenne Joosef, jonka te myitte Egyptiin.
5. Älkää nyt kuitenkaan olko murheellisia älkääkä vihaisia itsellenne siitä, että myitte minut tänne, sillä Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.
6. Jo kaksi vuotta maassa on ollut nälänhätä, ja vielä tulee viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä korjata satoa.
7. Jumala lähetti minut teidän edellänne varmistaakseen teidän säilymisenne maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä maan päällä suurta pelastusta varten.
8. Te ette siis lähettäneet minua tänne vaan Jumala. Hän asetti minut faraon neuvonantajaksi[83], koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.
9. Menkää nopeasti isäni luo ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule luokseni äläkä viivyttele!
10. Sinä saat asua Goosenin maassa ja olla minun läheisyydessäni – sinä ja sinun lapsesi ja lastesi lapset, pikkukarjasi ja nautakarjasi sekä kaikki, mitä sinulla on.
11. Minä elätän sinua siellä, ettei sinun, ei sinun perheesi eikä kenenkään omaisistasi tarvitse sortua puutteeseen, sillä vielä on jäljellä viisi nälkävuotta.'
12. Tehän näette omin silmin, ja myös veljeni Benjamin näkee, että minä itse puhun teille.
13. Kertokaa isälleni kaikesta Egyptissä osakseni tulleesta kunniasta ja kaikesta muusta, mitä olette nähneet. Rientäkää tuomaan isäni tänne."
14. Hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myös Benjamin itki hänen rintaansa vasten.
15. Joosef suuteli kaikkia veljiään ja syleili heitä itkien. Sen jälkeen veljet keskustelivat hänen kanssaan.
16. Kun faraon hovissa kuultiin, että Joosefin veljet olivat saapuneet, se oli faraon ja kaikkien hänen palvelijoidensa mieleen.
17. Farao sanoi Joosefille: "Sano veljillesi: 'Tehkää näin: Kuormatkaa juhtanne, menkää Kanaaninmaahan,
18. hakekaa isänne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni. Minä annan teille parasta, mitä Egyptin maassa on, ja te saatte syödä maan parhaita antimia.'
19. Sinun tehtäväsi on sanoa: 'Tehkää näin: ottakaa itsellenne vaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten. Hakekaa isänne ja tulkaa.
20. Älkää surko tavaroitanne, sillä teille kuuluu kaikki, mikä on parasta koko Egyptin maassa.’”
21. Israelin pojat tekivät niin. Joosef antoi heille faraon käskystä vaunuja sekä evästä matkaa varten.
22. Hän antoi kullekin heistä vaatekerran, mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa hopeasekeliä ja viisi vaatekertaa.
23. Isälleen hän lähetti samalla lahjaksi kymmenen aasia kuormattuina parhaalla, mitä Egyptissä oli, ja kymmenen aasintammaa, kuormanaan viljaa, leipää ja muita elintarpeita isänsä matkaa varten.
24. Sitten hän päästi veljensä menemään ja sanoi heille: "Älkää vihoitelko toisillenne matkalla."
25. Niin he lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaaninmaahan.
26. He kertoivat hänelle, että Joosef oli vielä elossa ja että hän hallitsi koko Egyptin maata. Jaakobin sydän pysyi kuitenkin kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä.
27. Veljet kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli heille puhunut. Kun heidän isänsä Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi.
28. Israel sanoi: "Tämä riittää minulle! Joosef elää sittenkin. Minä tahdon mennä ja nähdä hänet ennen kuin kuolen."
46. luku
1. Israel lähti matkalle mukanaan kaikki mitä omisti. Saavuttuaan Beersebaan hän uhrasi teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle.
2. Jumala sanoi Israelille yöllisessä näyssä: "Jaakob, Jaakob!" Tämä vastasi: "Tässä olen."
3. Herra sanoi: "Minä olen Jumala, sinun isäsi Jumala. Älä pelkää mennä Egyptiin, sillä minä teen sinusta siellä suuren kansan.
4. Minä menen sinun kanssasi Egyptiin, ja minä myös tuon sinut varmasti sieltä takaisin. Joosefin käsi on sulkeva silmäsi."
5. Sitten Jaakob lähti Beersebasta. Israelin pojat lähtivät kuljettamaan isäänsä sekä lapsiaan ja vaimojaan vaunuilla, jotka farao oli lähettänyt noutamaan Jaakobia.
6. He ottivat mukaansa karjansa ja omaisuutensa, jonka olivat hankkineet Kanaaninmaassa. Niin Jaakob ja kaikki hänen jälkeläisensä saapuivat Egyptiin.
7. Hän vei mukanaan Egyptiin poikansa ja näiden pojat, tyttärensä ja poikiensa tyttäret, kaikki jälkeläisensä.
8. Nämä ovat Israelin eli Jaakobin ja hänen Egyptiin tulleiden poikiensa ja jälkeläistensä nimet: Jaakobin esikoinen oli Ruuben.
9. Ruubenin pojat olivat Hanok, Pallu, Hesron ja Karmi.
10. Simeonin pojat olivat Jemuel, Jaamin, Oohad, Jaakin, Soohar ja Saul, kanaanilaisen vaimon poika.
11. Leevin pojat olivat Geerson, Kehat ja Merari.
12. Juudan pojat olivat Eer, Oonan, Seela, Peres ja Serah. Eer ja Oonan kuolivat Kanaaninmaassa. Pereksen pojat olivat Hesron ja Haamul.
13. Isaskarin pojat olivat Toola, Puvva, Joob ja Simron.
14. Sebulonin pojat olivat Sered, Eelon ja Jahleel.
15. Nämä olivat Leean pojat. Hän synnytti Jaakobille heidät sekä hänen tyttärensä Diinan Paddan-Aramissa. Näitä poikia ja tyttäriä oli kaikkiaan kolmekymmentäkolme henkeä.
16. Gaadin pojat olivat Sifjon ja Haggi, Suuni ja Esbon, Eeri, Arodi ja Areli.
17. Asserin pojat olivat Jimna, Jisva, Jisvi ja Beria. Heidän sisarensa oli Serah. Berian pojat olivat Heber ja Malkiel.
18. Nämä olivat Silpan lapset, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Leealle. Ne hän synnytti Jaakobille; kuusitoista henkeä.
19. Jaakobin vaimon Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin.
20. Joosefille syntyivät Egyptin maassa Manasse ja Efraim, jotka Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär, synnytti hänelle.
21. Benjaminin pojat olivat Bela, Beker ja Asbel, Geera ja Naaman, Eehi ja Roos, Muppim, Huppim ja Ard.
22. Nämä olivat Raakelin jälkeläisiä, jotka syntyivät Jaakobille; kaikkiaan neljätoista henkeä.
23. Husim oli Daanin poikia.
24. Naftalin pojat olivat Jahseel, Guuni, Jeeser ja Sillem.
25. Nämä olivat Bilhan pojat, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Raakelille. Ne hän synnytti Jaakobille; kaikkiaan seitsemän henkeä.
26. Jaakobin kanssa Egyptiin lähteneitä, hänen jälkeläisiään - lukuun ottamatta Jaakobin miniöitä - oli kaikkiaan kuusikymmentäkuusi henkeä.
27. Joosefille syntyi Egyptissä kaksi poikaa. Egyptiin saapuneita Jaakobin suvun jäseniä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä.
28. Jaakob lähetti Juudan edellään Joosefin luo saadakseen ohjeita kulkemisesta Gooseniin. Niin he saapuivat Goosenin maahan.
29. Joosef valjastutti vaununsa ja meni isäänsä Israelia vastaan Gooseniin. Nähtyään isänsä hän lankesi tämän kaulaan ja itki siinä kauan.
30. Israel sanoi Joosefille: "Tämän jälkeen olen valmis kuolemaan! Olenhan nyt nähnyt kasvosi, koska sinä vielä elät."
31. Joosef sanoi veljilleen ja isänsä perheelle: "Minä tahdon mennä kertomaan tästä faraolle ja sanoa hänelle, että isäni perhe ja veljeni, jotka ovat asuneet Kanaaninmaassa, ovat saapuneet luokseni.
32. Nämä miehet ovat paimenia. He ovat aina olleet karjankasvattajia ja ovat tuoneet mukanaan vuohensa ja lampaansa, nautakarjansa ja kaiken muun omaisuutensa.'
33. Kun siis farao kutsuu teidät ja kysyy, mikä teidän elinkeinonne on,
34. vastatkaa näin: 'Me, palvelijasi, olemme olleet karjankasvattajia nuoruudestamme asti, sekä me että meidän isämme.’ Näin saatte asettua asumaan Goosenin maahan. Kaikki paimenet näet inhottavat egyptiläisiä."
47. luku
1. Joosef meni ja kertoi faraolle: "Isäni ja veljeni ovat tulleet Kanaaninmaasta mukanaan pikkukarjansa, nautakarjansa ja koko omaisuutensa. He ovat nyt Goosenin maassa."
2. Hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä, jotka hän toi faraon eteen.
3. Farao kysyi hänen veljiltään: "Mikä teidän elinkeinonne on?" He vastasivat faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme paimenia samoin kuin isämmekin."
4. He sanoivat vielä faraolle: "Olemme tulleet asuaksemme jonkin aikaa tässä maassa, sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta lampailleen ja vuohilleen, koska Kanaaninmaassa on kova nälänhätä. Saisivatko palvelijasi siis asettua asumaan Goosenin maahan?"
5. Silloin farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi
ovat tulleet luoksesi.
6. Egyptin maa on edessäsi; aseta isäsi ja veljesi asumaan maan parhaaseen osaan. He saavat asua Goosenin maassa, ja jos tiedät heidän joukossaan olevan taitavia miehiä, aseta heidät johtamaan minun karjani hoitoa."
7. Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin faraon eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen hänelle siunausta.
8. Farao kysyi Jaakobilta: "Kuinka paljon sinulla on ikävuosia?"
9. Jaakob vastasi faraolle: "Minun muukalaisuuteni vuosia on ollut satakolmekymmentä. Elinvuosiani on ollut vähän, ja ne ovat olleet vaikeita, eikä niiden määrä ole yltänyt isieni muukalaisuudessa viettämien vuosien määrään."
10. Sitten Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.
11. Joosef sijoitti isänsä ja veljensä asumaan Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, niin kuin farao oli käskenyt.
12. Joosef elätti isäänsä, veljiään ja isänsä koko perhettä antamalla ruokaa perheiden lapsiluvun mukaan.
13. Missään koko maassa ei ollut ruokaa, sillä nälänhätä oli hyvin ankara. Egypti ja Kanaaninmaa olivat nääntymässä nälkään.
14. Joosef kokosi viljan hintana kaikki Egyptistä ja Kanaaninmaasta löytyvät rahat ja vei ne faraon hoviin.
15. Sitten rahat loppuivat Egyptistä ja Kanaaninmaasta, ja kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo ja sanoivat: "Anna meille leipää. Miksi meidän pitäisi kuolla sinun edessäsi sen vuoksi, että raha on loppunut?"
16.
Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille viljaa karjastanne, jos kerran raha on
loppunut."
17. He toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille viljaa vastineena hevosista, lampaista ja vuohista, nautakarjasta ja aaseista. Hän piti huolta heidän elatuksestaan sen vuoden ajan vastineena kaikesta heidän karjastaan.
18. Se vuosi kului, ja he tulivat hänen luokseen taas seuraavana vuonna ja sanoivat hänelle: "Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa ja että eläimet ovat joutuneet herrallemme. Meillä ei ole muuta jäljellä herramme edessä kuin ruumiimme ja maamme.
19. Miksi meidän ja maidemme pitäisi nääntyä kuoliaiksi sinun nähtesi? Osta meidät ja peltomme viljalla, niin meistä ja pelloistamme tulee faraon omaisuutta[84]. Anna meille siemenviljaa, että saisimme elää eikä meidän tarvitsisi kuolla eivätkä peltomme joutuisi autioiksi."
20. Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin maat, sillä kaikki egyptiläiset myivät peltonsa, koska heillä oli ankara nälänhätä. Näin maasta tuli faraon omaisuutta.
21. Hän siirsi kansan kaupunkeihin kaikkialta Egyptin alueelta.
22. Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut, sillä papit saivat faraolta säädetyt osuudet, ja heille riitti syötävää siinä, mitä farao heille antoi. Sen tähden heidän ei tarvinnut myydä peltojaan.
23. Joosef sanoi kansalle: "Minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle. Tässä on teille siementä, kylväkää peltonne.
24. Teidän on annettava viidesosa sadoista faraolle, loput neljä osaa jääkööt teille siemenviljaksi sekä ruoaksi itsellenne ja talonväellenne sekä elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne."
25. He vastasivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Herramme on ollut meille suosiollinen, ja meistä on tullut faraon orjia."
26. Joosef sääti lain, jonka mukaan faraolle on annettava viidesosa Egyptin maan sadosta[85]. Se on voimassa vielä tänäkin päivänä. Ainoastaan pappien pellot eivät joutuneet faraolle.
27. Näin Israelin jälkeläiset asettuivat asumaan Egyptiin, Goosenin maahan. He saivat sieltä maaomaisuutta, olivat hedelmällisiä ja tulivat hyvin lukuisiksi.
28. Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja hänen elinaikansa oli kaikkiaan sataneljäkymmentäseitsemän vuotta.
29. Kun Israelin kuolinpäivä lähestyi, hän kutsui poikansa Joosefin ja sanoi tälle: "Olethan minulle suosiollinen ja panet kätesi reiteni alle[86]. Osoita minulle rakkautta ja uskollisuutta, niin ettet hautaa minua Egyptiin.
30. Minä tahdon levätä isieni luona. Vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut isieni hautaan." Joosef vastasi: "Minä teen sanasi mukaan."
31. Jaakob sanoi: "Vanno se minulle." Joosef vannoi hänelle. Sitten Israel kumartui palvomaan Herraa vuoteensa päänalusta vasten.
48. luku
1. Tämän jälkeen Joosefille sanottiin: "Isäsi on sairaana!" Joosef otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.
2. Jaakobille kerrottiin: "Poikasi Joosef on tullut luoksesi!" Silloin Israel kokosi voimansa ja nousi vuoteellaan istumaan.
3. Jaakob sanoi Joosefille: " Kaikkivaltias Jumala ilmestyi minulle Luusissa Kanaaninmaassa ja siunasi minut.
4. Hän sanoi minulle: 'Katso, minä teen sinut hedelmälliseksi, monilukuiseksi, ja teen sinusta kansojen joukon. Minä annan sinun jälkeläisillesi tämän maan ikuiseksi perintömaaksi.'
5. Ja nyt, kahdesta pojastasi, jotka syntyivät sinulle Egyptin maassa ennen kuin minä tulin luoksesi Egyptiin, tulee minun poikiani. Efraim ja Manasse ovat minun niin kuin Ruuben ja Simeon.
6. Ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun. Heitä kutsuttakoon veljiensä nimillä heidän perintöosissaan.
7. Ollessani paluumatkalla Paddanista Raakel kuoli minulta Kanaaninmaassa, kun oli vielä jonkin matkaa Efrataan. Minä hautasin hänet sinne Efratan eli Beetlehemin tien varteen,."
8. Kun Israel näki Joosefin pojat, hän kysyi: "Keitä nämä ovat?"
9. Joosef vastasi isälleen: "He ovat poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut." Jaakob sanoi: "Tuo heidät luokseni, että voin siunata heidät."
10. Israelin silmät olivat tulleet vanhuuttaan heikoiksi, eikä hän voinut nähdä kunnolla. Joosef toi pojat hänen luokseen, ja hän suuteli ja syleili heitä.
11. Israel sanoi Joosefille: "En pitänyt mahdollisena saada nähdä sinun kasvojasi, mutta ihmeekseni Jumala on suonut minun nähdä sinun jälkeläisesikin."
12. Joosef otti heidät pois hänen polviltaan ja kumartui maahan kasvoilleen.
13. Sitten Joosef toi isänsä luo heidät molemmat, oikealla kädellään Efraimin Israelin vasemmalle puolelle ja vasemmalla kädellään Manassen Israelin oikealle puolelle.
14. Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle. Hän pani kätensä tietoisesti näin[87], vaikka Manasse oli esikoinen.
15. Hän siunasi Joosefin ja sanoi:
"Jumala, jonka edessä isäni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet,
Jumala, joka on pitänyt minusta huolta syntymästäni tähän päivään asti,
16. enkeli, joka on lunastanut minut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia.
Kutsuttakoon heitä minun nimelläni ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimellä,
ja lisääntykööt he maassa hyvin monilukuisiksi."
17. Kun Joosef näki, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä paha, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.
18. Joosef sanoi isälleen: "Tämä ei sovi, isäni, sillä hän on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle."
19. Mutta hänen isänsä kieltäytyi ja sanoi: "Tiedän, poikani, tiedän! Hänestäkin tulee kyllä kansa, hänestäkin tulee suuri, mutta hänen nuoremmasta veljestään tulee kuitenkin häntä suurempi ja hänen jälkeläisistään polveutuu paljon kansoja."
20. Näin hän siunasi heidät sinä päivänä, ja sanoi vielä:
"Sinun nimessäsi siunataan Israelissa ja sanotaan:
Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi."
Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.
21. Israel sanoi Joosefille: "Minä kuolen kohta, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne ja vievä teidät takaisin isienne maahan.
22. Minä annan sinulle yhden vuorenharjanteen enemmän kuin veljillesi, sen, jonka olen miekallani ja jousellani ottanut amorilaisilta."
49. luku
1. Sitten Jaakob kutsui poikansa luokseen sanoen:
"Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu.
2. Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuunnelkaa isäänne Israelia.
3. Ruuben, sinä olet esikoiseni, voimani ja miehuuteni ensihedelmä, ylivertainen arvossa, ylivertainen voimassa.
4. Mutta sinä olet hallitsematon kuin vesi etkä saa jäädä ensimmäiselle sijalle, sillä sinä nousit isäsi vuoteelle.
Silloin sinä saastutit sen - niin, hän nousi makuusijalleni.
5. Simeon ja Leevi ovat veljeksiä, heidän aseinaan ovat väkivallan aseet.
6. Älköön sieluni suostuko heidän neuvonpitoonsa, älköön henkeni yhtykö heidän joukkoonsa,
sillä he murhasivat vihassaan miehiä, mielihalustaan silpoivat härkiä.
7. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, ja heidän kiukkunsa, sillä se on julma.
Minä jakelen heidät Jaakobin keskuuteen ja hajotan heidät Israelin sekaan.
8. Sinä Juuda - sinua veljesi ylistävät! Sinun kätesi on vihollistesi niskassa,
isäsi pojat kumartavat sinua.
9. Juuda on leijonanpentu - olet noussut saaliilta, poikani.
Hän makaa väijyksissä, hän on painautunut maahan kuin leijona, kuin uljas leijona. Kuka uskaltaa ajaa hänet ylös?
10. Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä tuomarinsauva[88] hänen polviensa välistä,
ennen kuin tulee hän, jolle se kuuluu[89] ja jota kansat tottelevat.
11. Hän sitoo aasinsa viiniköynnökseen, jaloon viiniköynnökseen aasinsa varsan.
Hän pesee vaatteensa viinissä, pukunsa rypäleiden veressä.
12. Hänen silmänsä ovat viiniä tummemmat, hänen hampaansa maitoa valkeammat.
13. Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla,
ja hänen alueensa rajoittuu Siidoniin.
14. Isaskar on vahvaluinen aasi, joka makaa karjatarhojen välissä.
15. Hän näki lepopaikan hyväksi ja maan ihanaksi.
Niinpä hän taivutti hartiansa taakan alle ja joutui pakkotyöhön.
16. Daan, yhtenä Israelin heimoista, jakaa oikeutta kansalleen.
17. Daan on oleva tiellä käärmeenä, kyynä polulla.
Se puree hevosta vuohiseen, ja ratsastaja suistuu selin maahan.
18. Minä odotan sinun pelastustasi, Herra.
19. Gaadia rosvoavat rosvojoukot, mutta hän hyökkää niiden kimppuun takaapäin.
20. Asserista lähtee runsas leipä, hän tarjoaa kuninkaallisia herkkuja.
21. Naftali on vapaa kuin kauris, hän puhuu kauniita sanoja.
22. Joosef on hedelmällinen oksa, hedelmällinen oksa lähteen reunalla.
Yli muurin ulottuvat sen haarat.
23. Jousimiehet katkeroittavat häntä, ampuvat ja vastustavat,
24. mutta hänen jousensa pysyy lujana. Hänen käsivartensa ovat nopeat
Jaakobin Väkevän voimasta, Paimenen, Israelin Kallion nimen avulla.
25. Isäsi Jumala auttakoon sinua, Kaikkivaltias siunatkoon sinua
antamalla taivaan siunauksia ylhäältä, syvyyden siunauksia alhaalta,
siunauksia rinnoista ja kohdusta.
26. Isäsi siunaukset ovat voimallisemmat kuin minun vanhempieni siunaukset
ja yltävät ikuisten kukkuloiden ihanuuteen.
Ne tulevat Joosefin ylle, veljiensä ruhtinaan pään päälle.
27. Benjamin on raateleva susi. Aamulla hän syö riistaa
ja illalla hän jakaa saalista."
28. Kaikki nämä kaksitoista ovat Israelin heimoja, ja näin puhui heidän isänsä heille siunatessaan heidät. Hän siunasi heistä jokaisen ja lausui kullekin tämän oman siunauksen.
29. Hän käski heitä sanoen: "Minut otetaan pois heimoni luo. Haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin palstalla.
30. Tuo luola on lähellä Mamrea Kanaaninmaassa, Makpelan vainiolla, jonka Abraham osti heettiläiseltä Efronilta perintöhaudaksi.
31. Sinne haudattiin Abraham ja hänen vaimonsa Saara, sinne haudattiin Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja sinne minä hautasin Leean.
32. Se on palsta, joka on ostettu luolineen heettiläisiltä."
33. Kun Jaakob oli antanut käskynsä pojilleen, hän nosti jalkansa vuoteeseen. Sitten hän kuoli ja tuli otetuksi heimonsa luo.
50. luku
1. Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki kumartuneena hänen ylitseen ja suuteli häntä.
2. Sitten Joosef käski lääkäreitä, palvelijoitaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja nämä balsamoivat Israelin.
3. Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin monta päivää kuluu balsamoimiseen. Egyptiläiset itkivät Israelia seitsemänkymmentä päivää.
4. Kun suruaika oli päättynyt, Joosef puhui faraon hoviväelle: "Jos suinkin olette minulle suosiollisia, voisitteko puhua faraolle näin:
5. Isäni vannotti minua näin: 'Minä kuolen kohta! Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivattanut itselleni Kanaaninmaassa.' Voisinko siis nyt mennä hautaamaan isäni ja palata sitten takaisin."
6. Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän on vannottanut sinua."
7. Niinpä Joosef lähti hautaamaan isäänsä. Hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat
8. sekä Joosefin koko suku, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe. Ainoastaan vaimonsa, lapsensa, lampaansa ja vuohensa sekä nautakarjansa he jättivät Goosenin maakuntaan.
9. Hänen mukanaan meni sekä vaunuja että ratsumiehiä, ja heitä oli hyvin suuri joukko.
10. He saapuivat Atadin puimatantereelle, joka on Jordanin tuolla puolen. Siellä he pitivät hyvin suuret ja hartaat valittajaiset. Joosef vietti isänsä valittajaisia seitsemän päivää.
11. Kun sen maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät valittajaiset Atadin puimatantereella, he sanoivat: "Tämä on raskas suru egyptiläisille." Siitä paikka sai nimekseen Aabel-Misraim. Se on Jordanin tuolla puolen.
12. Jaakobin pojat tekivät isälleen niin kuin hän oli heitä käskenyt.
13. Hänen poikansa veivät hänet Kanaaninmaahan ja hautasivat hänet luolaan Makpelan vainiolla, jonka Abraham oli ostanut heettiläiseltä Efronilta perintöhaudaksi. Se on lähellä Mamrea.
14. Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, samoin hänen veljensä ja kaikki muut, jotka olivat menneet Joosefin kanssa hautaamaan hänen isäänsä.
15. Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, he sanoivat: "Entä jos Joosef alkaakin nyt kantaa meille kaunaa ja kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme!"
16. Niinpä he käskivät sanoa Joosefille: "Ennen kuolemaansa isäsi käski sanoa näin:
17. 'Sanokaa Joosefille: Minä pyydän, että annat anteeksi veljiesi rikoksen ja synnin, sillä pahoin he ovat tehneet sinua kohtaan.' Anna nyt siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Joosef itki, kun hänelle puhuttiin näin.
18. Sitten tulivat myös Joosefin veljet itse. He heittäytyivät maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Tässä me olemme. Olemme sinun orjiasi!"
19. Joosef vastasi heille: "Älkää pelätkö. Enhän minä sentään ole Jumalan asemassa!
20. Te tosin aioitte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi[90] sen hyväksi tehdäkseen sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitääkseen hengissä paljon kansaa.
21. Älkää siis pelätkö! Minä elätän teidät, teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän puhui heille ystävällisesti.
22. Joosef ja hänen isänsä suku jäivät asumaan Egyptiin, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ikäiseksi.
23. Hän sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen. Joosef sai pitää polvillaan myös Maakirille, Manassen pojalle, syntyneitä lapsia.
24. Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää varmasti huolen teistä ja vie teidät pois tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille."
25. Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Jumala pitää teistä varmasti huolen. Viekää silloin minun luuni täältä."
26. Sitten Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.
[1] 1:2 Kirj: leijui, lepatti (niin kuin haukka tai
kotka paikallaan ilmassa, vrt. 5 Moos 32:11).
[2] 2:1 Kirj: kaikkine joukkoineen.
[3] 2:12 Luult. suitsutukseen käytettyä hyvänhajuista
pihkaa.
[4] 2:21 Hepr: zela,
‘kylki, sivu, puoli, kylkiluu’
[5] 2:23 Heprean sana isha ’miehetär (KR33)’, ‘nainen’, on johdettu sanasta ish, ‘mies’.
[6] 3:8 Kirj: päivän tuulessa.
[7] 3:15 Pronomini ”hän” on tässä hepr. tekstissä maskuliinimuodossa ja viittaa naisen jälkeläiseen.
[8] 3:20 Hepr: havva,
‘elollinen’ t. ‘elävä’. Vrt. hepr: hajja
[9] 4:1 Kirj: miehen. Nimi Kain muistuttaa hepr. kaanaa
’saada’, ’ostaa’, ’hankkia’.
[10] 4:8 Näin LXX ja useat muut vanhat käsikirjoitukset.
[11] 4:12 Kirj: voimaansa.
[12] 4:25 Kirj: siemenen.
[13] 5:32. Sanan jaafet
perusmuoto on jefet.
[14] 6:4. Kirj: ‘langenneita’.
[15] 7:22 Kirj: joiden sieraimissa oli elämän hengen
henkäys.
[16] 9:5 Kirj: minä etsin/vaadin teidän verenne jokaisen eläimen kädestä.
[17] 9:5 Kirj: minä etsin/vaadin ihmisen sielun ihmisen, miehen, hänen veljensä kädestä.
[18] 9:12. Kirj. ikuisiin sukupolviin asti.
[19] 9:27 Hepr: jaft,
‘laajentaa’, on samaa juurta kuin jefet,
jaafet.
[20] 10:4 Joissakin käsikirjoituksissa “roodanilaiset”.
[21] 10:25 Nimi Peleg tullee heprean sanasta paalag, ’halkaista, jakaa’
[22] 11:9 Nimi muistuttaa heprean sanaa baalal, ‘sekoittaa’.
[23] 14:19 Hepr: kaanaa,
‘ostaa, hankkia, omistaa, luoda’.
[24] 14:22 Vrt. alaviite 14:19.
[25] 15:2. Hepr: Adonai JHWH.
[26] 15:8. Adonai
JHWH
[27] 16:12 Nimi Ismael merkitsee ’Jumala kuulee’.
[28] 16:13 Hepr: el-roi,
‘Jumala, joka näkee minut’
[29] 16:14 Nimi merkitsee: ‘minut näkevän elävän
[Jumalan] kaivo’.
[30] 17:11 Kirj: esinahkanne liha.
[31] 17:19 Nimi merkitsee: ‘hän nauraa’.
[32] 18:11 Kirj: Saaralta olivat lakanneet naisten tavalliset.
[33] 18:19 Kirj: jotta HERRA
toteuttaisi.
[34] 19:10 Kirj: miehet.
[35] 19:12 Kirj: miehet.
[36] 19:22 Nimi merkitsee: ‘mitättömyys’.
[37] 20:16 Kirj: katso, se on silmien peitoksi kaikille,
jotka...
[38] 21:16 Kirj: vastapäätä.
[39] 23:4 Kirj: vainajani edestäni.
[40] 24:2 Eräs vannomiseen liittyvä tapa (vrt. 24:9,
47:29).
[41] 24:10 Hepr: aram-naharajim,
‘kaksoisvirran Aramea’, kreikaksi Mesopotamia.
[42] 25:26 Nimi Jaakob tulee sanasta aakeb, ‘kantapää’.
[43] 25:30 Hepr: edom,
‘punainen’.
[44] 26:20 Nimi merkitsee: ‘väittely, riita’.
[45] 26:20 Nimi merkitsee: ‘syytös’.
[46] 26:22 Nimi merkitsee: ‘laajat alueet’.
[47] 26:33 Nimi merkitsee: ‘valan kaivo’ tai ‘seitsemän
kaivo’.
[48] 27:4 Kirj: että sieluni voisi siunata sinua.
[49] 27:36 Nimi merkitsee: ‘tulee jäljessä’, ‘pettää’
[50] 27:39 Tai: tulee osalliseksi maan runsaudesta ja
taivaan kasteesta.
[51] 29:32 Nimi merkitsee: ‘katsokaa, poika’.
[52] 29:33 Nimi tulee heprean sanasta shaama, ‘kuulla’.
[53] 29:34 Nimi tulee heprean sanasta laavaa, ‘kiintyä, olla yhteydessä’
[54] 29:35 Nimi tulee sanasta hoodaa, ‘kiittää’.
[55] 30:6 Nimi merkitsee: ‘hän tuomitsee’.
[56] 30:8 Kirj: Jumalan kamppailuja.
[57] 30:8 Nimi tulee sanasta naftulim, ‘kamppailut’.
[58] 30:11 Nimi merkitsee: ‘onni’.
[59] 30:13 Nimi merkitsee: ‘onnellinen’.
[60] 30:18 Nimi muistuttaa sanaa sakhar, ‘palkka’.
[61] 30:20. Nimi tulee sanasta: zaaval, ‘asua’.
[62] 30:24 Nimi merkitsee: ‘hän lisää’.
[63] 31:23 Kirj: veljensä.
[64] 31:47 Aramean sana jegar-saahaduta ja heprean sana gal-ed
merkitsevät ‘todistuksen röykkiö’.
[65] 31:49 Nimi merkitsee: ‘vartiotorni’.
[66] 32:3 ‘Mahanaim’
on duaalimuoto sanasta ‘mahane’,
‘leiri’, ‘sotajoukko’.
[67] 32:21 Kirj: näen hänen kasvonsa.
[68] 32:29 Nimi merkitsee: ‘Jumala taistelee’.
[69] 32:31 Nimi merkitsee: ‘Jumalan kasvot’.
[70] 33:17 Nimi merkitsee: ‘lehtimajat, katokset’
[71] 33:20 Nimi merkitsee: ‘Jumala, Israelin Jumala’.
[72] 35:7 Nimi merkitsee: ‘Beetelin Jumala’.
[73] 35:18 Nimi merkitsee: ‘vaivani poika’.
[74] 35:18 Nimi merkitsee: ‘oikean käden poika’ tai
‘onnenpoika’.
[75] 38:29 Nimi merkitsee: ‘repeämä’ tai ‘aukko”.
[76] 40:13 Kirj: nostaa sinun pääsi.
[77] 40:19 Kirj: nostaa sinun pääsi.
[78] 40:20 Kirj: nosti ... pään.
[79] 41:40 Kirj: taloni
[80] 41:40 Kirj: Koko kansani suudelkoon sinun suutasi.
Vrt. Ps 2:12. Molemmissa kohdissa suuteleminen on alamaisuuden osoitus.
[81] 41:51 Nimi merkitsee: ‘hän saattaa unohtamaan’.
[82] 41:52 Nimi tulee sanasta paaraa, ‘tuottaa hedelmää’.
[83] 45:8 Kirj: isäksi.
[84] 47:19 Kirj: orjia.
[85] 47:26 Kirj: Egyptin maasta.
[86] 47:29 Vrt. alaviite 24:2
[87] 48:14 Tai: pani kätensä ristikkäin.
[88] 49:10 Kirj: lainsäätäjä.
[89] 49:10 Hepr: shiiloo
on mahd. yksi messiaan salanimistä.
[90] 50:20 Kirj: suunnitteli.