Esterin kirja

PERSIAN KUNINKAAN HOVI

1. luku

Kuningas Ahasveroksen pidot

1. Tämä tapahtui Ahasveroksen päivinä – sen Ahasveroksen, joka hallitsi Intiasta Kuusiin saakka, sataakahtakymmentä seitsemää maakuntaa.

2. Noina päivinä, kun kuningas Ahasveros istui kuninkaallisella valtaistuimellaan Suusanin linnassa

3. kolmantena hallitusvuotenaan, hän laittoi pidot kaikille ruhtinailleen ja palvelijoilleen. Persian ja Meedian ylimykset ja maaherrat olivat hänen edessään.

4. Hän esitteli heille kuninkaallista rikkautensa loistoa ja majesteetillisten kalleuksiensa kauneutta monta päivää, satakahdeksankymmentä päivää.

5. Kun nuo päivät olivat kuluneet, kuningas laittoi kuninkaan palatsin puutarhan esipihaan seitsenpäiväiset pidot koko sille väelle, joka oli Suusanin linna ssa, niin ylhäisille kuin alhasillekin.

6. Valkoisia ja sinisiä pellavaverhoja oli kiinnitetty hopeatankoihin ja valkomarmoripylväisiin valkoisin ja purppuranpunaisin pellavanauhoin. Kultaisia ja hopeaisia lepovuoteita oli pihakiveyksellä, joka oli vihreää ja valkoista marmoria, helmiäistä ja kirjavaa kiveä.

7. Juotavaa tarjottiin kulta-astioissa, jotka olivat keskenään erilaisia. Kuninkaallista viiniä oli paljon, kuten kuninkaalle sopiikin.

8. Juomisen sääntönä oli, ettei saanut olla mitään pakkoa. Kuningas oli näet antanut kaikille hovimestareilleen sellaisen säädöksen, että jokaisen kohdalla oli tehtävä niin kuin tämä itse halusi.

9. Kuningatar Vasti puolestaan laittoi pidot naisille kuningas Ahasveroksen kuninkaalliseen palatsiin.

Kuningatar Vasti kieltäytyy täyttämästä kuninkaan käskyä

10. Seitsemäntenä päivänä, kun kuningas oli tullut viinistä hyville mielin, hän käski Mehumania, Bistaa, Harbonaa, Bigtaa, Abagtaa, Seetaria ja Karkasia, seitsemää hoviherraa, jotka palvelivat kuningas Ahasverosta,

11. tuomaan kuningatar Vastin kuninkaallinen kruunu päässä kuninkaan eteen, että hän voisi näyttää kansoille ja ruhtinaille tämän kauneutta, sillä Vasti oli kaunis katsella.

12. Kuningatar Vasti kuitenkin kieltäytyi tulemasta huolimatta kuninkaan käskystä, jonka tämä oli antanut hoviherrojen kautta. Silloin kuningas suuttui kovin, ja hän paloi vihasta.

13. Kuningas puhui asiasta viisaille ja historian tuntijoille, sillä kuninkaalla oli tapana esittää asiansa kaikille lain ja oikeuden tuntijoille.

14. Hänen lähimmät neuvonantajansa olivat Karsena, Seetar, Admata, Tarsis, Meres, Marsena ja Memukan, seitsemän Persian ja Meedian ruhtinasta, jotka saivat nähdä kuninkaan[1] ja istua valtakunnan johtajina.

15. Kuningas kysyi: ”Mitä kuningatar Vastille on lain mukaan tehtävä, koska hän ei noudattanut käskyä, jonka kuningas Ahasveros antoi hoviherrojen kautta?"

16. Silloin Memukan sanoi kuninkaan ja ruhtinaiden edessä: "Kuningatar Vasti ei ole rikkonut ainoastaan kuningasta vastaan, vaan myös kaikkia ruhtinaita ja kaikkia kansoja vastaan kuningas Ahasveroksen kaikissa maakunnissa.

17. Kuningattaren teko saa näet kaikki naiset halveksimaan aviomiehiään, kun voidaan sanoa: 'Kuningas Ahasveros käski tuoda kuningatar Vastin eteensä, mutta tämä ei tullut.’

18. Jo tänään voivat Persian ja Meedian ruhtinattaret, jotka ovat kuulleet kuningattaren teosta, puhua siitä kaikille kuninkaan ruhtinaille, ja siitä koituu riittämiin halveksuntaa ja suuttumusta.

19. Jos kuningas hyväksi näkee, lähteköön kuninkaalta hallitsijan käsky, jota ei voida peruuttaa, ja kirjoitettakoon Persian ja Meedian lakeihin, ettei Vasti enää saa tulla kuningas Ahasveroksen eteen ja että kuningas antaa hänen kuninkaallisen arvonsa toiselle, häntä paremmalle.

20. Saatettakoon kuninkaan antama säädös kuultavaksi koko hänen suuressa valtakunnassaan, että kaikki vaimot antaisivat kunnian aviomiehilleen, niin ylhäisille kuin alhaisillekin."

21. Tämä puhe miellytti kuningasta ja ruhtinaita, ja kuningas teki Memukanin sanan mukaan.

22. Hän lähetti kaikkiin kuninkaan maakuntiin kirjeet, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä. Jokaisen miehen tuli saada olla herra talossaan ja puhua oman kansansa kieltä.

2. luku

Esteristä tulee kuningatar

1. Näiden tapausten jälkeen, kun kuningas Ahasveroksen viha oli asettunut, hän muisti Vastin ja sen, mitä Vasti oli tehnyt ja mitä hänestä oli päätetty.

2. Silloin kuninkaan palveluksessa olevat nuoret miehet sanoivat: "Etsittäköön kuninkaalle neitosia, kauniita neitsyitä.

3. Asettakoon kuningas kaikkiin valtakuntansa maakuntiin virkamiehiä, että nämä kokoaisivat kaikki kauniit neidot, neitsyet, Suusanin linnan haaremiin Heegain, kuninkaan hoviherran ja haareminvartijan, huostaan. Annettakoon heille kauneudenhoitoa.

4. Se neito, johon kuningas mieltyy, tulkoon kuningattareksi Vastin tilalle." Tämä neuvo miellytti kuningasta, ja hän teki sen mukaan.

5. Suusanin linnassa oli juutalainen mies nimeltä Mordokai. Hän oli Jaairin poika, Simein pojanpoika, ja Simei oli benjaminilaisen Kiisin poika.

6. Hänet oli tuotu Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen niiden vankien joukossa, jotka Baabelin kuningas Nebukadnessar oli tuonut pakkosiirtolaisuuteen samalla kertaa kuin Jekonjan, Juudan kuninkaan.

7. Hän oli setänsä tyttären Hadassan eli Esterin kasvatusisä, sillä tämä oli jäänyt orvoksi. Neito oli kaunisvartaloinen ja suloisennäköinen. Mordokai oli ottanut hänet tyttärekseen hänen isänsä ja äitinsä kuoltua.

8. Kun kuninkaan käsky ja säädös oli kuulutettu ja kun kerättiin paljon neitosia Suusanin linnaan Heegain huostaan, haettiin myös Ester kuninkaan palatsiin Heegain, haareminvartijan, hoiviin.

9. Neito miellytti Heegaita ja pääsi hänen suosioonsa. Tämä kiirehti antamaan Esterille hänen kauneudenhoitonsa, määrätyn ruokaosuutensa sekä seitsemän valiopalvelijatarta kuninkaan palatsista. Heegai siirsi hänet palvelijattarineen haaremin parhaaseen paikkaan.

10. Ester ei ilmaissut kansaansa eikä syntyperäänsä, sillä Mordokai oli kieltänyt häntä ilmaisemasta niiaillatä.

11. Mordokai käyskenteli joka päivä haaremin esipihan edustalla saadakseen tietää Esterin voinnin ja sen, mitä tälle tapahtui.

12. Kukin tyttö mennä vuorollaan kuningas Ahasveroksen luo. Tyttö meni kuninkaan luo, kun hän oli ensin ollut kaksitoista kuukautta kauneudenhoidossa, niin kuin naisista oli määrätty. Niin pitkä aika kului näet heidän kauneudenhoitoonsa: kuusi kuukautta mirhaöljyllä ja toiset kuusi kuukautta tuoksuvoiteilla sekä muilla naisten kauneudenhoitokeinoilla.

13. Kun neito meni kuninkaan luo, hänen annettiin viedä haaremista kuninkaan palatsiin kaikki, mitä hän pyysi.

14. Hän meni sinne illalla ja palasi aamulla toiseen haaremiin kuninkaan hoviherran Saasgasin, sivuvaimojen vartijan, huostaan. Hän ei saanut enää mennä kuninkaan luo, paitsi jos kuningas oli häneen mieltynyt ja hänet kutsuttiin nimeltä.

15. Kun Esterin, Mordokain sedän Abihailin tyttären, jonka Mordokai oli ottanut tyttärekseen, tuli vuoro mennä kuninkaan luo, hän ei halunnut mukaansa muuta kuin mitä kuninkaan hoviherra ja vaimojen vartija Heegai sanoi. Ester miellytti kaikkia, jotka näkivät hänet.

16. Ester noudettiin kuningas Ahasveroksen luo hänen kuninkaalliseen palatsiinsa hänen seitsemännen hallitusvuotensa kymmenennessä kuussa, teebet-kuussa.

17. Kuningas rakasti Esteriä enemmän kuin ketään muuta naista. Hän miellytti kuningasta ja sai osakseen tämän suosiota enemmän kuin kaikki muut neidot. Ahasveros pani hänen päähänsä kuninkaallisen kruunun ja teki hänestä kuningattaren Vastin tilalle.

18. Kuningas laittoi Esterin kunniaksi suuret pidot kaikille ruhtinailleen ja palvelijoilleen. Hän myönsi maakunnille verohelpotuksia ja jakeli lahjoja kuninkaalliseen tapaan.

19. Kun neitsyitä koottiin toisen kerran, Mordokai istui kuninkaanlinnan portilla.

20. Ester ei ilmaissut syntyperäänsä eikä kansaansa, koska Mordokai oli häntä kieltänyt. Ester teki, mitä Mordokai käski, samoin kuin ollessaan hänen kasvattinaan.

Mordokai paljastaa salaliiton

21. Tuohon aikaan, Mordokain istuessa kuninkaanlinnan portilla, Bigtan ja Teres, kaksi kuninkaan hoviherraa, jotka kuuluivat ovenvartijoihin, suuttuivat ja etsivät tilaisuutta käydäkseen käsiksi kuningas Ahasverokseen.

22. Asia tuli Mordokain tietoon, ja hän ilmaisi sen kuningatar Esterille. Ester kertoi sen Mordokain puolesta kuninkaalle.

23. Kun asia tutkittiin ja se havaittiin todeksi, molemmat miehet ripustettiin puuhun. Asia kirjoitettiin aikakirjaan kuninkaan edessä.

JUUTALAISIA UHKAA TUHO

3. luku

Haaman päättää tuhota juutalaiset

1. Näiden tapausten jälkeen kuningas Ahasveros ylensi agagilaisen Haamanin, Hammedatan pojan, korkeaan asemaan ja antoi hänelle ylimmän sijan kaikkien hänen luonaan olevien ruhtinaiden joukossa.

2. Kaikki kuninkaanlinnan portilla olevat kuninkaan palvelijat polvistuivat ja kumartuivat maahan Haamanin edessä, sillä niin kuningas oli käskenyt häntä kunnioittaa. Mordokai ei kuitenkaan polvistunut eikä kumartunut maahan.

3. Silloin kuninkaanlinnan portilla olevat kuninkaan palvelijat sanoivat Mordokaille: "Miksi sinä rikot kuninkaan käskyä?"

4. Kun he joka päivä sanoivat hänelle näin eikä hän ei totellut heitä, he ilmoittivat tämän Haamanille. He tahtoivat nähdä, oliko Mordokain kertoma syy pätevä. Hän oli näet sanonut heille olevansa juutalainen.

5. Haaman näki, ettei Mordokai polvistunut eikä heittäytynyt maahan hänen edessään. Silloin Haamanin valtasi viha.

6. Koska Haamanille oli ilmoitettu Mordokain kansallisuus, hän tuntui mitättömältä käydä käsiksi vain Mordokaihin. Sen sijaan hän etsi tilaisuutta tuhota kaikki juutalaiset, Mordokain kansan, koko Ahasveroksen valtakunnasta.

7. Kuningas Ahasveroksen kahdennentoista hallitusvuoden ensimmäisessä kuussa, niisan-kuussa, heitettiin Haamanin edessä puuria eli arpaa päivistä ja kuukausista aina kahdenteentoista kuukauteen eli adar-kuuhun asti.

8. Sitten Haaman sanoi kuningas Ahasverokselle: "On yksi kansa, joka on hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa sinun valtakuntasi kaikissa maakunnissa. Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, eivätkä he noudata kuninkaan lakeja. Kuninkaan ei sovi jättää heitä rauhaan.

9. Jos kuningas hyväksi näkee, kirjoitettakoon määräys, että heidät on tuhottava. Minä punnitsen kymmenentuhatta talenttia hopeaa työn tekijöille vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin."

10. Kuningas otti kädestään sinettisormuksensa ja antoi sen agagilaiselle Haamanille, Hammedatan pojalle, juutalaisten ahdistajalle.

11. Hän sanoi Haamanille: "Hopea annettakoon sinulle, ja tuolle kansalle voit tehdä mitä hyväksi näet.“

12. Kuninkaan kirjurit kutsuttiin koolle ensimmäisen kuun kolmantenatoista päivänä. Kuninkaan satraapeille, jokaisen maakunnan käskynhaltijalle ja jokaisen kansan ruhtinaalle kirjoitettiin määräys aivan Haaman käskyn mukaan, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä. Se kirjoitettiin kuningas Ahasveroksen nimissä ja sinetöitiin kuninkaan sinettisormuksella.

13. Lähettien mukana lähetettiin kaikkiin kuninkaan maakuntiin kirjeet, joissa määrättiin, että kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, lapset ja naiset, oli hävitettävä, tapettava ja tuhottava samana päivänä, kahdennentoista eli adar-kuun kolmantenatoista päivänä, ja että heiltä voitiin ryöstää saalista.

14. Kirjeen jäljennös oli julkaistava lakina jokaisessa maakunnassa tiedoksi kaikille kansoille, että ne olisivat valmiina tuota päivää varten.

15. Lähetit lähtivät kuninkaan käskystä kiireesti matkaan, kun säädös oli annettu Suusanin linnassa. Kuningas ja Haaman istuivat juomaan, mutta Suusanin kaupungissa vallitsi hämmenys.

4. luku

Mordokai pyytää apua Esteriltä

1. Kun Mordokai sai tietää kaiken, mitä oli tapahtunut, hän repäisi vaatteensa, pukeutui säkkiin, sirotteli päälleen tuhkaa ja meni keskelle kaupunkia huutaen kovalla äänellä ja katkerasti.

2. Hän meni kuninkaanlinnan portin edustalle, koska kuninkaanlinnan portista sisään ei saanut mennä säkkiin puettuna.

3. Jokaisessa maakunnassa ja paikassa, mihin kuninkaan käsky ja säädös tuli, syntyi juutalaisten keskuudessa suuri suru. Monet paastosivat, itkivät, valittivat ja levittivät vuoteekseen säkin ja tuhkaa.

4. Esterin palvelijattaret ja hoviherrat tulivat ja kertoivat hänelle Mordokaista. Silloin kuningatar joutui suureen tuskaan ja lähetti vaatteita, että Mordokai puettaisiin niihin ja että hän riisuisi säkin yltään. Mordokai ei kuitenkaan ottanut niitä vastaan.

5. Silloin Ester kutsui kuninkaan hoviherrojen joukosta Hatakin, jonka kuningas oli asettanut häntä palvelemaan, ja käski hänen mennä Mordokain luo saadakseen tietää, mitä oli tapahtunut ja mistä tämä johtui.

6. Hatak lähti Mordokain luo kaupungin torille, joka on kuninkaanlinnan portin edustalla,

7. ja Mordokai kertoi hänelle kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut, ja kuinka paljon hopeaa Haaman oli tarkalleen luvannut punnita kuninkaan aarrekammioihin juutalaisten tuhoamiseksi.

8. Mordokai antoi hänelle myös jäljennöksen sen lain tekstistä, joka Suusanissa oli annettu juutalaisten hävittämiseksi. Hänen tuli näyttää se Esterille ja ilmoittaa tälle asia sekä kehottaa tätä menemään kuninkaan luo anomaan suosiota ja pyytämään armoa kansalleen.

9. Hatak meni Esterin luo ja kertoi Mordokain sanat,

10. mutta Ester käski Hatakin sanoa Mordokaille:

11. "Kaikki kuninkaan palvelijat ja kuninkaan maakuntien kansa tietävät, että jokainen mies tai nainen, joka menee kutsumatta kuninkaan luo sisempään esipihaan, surmataan. Laki on sama jokaiselle. Ainoastaan se, jota kohti kuningas ojentaa kultavaltikkansa, jää eloon. Minua ei ole kolmeenkymmeneen päivään kutsuttu kuninkaan luo."

12. Mordokaille kerrottiin nämä Esterin sanat.

13. Silloin Mordokai käski vastata Esterille: "Älä kuvittelekaan, että koska olet kuninkaanlinnassa, sinä yksin kaikista juutalaisista pelastut.

14. Jos sinä vaikenet tällaisena aikana, helpotus ja pelastus tulevat juutalaisille muualta, mutta sinä ja sinun isäsi perhe tuhoudutte. Kukaties sinä olet päässytkin kuninkaalliseen arvoon juuri tällaista aikaa varten."

15. Ester käski vastata Mordokaille:

16. "Mene ja kokoa kaikki Suusanista löytyvät juutalaiset, ja paastotkaa minun puolestani. Olkaa syömättä ja juomatta kolme vuorokautta, yöt ja päivät. Myös minä paastoan palvelijattarieni kanssa. Sitten minä menen kuninkaan luo, vaikka se on vastoin lakia, ja jos tuhoudun, niin tuhoudun."

17. Mordokai meni ja teki aivan niin kuin Ester oli häntä käskenyt.

5. luku

Ester laittaa pidot kuninkaalle ja Haamanille

1. Kolmantena päivänä Ester pukeutui kuninkaalliseen asuun ja meni seisomaan kuninkaanlinnan sisempään esipihaan, vastapäätä kuninkaanlinnaa. Kuningas istui kuninkaallisella valtaistuimellaan kuninkaanlinnassa vastapäätä linnan ovea.

2. Kun kuningas näki kuningatar Esterin seisovan esipihassa, tämä sai osakseen hänen suosionsa, ja kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, joka hänellä oli kädessään. Silloin Ester meni lähemmäs ja kosketti valtikan päätä.

3. Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on, kuningatar Ester? Mitä sinä pyydät? Se sinulle annetaan, olkoon vaikka puoli valtakuntaa."

4. Ester vastasi: "Jos kuningas hyväksi näkee, tulkoot kuningas ja Haaman tänä päivänä pitoihin, jotka olen hänelle laittanut.“

5. Kuningas sanoi: "Noutakaa kiireesti Haaman tehdäksemme Esterin toivomuksen mukaan.“ Niin kuningas ja Haaman tulivat pitoihin, jotka Ester oli laittanut.

6. Kuningas kysyi juominkien aikana Esteriltä: "Mikä on pyyntösi? Se sinulle annetaan. Mikä on toiveesi? Se täytetään, olkoon vaikka puoli valtakuntaa."

7. Ester vastasi: "Pyyntöni ja toiveeni on

8. - jos olen saanut osakseni kuninkaan suosion ja jos kuningas näkee hyväksi täyttää pyyntöni ja toiveeni - että kuningas ja Haaman tulisivat pitoihin, jotka minä laitan huomenna heille. Silloin minä täytän kuninkaan toivomuksen.“

Haaman pystyttää hirsipuun Mordokaita varten

9. Haaman lähti sieltä sinä päivänä iloisena ja hyvillä mielin. Mutta kun Haaman näki Mordokain kuninkaanlinnan portilla, eikä tämä noussut ylös eikä vapissut hänen vuokseen, viha Mordokaita kohtaan valtasi hänet.

10. Haaman kuitenkin hillitsi itsensä ja meni kotiinsa. Sitten hän lähetti noutamaan lähimmät ystävänsä sekä vaimonsa Seresin.

11. Haaman kerskui heille rikkautensa loistosta, poikiensa paljoudesta ja kaikesta siitä, miten kuningas oli antanut hänelle korkean aseman ja ylentänyt hänet ruhtinaita ja kuninkaan palvelijoita suurempaan arvoon.

12. Hän sanoi: "Eipä kuningatar Ester kutsunut laittamiinsa pitoihin kuninkaan lisäksi muita kuin minut. Huomiseksikin minut on kutsuttu kuninkaan kanssa kuningattaren luo.

13. Mutta tämä kaikki ei riitä minulle niin kauan kuin minä näen juutalaisen Mordokain istuvan kuninkaanlinnan portilla."

14. Hänen vaimonsa Seres ja kaikki hänen ystävänsä vastasivat hänelle: "Tehtäköön viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu. Pyydä aamulla kuninkaalta, että Mordokai ripustetaan siihen, niin voit mennä kuninkaan kanssa pitoihin iloisena.“ Tämä neuvo miellytti Haamania, ja hän teetti hirsipuun.

JUUTALAISTEN RIEMUVOITTO

6. luku

Kuningas palkitsee Mordokain

1. Sinä yönä kuningas ei saanut unta. Hän käski tuoda aikakirjan muistettavista tapahtumista, ja sitä luettiin kuninkaalle.

2. Siihen huomattiin kirjoitetun, että Mordokai oli ilmaissut kuninkaan hoviherrojen Bigtanin ja Teresin, ovenvartijoiden, etsineen tilaisuutta käydä käsiksi kuningas Ahasverokseen.

3. Kuningas kysyi: "Mitä Mordokain kunniaksi ja ylentämiseksi on tämän johdosta tehty?" Kuninkaan palvelijat vastasivat: "Ei hänen hyväkseen ole tehty mitään.“

4. Kuningas kysyi: "Kuka on esipihassa?" Haaman oli näet tullut kuninkaanlinnan ulompaan esipihaan pyytääkseen kuninkaalta, että Mordokai ripustettaisiin hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt tätä varten.

5. Kuninkaan palvelijat vastasivat: "Esipihassa näyttää seisovan Haaman.“ Kuningas sanoi: "Tulkoon sisään.“

6. Kun Haaman oli tullut, kuningas kysyi häneltä: "Mitä on tehtävä miehelle, jolle kuningas tahtoo osoittaa kunniaa?" Haaman ajatteli sydämessään: "Kenellepä kuningas tahtoisi osoittaa enemmän kunniaa kuin minulle?"

7. Haaman vastasi kuninkaalle: "Sille miehelle, jolle kuningas tahtoo osoittaa kunniaa,

8. on tuotava kuninkaallinen puku, johon kuningas on ollut puettuna, ja hevonen, jolla kuningas on ratsastanut, ja kuninkaallinen kruunu, joka on ollut hänen päässään.

9. Joku kuninkaan jalosukuisista ruhtinaista tuokoon tuon hevosen ja tuon puvun ja puettakoon siihen se mies, jolle kuningas tahtoo osoittaa kunniaa. Sitten miestä on kuljetettava tuon hevosen selässä kaupungin kaduilla ja hänen edellään on huudettava: 'Näin tehdään miehelle, jolle kuningas tahtoo osoittaa kunniaa.’”

10. Silloin kuningas sanoi Haamanille: "Kiirehdi hakemaan puku ja hevonen, ja tee juuri niin kuin puhuit juutalaiselle Mordokaille, joka istuu kuninkaanlinnan portilla. Älä jätä tekemättä mitään siitä, mitä olet puhunut."

11. Niinpä Haaman nouti hevosen ja puvun, puki Mordokain, kuljetti häntä hevosen selässä kaupungin kaduilla ja huusi hänen edellään: "Näin tehdään miehelle, jolle kuningas tahtoo osoittaa kunniaa!“

12. Sitten Mordokai palasi kuninkaanlinnan portille, mutta Haaman kiirehti kotiinsa murheissaan ja pää peitettynä.

13. Haaman kertoi vaimolleen Seresille ja lähimmille ystävilleen kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut. Silloin hänen neuvonantajansa sekä hänen vaimonsa Seres sanoivat hänelle: "Jos Mordokai, jonka edessä olet alkanut sortua, on syntyään juutalainen, sinä et voi hänelle mitään, vaan sorrut hänen edessään perinpohjaisesti.“

14. Kun he vielä puhuivat hänen kanssaan, tulivat kuninkaan hoviherrat ja veivät kiireesti Haamanin pitoihin, jotka Ester oli laittanut.

7.luku

Haamanin tuho

1. Kuningas ja Haaman tulivat kuningatar Esterin luo juomaan,

2. ja kuningas kysyi juominkien aikana Esteriltä myös toisena päivänä: "Mikä on pyyntösi, kuningatar Ester?” Se sinulle annetaan. Mikä on toiveesi? Se täytetään, olkoon vaikka puoli valtakuntaa."

3. Kuningatar Ester vastasi: "Jos olen saanut osakseni suosiosi, kuningas, ja jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minun ja kansani pitää henkemme. Se on pyyntöni ja toiveeni.

4. Meidät, minut ja kansani, on näet myyty hävitettäviksi, tapettaviksi ja tuhottaviksi. Jos meidät olisi myyty vain orjiksi ja orjattariksi, olisin siitä vaiti. Sellaisen vaivan takia ei kannattaisi kuningasta häiritä."

5. Kuningas Ahasveros kysyi kuningatar Esteriltä: "Kuka hän on? Missä on se, joka on rohjennut tehdä sellaista?"

6. Ester vastasi: "Se vihamies ja ahdistaja on tuo paha Haaman.“ Silloin Haaman kauhistui kuninkaan ja kuningattaren edessä.

7. Kuningas nousi vihoissaan juomingeista ja meni linnan puutarhaan, mutta Haaman jäi sinne rukoilemaan kuningatar Esteriltä armoa, sillä hän näki, että kuningas oli jo päättänyt tuhota hänet.

8. Kun kuningas tuli puutarhasta takaisin linnaan, jossa juomingit olivat, Haaman oli heittäytyneenä lepovuoteella, jolla kuningatar Ester lepäsi. Silloin kuningas sanoi: "Yrittääkö hän vielä tehdä väkivaltaa kuningattarelle linassa, ja minun läsnä ollessani!" Tuskin tämä sana oli päässyt kuninkaan suusta, kun Haamanin kasvot jo peitettiin.

9. Harbona, yksi kuninkaan hoviherroista, sanoi: "Tuolla Haamanin talon edessä on viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu. Haaman teetti Mordokaille, joka oli puhunut hyvää kuninkaan puolesta.“ Kuningas sanoi: "Hirttäkää Haaman siihen.“

10. Niin Haaman ripustettiin hirsipuuhun, jonka hän oli valmistanut Mordokaille. Sitten kuninkaan viha lauhtui.

8. luku

Mordokai korotetaan

1. Sinä päivänä kuningas Ahasveros antoi kuningatar Esterille juutalaisten vainoojan Haamanin talon. Mordokai pääsi kuninkaan eteen, sillä Ester oli ilmoittanut, mitä sukua Mordokai oli hänelle.

2. Kuningas oli ottanut sinettisormuksensa pois Haamanilta ja antoi sen Mordokaille. Ester asetti Mordokain Haamanin talon hoitajaksi.

3. Ester puhui vielä kuninkaan edessä, heittäytyi hänen jalkojensa juureen, itki ja rukoili häntä tekemään tyhjäksi agagilaisen Haamanin juonen, jonka tämä oli suunnitellut juutalaisten onnettomuudeksi.

4. Kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, ja Ester nousi ylös ja seisoi kuninkaan edessä.

5. Hän sanoi: "Jos kuningas hyväksi näkee ja jos olen saanut osakseni hänen suosionsa, jos asia on kuninkaasta oikea ja minä miellytän häntä, niin kirjoitettakoon, että agagilaisen Haamanin, Hammedatan pojan, juonet ja kirjeet, jotka hän kirjoitutti tuhotakseen juutalaiset kaikissa kuninkaan maakunnissa, on mitätöitävä.

6. Kuinka minä voisin katsella onnettomuutta, joka kohtaa kansaani! Kuinka jaksaisin nähdä sukuni tuhon!"

Juutalaisten sallitaan puolustautua

7. Kuningas Ahasveros sanoi kuningatar Esterille ja juutalaiselle Mordokaille: "Koska Haaman hyökkäsi juutalaisia vastaan, minä annoin hänen talonsa Esterille ja Haaman ripustettiin hirsipuuhun.

8. Kirjoittakaa te kuninkaan nimissä sellainen juutalaisia koskeva määräys kuin katsotte parhaaksi ja sinetöikää se kuninkaan sinettisormuksella. Kirjettä, joka on kirjoitettu kuninkaan nimessä ja sinetöity kuninkaan sinettisormuksella, ei näet voida kumota."

9. Kolmannen kuun eli siivan-kuun kahdentenakymmenentenäkolmantena päivänä kutsuttiin kuninkaan kirjurit ja kirjoitettiin aivan Mordokain käskyn mukaisesti kirje juutalaisille sekä satraapeille, käskynhaltijoille ja maaherroille sataankahteenkymmeneenseitsemään maakuntaan Intiasta Kuusiin saakka, kunkin maakunnan omalla kirjoituksella ja kunkin kansan omalla kielellä, myös juutalaisille heidän omalla kirjoituksellaan ja kielellään.

10. Kirjeet kirjoitettiin kuningas Ahasveroksen nimissä ja sinetöitiin kuninkaan sinettisormuksella. Ne lähetettiin ratsulähettien mukana, jotka ratsastivat nopeilla kuninkaallisissa hevosilla.

11. Kirjeissä sanottiin, että kuningas sallii juutalaisten jokaisessa kaupungissa, jossa heitä on, kokoontua puolustamaan henkeään ja hävittää, tappaa ja tuhota kaikki heitä vainoava kansa ja maakunnan aseväki sekä naiset ja lapset ja ryöstää heiltä saalista

12. yhtenä päivänä, kahdennentoista kuun eli adar-kuun kolmantenatoista päivänä, kaikissa kuningas Ahasveroksen maakunnissa.

13. Kirjeen jäljennös oli annettava säädöksenä jokaisessa maakunnassa ja kaikille kansoille oli julkaistava tiedoksi, jotta juutalaiset olisivat valmiina kostamaan sinä päivänä vihollisilleen.

14. Kuninkaallisilla hevosilla ratsastavat lähetit lähtivät kuninkaan käskyn kiirehtiminä nopeasti matkaan, kun säädös oli annettu Suusanin linnassa.

15. Mordokai lähti kuninkaan luota yllään kuninkaalliset, sinipunaisesta pellavavaatteet ja hienosta pellavasta ja purppuranpunaisesta kankaasta tehty viitta sekä päässään suuri kultakruunu. Ja Suusanin kaupunki iloitsi ja riemuitsi.

16. Juutalaisten osaksi oli tullut onni, ilo, riemu ja kunnia,

17. ja jokaisessa maakunnassa ja kaupungissa, kaikkialla, minne kuninkaan käsky ja säädös tuli, oli juutalaisilla ilo ja riemu, pidot ja juhlapäivä. Monet maan kansoihin kuuluvat ryhtyivät juutalaisiksi, sillä kauhu juutalaisia kohtaan oli vallannut heidät.

9. luku

Juutalaiset tuhoavat vihollisensa

1. Kahdennentoista kuun eli adar-kuun kolmantenatoista päivänä kuninkaan käsky ja säädös oli määrä panna täytäntöön. Tuona päivänä juutalaisten viholliset olivat odottaneet saavansa heidät valtaansa, mutta kävikin niin, että juutalaiset saivat valtaansa vihamiehensä.

2. Silloin juutalaiset kaikissa kuningas Ahasveroksen maakunnissa kokoontuivat kaupungeissaan käydäkseen käsiksi niihin, jotka olivat etsineet tilaisuutta tehdä heille pahaa. Kukaan ei kestänyt heidän edessään, sillä kauhu heitä kohtaan oli vallannut kaikki kansat.

3. Kaikki maaherrat, satraapit, käskynhaltijat ja kuninkaan virkamiehet kannattivat juutalaisia, sillä kauhu Mordokaita kohtaan oli vallannut heidät.

4. Mordokai oli näet mahtava mies kuninkaan hovissa. Hänen maineensa levisi kaikkiin maakuntiin, sillä tuo mies, Mordokai, tuli yhä mahtavammaksi.

5. Juutalaiset löivät kaikki vihollisensa miekoilla, surmasivat ja tuhosivat heidät. He tekivät vihamiehilleen, mitä tahtoivat.

6. Suusanin linnassa juutalaiset tappoivat ja tuhosivat viisisataa miestä.

7. He tappoivat myös Parsandatan, Dalfonin, Aspatan,

8. Pooratan, Adaljan, Aridatan,

9. Parmastan, Arisain, Aridain ja Vaisatan,

10. juutalaisten vastustajan Haamanin, Hammedatan pojan, kymmenen poikaa. He eivät kuitenkaan ottaneet saalista.

11. Suusanin linnassa tapettujen lukumäärä tuli sinä päivänä kuninkaan tietoon.

12. Silloin kuningas sanoi kuningatar Esterille: "Suusanin linnassa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet viisisataa miestä ja Haamanin kymmenen poikaa. Mitä lienevätkään tehneet muissa kuninkaan maakunnissa? Mikä on pyyntösi? Se täytetään. Mikä on toiveesi? Sen mukaan tehdään."

13. Ester vastasi: "Jos kuningas hyväksi näkee, sallittakoon Suusanin juutalaisten huomennakin tehdä saman säädöksen mukaan kuin tänään ja ripustettakoon Haamanin kymmenen poikaa puuhun."

14. Kuningas käski tehdä niin, ja siitä annettiin säädös Suusanissa. Haamanin kymmenen poikaa ripustettiin puuhun.

15. Suusanin juutalaiset kokoontuivat myös adar-kuun neljäntenätoista päivänä ja tappoivat Suusanissa kolmesataa miestä. He eivät kuitenkaan ottaneet saalista.

16. Myös muiden kuninkaan maakuntien juutalaiset kokoontuivat puolustamaan henkeään saadakseen rauhan vihollisiltaan. He tappoivat seitsemänkymmentäviisituhatta vihamiestään, mutta eivät ottaneet saalista.

17. Tämä tapahtui adar-kuun kolmantenatoista päivänä, mutta sen kuun neljännentoista päivän he lepäsivät ja viettivät sen pito- ja ilopäivänä.

18. Sen sijaan Suusanin juutalaiset kokoontuivat sen kuun kolmantenatoista ja neljäntenätoista päivänä. Viidentenätoista päivänä he lepäsivät ja viettivät sen pito- ja ilopäivänä.

19. Sen tähden maaseudun juutalaiset, jotka asuvat maaseutukaupungeissa, viettävät adar-kuun neljännentoista päivän ilo-, pito- ja juhlapäivänä ja lähettävät toisilleen annoksia.

<<Tarkistettu tähän asti>>

Puurim-juhla

20. Mordokai kirjoitti nämä tapaukset muistiin ja lähetti kirjeet kaikille juutalaisille lähellä ja kaukana kuningas Ahasveroksen kaikissa maakunnissa.

21. Hän vahvisti heille, että heidän tuli viettää adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista päivää juhlapäivinä joka vuosi

22. niin kuin silloin, kun juutalaiset olivat saaneet levon vihollisistaan. Siinä kuussa murhe oli kääntynyt heille iloksi ja suru juhlapäiväksi. Siksi heidän tuli viettää niitä pito- ja ilopäivinä ja lähettää toisilleen annoksia ja köyhille lahjoja.

23. Juutalaiset ottivat tavakseen viettää niitä niin kuin olivat jo alkaneet tehdä ja niin kuin Mordokai oli heille kirjoittanut.

24. Olihan agagilainen Haaman, Hammedatan poika, kaikkien juutalaisten vastustaja, punonut juonen juutalaisia vastaan ja heittänyt puuria eli arpaa saattaakseen heidät sekasortoon ja tuhotakseen heidät.

25. Juonen tultua kuninkaan tietoon tämä oli kuitenkin määrännyt kirjeellisesti, että Haamanin paha juoni, jonka hän oli punonut juutalaisia vastaan, tuli kääntää häntä itseään vastaan. Niinpä hänet ja hänen poikansa ripustettiin puuhun.

26. Siksi juutalaiset antoivat näille päiville nimeksi puurim puur-sanan mukaan ja kaiken sen johdosta, mitä tuohon kirjeeseen oli kirjoitettu. Sen johdosta, mitä juutalaiset olivat nähneet ja mitä heille oli tapahtunut,

27. he ottivat noudattaakseen jälkeläisineen sekä kaikkien heihin liittyvien kanssa muuttumattomana ja pysyvänä tapana, että näitä kahta päivää oli vietettävä määräyksen mukaisesti ja määräaikana joka vuosi.

28. Näitä päiviä tuli jokaisen sukupolven ja suvun muistaa ja viettää kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa, ettei näiden puurim-päivien vietto katoaisi juutalaisten keskuudesta eivätkä heidän jälkeläisensä unohtaisi muistaa niitä.

29. Kuningatar Ester, Abihailin tytär, ja juutalainen Mordokai kirjoittivat kaiken valtansa nojalla tämän toisen puurim-kirjeen vahvistaakseen aikaisemmat määräykset.

30. Mordokai lähetti ystävällisin ja vilpittömin sanoin kirjeet kaikille juutalaisille Ahasveroksen valtakunnan sataan kahteenkymmeneen seitsemään maakuntaan

31. saattaakseen voimaan näiden puurim-päivien vieton niiden määräaikana. Näin Juutalainen Mordokai ja kuningatar Ester saattoivat voimaan niiden vieton ja näin juutalaiset itse ottivat noudattaakseen jälkeläisineen määräykset niihin kuuluvista paastoista ja valitushuudoista.

32. Esterin käskystä vahvistettiin nämä puurim-määräykset ja kirjoitettiin kirjaan.

10. luku

Mordokain korkea arvo

1. Kuningas Ahasveros pani sekä mannermaat että merensaaret maksamaan veroja.

2. Kaikki hänen suuret tekonsa ja hallintavaltansa sekä kertomus Mordokain suuruudesta, johon kuningas hänet korotti, on kirjoitettu Meedian ja Persian kuningasten aikakirjaan.

3. Juutalainen Mordokai oli näet kuningas Ahasveroksen lähin mies. Juutalaisten keskuudessa häntä pidettiin suurena ja lukuisten veljien keskuudessa suosittuna, koska hän vaati parasta kansalleen ja puhui rauhaa kaikille jälkeläisilleen.