Make your own free website on Tripod.com

Toinen Aikakirja                                                                

1. LUKU

salomon hallituskausi

Salomon uhri

Salomo, Daavidin poika, vahvistui kuninkuudessaan, ja Herra, hänen Jumalansa oli hänen kanssaan ja teki hänet hyvin mahtavaksi.

2. Salomo puhui koko Israelille, tuhannen- ja sadanpäämiehille sekä koko Israelin tuomareille, kaikille ruhtinaille ja perhekuntapäämiehille.

3. Sitten Salomo ja koko seurakunta hänen kanssaan menivät Gibeonissa olevalle uhrikukkulalle, sillä siellä oli Jumalan ilmestysmaja, jonka Herran palvelija Mooses oli tehnyt autiomaassa.

4. Mutta Daavid oli tuonut Jumalan arkun Kirjat-Jearimista paikkaan, jonka hän oli sille valmistanut. Hän oli näet pystyttänyt sille teltan Jerusalemiin.

5. Vaskialttari, jonka Besalel, Uurin poika, Huurin pojanpoika, oli rakentanut, oli kuitenkin Gibeonissa Herran asumuksen edessä, ja Salomo ja seurakunta etsivät häntä siellä.

6. Salomo nousi siellä Herran edessä ilmestysmajan luona olevalle vaskialttarille ja uhrasi sen päällä tuhat polttouhria.

Jumala ilmestyy Salomolle

7. Sinä yönä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: "Pyydä, mitä tahdot minun sinulle antavan."

8. Salomo vastasi Jumalalle: "Sinä olet osoittanut suurta armoa ja uskollisuutta isälleni Daavidille ja olet tehnyt minusta kuninkaan hänen tilalleen.

9. Toteutukoon siis nyt, Herra Jumala, isälleni Daavidille antamasi sana, sillä sinä olet pannut minut hallitsemaan kansaa, jota on niin paljon kuin tomua maassa.

10. Anna nyt siis minulle viisaus ja tietämys, että voin johtaa tätä kansaa[1], sillä kuka voi muuten jakaa oikeutta tälle sinun suurelle kansallesi?"

11. Jumala sanoi Salomolle: "Koska tämä on sydämelläsi, etkä pyytänyt rikkautta, omaisuutta tai kunniaa, et vihamiestesi henkeä etkä myöskään anonut pitkää ikää, vaan pyysit itsellesi viisautta ja tietämystä jakaaksesi oikeutta kansalleni, jonka kuninkaaksi minä olen sinut tehnyt,

12. sinulle annetaan viisautta ja tiettämystä. Lisäksi minä annan sinulle rikkautta, omaisuutta ja kunniaa siinä määrin, ettei sitä ole ollut niin paljoa yhdelläkään kuninkaalla ennen sinua eikä tule olemaan sinun jälkeesi."

13. Käytyään uhrikukkulalla Gibeonissa Salomo palasi ilmestysmajalta Jerusalemiin, ja hän hallitsi Israelia.

Salomon rikkaus

14. Salomo kokosi sotavaunuja ja ratsumiehiä, niin että hänellä oli tuhatneljäsataa sotavaunua ja kaksitoistatuhatta ratsumiestä. Nämä hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja kuninkaan luo Jerusalemiin.

15. Kuningas sijoitti Jerusalemiin hopeaa ja kultaa kuin kiviä ja setripuuta yhtä paljon kuin metsäviikunapuita on alankomaassa.

16. Salomolle tuotiin hevosia Egyptistä ja Kuvesta. Kuninkaan kauppiaat noutivat niitä Kuvesta maksua vastaan.

17. Egyptistä tuodut vaunut maksoivat kuusisataa hopeasekeliä ja hevonen sataviisikymmentä. Niitä tuotiin heidän välityksellään myös kaikille heettiläisten ja aramilaisten kuninkaille.

18.  Sitten Salomo käski rakentaa temppelin Herran nimelle ja kuninkaallisen linnansa.

 

2. LUKU

Temppelin rakennustyön valmistelut

 

1. Hän määräsi[2] seitsemänkymmentätuhatta miestä taakankantajiksi, kahdeksankymmentätuhatta miestä kivenlouhijoiksi vuoristoon ja näille kolmetuhattakuusisataa työnjohtajaa.

2. Sitten Salomo lähetti Huuramille, Tyyron kuninkaalle, sanan: "Tee minulle, niin kuin teit isälleni Daavidille, jolle lähetit setripuita, että hän rakentaisi itselleen linnan asuakseen siinä.

3. Katso, minä rakennan temppelin Herran, Jumalani, nimelle pyhittääkseni sen hänelle, että siinä poltettaisiin hyvänhajuista suitsuketta hänen edessään, pidettäisiin aina esillä näkyleipiä ja uhrattaisiin polttouhreja aamuin ja illoin, sapatteina, uudenkuun päivinä ja Herran, meidän Jumalamme, juhlina. Tämä on Israelin ikuinen velvollisuus.

4. Temppelistä, jonka rakennan, tulee suuri, sillä meidän Jumalamme on suurin kaikista jumalista.

5. Mutta kenellä olisi kykyä rakentaa hänelle temppeli? Eiväthän taivaat ja taivasten taivaatkaan riitä hänen asumuksekseen. Ja mikä olen rakentamaan hänelle temppeliä, paitsi uhratakseni hänen edessään?

6. Lähetä nyt siis minulle mies, joka on taitava tekemään kulta-, hopea-, vaski- ja rautatöitä, kutomaan purppuranpunaisista, helakanpunaisista ja sinipunaisista langoista, joka osaa veistää veistoksia ja työskennellä yhdessä taitajien kanssa, joita minulla on Juudassa ja Jerusalemissa ja jotka minun isäni Daavid on hankkinut.

7. Lähetä minulle setripuita, sypressipuita ja santelipuita Libanonilta, sillä minä tiedän, että sinun palvelijasi osaavat hakata Libanonin puita. Minun palvelijani voivat olla sinun palvelijoittesi kanssa

8. hankkimassa minulle paljon puuta, sillä temppelistä, jonka minä rakennan, tulee suuri ja ihmeellinen.

9. Minä annan puiden kaatajille ja hakkaajille, sinun palvelijoillesi, kaksikymmentätuhatta koor-mittaa vehnäjauhoja, kaksikymmentätuhatta koor-mittaa ohraa, kaksikymmentätuhatta bat-mittaa viiniä ja kaksikymmentätuhatta bat-mittaa öljyä."

10. Huuram, Tyyron kuningas, vastasi kirjeellä, jonka hän lähetti Salomolle: "Koska Herra rakastaa kansaansa, hän on asettanut sinut heidän kuninkaakseen."

11. Huuram sanoi vielä: "Siunattu olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan, koska hän on antanut kuningas Daavidille viisaan, älykkään ja ymmärtäväisen pojan, joka rakentaa Herran temppelin ja kuninkaallisen linnansa.

12. Minä lähetän nyt viisaan ja ymmärtäväisen miehen, Huuram-Aabin,

13. daanilaisnaisen pojan, jonka isä on tyyrolainen. Hän osaa tehdä kulta- ja hopea-, vaski-, rauta-, kivi- ja puutöitä, niin myös kutoa purppuranpunaisista ja sinipunaisista langoista, valkoisista pellavalangoista ja helakanpunaisista langoista. Hän osaa tehdä kaikenlaisia veistoksia ja suunnitella kaikenlaisia teoksia, joita hänen tehtäväkseen annetaan, sinun taitavien miestesi ja herrani, sinun isäsi Daavidin, taitavien miesten kanssa.

14. Lähettäköön herrani nyt siis sanansa mukaan palvelijoilleen vehnää, ohraa, öljyä ja viiniä.

15. Me hakkaamme puita Libanonilta niin paljon kuin sinä tarvitset ja tuomme ne lauttoina meritse sinulle Jaafoon. Kuljeta sinä ne sitten ylös Jerusalemiin."

16. Salomo käski laskea kaikki Israelin maassa asuvat muukalaiset sen väestönlaskun jälkeen, jonka hänen isänsä Daavid oli pannut toimeen. Heitä huomattiin olevan sataviisikymmentäkolmetuhatta kuusisataa.

17. Hän teki näistä seitsemänkymmentätuhatta taakankantajiksi, kahdeksankymmentätuhatta kivenlouhijoiksi vuoristoon ja kolmetuhattakuusisataa työnjohtajiksi teettämään väellä työtä.

 

3. LUKU

Temppelin rakentaminen

Sitten Salomo alkoi rakentaa Herran temppeliä Jerusalemiin, Moorian vuorelle, paikkaan, jonka Daavid oli valmistanut jebusilaisen Ornanin puimatantereella. Siellä Herra oli ilmestynyt hänen isälleen Daavidille.

2. Hän alkoi rakentaa sitä neljännen hallitusvuotenansa toisen kuun toisena päivänä.

3. Näillä mitoilla Salomo oli määrä rakentaa Jumalan temppeli: pituus oli vanhan mitan mukaan kuusikymmentä kyynärää ja leveys kaksikymmentä kyynärää.

4.  Temppelin edessä olevan eteisaulan pituus oli sama kuin temppelin leveys, kaksikymmentä kyynärää, ja sen korkeus oli satakaksikymmentä. Salomo päällysti sen sisältä puhtaalla kullalla.

5. Suuren huoneen hän paneloi sypressipuulla ja silasi sen parhaalla kullalla, johon hän laitatti kohokuvina palmuja ja ketjuja.

6. Hän upotti huoneen seiniin kaunistukseksi kalliita kiviä. Kulta oli Parvaimin kultaa.

7. Huoneen palkit, kynnykset, seinät ja ovet hän silasi kullalla. Seiniin hän oli leikkauttanut kerubeja.

8. Hän teetti kaikkeinpyhimmän huoneen, jonka pituus oli sama kuin temppelin leveys, kaksikymmentä kyynärää, ja leveys kaksikymmentä kyynärää. Hän silasi sen parhaalla kullalla, jonka paino oli kuusisataa talenttia.

9. Kultanaulojen paino oli viisikymmentä sekeliä. Myös yläsalit hän silasi kullalla.

10. Hän teetti kaikkeinpyhimpään huoneeseen kaksi kerubia, kuvanveistäjän työtä, ja ne päällystettiin kullalla.

11. Kerubien siipien pituus oli yhteensä kaksikymmentä kyynärää. Yksi siipi oli viisi kyynärää pitkä ja se kosketti huoneen seinää, ja toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja se ulottui toisen kerubin siipeen.

12. Toisen kerubin siipi oli viisi kyynärää pitkä ja se ulottui huoneen seinään. Myös toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja se oli kiinni toisen kerubin siivessä.

13. Näiden kerubien siivet olivat levitettyinä kahdenkymmenen kyynärän mittaiset. Kerubit seisoivat jaloillaan, kasvot käännettyinä huoneen keskustaa kohti.

14. Hän teetti esiripun sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja valkoisista pellavalangoista ja teetti siihen kerubeja.

Vaskipylväät

15. Vielä hän teetti temppelin eteen kaksi kolmenkymmenenviiden kyynärän korkuista pylvästä. Niiden päässä olevat pylväänpäät olivat viisi kyynärää korkeat.

16. Hän teetti kaikkeinpyhimpään ketjuja ja laitatti ne pylväiden päähän. Hän teetti sata granaattiomenaa ja pani ne ketjuihin.

17. Pylväät hän pystytti temppelin eteen, toisen oikealle puolelle ja toisen vasemmalle puolelle. Hän antoi oikeanpuoleiselle nimen Jaakin ja vasemmanpuoleiselle nimen Booas.

 

4. LUKU

Vaskialttari ja vaskiallas

Salomo teetti vaskialttarin, jonka pituus oli kaksikymmentä kyynärää, leveys  kaksikymmentä kyynärää ja korkeus kymmenen kyynärää.

2. Hän teetti myös ympyrän muotoisen valetun altaan[3], jonka leveys oli reunasta reunaan kymmenen kyynärää ja korkeus viisi kyynärää. Sen ympärysmitta oli kolmekymmentä kyynärää.

3. Sen alaosassa oli sitä kiertäen joka puolella häränkuvia, kymmenen kutakin kyynärää kohti. Härkiä oli kahdessa rivissä, ja ne oli valettu samalla kuin allas.

4. Se seisoi kahdentoista härän varassa. Kolme oli kääntyneinä pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään ja kolme itään päin. Allas oli niiden päällä, niiden varassa, ja jokaisen niiden takapuolet olivat keskustaa kohti.

5. Allas oli kämmenenleveyden paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, liljankukan muotoinen. Siihen mahtui kolmetuhatta bat-mittaa.

Muu temppelin kalusto

6. Salomo teetti myös kymmenen ammetta ja asetti viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle pesemistä varten, sillä niissä huuhdottiin se, mikä liittyy polttouhriin. Mutta allas oli pappien peseytymistä varten.

7. Hän teetti kymmenen kultaista lampunjalkaa niistä annettujen säädösten mukaan ja pani ne temppelisaliin, viisi oikealle ja viisi vasemmalle puolelle.

8. Hän teetti myös kymmenen pöytää ja asetti ne temppelisaliin, viisi oikealle ja viisi vasemmalle puolelle. Hän teetti myös sata kultaista pirskotusmaljaa.

9. Hän teetti pappien esipihan sekä suuren esipihan ja sen ovet, ja päällysti ne vaskella.

10. Altaan[4] hän asetti oikealle sivulle, kaakkoa kohti.

11. Huuram teki myös padat, lapiot ja pirskotusmaljat. Niin Huuram sai suoritetuksi työn, joka hänen piti tehdä kuningas Salomolle Jumalan temppeliä varten.

12. Hän teki kaksi pylvästä ja kaksi maljanmuotoista kruunua pylväiden päähän ja kaksi ristikkokoristetta peittämään kahta maljanmuotoista kruunua,

13. sekä neljäsataa granaattiomenaa kahteen ristikkokoristeeseen - kaksi riviä granaattiomenia kumpaankin ristikkokoristeeseen - peittämään kahta pylväiden päällä olevaa maljanmuotoista kruunua.

14. Hän teki jalustat ja ammeet jalustojen päälle,

15. sekä yhden altaan ja kaksitoista härkää sen alle.

16. Myös padat, lapiot ja haarukat sekä kaikki niihin kuuluvat esineet Huuram-Aabiv teki kuningas Salomolle Herran temppeliin kiillotetusta vaskesta.

17. Kuningas valatti ne savimuotteihin Jordanin tasangolla, Sukkotin ja Seredan välillä.

18. Salomo teetti kaikkia näitä esineitä hyvin paljon, sillä vasken painosta ei pidetty lukua.

19. Salomo teetti myös kaikki Jumalan temppelin esineet, sekä kulta-alttarin ja pöydät, joilla näkyleivät olivat.

20. Hän teetti myös puhtaasta kullasta kaikkeinpyhimmän eteen lampunjalat lamppuineen, jotka oli sytytettävä säädetyllä tavalla,

21. kukat, lamput ja lamppusakset, kaikki kultaa, puhtainta kultaa,

22. samoin veitset, maljat, kupit ja hiilipannut puhtaasta kullasta, sekä temppelin oviaukkojen kaikkeinpyhimpään johtavat sisemmät ovet ja temppelin saliin johtavat ovet kullasta.

 

5. LUKU

 

Kun kaikki työ, minkä Salomo teetti Herran temppeliin, oli valmis, hän vei sinne isänsä Daavidin pyhittämän hopean, kullan ja kaikki esineet. Hän pani ne Herran temppelin aarrekammioihin.

Liitonarkku tuodaan temppeliin

2. Sitten Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki heimojen johtomiehet, israelilaisten perhekuntapäämiehet, Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkua Daavidin kaupungista, Siionista.

3. Kuninkaan luo kokoontuivat kaikki Israelin miehet juhla-aikana, jota vietetään seitsemännessä kuussa.

4. Kaikki Israelin vanhimmat tulivat, ja leeviläiset nostivat arkun

5. ja toivat ylös temppeliin arkun ja ilmestysmajan sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli teltassa. Leeviläiset papit toivat ne.

6. Sitten kuningas Salomo sekä koko hänen luokseen, arkun eteen, kokoontunut Israelin seurakunta uhrasivat lampaita ja härkiä, joita ei luettu eikä laskettu, koska niitä oli niin paljon.

7. Papit toivat Herran liitonarkun paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

8. Kerubit näet levittivät siipensä arkun paikan yli ja peittivät ylhäältä päin arkun ja sen kantotangot.

9. Tangot olivat niin pitkät, että niiden arkusta ulkonevat päät voitiin nähdä kuorin edestä, mutta ulos ne eivät näkyneet. Ne jäivät sinne tähän päivään asti.

10. Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra oli tehnyt liiton israelilaisten kanssa näiden lähdettyä Egyptistä.

11. Kun papit lähtivät pyhäköstä, kaikki paikalla olleet papit, osastoihin katsomatta, olivat pyhittäytyneet,

12. ja kaikki leeviläiset laulajat, Aasaf, Heeman ja Jedutun poikineen ja veljineen, seisoivat hienoihin pellavavaatteisiin puettuina symbaaleineen, harppuineen ja lyyroineen alttarin itäpuolella. Heidän kanssaan oli satakaksikymmentä pappia, jotka puhalsivat torviin.

13. Puhaltajat ja laulajat yhtyivät yhteen ääneen ylistämään ja kiittämään Herraa, ja torvet, symbaalit ja muut soittimet soivat ja Herraa ylistettiin laulaen: "Sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa on ikuinen." Silloin pilvi täytti huoneen, Herran temppelin,

14. eivätkä papit voineet pilven tähden seisoa palvelemassa, sillä Herran kirkkaus täytti Jumalan temppelin.

 

6. LUKU

Salomon puhe

Silloin Salomo sanoi: "Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.

2. Minä olen kuitenkin rakentanut sinulle temppelin asunnoksi, asuinsijan, että asuisit siinä iäti."

3. Sitten kuningas kääntyi ja siunasi koko Israelin seurakunnan, ja koko Israelin seurakunta seisoi.

4. Hän sanoi: "Siunattu olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on kädellään täyttänyt sen, mitä hän puhui suullaan isälleni Daavidille, kun hän sanoi:

5. 'Siitä päivästä lähtien, jona vein kansani Israelin pois Egyptistä, en ole minkään Israelin heimon alueelta valinnut kaupunkia, että sinne rakennettaisiin temppeli, jossa nimeni olisi, enkä myöskään ole valinnut ketään olemaan kansani Israelin ruhtinaana.

6. Mutta sitten minä valitsin Jerusalemin nimeni asuinsijaksi ja Daavidin kansani Israelin hallitsijaksi.'

7. Isäni Daavidin sydämellä oli rakentaa temppeli Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

8. Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: 'Koska sydämelläsi on ollut rakentaa temppeli nimelleni, olet tehnyt hyvin, kun olet sitä aikonut.

9. Sinä et kuitenkaan ole sitä temppeliä rakentava, vaan poikasi, joka on sinun jälkeläisesi[5]. Hän on rakentava temppelin minun nimelleni.'

10. Herra on nyt täyttänyt sanansa, jonka hän puhui. Minä olen noussut isäni Daavidin paikalle ja istunut Israelin valtaistuimelle, niin kuin Herra on puhunut, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

11. Minä olen asettanut sinne arkun, ja siellä on Herran liitto, jonka hän teki Israelilaisten kanssa."

Salomon rukous

12. Salomo seisoi Herran alttarin edessä koko Israelin seurakuntaa vastapäätä ja ojensi kätensä.

13. Salomo oli näet teettänyt lavan vaskesta, viisi kyynärää pitkän, viisi kyynärää leveän ja kolme kyynärää korkean, ja asetuttanut sen esipihan keskelle. Hän seisoi sen päällä, polvistui koko Israelin seurakunnan edessä, ojensi kätensä taivasta kohti

14. ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi Jumalaa, ei taivaassa eikä maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoillesi, jotka vaeltavat sinun edessäsi kokosydämisesti.

15. Sinä olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Mitä sinä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, niin kuin nyt on tapahtunut.

16. Toteuta siis nyt, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit minun isälleni, palvelijallesi Daavidille, sanoen: 'Sinulta ei koskaan ole puuttuva jälkeläisistä, joka istuu minun edessäni Israelin valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät huolen tiestään ja vaeltavat minun edessäni, niin kuin sinä olet vaeltanut minun edessäni.'

17. Toteutukoon nyt, Herra, Israelin Jumala, sinun sanasi, jonka puhuit palvelijallesi Daavidille.

18. Mutta asuuko Jumala todella maan päällä ihmisten kanssa? Katso, eivät taivaat eivätkä taivasten taivaatkaan riitä asumukseksesi, kuinka sitten tämä temppeli, jonka minä olen rakentanut?

19. Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, ja kuule huuto ja rukous, jonka palvelijasi rukoilee sinun edessäsi.

20. Olkoot silmäsi avoinna päivin ja öin tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, johon sinä olet sanonut asettavasi nimesi, kuullaksesi rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

21. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin pyyntö, kun he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, kuule asuinpaikassasi taivaassa. Ja kun kuulet, anna anteeksi.

22. Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan ja häntä vaaditaan valalle ja vannotetaan, ja hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä temppelissä,

23. niin kuule sinä taivaassa ja auta palvelijasi oikeuteen tuomitsemalla syyllinen syylliseksi ja anna hänen joutua vastuuseen teoistaan[6], mutta julista vanhurskas vanhurskaaksi ja anna hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

24.  Jos kansasi Israel kärsii tappion vihollisen edessä, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he kääntyvät, kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat ja anovat armoa edessäsi tässä temppelissä,

25. niin kuule sinä taivaassa, anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin maahan, jonka olet antanut heille ja heidän isilleen.

26. Kun taivas sulkeutuu, eikä tule sadetta, koska israelilaiset ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä, kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska sinä nöyryytät heitä,

27. niin kuule sinä taivaassa ja anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti. Sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän tulee vaeltaa ja annat sateen maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

28. Kun maahan tulee nälänhätä, kun tulee rutto, nokitähkä ja viljanruoste, kun tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, kun kansasi vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat - olkoonpa kyseessä mikä tahansa vitsaus tai sairaus,

29. niin – kaikkia rukoukset ja kaikki anomiset, jotka silloin kuka hyvänsä ihminen tai koko sinun kansasi Israel rukoilee, koska he kukin tuntevat piston ja tuskan sydämessään (vrt. 1Kun 8:38) ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,

30. kuule sinä ne silloin taivaassa, asuinpaikassasi, ja anna anteeksi. Anna jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä - sinähän yksin tunnet kaikkien ihmisten sydämet -

31. jotta he pelkäävät sinua niin että vaeltavat sinun teitäsi niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka olet meidän isillemme antanut.

32. Samoin, jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun suuren nimesi, väkevän kätesi ja ojennetun käsivartesi tähden - jos hän tulee ja rukoilee tähän temppeliin päin kääntyneenä,

33. niin kuule sinä taivaassa, asuinpaikassasi, ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta anoo, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, kuten sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että tämä temppeli, jonka minä olen rakentanut, on omistettu sinun nimellesi.

34. Kun kansasi lähtee sotaan vihollisiaan vastaan tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat kääntyneinä kohti tätä kaupunkia, jonka sinä olet valinnut, ja kohden temppeliä, jonka minä olen rakentanut sinun nimellesi,

35. niin kuule taivaassa heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

36. Kun he tekevät syntiä sinua vastaan - sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee - ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, ja heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi kaukaiseen tai läheiseen maahan,

37. mutta he menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vankeutensa maassa sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomia',

38. ja kääntyvät sinun puoleesi koko sydämestään ja koko sielustaan vankeutensa maassa, johon heidät on viety vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä kohti maataan, jonka sinä olet antanut heidän isilleen, ja kohti kaupunkia, jonka olet valinnut ja kohti temppeliä, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

39. niin kuule asuinsijassasi taivaassa heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus ja anna anteeksi kansallesi synnit, jotka he ovat tehneet sinua vastaan.

40. Jumalani, jospa silmäsi olisivat nyt avoimina ja korvasi kuulevina rukouksille tässä paikassa.

41. Ja nyt: Nouse, Herra Jumala, lepopaikkaasi, sinä ja voimasi arkku. Sinun pappisi, Herra Jumala, olkoot puetut pelastukseen ja sinun uskollisesi/hurskaasi riemuitkoot siitä, mikä on hyvää.

42. Herra Jumala, älä torju voideltuasi[7]. Muista laupeuttasi palvelijaasi Daavidia kohtaan."

 

7. LUKU

Jumalan kirkkaus täyttää temppelin

Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, tuli taivaasta lankesi ja söi polttouhrin ja teurasuhrit. Herran kirkkaus täytti temppelin,

2. eivätkä papit voineet mennä Herran temppeliin, sillä Herran kirkkaus täytti sen.

3. Kaikki israelilaiset näkivät tulen lankeavan alas ja Herran kirkkauden temppelin päällä. Silloin he polvistuivat kivetyllä pihalla maahan kasvoilleen, palvoivat Herraa ja kiittivät, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa on ikuinen.

Temppelin vihkimisuhri

4. Sitten kuningas ja koko kansa uhrasivat teurasuhreja Herran edessä.

5. Kuningas Salomo uhrasi teurasuhrina kaksikymmentäkaksituhatta härkää ja satakaksikymmentätuhatta lammasta. Näin he,  kuningas ja koko kansa, vihkivät Herran temppelin.

6. Papit seisoivat palveluspaikoillaan, ja leeviläiset, käsissään Herran soittimet, jotka kuningas Daavid oli teettänyt, kiittivät Herraa Daavidin ylistyslauluin siitä, että hänen armonsa on ikuinen. Heitä vastapäätä papit soittivat torvia, ja koko Israel seisoi.

7. Salomo pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, koska hän uhrasi siinä polttouhreja sekä yhteysuhrien rasvat. Polttouhrit, ruokauhri ja rasvat eivät näet mahtuneet vaskialttarille, jonka Salomo oli teettänyt.

8. Näin Salomo, ja koko Israel hänen kanssaan, vietti silloin juhlaa seitsemän päivää. Se oli hyvin suuri seurakunnankokous, johon kokoonnuttiin Hamatin porteilta ja Egyptin purolta asti.

9. Kahdeksantena päivänä he pitivät juhlakokouksen, sillä he viettivät alttarin vihkimistä seitsemän päivää ja juhlaa seitsemän päivää.

10. Mutta seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenäkolmantena päivänä hän päästi kansan menemään koteihinsa iloisina ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt Daavidille, Salomolle ja kansalleen Israelille.

11. Salomo sai valmiiksi Herran temppelin ja kuninkaan linnan. Salomo menestyi kaikessa, mitä hänen sydämellään  oli ollut tehdä Herran temppelissä ja omassa linnassaan.

Herra ilmestyy Salomolle

12. Sitten Herra ilmestyi Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: "Minä olen kuullut rukouksesi ja valinnut tämän paikan uhritemppelikseni.

13. Jos minä suljen taivaan, eikä tule sadetta, tai jos käsken heinäsirkkojen syödä maan kasvun tai jos lähetän ruton kansaani,

14. niin, jos kansani, jota kutsutaan minun nimelläni, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja kääntyvät pahoilta teiltään, minä kuulen taivaassa, annan anteeksi heidän syntinsä ja parannan heidän maansa.

15. Nyt silmäni ovat avoinna ja korvani kuuntelevat tarkoin rukouksia tässä paikassa.

16. Minä olen nyt valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti. Minun silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siinä.

17. Jos sinä vaellat minun edessäni, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, niin että teet kaiken, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat minun lakejani ja oikeuksiani,

18. minä vahvistan sinun kuninkaallisen valtaistuimesi, kuten minä sanoin tehdessäni  liiton sinun isäsi Daavidin kanssa: 'Sinulta ei ole koskaan puuttuva jälkeläistä, joka istuu minun edessäni Israelin valtaistuimella.'

19. Mutta jos te käännytte pois ja hylkäätte minun lakini ja käskyni, jotka minä olen asettanut eteenne, ja menette palvelemaan muita jumalia ja palvotte niitä,

20. minä kiskaisen teidät irti maastani, jonka olen teille antanut, ja heitän pois kasvojeni edestä tämän temppelin, jonka olen nimelleni pyhittänyt, ja teen sen sananparreksi ja pilkkapuheeksi kaikissa kansoissa.

21. Ja vaikka tämä temppeli on ollut korkein, jokainen sen ohi kulkeva on tyrmistyvä ja kysyvä: 'Miksi Herra on tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?'

22. Silloin vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta, ja tarttuivat muihin jumaliin, kumarsivat niitä ja palvelivat niitä.  Sen tähden Herra on tuonut kaiken tämän pahan heidän päälleen.'"

 

8. LUKU

Salomon linnoitukset

Kun oli kulunut kaksikymmentä vuotta, joiden kuluessa Salomo rakensi Herran temppelin ja oman linnansa,

2. hän ryhtyi rakentamaan kaupunkeja, jotka Huuram oli antanut hänelle, ja asetti israelilaisia niihin asumaan.

3. Sitten Salomo meni Hamat-Soobaan ja valloitti sen.

4. Hän rakensi myös autiomaassa olevaa Tadmoria ja kaikkia varastokaupunkeja, jotka hän oli rakentanut Hamatiin.

5. Vielä Salomo rakensi Ylä-Beet-Hooronin ja Ala-Beet-Hooronin muureilla, porteilla ja salvoilla linnoitetuiksi kaupungeiksi,

6. samoin Baalatin ja kaikki varastokaupungit, jotka hänellä oli, sekä kaikki vaunukaupungit, ratsumiesten kaupungit ja kaikki muut paikat, mitkä Salomo tahtoi rakentaa Jerusalemissa, Libanonilla ja kaikessa hallitsemassaan maassa.

Salomon työväki

7. Kaiken kansan, joka oli jäänyt jäljelle heettiläisistä, amorilaisista, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebusilaisista, jotka eivät olleet israelilaisia -

8. näiden jälkeläiset, jotka vielä olivat jäljellä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet tuhonneet - heidät Salomo pani pakkotyöhön. Sitä he tekevät yhä tänäänkin.

9. Mutta israelilaisista Salomo ei tehnyt ketään orjiksi työhönsä, sillä heitä oli sotilaina, hänen vaunusoturiensa päällikköinä ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päällikköinä.

10. He olivat maakuntien päällikköinä, joita kuningas Salomolla oli kaksisataaviisikymmentä, ja he hallitsivat kansaa.

11. Salomo toi faraon tyttären Daavidin kaupungista linnaan, jonka hän oli tälle rakentanut. Hän näet sanoi: "Minun vaimoni ei saa asua Daavidin, Israelin kuninkaan, linnassa, sillä paikat, joissa Herran arkku on ollut, ovat pyhiä."

Uhrijärjestys ja laivasto

12. Silloin Salomo uhrasi Herralle polttouhreja eteishallin edustalle rakentamallaan Herran alttarilla.

13. Hän uhrasi kunakin päivänä sen päivän uhrit Mooseksen käskyn mukaan: sapatteina, uudenkuun päivinä ja juhlina kolme kertaa vuodessa, happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana.

14. Isänsä Daavidin säädöksen mukaisesti hän asetti myös pappien osastot työhönsä ja leeviläiset vuoroittain laulamaan ylistystä ja palvelemaan pappien rinnalla kunakin päivänä sen päivän tehtävässä, sekä ovenvartijat osastoittain joka ovelle, sillä niin Jumalan mies Daavid oli käskenyt.

15. Missään ei poikettu kuninkaan käskystä, joka koski pappeja, leeviläisiä ja aarrekammioita.

16. Näin kaikki Salomon työ tuli valmiiksi Herran temppelin perustamispäivästä siihen saakka, kunnes Herran temppeli tuli täysin valmiiksi.

17. Siihen aikaan Salomo meni Esjon-Geberiin ja Eelotiin, joka on meren rannalla Edomin maassa.

18. Huuram lähetti palvelijansa tuomaan hänelle laivoja. Palvelijat tunsivat merenkulun ja menivät Salomon palvelijoiden kanssa Oofiriin. He noutivat sieltä kultaa neljäsataaviisikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle.

 

9. LUKU

Saban kuningatar Salomon luona

Saban kuningatar kuuli Salomon maineesta ja tuli koettelemaan tätä arvoituksilla Jerusalemiin. Häntä seurasi hyvin suuri karavaani kameleja, jotka kantoivat hajuaineita sekä hyvin paljon kultaa ja kalliita kiviä. Kun hän tuli Salomon luo, hän puhui tälle kaikki, mitä hänellä oli sydämellään.

2. Salomo vastasi hänelle kaikkiin hänen kysymyksiinsä. Salomolle ei jäänyt mikään ongelmaksi, jota hän ei olisi tälle selittänyt.

3. Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden ja linnan, jonka hän oli rakentanut,

4. ruoat hänen pöydällään, hänen palvelijoidensa asunnot, kuinka hänen palvelusväkensä palveli, ja hänen juomanlaskijansa, ja heidän vaatetuksensa, sekä hänen polttouhrinsa, jotka hän uhrasi Herran temppelissä. Silloin kuningatar meni miltei hengettömäksi

5. ja sanoi kuninkaalle: "Totta on se puhe, jonka minä kuulin maassani sinusta ja sinun viisaudestasi.

6. En kuitenkaan uskonut, mitä sanottiin, ennen kuin itse tulin ja näin omin silmin. Katso, ei puoltakaan sinun suuresta viisaudestasi ollut minulle kerrottu. Sinä ylität suuruudessa huhut, jotka olen kuullut.

7. Onnellisia ovat miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka ovat aina edessäsi ja kuulevat viisauttasi.

8. Siunattu olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on mieltynyt sinuun niin, että on asettanut sinut valtaistuimelleen olemaan kuninkaana Herran, sinun Jumalasi edessä. Koska Jumalasi rakastaa Israelia, hän tahtoo pitää sen vahvana ainaisesti. Siksi hän on pannut sinut heidän kuninkaakseen, hallitsemaan oikeuden ja vanhurskauden mukaan."

9. Saban kuningatar antoi kuninkaalle satakaksikymmentä talenttia kultaa ja hyvin paljon hajuaineita ja jalokiviä. Sellaisia hajuaineita, joita Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei tällä aikaisemmin ollut.

10. Näiden lisäksi Huuramin ja Salomon palvelijat, jotka toivat kultaa Oofirista, toivat myös santelipuuta ja jalokiviä.

11. Kuningas teetti santelipuusta portaat Herran temppeliin ja kuninkaan palatsiin sekä lyyroja ja harppuja laulajille. Sellaisia ei ennen ollut nähty Juudan maassa.

12. Kuningas Salomo antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä hän halusi ja pyysi, paitsi sitä, mitä hän oli tuonut kuninkaalle. Sitten kuningatar palasi palvelijoineen omaan maahansa.

Salomon rikkaus ja viisaus

13. Yhden vuoden aikana Salomolle tulleen kullan paino oli kuusisataakuusikymmentäkuusi talenttia kultaa

14. sen lisäksi, mitä kauppamiehet ja kaupustelijat toivat. Myös kaikki Arabian kuninkaat ja maan käskynhaltijat toivat Salomolle kultaa ja hopeaa.

15. Kuningas Salomo teetti pakotetusta kullasta kaksisataa suurta kilpeä ja käytti jokaiseen kilpeen kuusisataa sekeliä kultaa,

16. samoin kolmesataa pienempää kilpeä pakotetusta kullasta, ja käytti jokaiseen kilpeen kolmesataa sekeliä kultaa. Kuningas asetti ne Libanoninmetsä -taloon.

17. Vielä kuningas teetti suuren norsunluisen valtaistuimen ja päällysti sen puhtaalla kullalla.

18. Valtaistuimelle johti kuusi porrasta ja kultainen astinlauta, kiinnitettyinä valtaistuimeen. Istumapaikan kummallakin puolella oli käsinoja, ja kaksi leijonaa seisoi käsinojien vieressä.

19. Kaksitoista leijonaa seisoi siinä kuudella portaalla, kuusi kummallakin puolella. Sellaista ei ollut tehty missään muussa valtakunnassa.

20. Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja kaikki Libanoninmetsä -talon astiat olivat puhdasta kultaa. Hopeaa ei Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena.

21. Kuninkaalla oli näet laivoja, jotka kulkivat Tarsisiin mukanaan Huuramin palvelijoita. Kerran kolmessa vuodessa nämä Tarsisin laivat tulivat ja toivat kultaa, hopeaa, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja.

22. Kuningas Salomo oli rikkaudessa ja viisaudessa kaikkia maan kuninkaita mahtavampi.

23. Kaikki maan kuninkaat pyrkivät tapaamaan Salomoa kuullakseen hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä.

24. He jokainen toivat vuosi vuodelta lahjansa: hopea- ja kultaesineitä, vaatteita, aseita, hajuaineita, hevosia ja muuleja.

25. Salomolla oli neljätuhatta tallipaikkaa hevosia ja vaunuja varten sekä kaksitoistatuhatta ratsumiestä. Nämä hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja kuninkaan luo Jerusalemiin.

26. Hän hallitsi kaikkia kuninkaita Eufratvirralta filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti.

27. Kuningas sijoitti Jerusalemiin hopeaa kuin kiviä, ja setripuuta yhtä paljon kuin on metsäviikunapuita alankomaassa.

28. Salomolle tuotiin hevosia Egyptistä ja kaikista muista maista.

Salomon kuolema

29. Muista Salomoa koskevista asioista, niin hänen aikaisemmista kuin myöhemmistäkin vaiheistaan, on kirjoitettuna profeetta Naatanin historiassa, siilolaisen Ahian profetiassa ja näkijä Jeddon Jerobeamia, Nebatin poikaa, koskevissa näyissä.

30. Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia neljäkymmentä vuotta.

31. Sitten hän meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Salomon poika Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

 

10. LUKU

juudan valtakunnan historia

Rehabeam kuninkaana

Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin tekemään hänet kuninkaaksi.

2. Kun Jerobeam, Nebatin poika, kuuli sen, hän oli Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa. Silloin Jerobeam palasi Egyptistä./ Kun Jerobeam, Nebatin poika, kuuli sen - hän oli silloin Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa - hän palasi Egyptistä

3. Hänet kutsuttiin paikalle, ja Jerobeam sekä koko Israel tulivat ja puhuivat Rehabeamille näin:

4. "Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta kevennä sinä nyt isäsi meille määräämää kovaa työtä ja raskasta iestä,  niin me palvelemme sinua."

5. Hän vastasi heille: "Odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin minun luokseni." Ja kansa lähti .

6. Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhinten kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa tämän vielä eläessä, ja kysyi: "Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?"

7. He puhuivat hänelle näin: "Jos sinä olet hyvä tätä kansaa kohtaan, olet  heille suosiollinen ja puhut heille hyviä sanoja, he tulevat olemaan palvelijoitasi koko elinaikasi."

8. Mutta hän hylkäsi vanhinten hänelle antaman neuvon ja neuvotteli poikasten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä.

9. Hän kysyi heiltä: "Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle näin: 'Kevennä iestä, jonka isäsi pani meidän päällemme'?"

10. Poikaset, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, puhuivat hänen kanssaan ja sanoivat: "Sano näin tälle kansalle, joka on sanonut sinulle: 'Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta kevennä sinä sitä päältämme' - sano heille näin: 'Minun pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantio.

11. Ja nyt: Isäni on pannut teidän päällenne raskaan ikeen, mutta minä lisään painoa teidän ikeeseenne. Isäni on kurittanut teitä raipoilla, mutta minä kuritan teitä piikkiruoskilla[8].'"

12. Kolmantena päivänä Jerobeam ja kaikki kansa tulivat Rehabeamin luo, koska kuningas oli sanonut: "Palatkaa minun luokseni kolmantena päivänä."

13. Kuningas vastasi heille kovin sanoin ja hylkäsi neuvon, jonka vanhimmat olivat antaneet hänelle.

14. Hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan ja sanoi: "Minä teen teidän ikeenne vielä raskaammaksi ja lisään siihen painoa. Isäni on kurittanut teitä raipoilla, mutta minä kuritan teitä piikkiruoskilla[9]."

15. Kuningas ei siis kuullut kansaa, sillä se, mitä tapahtui, oli Jumalasta. Näin Herra täytti sanansa, jonka hän oli puhunut siilolaisen Ahian kautta Jerobeamille, Nebatin pojalle.

Valtakunnan jakautuminen

16. Koko Israel näki, ettei kuningas kuunnellut heitä, ja kansa vastasi kuninkaalle: "Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Jokainen kotiinsa, Israel! Valvo nyt huonettasi, Daavid!" Ja koko Israel meni kotiinsa.

17. Näin Rehabeamista tuli niiden israelilaisten kuningas, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

18. Kuningas Rehabeam lähetti Hadoramin, joka oli työvelvollisten valvoja, mutta israelilaiset kivittivät hänet, ja hän kuoli. Silloin kuningas Rehabeam nousi kiireesti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin.

19. Näin Israel alkoi tähän päivään asti kestäneen kapinan Daavidin kuningashuonetta vastaan.

 

11. LUKU

Herran sana Rehabeamille

Rehabeam tuli Jerusalemiin ja kokosi Juudan ja Benjaminin, satakahdeksankymmentätuhatta sotakuntoista valiomiestä, sotimaan Israelia vastaan ja palauttamaan kuninkuuden Rehabeamille.

2. Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Herran sana:

3. "Sano näin Juudan kuninkaalle Rehabeamille, Salomon pojalle, ja koko Israelille Juudassa ja Benjaminissa:

4. 'Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä tämä, mikä on tapahtunut, on minusta.'" He tottelivat Herran sanoja ja kääntyivät takaisin eivätkä menneet sotimaan Jerobeamia vastaan.

Rehabeam lujittaa valtaansa

5. Rehabeam asui Jerusalemissa ja linnoitti Juudan kaupunkeja.

6. Hän linnoitti Beetlehemiä, Eetania, Tekoaa,

7. Beet-Suuria, Sookoa, Adullamia,

8. Gatia, Maaresaa, Siifiä,

9. Adoraimia, Laakista, Asekaa,

10. Soraa, Aijalonia ja Hebronia. Nämä ovat Juudassa ja Benjaminissa olevia linnoitettuja kaupunkeja.

11. Hän vahvisti linnoituksia ja sijoitti niihin päämiehiä sekä ruokavarastoja, öljyä ja viiniä

12. ja jokaiseen kaupunkiin kilpiä ja keihäitä. Hän linnoitti kaupungit hyvin lujiksi. Näin Juuda ja Benjamin pysyivät hänen vallassaan.

13. Kaikkialla Israelissa olevat papit ja leeviläiset tulivat kaikilta alueiltaan ja asettuivat hänen puolelleen.

14. Leeviläiset näet jättivät laidunmaansa ja maaomaisuutensa ja lähtivät Juudaan ja Jerusalemiin, koska Jerobeam ja hänen poikansa olivat erottaneet heidät palvelemasta pappeina Herraa.

15. Jerobeam oli asettanut itselleen uhrikukkulapappeja vuohipukeille ja vasikoille, joita hän oli teettänyt.

16. Leeviläisiä seurasivat kaikista Israelin heimoista ne, jotka antautuivat sydämestään etsimään Herraa, Israelin Jumalaa. He tulivat Jerusalemiin uhratakseen Herralle, isiensä Jumalalle.

17. Näin he vahvistivat Juudan valtakuntaa ja tukivat kolme vuotta Rehabeamia, Salomon poikaa, sillä he vaelsivat Daavidin ja Salomon teitä kolme vuotta.

Rehabeamin perhe

18. Rehabeam otti vaimokseen Mahalatin, joka oli Daavidin pojan Jerimotin ja Iisain pojan Elabin tyttären Abihailin tytär.

19. Tämä synnytti hänelle poikia: Jeusin, Semarjan ja Saahamin.

20. Mahalatin jälkeen hän nai Maakan, Absalomin tyttären, joka synnytti hänelle Abian, Attain, Siisan ja Selomitin.

21. Rehabeam rakasti Maakaa, Absalomin tytärtä, enemmän kuin kaikkia muita vaimojaan ja sivuvaimojaan. Hän oli näet ottanut kahdeksantoista vaimoa ja kuusikymmentä sivuvaimoa, ja hänelle syntyi kaksikymmentäkahdeksan poikaa ja kuusikymmentä tytärtä.

22. Rehabeam asetti Maakan pojan Abian päämieheksi, veljiensä ruhtinaaksi, sillä hän aikoi tehdä tästä kuninkaan.

23. Hän toimi viisaasti ja lähetti kaikki muut poikansa kaikkiin Juudan ja Benjaminin maakuntiin ja kaikkiin varustettuihin kaupunkeihin. Hän antoi heille runsaasti elintarpeita ja hankki heille paljon vaimoja.

 

12. LUKU

Siisak hyökkää Juudaan

Kun Rehabeamin kuninkuus oli vakiintunut ja hän oli vahvistunut, hän hylkäsi Herran opetuksen, niin myös koko Israel hänen kanssaan.

2. Koska he olivat tulleet uskottomiksi Herraa kohtaan, Egyptin kuningas Siisak hyökkäsi kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena Jerusalemin kimppuun

3. mukanaan tuhatkaksisataa sotavaunua ja kuusikymmentätuhatta ratsumiestä. Lisäksi hänen kanssaan tuli Egyptistä lukematon määrä väkeä: libyalaisia, sukkilaisia ja kuusilaisia.

4. Siisak valloitti Juudan linnoitetut kaupungit ja tuli Jerusalemiin saakka.

5. Profeetta Semaja tuli Rehabeamin ja Juudan päämiesten luo, jotka olivat Siisakin vuoksi kokoontuneet Jerusalemiin, ja sanoi heille: "Näin sanoo Herra: Te olette hylänneet minut, ja siksi minäkin olen jättänyt teidät Siisakin käsiin."

6. Silloin Israelin päämiehet ja kuningas nöyrtyivät ja sanoivat: "Herra on vanhurskas."

7. Kun Herra näki, että he nöyrtyivät, tuli Semajalle tämä Herran sana: "He ovat nöyrtyneet; minä en tuhoa heitä. Minä annan heidän hädin tuskin pelastua, eikä minun vihaani vuodateta Jerusalemin päälle Siisakin käden kautta.

8. Heistä tulee kuitenkin hänen palvelijoitaan, että he tulisivat tietämään, mitä on palvella minua ja mitä on palvella vieraiden maiden valtakuntia."

9. Egyptin kuningas Siisak hyökkäsi siis Jerusalemin kimppuun. Hän otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaan linnan aarteet - hän vei ne kaikki. Hän vei myös kultakilvet, jotka Salomo oli teettänyt.

10. Kuningas Rehabeam teetti niiden tilalle vaskikilvet ja jätti ne kuninkaan linnan ovella vartioivan henkivartioston päälliköiden haltuun.

11. Joka kerta, kun kuningas meni Herran temppeliin, menivät myös henkivartijat ja kantoivat niitä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijoiden huoneeseen.

12. Kun Rehabeam nöyrtyi, Herran viha häntä kohtaan lauhtui, eikä täydellistä tuhoa tullut. Sen lisäksi Juudassa oli vielä jotain hyvääkin.

Rehabeamin kuolema

13. Sen jälkeen kuningas Rehabeam vahvistui Jerusalemissa ja hän hallitsi edelleen, sillä hän oli neljänkymmenenyhden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi. Hän hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka Herra oli valinnut kaikista Israelin heimoista pannakseen nimensä siihen. Rehabeamin äiti oli nimeltään Naema, ammonilainen.

14. Hän teki sitä, mikä oli pahaa, sillä hän ei taivuttanut sydäntään etsimään Herraa.

15. Rehabeamin vaiheet, aikaisemmat ja myöhemmät, on kirjoitettu profeetta Semajan ja näkijä Iddon historiaan, sukuluettelojen tapaan. Rehabeamin ja Jerobeamin välillä oli jatkuva sota.

16. Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa

Abia tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

 

13. LUKU

Abia Juudan kuninkaana

Kuningas Jerobeamin kahdeksantenatoista hallitusvuotena Abiasta tuli Juudan kuningas.

2. Hän hallitsi kolme vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä, nimeltään Mikaja, Uurielin tytär, oli

Gibeasta. Abian ja Jerobeamin välillä oli sotatila.

Abia voittaa Jerobeamin

3. Abia aloitti sodan urhoollisten soturien sotajoukolla, neljälläsadallatuhannella valiomiehellä, mutta

Jerobeam asettui rintamaan häntä vastaan kahdeksallasadallatuhannella valitulla sotaurholla.

4. Abia nousi Semaraimin vuoren laelle Efraimin vuoristossa ja huusi: "Kuulkaa minua, Jerobeam ja koko Israel!

5. Eikö teidän pitäisi tietää, että Herra, Israelin Jumala, on antanut Daavidille Israelin kuninkuuden? Se kuuluu ikuisesti, kuin suolaliiton kautta, hänelle ja hänen pojilleen.

6. Mutta Jerobeam, Nebatin poika, Daavidin pojan Salomon palvelija, nousi kapinaan herraansa vastaan.

7. Hänen luokseen kokoontui tyhjäntoimittajia, kelvottomia miehiä, ja he pääsivät voitolle Rehabeamista, Salomon pojasta. Rehabeam oli nuori ja arka eikä voinut heitä vastustaa.

8. Nyt te luulette voivanne vastustaa Herran valtakuntaa, joka on Daavidin poikien käsissä, koska teitä on suuri joukko ja teillä on kultavasikat, jotka Jerobeam on teettänyt teille jumaliksi.

9. Ettekö te karkottaneet Herran pappeja, Aaronin poikia ja leeviläisiä, ja tehneet itsellenne pappeja, niin kuin muiden maiden kansat? Jokaisesta, joka tuli papinvirkaan vihittäväksi mullikka ja seitsemän pässiä mukanaan, tuli epäjumalan pappi.

10. Mutta meidän Jumalamme on Herra, emmekä me ole hylänneet häntä. Aaronin pojat palvelevat pappeina Herraa, ja leeviläiset toimittavat tehtäviään.

11. He polttavat joka aamu ja joka ilta polttouhreja ja hyvänhajuista suitsutusta Herralle, järjestävät leivät puhtaalle pöydälle ja sytyttävät joka ilta kultaisen lampunjalan lamput. Me näet noudatamme Herran, meidän Jumalamme, määräystä, mutta te olette hylänneet hänet.

12. Ymmärtäkää, että Jumala on meidän kanssamme johtajanamme, ja hänen pappinsa sekä  torvet kutsumassa sotaan teitä vastaan. Israelilaiset, älkää sotiko Herraa, isienne Jumalaa, vastaan, sillä te ette tule menestymään!"

13. Mutta Jerobeam oli pannut väijyjiä kiertämään heidän taakseen. Niinpä toiset olivat Juudan miesten edessä ja toiset väijyksissä heidän takanaan.

14. Kun Juudan miehet kääntyivät, he näkivät, että heillä oli sota edessä ja takana. Silloin he huusivat avukseen Herraa, ja papit puhalsivat torviin.

15. Sitten Juudan miehet nostivat sotahuudon, ja heidän huutaessaan Jumala antoi Abian ja Juudan voittaa Jerobeamin ja koko Israelin.

16. Israelilaiset kääntyivät pakoon Juudan miesten edessä, ja Jumala antoi heidät näiden käsiin.

17. Abia joukkoineen tuotti heille suuren tappion. Israelilaisista kaatui surmattuina viisisataatuhatta valiomiestä.

18. Näin israelilaiset silloin nujerrettiin, mutta Juudan miehet voimistuivat, sillä he turvautuivat Herraan, isiensä Jumalaan.

19. Abia ajoi Jerobeamia takaa ja valloitti häneltä kaupunkeja: Beetelin ja sen tytärkaupungit, Jesanan ja sen tytärkaupungit sekä Efronin ja sen tytärkaupungit.

20. Jerobeam ei enää tullut voimiinsa Abian aikana. Sitten Herra löi häntä, ja hän kuoli.

21. Mutta Abia vahvistui ja otti itselleen neljätoista vaimoa. Hänelle syntyi kaksikymmentäkaksi poikaa ja kuusitoista tytärtä.

22. Muista Abiaa koskevista asioista, hänen vaelluksestaan ja sanoistaan, on kirjoitettu profeetta Iddon selityskirjassa.

23. Sitten Abia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Aasa

tuli kuninkaaksi hänen tilalleen. Hänen aikanaan maassa oli rauha kymmenen vuotta.

 

14. LUKU

Aasa Juudan kuninkaana

1. Aasa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä.

2. Hän poisti vieraat alttarit ja uhrikukkulat, murskasi patsaat ja kaatoi aserat.

3. Aasa kehotti Juudaa etsimään Herraa, isiensä Jumalaa, ja noudattamaan lakia ja käskyjä.

4. Hän poisti kaikista Juudan kaupungeista uhrikukkulat ja auringonpatsaat. Valtakunnassa oli hänen hallitessaan rauha.

5. Hän rakensi Juudaan linnoitettuja kaupunkeja. Maassa oli näet rauha, eikä hänellä näinä vuosina ollut sotaa, sillä Herra oli antanut hänelle levon.

6. Hän sanoi Juudalle: "Rakentakaamme nämä kaupungit, ympäröikäämme ne muureilla ja torneilla, ovilla ja salvoilla. Maa on vielä vallassamme, koska olemme etsineet Herraa, Jumalaamme. Me olemme etsineet häntä, ja hän on antanut meille levon joka taholla." Niin he rakensivat ja menestyivät.

7. Aasalla oli sotajoukko: Juudasta kolmesataatuhatta kilvillä ja keihäillä varustettua miestä, ja Benjaminista kaksisataakahdeksankymmentätuhatta, joilla oli kilvet ja jotka ampuivat jousella. Kaikki nämä olivat sotaurhoja.

Aasa voittaa kuusilaisen Serahin

8. Mutta kuusilainen Serah lähti heitä vastaan sotajoukolla, jossa oli miljoona miestä ja kolmetsadat vaunut, ja tuli Maaresaan saakka.

9. Aasa lähti häntä vastaan, ja he järjestäytyivät taisteluun Sefatan laaksoon Maaresassa.

10. Silloin Aasa huusi avuksi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: "Herra, sinulle ei merkitse mitään, autatko suurta joukkoa vai niitä, joilla ei ole voimaa. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä me turvaamme sinuun ja sinun nimessäsi me olemme lähteneet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme, älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta!"

11. Niin Herra löi kuusilaiset Aasan ja Juudan edessä. Kuusilaiset pakenivat,

12. ja Aasa sekä hänen kanssaan ollut väki ajoivat heitä takaa Gerariin saakka. Kuusilaisia kaatui niin paljon, ettei heistä jäänyt ketään henkiin, sillä Herra ja hänen sotajoukkonsa tuhosivat heidät. He saivat hyvin paljon saalista

13. ja valloittivat kaikki kaupungit Gerarin ympäriltä, sillä Herran kauhu oli vallannut ne. He ryöstivät kaikki kaupungit, sillä niissä oli paljon ryöstettävää.

14. He valtasivat jopa karjamajat, veivät pois saaliinaan paljon lampaita ja kameleja ja palasivat Jerusalemiin.

 

15. LUKU

Asarjan profetia

Silloin Jumalan henki tuli Asarjan, Oodedin pojan, päälle.

2. Hän meni Aasaa vastaan ja sanoi hänelle: "Kuulkaa minua, Aasa ja koko Juuda ja Benjamin. Herra on teidän kanssanne, kun te olette hänen kanssaan. Jos etsitte häntä, te löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, myös hän hylkää teidät.

3. Kauan aikaa Israel oli ilman tosi Jumalaa, ilman opettavaa pappia ja ilman opetusta.

4. Mutta kun he ahdistuksessaan palasivat Herran, Israelin Jumalan, luo, ja etsivät häntä, he löysivät hänet.

5. Niihin aikoihin kulkijoilla[10] ei ollut rauhaa, vaan kaikkien maiden asukkaiden keskuudessa oli suuria mellakoita.

6. Kansat ruhjoivat toisiaan ja kaupungit kaupunkeja, sillä Jumala saattoi ne hämminkiin kaikenlaisilla ahdistuksilla.

7. Mutta olkaa te lujia, älköötkä kätenne hervotko, sillä teidän työllänne on palkkansa."

Aasa puhdistaa jumalanpalveluksen

8. Kun Aasa kuuli nämä profeetta Oodedin sanat ja profetian, hän rohkaisi mielensä ja poisti iljetykset koko Juudan ja Benjaminin maasta sekä kaupungeista, jotka hän oli valloittanut Efraimin vuoristosta. Sitten hän korjasi Herran alttarin, joka oli Herran temppelin eteishalli edessä.

9. Hän kutsui koolle koko Juudan ja Benjaminin ja heidän luonaan asuvat muukalaiset, jotka olivat tulleet Efraimista, Manassesta ja Simeonista. Monet olivat näet siirtyneet Israelista hänen luokseen nähtyään, että Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan.

10. He kokoontuivat Aasan viidennentoista hallitusvuoden kolmannessa kuussa Jerusalemiin

11. ja uhrasivat sinä päivänä Herralle seitsemänsataa härkää ja seitsemäntuhatta lammasta saaliista, jonka olivat tuoneet.

12. He sitoutuivat liittoon etsiäkseen Herraa, isiensä Jumalaa, koko sydämestään ja kaikesta sielustaan,

13. ja että jokainen, joka ei etsisi Herraa, Israelin Jumalaa, surmattaisiin, olipa hän pieni tai suuri, mies tai nainen.

14. He vannoivat valan Herralle suureen ääneen ja riemuhuudoin, torvia ja pasuunoita soittaen.

15. Koko Juuda iloitsi valasta, sillä he olivat vannoneet sen koko sydämestään ja etsivät Herraa kaikesta halustaan. Näin he löysivät hänet, ja Herra antoi heille levon joka taholla.

16. Myös äitinsä Maakan kuningas Aasa erotti kuningattaren arvosta, koska tämä oli pystyttänyt kauhistavan kuvan Aseran kunniaksi. Aasa kaatoi sen, rouhensi ja poltti sen Kidronin laaksossa.

17. Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet Israelista. Aasa oli silti kokosydäminen niin kauan kuin hän eli.

18. Hän vei Jumalan temppeliin isänsä pyhittämän ja itse pyhittämänsä hopean ja kullan sekä esineet.

19. Sotaa ei ollut Aasan kolmanteenkymmenenteenviidenteen hallitusvuoteen asti.

 

16. LUKU

Aasan ja Benhadadin liitto

Aasan kolmantenakymmenentenäkuudentena hallitusvuotena Baesa, Israelin kuningas, lähti Juudaa vastaan ja linnoitti Raaman estääkseen ketään pääsemästä Aasan, Juudan kuninkaan, luota tai hänen luokseen.

2. Silloin Aasa otti hopeaa ja kultaa Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarrekammioista ja lähetti Benhadadille, Aramin kuninkaalle, joka asui Damaskossa, ja käski sanoa:

3. "Meidän välillämme, minun ja sinun, on liitto, kuten oli myös isäni ja sinun isäsi välillä. Huomaa, että minä lähetin sinulle hopeaa ja kultaa. Mene ja riko liittosi Baesan, Israelin kuninkaan, kanssa, että hän lähtisi pois minun kimpustani."

4. Benhadad kuuli kuningas Aasaa ja lähetti sotajoukkojensa päälliköt Israelin kaupunkeja vastaan. He valtasivat Iijonin, Daanin ja Aabel-Maimin sekä kaikki Naftalin varastokaupungit.

5. Kun Baesa kuuli sen, hän lakkasi linnoittamasta Raamaa ja lopetti työnsä.

6. Kuningas Aasa otti mukaansa koko Juudan ja he veivät Raamasta pois kivet ja puut, joita Baesa oli käyttänyt rakentaessaan. Niillä Aasa linnoitti Gebaa ja Mispaa.

Hananin profetia

7. Siihen aikaan näkijä Hanani tuli Aasan, Juudan kuninkaan, luo ja sanoi hänelle: "Sen tähden, että sinä turvauduit Aramin kuninkaaseen etkä turvautunut Herraan, Jumalaasi, on Aramin kuninkaan sotajoukko päässyt käsistäsi.

8. Eikö kuusilaisia ja libyalaisia ollut suuri sotajoukko, hyvin paljon vaunuja ja ratsumiehiä? Mutta koska sinä turvauduit Herraan, hän antoi heidät sinun käsiisi.

9. Sillä Herran silmät näet seuraavat[11] koko maailmaa, että hän osoittaisi voimansa niiden puolesta, jotka ovat häntä kohtaan kokosydämisiä. Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien sinulla on oleva sotia."

10. Aasa vihastui näkijään ja panetti hänet kidutusselliin[12] (Quq), sillä niin raivoissaan hän oli tälle. Siihen aikaan Aasa teki väkivaltaa myös muille alamaisilleen.

Aasan sairaus ja kuolema

11. Aasan sekä aikaisemmista että myöhemmistä vaiheista on kirjoitettu Juudan ja Israelin kuningasten kirjaan.

12. Aasa sairastui kolmantenakymmenentenäyhdeksäntenä hallitusvuotenaan jaloistaan. Hänen sairautensa yltyi ankaraksi, mutta sairaudessaankaan hän ei etsinyt Herraa vaan lääkärien apua.

13. Sitten Aasa meni lepoon isiensä luo ja kuoli neljäntenäkymmenentenäyhdentenä hallitusvuotenaan.

14. Hänet haudattiin omaan hautaansa, jonka hän oli hakkauttanut itselleen Daavidin kaupunkiin. Hänet laskettiin leposijalle, joka oli täytetty hajuaineilla ja erilaisilla voiteensekoittajan valmistamilla aineilla, ja hänen kunniakseen poltettiin hyvin suuri muistotuli.

 

17. LUKU

Joosafat Juudan kuninkaana

Aasan tilalle tuli kuninkaaksi hänen poikansa Joosafat, ja hänen asemansa suhteessa Israeliin vahvistui.

2. Hän sijoitti sotaväkeä kaikkiin Juudan linnoitettuihin kaupunkeihin ja asetti maaherroja Juudan maahan ja Efraimin kaupunkeihin, jotka hänen isänsä Aasa oli valloittanut.

3. Herra oli Joosafatin kanssa, sillä tämä vaelsi isänsä Daavidin aikaisempia teitä eikä tiedustellut baaleilta,

4. Hän näet etsi isänsä Jumalaa ja vaelsi hänen käskyjensä mukaan eikä sen mukaan, mitä Israel teki.

5. Siksi Herra vahvisti hänen kuninkuutensa, ja koko Juuda antoi lahjoja Joosafatille. Niin hän sai paljon rikkautta ja kunniaa.

6. Hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, ja hän poisti vielä uhrikukkulat ja aseratkin Juudasta.

Kansalle opetetaan Herran lakia

7. Kolmantena hallitusvuotenaan hän lähetti ylimmät virkamiehensä Benhailin, Obadjan, Sakarjan, Netanelin ja Miikajan opettamaan Juudan kaupungeissa.

8. Heidän kanssaan hän lähetti leeviläiset Semajan, Netanjan, Sebadjan, Asahelin, Semiramotin, Joonatanin, Adonian, Tobian ja Tob-Adonian,  ja näiden kanssa papit Elisaman ja Jooramin.

9. Nämä opettivat Juudassa, ja heillä oli mukanaan Herran lain kirja. He kiertelivät kaikissa Juudan kaupungeissa ja opettivat kansaa.

10. Herran pelko valtasi kaikki Juudaa ympäröivien maiden valtakunnat, eivätkä ne sotineet Joosafatia vastaan.

Joosafatin valta kasvaa

11. Filistealaisten keskuudesta tuotiin Joosafatille lahjoja, ja hopeaa verona. Myös arabialaiset toivat hänelle vuohia ja lampaita, seitsemäntuhatta seitsemänsataa pässiä ja seitsemäntuhatta seitsemänsataa pukkia.

12. Joosafat tuli jatkuvasti yhä mahtavammaksi, hyvin mahtavaksi, ja hän rakensi Juudaan linnoituksia ja varastokaupunkeja.

13. Hänellä oli paljon omaisuutta Juudan kaupungeissa ja Jerusalemissa hänellä oli sotilaita, urheita sotureita.

14. Tällaiset olivat heidän perhekuntakohtaiset luettelonsa: Yksi Juudan tuhannenpäälliköistä oli päällikkö Adna. Hänen alaisuudessaan oli kolmesataatuhatta sotaurhoa.

15. Hänen rinnallaan oli päällikkö Joohanan, jonka alaisuudessa oli kaksisataakahdeksankymmentätuhatta miestä.

16. Tämän rinnalla oli Amasja, Sikrin poika, vapaaehtoisesti Herralle antautunut, jonka alaisuudessa oli kaksisataatuhatta sotaurhoa.

17. Benjaminilaisista Eljada, urhea soturi, ja hänen alaisuudessaan kaksisataatuhatta jousella ja kilvellä varustettua miestä.

18. Hänen rinnallaan oli Joosabad, jonka alaisuudessa oli satakahdeksankymmentätuhatta sotaan varustettua miestä.

19. Nämä palvelivat kuningasta niiden rinnalla, jotka kuningas oli sijoittanut kaikkialle Juudan linnoitettuihin kaupunkeihin.

 

18. LUKU

Joosafatin ja Ahabin liitto

Näin Joosafatille kertyi paljon rikkautta ja kunniaa. Sitten hän lankoutui Ahabin kanssa

2. ja meni muutamien vuosien kuluttua Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja hänen kanssaan olleelle väelle paljon lampaita ja härkiä ja yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan.

3. Israelin kuningas Ahab kysyi Juudan kuninkaalta Joosafatilta: "Lähdetkö kanssani Gileadin Raamotiin?" Joosafat vastasi hänelle: "Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi - olemme yhtä myös sodassa."

Väärät profeetat ja Miika

4. Joosafat sanoi vielä Israelin kuninkaalle: "Pyydäthän kuitenkin ensin sanaa Herralta."

5. Israelin kuningas kutsui kokoon profeettoja, neljäsataa miestä, ja kysyi heiltä: "Lähdemmekö sotaan Gileadin Raamotia vastaan,  vai jätämmekö lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde! Jumala antaa sen kuninkaan käsiin."

6. Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?"

7. Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On vielä yksi mies, jonka kautta voisimme kysyä Herralta, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." Joosafat sanoi: "Älköön kuningas puhuko noin."

8. Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Kiirehdi hakemaan Miika, Jimlan poika."

9. Israelin kuningas ja Juudan kuningas Joosafat istuivat kumpikin valtaistuimellaan puettuina kuninkaallisiin vaatteisiin. He istuivat puimatantereella Samarian portilla, ja kaikki profeetat profetoivat heidän edessään.

10. Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes olet tehnyt heistä lopun'."

11. Kaikki profeetat profetoivat samoin sanoin: "Mene Gileadin Raamotiin ja sinä menestyt, sillä Herra antaa sen kuninkaan käsiin."

12. Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle ja sanoi: "Kuule, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olisipa sinunkin sanasi kuten jonkun heistä - puhuisitpa sinäkin hyvää."

13. Mutta Miika vastasi: "Mitä minun Jumalani sanoo, sen minä puhun, niin totta kuin Herra elää."

14. Miika tuli kuninkaan eteen, ja kuningas kysyi häneltä: "Miika, lähdemmekö sotaan Gileadin Raamotiin, vai jätämmekö lähtemättä?" Hän vastasi: "Lähtekää ja te menestytte. Heidät annetaan teidän valtaanne."

15. Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?"

16. Miika vastasi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää. Palatkoon kukin rauhassa kotiinsa'."

17. Silloin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä profetoi minulle hyvää vaan pahaa?"

18. Mutta Miika sanoi: "Siispä kuulkaa Herran sana. Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan ja koko taivaan sotajoukon seisovan hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

19. Herra kysyi: 'Kuka viekoittelisi Israelin kuninkaan Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.

20. Silloin tuli esiin eräs henki, seisahtui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet.' Herra kysyi häneltä: 'Miten?'

21. Henki vastasi: 'Minä lähden ja olen valheen henkenä kaikkien hänen profeettojensa suussa.' Silloin Herra sanoi: 'Viekoittele vain, kyllä sinä onnistut. Mene ja tee niin.'

22. Huomaatko nyt? Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettojesi suuhun. Mutta Herra itse on puhunut, että osaksesi tulee onnettomuus."

23. Silloin Sidkia, Kenaanan poika, meni Miikan luo, löi tätä poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran Henki on siirtynyt minusta puhumaan sinun kanssasi?"

24. Miika vastasi: "Sen sinä tulet näkemään sinä päivänä, jona menet sisimpään huoneeseen piiloutuaksesi."

25. Mutta Israelin kuningas sanoi: "Ottakaa Miika ja viekää hänet takaisin kaupungin päällikön Aamonin ja kuninkaan pojan Jooasin luo

26. ja sanokaa: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä niukalla vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan rauhassa takaisin.'"

27. Miika vastasi: "Jos sinä todella palaat rauhassa takaisin, ei Herra ole puhunut minun kauttani." Hän sanoi vielä: "Kuulkaa, kaikki kansat."

Ahab kaatuu taistelussa

28. Sitten Israelin kuningas ja Juudan kuningas Joosafat menivät Gileadin Raamotiin.

29. Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun. Ole sinä kuitenkin omissa vaatteissasi." Niin Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja lähti taisteluun.

30. Mutta Aramin kuningas oli antanut vaunupäälliköilleen käskyn: "Älkää taistelko kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa."

31. Kun vaunupäälliköt näkivät Joosafatin, he sanoivat: "Tuo on Israelin kuningas", ja saartoivat hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi apua, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänen luotaan.

32. Kun vaunupäälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, he lakkasivat ajamasta häntä takaa.

33. Eräs mies oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään. Hän satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Tämä sanoi vaunujen ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois taistelusta[13], sillä minä olen haavoittunut."

34. Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, Israelin kuningas seisoi tuettuna vaunuissaan iltaan asti, päin aramilaisia. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.

 

19. LUKU

Jeehu nuhtelee Joosafatia

Mutta Joosafat, Juudan kuningas, palasi rauhassa takaisin kotiinsa Jerusalemiin.

2. Silloin näkijä Jeehu, Hananin poika, meni kuningas Joosafatia vastaan ja sanoi hänelle: "Oliko sinun autettava jumalatonta? Rakastatko sinä Herran vihamiehiä? Tämän vuoksi sinun päälläsi on Herran viha.

3. Kuitenkin sinussa on löytynyt myös hyvää, sillä sinä olet hävittänyt aserat maasta ja taivuttanut sydämesi etsimään Jumalaa."

Joosafat järjestää oikeusasioita

4. Joosafat asui Jerusalemissa. Sitten hän meni jälleen kansan keskuuteen Beersebaan ja Efraimin vuoristoon saakka, ja sai heidät palaamaan takaisin Herran, heidän isiensä Jumalan, luo.

5. Hän asetti myös tuomareita maahan, kaikkiin Juudan linnoitettuihin kaupunkeihin, jokaiseen kaupunkiin.

6. Hän sanoi tuomareille: "Katsokaa, mitä teette, sillä te ette ole jakamassa oikeutta ihmisten, vaan Herran edessä. Hän on teidän kanssanne kussakin oikeusasiassa.

7. Hallitkoon siis teitä Herran pelko. Katsokaa tarkoin, mitä teette, sillä Herra, meidän Jumalamme, ei ole väärämielinen eikä puolueellinen, eikä hän ota lahjuksia."

8. Myös Jerusalemiin Joosafat asetti leeviläisiä, pappeja ja perhekuntapäämiehiä jakamaan Israelille Herran oikeutta ja ratkaisemaan riita-asioita. Sitten he palasivat Jerusalemiin.

9. Hän antoi heille käskyn ja sanoi: "Tehkää näin Herran pelossa, olkaa luotettavia ja kokosydämisiä.

10. Tulkoonpa eteenne mikä tahansa riita-asia veljiltänne, jotka asuvat kaupungeissaan,  ja koskipa se sitten murhaajaa tai murhattua, opetusta tai käskyä, lakeja tai oikeuksia, varoittakaa heitä, etteivät he tulisi syyllisiksi Herran edessä ja ettei viha kohtaisi teitä ja veljiänne. Tehkää näin, niin ette joudu syyllisiksi.

11. Katso, ylimmäinen pappi Amarja on esimiehenne kaikissa Herran asioissa ja Sebadja, Ismaelin poika, Juudan ruhtinas, kaikissa kuninkaan asioissa. Leeviläiset ovat virkamiehinänne. Olkaa lujat ja ryhtykää työhön. Herra on hyvien kanssa."

 

20. LUKU

Joosafat etsii hädässä Herraa

Sen jälkeen tulivat mooabilaiset ja ammonilaiset, ja heidän kanssaan myös muita ammonilaisten lisäksi, sotimaan Joosafatia vastaan.

2. Joosafatille tultiin kertomaan: "Suuri kansanpaljous tulee sinua vastaan meren toiselta puolelta, Aramista, ja katso, he ovat Hasason-Taamarissa” – mikä tarkoittaa Een-Gediä.

3. Joosafat pelästyi ja kääntyi etsimään Herraa, ja hän kuulutti paaston koko Juudaan.

4. Silloin Juuda kokoontui pyytämään apua Herralta, ja kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa.

5. Joosafat seisoi Juudan ja Jerusalemin seurakunnan edessä Herran temppelissä, uuden esipihan edessä.

6. Hän sanoi: "Herra, meidän isiemme Jumala! Etkö juuri sinä ole Jumala taivaassa? Sinähän hallitset kaikkia kansojen valtakuntia, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan voi asettua sinua vastaan.

7. Etkö sinä, meidän Jumalamme, karkottanut tämän maan asukkaat kansasi Israelin edeltä ja antanut sitä ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi?

8. He asettuivat siihen asumaan, rakensivat siihen pyhäkön sinun nimellesi ja sanoivat:

9. 'Jos meitä kohtaa onnettomuus, miekka, tuomio, rutto tai nälänhätä, niin me tulemme ja seisomme tämän temppelin edessä ja sinun edessäsi - sillä sinun nimesi on tässä temppelissä - ja huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat.'

10. Katso, siinä ovat nyt ammonilaiset, mooabilaiset ja Seirin vuoristolaiset, joiden alueen kautta sinä et antanut israelilaisten kulkea Egyptin maasta tullessaan. He väistivät näitä eivätkä heitä tuhonneet.

11. Nyt he palkitsevat sen meille tulemalla karkottamaan meidät sinun perintömaastasi, jonka sinä olet antanut meidän perinnöksemme.

12. Jumalamme, etkö tuomitse heitä? Sillä meillä ei ole voimaa tätä suurta joukkoa vastaan, joka on tulossa kimppuumme, emmekä me tiedä mitä tehdä, vaan meidän silmämme katsovat sinuun."

13. Kaikki Juudan miehet seisoivat siinä Herran edessä pikkulapsineen, vaimoineen ja poikineen.

Herra vastaa Joosafatille

14. Silloin Herran Henki tuli seurakunnan keskellä Aasafin jälkeläisiä olevan leeviläisen Jahasielin päälle. Tämä oli Sakarjan poika, joka oli Benajan poika, joka Jeielin poika, joka Mattanjan poika.

15. Hän sanoi: "Kuunnelkaa tarkoin, kaikki te Juudan ja Jerusalemin asukkaat ja kuningas Joosafat. Herra sanoo teille näin: Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko tätä suurta väenpaljoutta, sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan.

16. Menkää huomenna alas heitä vastaan. He nousevat silloin Siisin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidän laakson päässä, itään päin Jeruelin autiomaasta.

17. Silloin ei kuitenkaan ole teidän asianne taistella. Seisokaa paikoillanne ja nähkää Herran teille antama pelastus, Juuda ja Jerusalem. Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko! Menkää huomenna heitä vastaan, ja Herra on oleva teidän kanssanne."

18. Silloin Joosafat kumartui maahan kasvoilleen, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat heittäytyivät Herran eteen palvomaan Herraa.

19. Kehatin ja Koorahin jälkeläisiin kuuluvat leeviläiset nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, hyvin kovalla äänellä.

20. He nousivat varhain seuraavana aamuna ja lähtivät Tekoan autiomaahan. Heidän lähtiessään Joosafat seisoi heidän edessään ja sanoi: "Kuulkaa minua, Juudan ja Jerusalemin asukkaat! Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette turvassa, ja uskokaa hänen profeettojaan, niin te menestytte."

21. Neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti laulajat, jotka ylistivät Herraa pyhyyden kauneudessa. Nämä lähtivät liikkeelle aseistetun väen edellä ja sanoivat: "Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy ikuisasti."

Joosafat voittaa vihollisensa

22. Samalla hetkellä, kun he alkoivat riemusta huutaen ylistää, Herra antoi tulla väijyjiä ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selustaan, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun, ja nämä tulivat lyödyiksi.

23. Ammonilaiset ja mooabilaiset asettuivat näet Seirin vuoristolaisia vastaan tuhoamaan ja hävittämään näitä, ja kun he olivat tuhonneet Seirin asukkaat, he auttoivat toisiaan toistensa tuhoamisessa.

24. Kun Juudan miehet tulivat tähystyspaikalle, josta näkyi autiomaahan, ja kääntyivät kohti väenpaljoutta, he näkivät yllätyksekseen ruumiita makaavan maassa. Ainoakaan ei ollut päässyt pakoon.

25. Silloin Joosafat lähti väkineen ryöstämään heiltä saalista. He löysivät ruumiiden seasta paljon tavaraa, vaatteita ja kalliita esineitä ja ottivat itselleen enemmän kuin jaksoivat kantaa. Kolme päivää he ryöstivät saalista, sillä sitä oli paljon.

26. Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Beraka[14]-laaksoon, sillä siellä he siunasivat Herraa. Siksi paikan nimi on Beraka-laakso vielä tänäkin päivänä.

27. Sen jälkeen kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet kääntyivät Joosafatin johdolla iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollistensa tappion vuoksi.

28. He saapuivat Herran temppeliin Jerusalemissa harppuja, lyyroja ja torvia soittaen.

29. Jumalan pelko valtasi kaikkien maiden valtakunnat, kun niissä kuultiin Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.

30. Näin Joosafatin valtakunnalla oli rauha, sillä hänen Jumalansa antoi hänelle levon joka taholla.

Joosafatin liitto Ahasjan kanssa

31. Joosafat hallitsi siis Juudaa. Hän oli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.

32. Joosafat vaelsi isänsä Aasan tietä eikä poikennut siltä. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.

33. Kuitenkaan uhrikukkulat eivät hävinneet, eikä kansa vielä ollut taivuttanut sydäntään isiensä Jumalan puoleen.

34. Muista Joosafatia koskevista asioista, hänen aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheistaan, on kirjoitettu Jeehun, Hananin pojan, historiassa, joka on otettu Israelin kuningasten kirjaan.

35. Sen jälkeen Juudan kuningas Joosafat liittoutui Israelin kuninkaan Ahasjan kanssa. Tämä teki jumalattomia tekoja.

36. Hän teki tämän kanssa sopimuksen rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsiiseen. Laivat he rakensivat Esjon-Geberissä.

37. Mutta Elieser, Doodavahun poika Maaresasta, profetoi Joosafatia vastaan ja sanoi: "Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, Herra särkee työsi tulokset." Niin laivat särkyivät eivätkä kyenneet menemään Tarsiiseen.

 

21. LUKU

Jooram Juudan kuninkaana

Joosafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

2. Jooramin veljiä olivat Joosafatin pojat Asarja, Jehiel, Sakarja, Asarjahu, Miikael ja Sefatja. Nämä kaikki olivat Juudan kuninkaan[15]  Joosafatin poikia.

3. Heidän isänsä oli antanut heille paljon lahjoja: hopeaa, kultaa ja kalleuksia, sekä linnoitettuja kaupunkeja Juudassa. Kuninkuuden hän oli kuitenkin antanut Jooramille, sillä tämä oli esikoinen.

4. Jooram nousi valtaan isänsä jälkeen ja vahvistui. Sitten hän tappoi miekalla kaikki veljensä sekä myös muutamia Israelin päämiehiä.

5. Jooram oli kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.

6. Hän vaelsi Israelin kuningasten tietä, niin kuin Ahabin suku oli tehnyt, sillä hänellä oli puolisona Ahabin tytär. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.

7. Herra ei kuitenkaan tahtonut tuhota Daavidin sukua hänen kanssaan tekemänsä liiton vuoksi, ja koska hän oli luvannut antaa Daavidin ja hänen poikiensa lampun palaa ainaisesti.

Edom ja Libna luopuvat Juudasta

8. Hänen aikanaan edomilaiset kapinoivat Juudan hallintoa vastaan ja asettivat itselleen kuninkaan.

9. Silloin Jooram lähti liikkeelle päällikköineen ja kaikkine sotavaunuineen. Hän nousi yöllä ja löi edomilaiset ja vaunupäälliköt, jotka olivat saartaneet hänet.

10. Kaikesta huolimatta edomilaiset ovat kapinoineet Juudan hallintoa vastaan tähän päivään asti. Jooramin hallintoa vastaan kapinoi myös Libna, koska hän oli hylännyt Herran, isiensä Jumalan.

Profeetta Elian kirje

11. Tämän lisäksi hän teetti uhrikukkuloita Juudan vuoristoon, johti Jerusalemin asukkaat haureuteen ja vietteli siihen myös Juudan.

12. Profeetta Elialta tuli hänelle kirje, jossa sanottiin: "Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: Sinä et ole vaeltanut isäsi Joosafatin teitä etkä Aasan, Juudan kuninkaan, teitä,

13. vaan olet vaeltanut Israelin kuningasten tietä. Olet johtanut Juudan ja Jerusalemin asukkaat haureuteen, samanlaiseen kuin Ahabin suvun haureus, ja olet myös tappanut veljesi, isäsi perhettä, jotka olivat parempia kuin sinä.

14. Katso, siksi Herra lyö ankaralla vitsauksella sinun kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja kaikkea, mitä sinulla on.

15. Sinä itse olet sairastuva moniin tauteihin, sisusvaivoihin, kunnes parin vuoden kuluttua sisuksesi tunkeutuvat taudin voimasta ulos."

Jooramin rangaistus ja kuolema

16. Sitten Herra herätti Jooramia vastaan filistealaisten hengen ja niiden arabialaisten hengen, jotka asuivat kuusilaisten naapureina.

17. Nämä hyökkäsivät Juudaa vastaan, valloittivat sen ja veivät saaliinaan kaiken omaisuuden, mitä kuninkaan linnassa oli. He veivät myös hänen poikansa ja vaimonsa, eikä hänen pojistaan jäänyt jäljelle kuin Jooahas, hänen nuorin poikansa.

18. Kaiken tämän jälkeen Herra rankaisi häntä parantumattomalla sisusvaivalla.

19. Parin vuoden kuluttua, toisen vuoden lopulla, hänen sisuksensa tunkeutuivat taudin voimasta ulos, ja hän kuoli koviin tuskiin. Hänen kansansa ei polttanut hänelle muistotulta, niin kuin oli poltettu hänen isilleen.

20. Hän oli kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Hän meni pois kenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuninkaiden hautoihin.

 

22. LUKU

Ahasja Juudan kuninkaana

Jerusalemin asukkaat tekivät Jooramin nuorimman pojan Ahasjan kuninkaaksi hänen tilalleen, sillä kaikki vanhemmat pojat oli tappanut rosvojoukko, joka oli tullut arabialaisten kanssa leiriin. Niin Jooramin pojasta Ahasjasta tuli Juudan kuningas.

2. Ahasja oli kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa vuoden. Hänen äitinsä oli nimeltään Atalja, Omrin tytär.

3. Myös Ahasja vaelsi Ahabin suvun teitä, sillä hänen äitinsä oli neuvomassa häntä jumalattomuuteen.

4. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoin kuin Ahabin suku, sillä hänen isänsä kuoleman jälkeen he olivat hänen neuvonantajinaan hänen turmiokseen.

5. Heidän neuvonsa mukaan hän myös lähti sotaan Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, kanssa Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan Gileadin Raamotiin. Aramilaiset löivät Jooramin,

6. ja hän palasi Jisreeliin parantuakseen haavoista, jotka häneen oli isketty Raamassa hänen taistellessaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. Juudan kuningas Ahasja, Jooramin poika, tuli Jisreeliin katsomaan Jooramia, Ahabin poikaa, koska tämä oli sairaana.

Jeehu surmauttaa Ahasjan

7. Mutta Jumalalta tuli Ahasjan tuhoksi se, että hän meni Jooramin luo. Tultuaan sinne hän lähti tämän kanssa Jeehua, Nimsin poikaa, vastaan, jonka Herra oli voidellut hävittämään Ahabin suvun.

8. Kun Jeehu oli panemassa toimeen Ahabin suvun tuomiota, hän tapasi Juudan ruhtinaat ja Ahasjan veljenpojat, jotka palvelivat Ahasjaa, ja tappoi heidät.

9. Sitten hän etsi Ahasjaa. Tämä saatiin kiinni Samariassa, jossa hän piileskeli, ja hänet vietiin Jeehun eteen ja surmattiin. Hänet haudattiin, sillä hänestä sanottiin: "Hän on Joosafatin poika, hänen, joka etsi koko sydämestään Herraa." Eikä Ahasjan perheessä ei ollut ketään, joka olisi kyennyt hallitsemaan kuninkaana.

Ataljan hirmuvalta

10. Kun Atalja, Ahasjan äiti, näki, että hänen poikansa oli kuollut, hän nousi ja tuhosi koko Juudan kuningassuvun.

11. Mutta kuninkaan tytär Joosabat otti surmattavien kuninkaan poikien joukosta salaa Ahasjan pojan Jooasin ja pani hänet imettäjineen makuuhuoneeseen. Näin Joosabat, joka oli kuningas Jooramin tytär, pappi Joojadan vaimo ja Ahasjan sisar, sai Jooasin kätketyksi Ataljalta, niin ettei tämä voinut surmata häntä.

12. Poika oli kuusi vuotta heidän luonaan piilotettuna Jumalan temppeliin, ja Atalja hallitsi maata.

 

23. LUKU

Pappi Joojada kukistaa Ataljan

Seitsemäntenä vuotena Joojada rohkaisi mielensä ja teki liiton sadanpäälliköiden Asarjan, Jerohamin pojan, Ismaelin, Joohananin pojan, Asarjan, Oobedin pojan, Maasejan, Adajan pojan, ja Elisafatin, Sikrin pojan kanssa.

2. Nämä kiertelivät Juudassa, kokosivat leeviläiset kaikista Juudan kaupungeista sekä Israelin perhekuntapäämiehet, ja palasivat Jerusalemiin.

3. Sitten koko seurakunta teki liiton kuninkaan kanssa Jumalan temppelissä. Joojada sanoi heille: "Katso, kuninkaan pojasta on tuleva kuningas, niin kuin Herra on puhunut Daavidin pojista.

4. Tehkää näin: Kolmasosa teistä, sapattina palvelukseen menevistä papeista ja leeviläisistä, olkoon ovenvartijoina,

5. kolmasosa kuninkaan linnassa ja kolmasosa Jesod-portilla, ja koko kansa Herran temppelin esipihoilla.

6. Älköön kukaan muu kuin papit ja palvelusta tekevät leeviläiset menkö Herran temppeliin. He voivat mennä, sillä he ovat pyhiä, ja kaikki kansa noudattakoon Herran määräystä.

7. Asettukoot leeviläiset kuninkaan ympärille, kullakin aseensa kädessään. Surmattakoon jokainen, joka tunkeutuu temppeliin, ja olkaa te kuninkaan luona, menipä hän sitten ulos tai sisään."

8. Leeviläiset ja koko Juuda tekivät kaiken, mitä pappi Joojada oli käskenyt. Kukin sadanpäällikkö otti miehensä, sekä ne, jotka menivät palvelukseen sapattina, että ne, jotka olivat vapaat sapattina, sillä pappi Joojada ei ollut vapauttanut osastoja.

9. Pappi Joojada antoi sadanpäälliköille kuningas Daavidille kuuluneet keihäät ja erilaiset kilvet, jotka olivat Jumalan temppelissä.

10. Hän asetti koko kansan seisomaan kuninkaan ympärille keihäät käsissään, temppelin eteläsivulta sen pohjoissivulle, alttarin äärelle.

11. Sitten he toivat kuninkaan pojan esille, panivat hänen päähänsä kruunun, antoivat hänelle lain kirjan[16] ja kruunasivat hänet kuninkaaksi. Joojada ja hänen poikansa voitelivat hänet ja huusivat: "Eläköön kuningas!"

12. Atalja kuuli kansan huudon sen juostessa ja ylistäessä kuningasta, ja hän meni kansan luo Herran temppeliin.

13. Hän näki yllätyksekseen kuninkaan seisovan korokkeellaan sisäänkäynnin luona, päälliköt ja torvensoittajat kuninkaan vierellä, koko maan kansan riemuitsemassa ja puhaltamassa torviin, sekä laulajat soittimineen johtamassa ylistystä. Silloin Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: "Kapina! Kapina!"

14. Pappi Joojada toi esiin sadanpäälliköt, sotajoukon johtajat, ja sanoi heille: "Viekää hänet pois rivien välitse, ja joka yrittää seurata häntä, se surmattakoon miekalla." Joojada oli näet sanonut: "Älkää surmatko häntä Herran temppelissä."

15. He kävivät käsiksi Ataljaan, ja kun hänet oli tuotu kuninkaan palatsiin johtavalle Hevosportille, he surmasivat hänet siellä.

16. Joojada teki liiton itsensä, koko kansan ja kuninkaan kesken, että he olisivat Herran kansa.

17. Sitten koko kansa meni Baalin temppeliin ja hävitti sen. He murskasivat sen alttarit ja kuvat ja tappoivat alttarien edessä Mattanin, Baalin papin.

18. Joojada asetti valvojat valvomaan Herran temppeliä. Nämä olivat leeviläisiä pappeja, jotka Daavid oli jakanut osastoihin uhraamaan polttouhreja Herralle Herran temppelissä, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, iloiten ja laulaen Daavidin ohjeiden mukaan.

19. Hän asetti ovenvartijat Herran temppelin porteille, ettei sisään pääsisi kukaan millään tavalla saastainen.

20. Hän otti mukaansa sadanpäälliköt, ylimykset ja kansan hallitusmiehet sekä koko maan kansan ja vei kuninkaan Herran temppelistä. He tulivat Yläportin kautta kuninkaan linnaan ja asettivat kuninkaan istumaan kuninkaalliselle valtaistuimelle.

21. Koko maan kansa iloitsi, ja kaupunki pysyi rauhallisena. Ataljan he olivat surmanneet miekalla.

 

24. LUKU

Jooas Juudan kuninkaana

Jooas oli seitsemän vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa neljäkymmentä vuotta. Hänen äitinsä, nimeltään Sibja, oli Beersebasta.

2. Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, pappi Joojadan koko elinajan.

3. Joojada otti hänelle kaksi vaimoa, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

Jooas korjauttaa temppelin

4. Sen jälkeen Jooaan sydämelle tuli Herran temppelin kunnostaminen.

5. Hän kutsui kokoon papit ja leeviläiset ja sanoi heille: "Lähtekää Juudan kaupunkeihin ja kootkaa koko Israelista rahaa Jumalanne temppelin vuosittaista korjaamista varten. Teidän tulee kiirehtiä tätä asiaa." Leeviläiset eivät kuitenkaan kiirehtineet.

6. Silloin kuningas kutsui ylimmäisen papin Joojadan ja sanoi hänelle: "Miksi et ole vaatinut leeviläisiä tuomaan Juudasta ja Jerusalemista veroa, jonka Herran palvelija Mooses määräsi Israelin seurakunnalle ilmestysmajaa varten?

7. Jumalaton Atalja ja hänen poikansa ovat näet murtautuneet Jumalan temppeliin ja ovat myös käyttäneet baaleja varten kaikki Herran temppelin pyhät esineet."

8. Sitten kuninkaan käskystä tehtiin yksi arkku, ja se asetettiin Herran temppelin portin ulkopuolelle.

9. Juudassa ja Jerusalemissa kuulutettiin, että Herralle oli tuotava vero, jonka Jumalan palvelija Mooses oli autiomaassa määrännyt Israelille.

10. Kaikki päämiehet ja koko kansa iloitsivat, toivat rahaa ja heittivät arkkuun, kunnes se täyttyi.

11. Aina kun leeviläiset toivat arkun kuninkaan asettamien valvojien luo ja näkivät, että siinä oli paljon rahaa, kuninkaan kirjuri ja ylimmäisen papin virkamies tulivat tyhjentämään arkun, ja sitten he kantoivat sen takaisin paikoilleen. Näin he tekivät päivä päivältä ja kokosivat paljon rahaa.

12. Kuningas ja Joojada antoivat sen Herran temppelin työntekijöille ja palkkasivat kivenhakkaajia ja puuseppiä kunnostamaan Herran temppeliä, niin myös rauta- ja vaskiseppiä korjaamaan Herran temppeliä.

13. Työntekijät ahkeroivat, työ edistyi heidän käsissään, ja he saattoivat Jumalan temppelin entiselleen sen määrämittojen mukaan ja lujittivat sitä.

14. Kun he olivat saaneet työnsä valmiiksi, he veivät loput rahat kuninkaan ja Joojadan eteen. Niillä teetettiin esineitä Herran temppeliin, palveluksessa ja uhraamisessa käytettäviä esineitä, kuppeja sekä kulta- ja hopeaesineitä. Papit uhrasivat Herran temppelissä polttouhreja säännöllisesti Joojadan koko elinajan.

Jooas luopuu Herrasta

15. Mutta Joojada ikääntyi, sai elämästä kyllänsä ja kuoli. Hän oli kuollessaan sadankolmenkymmenen vuoden ikäinen.

16. Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin kuningasten joukkoon, sillä hän oli tehnyt hyvää Israelissa Jumalan ja hänen temppelinsä puolesta.

17. Joojadan kuoleman jälkeen Juudan päämiehet tulivat ja osoittivat kumartaen kunnioitusta kuninkaalle; silloin kuningas kuuli heitä.

18. He hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, temppelin ja palvelivat aseroita ja jumalankuvia. Silloin Jumalan viha kohtasi Juudaa ja Jerusalemia tämän heidän syyllisyytensä tähden.

19. Hän lähetti heidän keskuuteensa profeettoja palauttamaan heitä Herran luo. Nämä todistivat heitä vastaan, mutta he eivät kuunnelleet.

20. Jumalan Henki puki voimalla Sakarjan, pappi Joojadan pojan, ja hän nousi korokkeelle kansan eteen ja sanoi heille: "Näin sanoo Jumala: Miksi te rikotte Herran käskyt? Te ette tule menestymään. Koska te olette hylänneet Herran, hylkää hänkin teidät."

21. Mutta he tekivät salaliiton häntä vastaan ja kivittivät hänet kuoliaaksi kuninkaan käskystä Herran temppelin esipihalla.

22. Kuningas Jooas ei muistanut hyvyyttä, jota Sakarjan isä Joojada oli hänelle osoittanut, vaan tappoi Joojadan pojan, joka sanoi kuollessaan: "Herra nähköön ja vaatikoon tilille."

Jooasin tuomio ja kuolema

23. Vuoden vaihteessa aramilaisten sotajoukko hyökkäsi Jooasin kimppuun. Aramilaiset tulivat Juudaan ja Jerusalemiin ja tuhosivat kansasta kaikki sen päämiehet. Kaiken heiltä saadun saaliin he lähettivät Damaskon kuninkaalle.

24. Vaikka aramilaisten sotajoukko tuli vähälukuisena, Herra antoi sen käsiin Juudan hyvin suuren sotajoukon, koska he olivat hylänneet Herran, isiensä Jumalan. Näin aramilaiset panivat toimeen Jooasin tuomion.

25. Kun he sitten lähtivät hänen kimpustaan, he jättivät hänet pahoin haavoittuneena. Hänen palvelijansa tekivät salaliiton häntä vastaan pappi Joojadan pojan murhan tähden ja tappoivat hänet hänen vuoteeseensa. Näin hän kuoli, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Kuninkaiden hautoihin häntä ei kuitenkaan haudattu.

26. Nämä olivat ne, jotka tekivät salaliiton häntä vastaan: Saabad, ammonilaisen naisen Simeatin poika, ja Joosabad, mooabilaisen naisen Simritin poika.

27. Mitä tulee Jooasin  poikiin, moniin häntä koskeviin ennustuksiin ja Jumalan temppelin peruskorjaukseen, niistä on kirjoitettu Kuningasten kirjan selityskirjaan. Hänen poikansa Amasja tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

 

25. LUKU

Amasja Juudan kuninkaana

Amasja oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä, nimeltään Jooaddan, oli Jerusalemista.

2. Amasja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ei kuitenkaan kokosydämisesti.

3. Kun hänen kuninkuutensa oli vahvistunut, hän tappoi palvelijansa, jotka olivat murhanneet kuninkaan, hänen isänsä.

4. Hän ei kuitenkaan surmannut heidän lapsiaan. Laissa, Mooseksen kirjassa, on näet kirjoitettu, mitä Herra on käskenyt: "Älkööt isät kuolko lasten tähden älköötkä lapset isien tähden, sillä jokaisen on kuoltava oman syntinsä tähden."

Amasja voittaa edomilaiset

5. Sitten Amasja kokosi Juudan miehet ja jakoi heidät, koko Juudan ja Benjaminin, perhekuntien, tuhannen- ja sadanpäämiesten mukaan. Hän piti heistä katselmuksen, kaksikymmenvuotiaista ja sitä vanhemmista, ja huomasi heitä olevan kolmesataatuhatta sotakelpoista, peistä ja kilpeä käyttävää valiomiestä.

6. Lisäksi hän palkkasi Israelista sadalla hopeatalentilla satatuhatta sotaurhoa.

7. Mutta Jumalan mies tuli hänen luoksensa ja sanoi: "Kuningas! Älköön Israelin sotajoukko lähtekö sinun kanssasi, sillä Herra ei ole Israelin, ei kenenkään efraimilaisen, kanssa.

8. Vaikka sinä menisit ja kävisit rohkeasti taisteluun, Jumala kaataisi sinut vihollisen eteen, sillä Jumalalla on valta auttaa ja kaataa."

 9. Amasja sanoi Jumalan miehelle: "Mutta mitä tehdä niille sadalle talentille, jotka olen antanut Israelin joukolle?" Jumalan mies vastasi: "Herra voi antaa sinulle paljon enemmän kuin se."

10. Silloin Amasja erotti Efraimista luokseen tulleen joukon ja lähetti heidät menemään omaan maahansa. He vihastuivat kovin Juudaan ja palasivat maahansa vihasta hehkuen.

11. Mutta Amasja rohkaisi mielensä, johti väkensä Suolalaaksoon ja surmasi kymmenentuhatta seiriläistä.

12. Juudan miehet ottivat elävinä vangeiksi kymmenentuhatta miestä, veivät heidät kallion laelle ja syksivät heidät sieltä alas, ja kaikki murskautuivat.

13. Mutta ne, jotka kuuluivat Amasjan takaisin lähettämään joukkoon, ja jotka eivät päässeet hänen kanssaan sotaan, hyökkäsivät Samariasta Juudan kaupunkeihin, aina Beet-Hooroniin saakka. He surmasivat niiden asukkaista kolmetuhatta ja ottivat paljon saalista.

14. Sen jälkeen kun Amasja oli palannut voitettuaan edomilaiset, hän toi seiriläisten jumalat ja asetti ne jumalikseen, palvoi niitä ja suitsutti niille.

15. Silloin Herran viha syttyi Amasjaa kohtaan, ja hän lähetti tämän luo profeetan, joka sanoi hänelle: "Miksi olet etsinyt tuon kansan jumalia, jotka eivät voineet pelastaa omaa kansaansa sinun käsistäsi?"

16. Kun hän puhui näin Amasjalle, tämä sanoi hänelle: "Olemmeko asettaneet sinut kuninkaan neuvonantajaksi? Lopeta jo, ettei sinua surmattaisi." Profeetta lopetti ja sanoi: "Minä tiedän, että Jumala on päättänyt tuhota sinut, koska teet näin kuunnellut neuvoani."

Juudan ja Israelin sota

17. Juudan kuningas Amasja neuvotteli ja lähetti Israelin kuninkaalle Jooasille, Jeehun pojan Jooahasin pojalle, tämän sanan: "Tule, katsokaamme toisiamme kasvoista kasvoihin."

18. Mutta Israelin kuningas Jooas lähetti Juudan kuninkaalle Amasjalle tämän sanan: "Libanonilla kasvava ohdake lähetti setripuulle, joka kasvoi Libanonilla, tämän sanan: 'Anna tyttäresi vaimoksi pojalleni.' Mutta metsän eläimet Libanonilla kulkivat ohdakkeen ylitse ja tallasivat se maahan.

19. Sinä sanot: 'Näetkö, minä olen voittanut edomilaiset!', ja sydämesi on käynyt ylpeäksi saatuasi kunniaa. Pysy nyt kotonasi. Miksi haastat riitaa onnettomuudeksesi? Sinä tulet sortumaan, sinä itse ja Juuda sinun kanssasi."

20. Mutta Amasja ei totellut, sillä tämä tuli Jumalalta, että hän voisi luovuttaa heidät heidän vihollistensa valtaan, koska he olivat pyytäneet apua Edomin jumalilta.

21. Niin Jooas, Israelin kuningas, lähti liikkeelle, ja hän sekä Juudan kuningas Amasja kohtasivat kasvoista kasvoihin Beet-Semeksessä, joka on Juudan aluetta.

22. Juudan miehet joutuivat tappiolle Israelin edessä ja pakenivat kukin kotiinsa,

23. ja Israelin kuningas Jooas otti Beet-Semeksessä vangiksi Juudan kuninkaan Amasjan, joka oli Ahasjan pojan Jooasin poika. Kun Jooas tuli Jerusalemiin, hän revitti Jerusalemin muurin Efraimin portilta Kulmaportille saakka, neljänsadan kyynärän matkalta.

24. Hän otti kaiken kullan ja hopean sekä esineet, jotka olivat Herran temppelissä, Oobed-Edomin huostassa, sekä kuninkaanlinnan aarteet ja panttivankeja. Sitten hän palasi Samariaan.

25. Mutta Juudan kuningas Amasja, Jooasin poika, eli viisitoista vuotta Israelin kuninkaan Jooasin, Jooahasin pojan, kuoleman jälkeen.

26. Muista Amasjaa koskevista asioista, aikaisemmista ja myöhemmistä, on kirjoitettu Juudan ja Israelin kuninkaiden kirjaan.

27. Siitä alkaen, jolloin Amasja luopui seuraamasta Herraa, Jerusalemissa punottiin salaliittoa häntä vastaan. Hän pakeni Laakisiin, mutta sinne lähetettiin miehiä hänen jälkeensä, ja hänet surmattiin siellä.

28. Hänet nostettiin hevosten selkään ja haudattiin isiensä viereen Juudan[17] kaupunkiin.

 

26. LUKU

Ussia Juudan kuninkaana

Sitten koko Juudan kansa otti Ussian, joka oli kuudentoista vuoden ikäinen, ja hänestä tehtiin kuningas isänsä Amasjan tilalle.

2. Hän palautti Eelatin  Juudalle ja rakensi sitä, sen jälkeen kun kuningas Amasja oli mennyt lepoon isiensä luo.

3. Ussia oli kuudentoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäkaksi vuotta. Hänen äitinsä, nimeltään Jekolja, oli Jerusalemista.

4. Ussia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt.

5. Hän etsi Jumalaa Jumalan näkyjä ymmärtävän Sakarjan päivinä, ja niin kauan kuin hän etsi Herraa, Jumala antoi hänelle menestystä.

Ussia menestyy sodissa

6. Hän lähti sotimaan filistealaisia vastaan ja revitti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit. Hän rakennutti kaupunkeja Asdodin alueelle ja muualle filistealaisten maahan.

7. Jumala auttoi häntä taistelussa filistealaisia vastaan ja niitä arabialaisia vastaan, jotka asuivat Guur-Baalissa, sekä meunilaisia vastaan.

8. Ammonilaiset maksoivat veroa Ussialle, ja hänen maineensa levisi aina Egyptiin saakka, sillä hänestä tuli hyvin mahtava.

9. Ussia rakennutti Jerusalemiin tornit Kulmaportin ja Laaksoportin päälle sekä Kulmauksen päälle ja vahvisti ne.

10. Hän rakennutti torneja myös autiomaahan ja hakkautti paljon vesisäiliöitä, sillä hänellä oli paljon karjaa sekä alankomaassa että tasangolla. Peltomiehiä ja viinitarhureita hänellä oli vuoristossa ja puutarhamailla, sillä hän rakasti maanviljelyä.

11. Ussialla oli palveluksessa armeija, joka lähti sotaan osastoittain, katselmuksessa olleiden lukumäärän mukaan, jonka kirjuri Jeiel ja virkamies Maaseja olivat toimittaneet Hananjan, kuninkaallisen päällikön, johdolla.

12. Perhekuntapäämiesten, sotaurhojen, koko lukumäärä oli kaksituhattakuusisataa.

13. Heidän rinnallaan oli kolmensadanseitsemäntuhannen viidensadan miehen suuruinen sotajoukko, joka taisteli väellä ja voimalla auttaakseen kuningasta vihollista vastaan.

14. Ussia hankki heille, koko sotajoukolle, kilpiä, keihäitä, kypäriä, rintahaarniskoja, jousia ja linkokiviä.

15. Hän teetti Jerusalemiin, torneihin ja muurien kulmiin, taidokkaasti suunniteltuja sotakoneita, joilla ammuttiin nuolia ja suuria kiviä. Hänen maineensa levisi kauas, sillä hän sai ihmeteltävästi apua, niin että hänestä tuli mahtava.

Ussian ylpeys ja rangaistus

16. Mutta kun hänestä oli tullut mahtava, hänen sydämensä ylpistyi niin, että hän alkoi toimia kelvottomasti. Hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa, kohtaan ja meni Herran temppeliin suitsuttamaan suitsutusalttarilla.

17. Pappi Asarja, mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, urheita miehiä, meni sinne hänen jäljessään.

18. He asettuivat seisomaan kuningas Ussian ympärillä ja sanoivat hänelle: "Ei ole sinun asiasi, Ussia, suitsuttaa Herralle, vaan pappien, Aaronin poikien, jotka on pyhitetty suitsuttamaan. Lähde ulos pyhäköstä, sillä sinä olet ollut uskoton, eikä siitä tule sinulle kunniaa Herralta, Jumalalta."

19. Silloin Ussia raivostui. Hänen kädessään oli suitsutusastia suitsuttamista varten. Mutta kun hän raivostui pappeihin, hänen otsaansa puhkesi spitaali pappien edessä, Herran temppelin suitsutusalttarin ääressä.

20. Kun ylimmäinen pappi Asarja ja kaikki muut papit kääntyivät hänen puoleensa, he näkivät, että hänellä oli spitaali otsassa. Silloin he häätivät hänet sieltä, ja itsekin hän kiiruhti lähtemään pois, sillä Herra oli häntä lyönyt.

21. Kuningas Ussia oli spitaalinen kuolinpäiväänsä saakka ja asui spitaalisena eri talossa, sillä hänet oli eristetty Herran temppelistä. Hänen poikansa Jootam hallitsi kuninkaan linnaa ja jakoi oikeutta maan kansalle.

22. Muut Ussiaa koskevat asiat, aikaisemmat ja myöhemmät, on kirjoittanut profeetta Jesaja, Aamoksen poika.

23. Sitten Ussia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen, kuningasten hautausmaalle. Hänestä sanottiin: "Hän on spitaalinen." Hänen poikansa Jootam tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

 

27. LUKU

Jootam Juudan kuninkaana

Jootam oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hänen äitinsä nimi oli Jerusa, Saadokin tytär.

2. Jootam teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Ussia oli tehnyt, paitsi ettei hän mennyt Herran temppeliin. Mutta kansa vaelsi yhä kelvottomasti.

3. Hän rakennutti Herran temppelin yläportin, ja myös hän rakennutti laajalti Oofelin muuria.

4. Hän rakennutti kaupunkeja Juudan vuoristoon, ja metsiin hän rakennutti linnoja ja torneja.

5. Hän kävi sotaa ammonilaisia ja heidän kuningastaan vastaan ja voitti heidät. Ammonilaiset antoivat hänelle sinä vuonna sata talenttia hopeaa, kymmenentuhatta koor-mittaa vehnää ja kymmenentuhatta koor-mittaa ohraa. Tämän ammonilaiset suorittivat hänelle myös toisena ja kolmantena vuotena.

6. Jootam vahvistui, koska hän vaelsi vakaasti Herran, Jumalansa, edessä.

7. Muut Jootamia koskevat asiat, kaikki hänen sotansa ja hänen vaelluksensa on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuningasten kirjaan.

8. Hän oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta.

9. Sitten Jootam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Aahas tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

 

28. LUKU

Aahas Juudan kuninkaana

Aahas oli kahdenkymmenen vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Daavid.

2. Hän vaelsi Israelin kuningasten teitä ja teki myös valettuja kuvia baaleille.

3. Hän suitsutti Ben-Hinnomin laaksossa ja poltti poikiaan tulessa, kuten tekivät kauhistavasti ne kansat, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten edeltä.

4. Hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla ja kummuilla ja jokaisen vehreän puun alla.

Aram ja Israel hyökkäävät Juudaan

5. Siksi Herra, hänen Jumalansa, antoi hänet Aramin kuninkaan valtaan. Aramilaiset löivät hänet, ottivat häneltä suuren joukon sotavankeja ja veivät nämä Damaskoon. Hänet annettiin myös Israelin kuninkaan käsiin, ja tämä tuotti hänelle suuren tappion.

6. Pekah, Remaljan poika, surmasi satakaksikymmentätuhatta Juudan miestä yhtenä päivänä - kaikki sotakuntoisia miehiä - koska he olivat hylänneet Herran, isiensä Jumalan.

7. Sikri, efraimilainen urho, tappoi kuninkaan pojan Maasejan, linnan esimiehen Asrikamin ja kuninkaan lähimmän miehen Elkanan.

8. Israelilaiset veivät veljiltään vangeiksi kaksisataatuhatta naista, poikaa ja tytärtä. He ryöstivät näiltä myös paljon saalista ja veivät saaliin Samariaan.

9. Siellä oli Herran profeetta nimeltä Ooded. Tämä meni sotajoukkoa vastaan, joka oli tulossa Samariaan, ja sanoi heille: "Katso, Herra, teidän isienne Jumala, on vihastunut Juudaan ja antanut heidät teidän käsiinne. Te olette tappaneet heitä raivossa, joka on noussut taivaaseen asti.

10. Ja nyt te ajattelette alistaa nämä Juudan ja Jerusalemin asukkaat orjiksenne ja orjattariksenne! Ettekö te itsekin ole syyllisiä Herran, Jumalaanne, edessä?

11. Kuulkaa nyt minua ja palauttakaa vangit, jotka olette ottaneet veljienne joukosta, sillä Herran palava viha on teidän päällänne."

12. Silloin muutamat efraimilaisten päämiehistä, Asarja, Joohananin poika, Berekja, Mesillemotin poika, Hiskia, Sallumin poika, ja Amasa, Hadlain poika, menivät sodasta palaavia vastaan.

13. He sanoivat näille: "Te ette voi tuoda tänne noita vankeja, sillä siten te lisäisitte meidän syyllisyyttämme Herran edessä meidän aikaisempien synteihimme ja syyllisyyteemme. Onhan meidän syyllisyytemme jo suuri, ja Israelin yllä on palava viha."

14. Silloin aseväki luopui vangeista ja saaliista päämiesten ja koko kansanjoukon edessä.

15. Nimeltä mainitut miehet nousivat, ottivat huostaansa vangit ja pukivat kaikki heidän joukossaan alasti olleet saaliista saaduilla vaatteilla. He pukivat nämä, antoivat heille kengät, ruokaa ja juomaa, voitelivat heidät ja kuljettivat kaikki uupuneet aaseilla ja veivät heidät Jerikoon, Palmukaupunkiin, veljiensä luo. Sitten he palasivat Samariaan.

 

Assur ahdistaa Juudaa

16. Siihen aikaan kuningas Aahas lähetti sanansaattajat Assurin kuningasten luo saadakseen apua.

17. Edomilaisetkin olivat näet tulleet, lyöneet Juudan ja ottaneet vankeja.

18. Lisäksi filistealaiset olivat tehneet ryöstöretken alankomaan ja Juudan eteläosan kaupunkeihin, valloittaneet Beet-Semeksen, Aijalonin, Gederotin, Sookon ja sen tytärkaupungit, Timnan ja sen tytärkaupungit sekä Gimson ja sen tytärkaupungit, ja olivat asettuneet niihin asumaan.

19. Herra näet nöyryytti Juudaa Aahaksen, Israelin kuninkaan, tähden, koska tämä oli saattanut Juudan kurittomuuteen ja ollut hyvin uskoton Herraa kohtaan.

20. Tillegat-Pilneser, Assurin kuningas, kävi hänen kimppuunsa ja ahdisti eikä suinkaan vahvistanut häntä.

21. Sillä vaikka Aahas otti osan Herran temppelin aarteista sekä kuninkaan ja päämiesten linnojen aarteista ja antoi Assurin kuninkaalle, siitä ei ollut hänelle apua.

Aahaksen luopumus ja kuolema

22. Ahdinkonsa aikana hän, kuningas Aahas, oli yhä uskottomampi Herraa kohtaan.

23. Hän uhrasi hänet lyöneiden damaskolaisten jumalille ja sanoi: "Koska Aramin kuningasten jumalat ovat auttaneet heitä, uhraan minäkin niille, että ne auttaisivat minuakin." Mutta ne aiheuttivatkin hänelle ja koko Israelille sortumisen.

24. Aahas kokosi Jumalan temppelin esineet ja hakkasi ne kappaleiksi. Hän sulki Herran temppelin ovet ja teetti itselleen alttareita Jerusalemin joka kolkkaan.

25. Lisäksi hän teetti uhrikukkuloita jokaiseen Juudan kaupunkiin suitsuttaakseen muille jumalille. Näin hän vihoitti Herran, isiensä Jumalan.

26. Mitä tulee muihin häntä koskeviin asioihin ja koko hänen vaellukseensa, aikaisempaan ja myöhempään, niistä on kirjoitettu Juudan ja Israelin kuningasten aikakirjaan.

27. Sitten Aahas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Jerusalemin kaupunkiin, sillä häntä ei viety Israelin kuninkaiden hautoihin. Hänen poikansa Hiskia tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

 

29. LUKU

Hiskia Juudan kuninkaana

Hiskia tuli kuninkaaksi kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abia, Sakarjan tytär.

2. Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt.

3. Hän avasi ensimmäisen hallitusvuotensa ensimmäisessä kuussa Herran temppelin ovet ja korjasi ne.

Hiskian puhe leeviläisille

4. Sitten hän toi papit ja leeviläiset ja kokosi heidät itäiselle aukiolle.

5. Hän sanoi heille: "Kuulkaa minua leeviläiset! Pyhittäytykää nyt ja pyhittäkää Herran, isienne Jumalan, temppeli ja viekää pois pyhäköstä kaikki saastainen.

6. Meidän isämme ovat näet olleet uskottomat ja tehneet sitä, mikä on pahaa Herran, meidän Jumalamme, silmissä. He ovat hylänneet hänet kääntäen kasvonsa pois Herran asumuksesta ja ovat kääntäneet sille selkänsä.

7. He ovat myös sulkeneet eteisen ovet, sammuttaneet lamput, eivät ole polttaneet suitsuketta eivätkä uhranneet polttouhreja pyhäkössä Israelin Jumalalle.

8. Sen tähden Herran viha on kohdannut Juudaa ja Jerusalemia, ja hän on tehnyt niistä kauhistavia ja inhottavia, pilkan kohteita, niin kuin te omin silmin näette.

9. Ovathan meidän isämme kaatuneet miekkaan, ja meidän poikamme, tyttäremme ja vaimomme joutuneet vankeuteen tästä syystä.

10. Minun sydämelläni on nyt tehdä liitto Herran, Israelin Jumalan, kanssa, että hän ottaisi päältämme pois palavan vihansa.

11. Lapseni, älkää nyt enää olko välinpitämättömiä, sillä Herra on valinnut teidät seisomaan hänen edessään ja palvelemaan häntä, olemaan hänen palvelijoinaan ja suitsuttamaan hänelle."

Herran temppeli puhdistetaan

12. Silloin nousivat leeviläisistä kehatilaiset Mahat, Amasain poika, ja Jooel, Asarjan poika, merarilaiset Kiis, Abdin poika, ja Asarja, Jehallelelin poika, geersonilaiset Jooah, Simman poika, ja Eeden, Jooahin poika,

13. Elisafanin jälkeläiset Simri ja Jeiel, Aasafin jälkeläiset Sakarja ja Mattanja,

14. Heemanin jälkeläiset Jehiel ja Simei, ja Jedutunin jälkeläiset Semaja ja Ussiel.

15. Nämä kokosivat veljensä, pyhittäytyivät ja menivät, niin kuin kuningas oli Herran sanan mukaan käskenyt, puhdistamaan Herran temppeliä.

16. Papit menivät sisälle Herran temppeliin puhdistamaan sitä ja veivät ulos Herran temppelin esipihalle kaiken saastaisen, minkä löysivät Herran temppelistä. Leeviläiset ottivat sen vastaan ja veivät ulos Kidronin laaksoon.

17. He alkoivat pyhittämisen ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä. Kuukauden kahdeksantena päivänä he menivät Herran temppelin eteisaulaan, pyhittivät Herran temppeliä kahdeksan päivää ja saivat työnsä valmiiksi ensimmäisen kuun kuudentenatoista päivänä.

18. Sitten he menivät sisälle palatsiin kuningas Hiskian luo ja sanoivat: "Me olemme puhdistaneet koko Herran temppelin, polttouhrialttarin kaikkine esineineen sekä näkyleipäpöydän kaikkine esineineen.

19. Kaikki esineet, jotka kuningas Aahas hallitusaikanaan heitti pois uskottomuudessaan, me olemme panneet kuntoon ja pyhittäneet, ja ne ovat nyt Herran alttarin edessä."

Temppelipalvelus uudistetaan

20. Kuningas Hiskia kutsui kokoon varhain aamulla kaupungin päämiehet ja meni Herran temppeliin.

21. He toivat seitsemän härkää, seitsemän pässiä, seitsemän karitsaa sekä seitsemän vuohipukkia syntiuhriksi valtakunnan puolesta, pyhäkön puolesta ja Juudan puolesta. Hiskia käski Aaronin poikien, pappien, uhrata ne Herran alttarilla.

22.  He teurastivat härät, ja papit ottivat veren ja pirskottivat sen alttarille. Sitten he teurastivat pässit ja pirskottivat veren alttarille, teurastivat karitsat ja pirskottivat veren alttarille.

23. Sitten he toivat syntiuhripukit kuninkaan ja seurakunnan eteen, ja nämä laskivat kätensä niiden päälle.

24. Papit teurastivat ne ja uhrasivat niiden veren syntiuhrina alttarilla koko Israelin sovitukseksi, sillä kuningas oli käskenyt uhrata polttouhrin ja syntiuhrin koko Israelin puolesta.

25. Hän asetti leeviläiset Herran temppeliin soittamaan symbaaleilla, harpuilla ja lyyroilla Daavidin ja kuninkaan näkijä Gaadin sekä profeetta Naatanin käskyn mukaan, sillä käsky oli Herran antama hänen profeettojensa kautta.

26. Leeviläiset seisoivat soittaen Daavidin soittimilla ja papit puhaltaen torviin.

27. Sitten Hiskia käski uhrata alttarilla polttouhrin, ja kun uhraaminen alkoi, alkoi myös Herran ylistyslaulu ja torvien soitto Daavidin, Israelin kuninkaan, soittimilla.

28. Koko seurakunta palvoi Herraa maahan heittäytyen, laulajat lauloivat, ja torvet soivat. Kaikkea tätä kesti, kunnes polttouhri oli uhrattu.

29. Kun uhraaminen oli päättynyt, kuningas ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, polvistuivat ja palvoivat Herraa.

30. Kuningas Hiskia ja päämiehet käskivät leeviläisten ylistää Herraa Daavidin ja näkijä Aasafin sanoin. Leeviläiset ylistivät häntä iloiten, kumartuivat maahan ja palvoivat Herraa.

31. Sitten Hiskia alkoi puhua ja sanoi: "Nyt te olette pyhittäytyneet Herralle. Tulkaa ja tuokaa teurasuhreja ja kiitosuhreja Herran temppeliin." Silloin seurakunta toi teurasuhreja ja kiitosuhreja, ja jokainen, jonka sydän oli altis, myös polttouhreja.

32. Seurakunnan tuomien polttouhrien lukumäärä oli seitsemänkymmentä härkää, sata pässiä ja kaksisataa karitsaa - nämä kaikki polttouhriksi Herralle.

33. Pyhitettyjä lahjoja oli kuusisataa härkää ja kolmetuhatta lammasta.

34. Pappeja oli kuitenkin niin vähän, etteivät he voineet nylkeä kaikkia polttouhriteuraita. Siksi heidän leeviläiset veljensä auttoivat heitä, kunnes tämä työ oli suoritettu ja kunnes papit olivat pyhittäytyneet. Leeviläiset olivat näet pyhittäytymisessään tunnollisempia kuin papit.

35. Myös polttouhreja, yhteysuhrirasvoja ja polttouhriin kuuluvia juomauhreja oli paljon. Näin järjestettiin palvelus Herran temppelissä.

36. Hiskia ja koko kansa iloitsivat siitä, mitä Jumala oli kansalle valmistanut, sillä se oli tapahtunut äkisti.

 

30. LUKU

Hiskian järjestämä pääsiäisjuhla

Hiskia lähetti sanansaattajat koko Israeliin ja Juudaan ja kirjoitti myös kirjeet Efraimiin ja Manasseen, että niistä tultaisiin Herran temppeliin Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi.

2. Kuningas, hänen ruhtinaansa ja koko Jerusalemin seurakunta neuvottelivat siitä, että pääsiäistä vietettäisiin toisessa kuussa.

3. He eivät näet voineet viettää sitä ajallaan, koska riittävästi pappeja ei ollut pyhittäytynyt, eikä kansa ollut kokoontunut Jerusalemiin.

4. Suunnitelma oli kuninkaan ja koko seurakunnan mielestä hyvä.

5. He tekivät päätöksen kuuluttaa koko Israelissa Beersebasta Daaniin saakka, että oli tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. Enemmistö kansasta ei näet ollut viettänyt sitä kirjoitusten mukaan.

6. Juoksijat kulkivat kuninkaan ja hänen ruhtinaittensa kirjeet mukanaan halki koko Israelin ja Juudan ja julistivat kuninkaan käskyn mukaisesti: "Israelilaiset! Palatkaa Herran, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan luo, niin hän palaa niiden luo, jotka teistä ovat jääneet jäljelle Assurin kuningasten käsistä.

7. Älkää olko niin kuin teidän isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomia Herralle, isiensä Jumalalle ja jotka hän antoi tuhon omiksi, niin kuin te itse olette nähneet.

8. Älkää enää olko niskureita niin kuin teidän isänne. Ojentakaa kätenne Herran puoleen, tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi, ja palvelkaa Herraa, teidän Jumalaanne, että hänen palava vihansa väistyisi teistä.

9. Jos palaatte Herran luo, saavat veljenne ja poikanne armon vangitsijoidensa edessä ja voivat palata takaisin tähän maahan. Sillä Herra, teidän Jumalanne, on armollinen ja laupias eikä käännä kasvojaan pois teistä, kun te palaatte hänen luokseen."

10. Juoksijat kulkivat kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen maassa  Sebuloniin saakka, mutta heille naurettiin ja heitä pilkattiin.

11. Kuitenkin muutamat ihmiset Asserista, Manassesta ja Sebulonista nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin.

12. Myös Juudassa Jumalan käsi vaikutti ja antoi heille yksimielisyyttä toimia sen mukaan, mitä kuningas ja päämiehet olivat Herran sanan mukaisesti käskeneet.

13. Niin Jerusalemiin kokoontui paljon kansaa viettämään happamattoman leivän juhlaa toisessa kuussa. Kokoontuneita oli hyvin paljon,

14. ja he nousivat ja poistivat Jerusalemissa olleet epäjumalien alttarit. Myös kaikki suitsutusalttarit he poistivat ja heittivät Kidronin laaksoon.

15. Sitten he teurastivat pääsiäislampaan toisen kuun neljäntenätoista päivänä. Papit ja leeviläiset häpesivät ja pyhittäytyivät. Sitten he toivat polttouhreja Herran temppeliin.

16. He asettuivat paikoilleen heitä koskevien säädösten mukaisesti, Jumalan miehen Mooseksen lain mukaan. Papit pirskottivat veren otettuaan sen leeviläisten käsistä.

17. Oli näet suuri joukko niitä, jotka eivät olleet pyhittäytyneet. Leeviläiset huolehtivat pääsiäislampaiden teurastamisesta kaikille, jotka eivät olleet puhtaita, pyhittääkseen nämä Herralle.

18. Sillä suurin osa kansaa, heistä useimmat Efraimista ja Manassesta, Isaskarista ja Sebulonista, eivät olleet puhdistautuneet, vaan söivät pääsiäislampaan toisin kuin oli kirjoitettu. Mutta Hiskia rukoili heidän puolestaan ja sanoi: "Herra, joka on hyvä, antakoon anteeksi

19. jokaiselle, joka on taivuttanut sydämensä etsimään Herraa, isiensä Jumalaa, vaikka ei olekaan puhdas mennäkseen pyhäkköön."

20. Herra kuuli Hiskiaa ja paransi kansan.

21. Niin Jerusalemissa olleet israelilaiset viettivät seitsemän päivää happamattoman leivän juhlaa suuresti iloiten, ja leeviläiset ja papit ylistivät joka päivä Herraa soittimilla voimallisesti.

22. Hiskia puhui rohkaisevasti kaikille leeviläisille, jotka osoittivat Herraa palvellessaan suurta ymmärtäväisyyttä. He söivät happamatonta leipää määrätyt seitsemän päivää, uhrasivat yhteysuhreja ja tunnustivat syntinsä  (vrt. Neh 1:6, 9:3) Herralle, isiensä Jumalalle.

23. Koko seurakunta päätti viettää juhlaa vielä toiset seitsemän päivää, ja he viettivät juhlaa nuo seitsemän päivää iloiten.

24. Hiskia, Juudan kuningas, oli näet antanut seurakunnalle tuhat härkää ja seitsemäntuhatta lammasta. Ruhtinaat olivat lisäksi antaneet seurakunnalle tuhat härkää ja kymmenentuhatta lammasta. Papit pyhittäytyi suurin joukoin.

25. Koko Juudan seurakunta iloitsi, samoin papit, leeviläiset ja koko Israelista tullut väki, sekä myös muukalaiset, jotka olivat tulleet Israelin maasta ja asuivat Juudassa.

26. Jerusalemissa vallitsi suuri ilo, sillä Israelin kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, ajoista asti ei sellaista ollut tapahtunut Jerusalemissa.

27. Leeviläiset papit nousivat ja siunasivat kansan, ja Herra kuuli heidän äänensä. Heidän rukouksensa tuli taivaaseen, hänen pyhään asumukseensa.

 

31. LUKU

Hiskia järjestää (/ uudistaa) jumalanpalveluksen

Kun kaikki tämä oli päättynyt, kaikki saapuvilla olevat israelilaiset lähtivät Juudan kaupunkeihin ja murskasivat patsaat, hakkasivat maahan aserat ja hajottivat täysin uhrikukkulat ja alttarit koko Juudassa, Benjaminissa, Efraimissa ja Manassessa. Sitten kaikki israelilaiset palasivat kukin omistamalleen maalle ja kaupunkeihinsa.

2. Hiskia asetti pappien ja leeviläisten osastot tehtäviinsä osastojensa mukaan, kunkin hänen papillisen tai leeviläisen palvelustehtävänsä mukaan, palvelemaan uhrattaessa polttouhreja ja yhteysuhreja sekä kiittämään ja ylistämään Herran esipihojen porteilla.

3. Heidän tuli uhrata kuninkaan omaisuudesta hänen osuutensa aamu- ja iltapolttouhreina sekä sapatti- , uudenkuun- ja juhlapolttouhreina, niin kuin on kirjoitettuna Herran laissa.

4. Kuningas käski kansan, Jerusalemin asukkaiden, antaa papeille ja leeviläisille heidän osuutensa, että nämä voisivat pitää kiinni Herran laista.

5. Kun tämä sana levisi, israelilaiset toivat runsaasti viljan, viinin, öljyn, hunajan ja kaiken maan sadon ensihedelmiä. He toivat lisäksi runsaat kymmenykset kaikesta.

6. Ne Israelin ja Juudan miehet, jotka asuivat Juudan kaupungeissa, toivat hekin kymmenykset naudoista, lampaista ja vuohista, sekä Herralle, Jumalalleen pyhitetyt, pyhät kymmenykset. He toivat nämä ja panivat ne eri kasoihin.

7. Kasojen teko aloitettiin kolmannessa kuussa ja lopetettiin seitsemännessä kuussa.

8. Kun Hiskia ja ruhtinaat tulivat ja näkivät kasat, he siunasivat Herraa ja hänen kansaansa Israelia.

9. Ja kun Hiskia kysyi papeilta ja leeviläisiltä näistä kasoista,

10. ylimmäinen pappi Asarja, joka oli Saadokin sukua, vastasi hänelle: "Siitä alkaen, kun ruvettiin tuomaan anteja Herran temppeliin, me olemme syöneet kylliksemme, ja paljon on jäänyt tähteeksikin. Herra on näet siunannut kansaansa, ja siksi näin paljon on jäänyt tähteeksi."

11. Hiskia käski kunnostaa Herran temppelin varastohuoneita, ja kun ne oli kunnostettu,

12. niihin tuotiin tunnollisesti annit, kymmenykset ja pyhät lahjat. Niitä valvomassa oli leeviläinen Koonanja, ja häntä lähinnä hänen veljensä Simei.

13. Jehiel, Asasja, Nahat, Asael, Jerimot, Joosabad, Eliel, Jismakja, Mahat ja Benaja olivat Koonanjan ja hänen veljensä Simein käskyläisinä kuningas Hiskian ja Asarjan, Jumalan temppelin esimiehen, määräyksestä.

14. Leeviläinen Koore, Jimnan poika, itäisen portin vartija, valvoi Jumalalle annettuja vapaaehtoisia lahjoja, hoitaakseen Herralle tulevat annit ja pyhistä pyhimmät lahjat.

15. Hänen rinnallaan olivat pappiskaupungeissa Eeden, Minjamin, Jeesua, Semaja, Amarja ja Sekanja luottamusmiehinä, joiden oli annettava veljilleen heidän osuutensa osastoittain, niin pienille kuin suurillekin,

16. kaikille miehille sukuluetteloihin katsomatta, kolmivuotiaille ja sitä vanhemmille, sekä kaikille, jotka menivät joka päivä osastoittain Herran temppeliin tekemään palvelusta vuorollaan.

17. Papit merkittiin sukuluetteloihin perhekunnittain ja leeviläisistä kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat, osastoittain palvelustehtäviensä mukaan.

18. Sukuluetteloihin merkittiin kaikki heidän pienet lapsensa, vaimonsa, poikansa ja tyttärensä koko seurakunnasta, sillä he pyhittäytyivät tunnollisesti.

19. Aaronin pojilla, papeilla, kaupunkiensa laidunmailla, oli joka kaupungissa nimeltä mainitut miehet, joiden oli annettava kaikille miehille pappien joukossa heidän osuutensa, samoin kaikille sukuluetteloihin merkityille leeviläisille.

20. Näin Hiskia teki koko Juudassa. Hän teki sitä, mikä oli hyvää, oikein ja totuudellista Herran, hänen Jumalansa, edessä.

21. Hän etsi Jumalaansa kaikessa, mihin ryhtyi, koskipa se palvelusta Jumalan temppelissä, lakia tai käskyjä. Hän teki sen koko sydämestään ja menestyi.

 

32. LUKU

Sanheribin sotaretki Juudaan

Näiden tapausten ja Hiskian uskollisen vaelluksen jälkeen Sanherib, Assurin kuningas, tuli ja hyökkäsi Juudaan, leiriytyi sen linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja aikoi valloittaa ne itselleen.

2. Hiskia näki että Sanherib oli tullut ja että hän aikoi sotia Jerusalemia vastaan.

3. Silloin hän neuvotteli ruhtinaittensa ja urhojensa kanssa kaupungin ulkopuolella olevien vesilähteiden tukkimisesta, ja he auttoivat häntä.

4. Paljon kansaa tuli koolle, ja he tukkivat kaikki lähteet ja puron, joka juoksee maan halki. He sanoivat: "Miksi Assurin tultuaan kuninkaat löytäisivät paljon vettä?"

5. Hiskia rohkaistui, rakensi ennalleen koko revityn osan muuria, korotti torneja ja teki muurin ulkopuolelle toisen muurin. Hän lujitti Millon Daavidin kaupungissa ja teetti paljon heittoaseita ja kilpiä.

6. Hän asetti joukoille sotapäälliköitä, kokosi nämä luokseen aukiolle kaupungin portin eteen, puhui heille rohkaisevasti ja sanoi:

7. "Olkaa vahvat ja rohkeat, älkää pelätkö älkääkä kauhistuko Assurin kuninkaan vuoksi tai koko sen kansanpaljouden vuoksi, joka on hänen kanssaan. Hän, joka on meidän kanssamme, on näet suurempi kuin kaikki, mitä Assurin kuninkaalla on mukanaan.

8. Hänen kanssaan on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, auttamassa meitä ja sotimassa sotiamme." Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.

9. Tämän jälkeen Sanherib, Assurin kuningas, joka oli Laakiin edustalla koko esikuntansa kanssa, lähetti palvelijoitaan Jerusalemiin Hiskian, Juudan kuninkaan ja kaikkien Jerusalemissa olevien Juudan miesten luo, ja käski sanoa:

10. "Näin sanoo Sanherib, Assurin kuningas: Mihin te luotatte, kun jäätte saarroksiin Jerusalemiin?

11. Kun Hiskia sanoo: Herra, meidän Jumalamme, pelastaa meidät Assurin kuninkaan vallasta, niin eikö yllytä teitä, niin että saatatte itsenne kuolemaan nälkään ja janoon?

12. Eikö tämä sama Hiskia ole poistanut hänen uhrikukkuloitaan ja alttareitaan ja sanonut Juudalle ja Jerusalemille näin: 'Yhden ainoan alttarin edessä teidän on palvottava ja suitsutettava sen päällä'?

13. Ettekö tiedä, mitä minä ja minun isäni olemme tehneet kaikkien maiden kansoille? Ovatko näiden maiden kansojen jumalat mitenkään voineet pelastaa maitaan minun vallastani?

14. Mikä kaikista isieni tuhoamien kansojen jumalista on voinut pelastaa kansansa minun vallastani? Kuinka sitten teidän Jumalanne voisi pelastaa teidät minun vallastani?

15. Älkää siis enää antako Hiskian näin pettää ja yllyttää itseänne älkääkä uskoko häntä, sillä ei minkään kansan eikä minkään valtakunnan jumala ole voinut pelastaa kansaansa minun vallastani tai minun isieni vallasta, saati sitten teidän Jumalanne. Hän ei pelasta teitä minun käsistäni."

16. Sanheribin palvelijat puhuivat vielä muutakin Herraa Jumalaa ja hänen palvelijaansa Hiskiaa vastaan.

17.  Hän kirjoitti myös kirjeitä häpäistäkseen Herraa, Israelin Jumalaa, ja puhuakseen häntä vastaan. Niissä sanottiin: "Niin kuin eivät muiden maiden kansojen jumalat ole pelastaneet kansojaan minun vallastani, ei Hiskiankaan Jumala ole pelastava kansaansa minun vallastani."

18. Sanheribin palvelijat huusivat kovalla äänellä juudan kielellä Jerusalemin kansalle, jota oli muurilla, pelästyttääkseen ja kauhistuttaakseen heitä, että saisivat kaupungin valloitetuksi.

19. He puhuivat Jerusalemin Jumalasta niin kuin minkä tahansa muun maan kansan jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa.

Herra pelastaa Juudan

20. Mutta kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, rukoilivat tämän vuoksi ja huusivat taivaan puoleen.

21. Silloin Herra lähetti enkelin, joka tuhosi kaikki sotaurhot, ruhtinaat ja päälliköt Assurin kuninkaan leirissä, ja hän palasi takaisin maahansa häpeä kasvoillaan. Sitten hän meni jumalansa temppeliin, ja hänen omat poikansa[18] surmasivat hänet siellä miekalla.

22. Näin Herra pelasti Hiskian ja Jerusalemin asukkaat Sanheribin, Assurin kuninkaan, ja kaikkien muiden vallasta. Hän antoi heille rauhan joka taholla.

23. Monet toivat Herralle lahjoja Jerusalemiin ja kalleuksia Hiskialle, Juudan kuninkaalle. Hän nousi sen jälkeen kaikkien kansojen silmissä suureen arvoon.

Hiskian sairaus, rikkaus ja kuolema

24. Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa, ja Herra vastasi hänelle ja antoi hänelle tunnusmerkin.

25. Hiskia ei kuitenkaan palkinnut hyvää hyvällä, sillä hänen sydämensä ylpistyi. Sen tähden hänen päälleen tuli Jumalan viha, samoin Juudan ja Jerusalemin päälle.

26. Mutta Hiskia nöyrtyi sydämensä ylpeydestä, ja Jerusalemin asukkaat hänen kanssaan, eikä Herran viha kohdannut heitä Hiskian elinaikana.

27. Hiskia sai hyvin paljon rikkautta ja kunniaa. Hän teetti itselleen aarrekammioita hopeaa, kultaa, kalliita kiviä, hajuaineita, kilpiä ja kaikenlaista arvotavaraa varten,

28. samoin varastoja vilja-, viini- ja öljysatoa varten sekä talleja kaikenlaisille eläimille ja katoksia karjalaumoja varten.

29. Hän rakennutti myös kaupunkeja itselleen ja hankki suuret laumat lampaita ja vuohia sekä nautakarjaa, sillä Jumala oli antanut hänelle hyvin suuren omaisuuden.

30. Sama Hiskia myös tukki Giihonin ylälähteen veden juoksun ja johti sen alas länteen päin, Daavidin kaupunkiin. Hiskia menestyi kaikessa mitä hän teki.

31. Niinpä Jumala, koetellakseen häntä ja tietääkseen kaiken, mitä hänen sydämessään oli, jätti hänet yksin, kun tulivat Baabelin ruhtinasten lähettiläät, jotka oli lähetetty hänen luokseen tiedustelemaan maassa tapahtuneesta tunnusteosta.

32. Muista Hiskiaa koskevista asioista ja hänen hyvistä teoistaan on kirjoitettu profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, näyssä, ja Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa.

33. Sitten Hiskia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin rinteeseen, jossa Daavidin jälkeläisten haudat ovat. Koko Juuda ja Jerusalemin asukkaat osoittivat hänelle kunniaa hänen kuollessaan. Hänen poikansa Manasse tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

 

33. LUKU

Manasse Juudan kuninkaana

Manasse oli kahdentoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäviisi vuotta.

2. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuten tekivät kauhistavasti kansat, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten edeltä.

3. Hän rakensi jälleen uhrikukkulat, jotka hänen isänsä Hiskia oli hajottanut, pystytti alttareita baaleille, teki aseroita ja kumarsi palvoen ja palveli kaikkea taivaan joukkoa.

4. Hän rakensi alttareita myös Herran temppeliin, josta Herra oli sanonut: "Minun nimeni on oleva Jerusalemissa ikuisesti."

5. Hän rakensi alttareita kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin esipihoihin.

6. Hän pani myös poikansa kulkemaan tulen läpi Ben-Hinnomin laaksossa, ennusti merkeistä, harjoitti noituutta ja käytti meedioita ja spiritistejä (NKJV,NASB,NIV). Hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet.

7. Hän asetti teettämänsä veistetyn kuvapatsaan Jumalan temppeliin, josta Jumala oli sanonut Daavidille ja hänen pojalleen Salomolle: "Minä asetan nimeni ikiajoiksi tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka minä olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista,

8. enkä enää siirrä Israelia pois maaperältä, jonka olen antanut heidän isilleen, jos he vain noudattavat kaikkea, mitä minä olen käskenyt heidän noudattaa, koko lakia, säädöksiä ja oikeuksia, jotka on annettu Mooseksen kautta."

9. Mutta Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat tekemään pahaa enemmän kuin kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten edeltä.

10. Herra puhui Manasselle ja hänen kansalleen, mutta he eivät kuunnelleet.

Manassen vankeus ja nöyrtyminen

11. Silloin Herra toi Assurin kuninkaan sotapäälliköt heidän kimppuunsa. He ottivat Manassen kiinni koukuilla, kytkivät hänet vaskikahleisiin ja veivät hänet Baabeliin.

12. Ahdingossa ollessaan hän etsi Herran, Jumalansa kasvoja. Hän nöyrtyi syvästi isiensä Jumalan edessä,

13. ja kun hän rukoili Jumalaa, Jumala kuuli hänen rukouksensa ja anomisensa ja toi hänet jälleen kuninkaaksi Jerusalemiin. Silloin Manasse tuli tietämään, että Herra on Jumala.

14. Sen jälkeen hän rakennutti Daavidin kaupungin ulomman muurin Giihonin länsipuolisessa laaksossa Kalaporttiin saakka, niin että se ympäröi Oofelin, ja teki siitä hyvin korkean. Hän asetti sotaväen päälliköitä kaikkiin Juudan linnoitettuihin kaupunkeihin.

15. Hän poisti Herran temppelistä vieraat jumalat ja kuvapatsaan sekä kaikki alttarit, jotka hän oli rakennuttanut Herran temppelin vuorelle ja Jerusalemiin, ja heitätti ne kaupungin ulkopuolelle.

16. Sitten hän pani kuntoon Herran alttarin, uhrasi sillä yhteys- ja kiitosuhreja ja kehotti Juudaa palvelemaan Herraa, Israelin Jumalaa.

17. Kansa uhrasi kuitenkin edelleen uhrikukkuloilla, mutta ainoastaan Herralle, Jumalalleen.

18. Muut Manassea koskevat asiat, hänen rukouksensa Jumalalleen, sekä näkijöiden sanat, jotka hänelle puhuttiin Herran, Israelin Jumalan, nimessä, on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjaan.

19. Hänen rukouksestaan ja siitä, kuinka se tuli kuulluksi, kaikista hänen synneistään ja uskottomuudestaan, sekä paikoista, joihin hän rakennutti uhrikukkuloita ja pystytti aseroita ja jumalankuvia ennen nöyrtymistään, on kirjoitettu Hoosain aikakirjaan.

20. Sitten Manasse meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin linnaansa. Hänen poikansa Aamon tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

Aamon Juudan kuninkaana

21. Aamon oli kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksi vuotta.

22. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Manasse oli tehnyt. Aamon uhrasi kaikille niille jumalankuville, jotka hänen isänsä Manasse oli teettänyt, ja palveli niitä.

23. Hän ei nöyrtynyt Herran edessä, niin kuin hänen isänsä Manasse oli nöyrtynyt, vaan hän, Aamon, kartutti itselleen paljon syyllisyyttä.

24. Sitten hänen palvelijansa tekivät salaliiton häntä vastaan ja tappoivat hänet hänen linnassaan.

25. Mutta maan kansa surmasi kaikki ne, jotka olivat tehneet salaliiton kuningas Aamonia vastaan, ja teki hänen poikansa Joosian kuninkaaksi hänen tilalleen.

 

34. LUKU

Joosia Juudan kuninkaana

Joosia oli kahdeksan vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentäyksi vuotta.

2. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaelsi isänsä Daavidin teitä; hän ei poikennut oikealle eikä vasemmalle.

3. Kahdeksantena hallitusvuotenaan, ollessaan vielä nuorukainen, hän alkoi etsiä isänsä Daavidin Jumalaa. Kahdentenatoista vuotena hän alkoi puhdistaa Juudaa ja Jerusalemia uhrikukkuloista ja aseroista sekä veistetyistä ja valetuista jumalankuvista.

4. Baalin alttarit hajotettiin hänen edessään, ja niiden yli kohoavat auringonpatsaat hän hakkasi maahan. Aserat sekä veistetyt ja valetut jumalankuvat hän murskasi ja rouhensi ja sirotteli niiden haudoille, jotka olivat niille uhranneet.

5. Pappien luut hän poltti heidän alttareillaan. Näin hän puhdisti Juudan ja Jerusalemin.

6. Manassen, Efraimin ja Simeonin kaupungeissa, Naftaliin asti, kaikkialla niiden raunioilla

7. hän hajotti alttarit, löi palasiksi ja rouhensi aserat ja jumalankuvat ja hakkasi maahan kaikki auringonpatsaat koko Israelin maasta. Sitten hän palasi Jerusalemiin.

Lain kirja löytyy temppelistä

8. Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan, puhdistettuaan maan ja temppelin, hän lähetti Saafanin, Asaljan pojan, kaupungin päällikön Maasejan ja kansleri Jooahin, Jooahaksen pojan, korjaamaan Herran, Jumalansa, temppeliä.

9. Nämä tulivat ylimmäisen papin Hilkian luo ja antoivat Jumalan temppeliin tuodut rahat, jotka leeviläiset, ovenvartijat, olivat koonneet Manassesta, Efraimista ja kaikkialta muualta Israelista ja koko Juudasta, Benjaminista ja Jerusalemin asukkailta.

10. He antoivat ne työnjohtajille, jotka oli pantu valvomaan töitä Herran temppelissä, ja nämä antoivat ne työmiehille, jotka työskentelivät Herran temppelissä kunnostaen ja korjaten temppeliä.

11. Rahoista annettiin myös puusepille ja rakentajille, että nämä ostaisivat hakattuja kiviä ja puutavaraa kiinnitysparruiksi ja kattohirsiksi niihin rakennuksiin, jotka Juudan kuninkaat olivat turmelleet.

12. Miehet tekivät työtä uskollisesti. Leeviläiset Jahat ja Obadja, Merarin jälkeläiset, sekä Sakarja ja Mesullam, Kehatin jälkeläiset, oli pantu valvomaan ja johtamaan. Kaikki leeviläiset, jotka osasivat säestää soittimilla laulua,

13. valvoivat taakankantajia ja johtivat kaikkia työmiehiä eri töissä. Leeviläisiä oli kirjureina, johtomiehinä ja ovenvartijoina.

14. Kun he olivat viemässä ulos Herran temppeliin tuotuja rahoja, pappi Hilkia löysi Herran lain kirjan, joka oli annettu Mooseksen kautta.

15. Hilkia alkoi puhua ja sanoi kirjuri Saafanille: "Minä löysin Herran temppelistä lain kirjan." Hilkia antoi kirjan Saafanille, 

16. ja Saafan vei kirjan kuninkaalle. Lisäksi hän toi kuninkaalle tämän sanan: "Palvelijasi tekevät kaiken, mitä heidän tehtäväkseen on annettu.

17. He ovat tyhjentäneet rahat arkusta, joka on Herran temppelissä, ja antaneet ne työnvalvojille ja työntekijöille."

18. Kirjuri Saafan kertoi kuninkaalle ja sanoi: "Pappi Hilkia antoi minulle kirjan." Sitten Saafan luki siitä kuninkaan edessä.

19. Kun kuningas kuuli lain sanat, hän repäisi vaatteensa.

20. Kuningas käski Hilkiaa, Ahikamia, Saafanin poikaa, Abdonia, Miikan poikaa, kirjuri Saafania ja Asajaa, kuninkaan palvelijaa, ja sanoi:

21. "Menkää ja tiedustelkaa Herralta tästä löydetystä kirjasta minun puolestani ja niiden puolesta, jotka ovat jäljellä Israelissa ja Juudassa. Herran viha, joka on vuodatettu ylitsemme, on näet suuri, koska isämme eivät ole noudattaneet Herran sanaa niin, että olisivat tehneet kaiken sen mukaan, mitä tässä kirjassa on kirjoitettu."

Naisprofeetta Huldan vastaus kuninkaalle

22. Hilkia sekä muut, jotka kuningas määräsi, menivät naisprofeetta Huldan luo, joka oli vaatevaraston hoitajan Sallumin, Tokhatin pojan, Hasran pojanpojan, vaimo ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. He puhuivat hänelle tästä asiasta.

23. Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa miehelle, joka lähetti teidät luokseni:

24. 'Näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan tälle paikalle ja sen asukkaille onnettomuuden, kaikki kiroukset, jotka on kirjoitettu kirjaan, jota on luettu Juudan kuninkaan edessä.

25. Näin siksi, että he ovat hylänneet minut ja suitsuttaneet muille jumalille vihoittaakseen minut kaikilla teoillaan. Minä tulen vuodattamaan tässä paikassa vihani, eikä se sammu.

26. Mutta Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät tiedustelemaan Herralta, sanokaa näin: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, niistä sanoista, jotka olet kuullut:

27. Koska sydämesi on pehmeä ja sinä olet nöyrtynyt Jumalan edessä, kun olet kuullut hänen sanansa tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan, ja koska olet nöyrtynyt minun edessäni, reväissyt vaatteesi ja itkenyt minun edessäni, olen minäkin kuullut sinua, sanoo Herra.

28. Katso, minä otan sinut isiesi luo, ja sinut pannaan rauhassa hautaasi, eivätkä silmäsi tule lainkaan näkemään onnettomuutta, minkä minä tuotan tälle paikalle ja sen asukkaille.'" Tämä vastaus vietiin kuninkaalle.

Liitto Herran kanssa

29. Sitten kuningas lähetti kokoamaan kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat.

30. Kuningas meni Herran temppeliin, samoin kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat sekä papit ja leeviläiset, koko kansa suurimmasta pienimpään. Hän luki heidän kuultensa kaikki Herran temppelistä löydetyn liiton kirjan sanat.

31. Kuningas seisoi korokkeellaan (vrt. 2 Kun 11:13, 23:3)  ja teki Herran edessä liiton seuratakseen Herraa ja noudattaakseen hänen käskyjään, todistuksiaan ja säädöksiään kaikesta sydämestään ja sielustaan ja tehdäkseen tähän kirjaan kirjoitettujen liiton sanojen mukaan.

32. Hän otti liittoon kaikki, jotka olivat Jerusalemissa ja Benjaminissa. Jerusalemin asukkaat sitoutuivat Jumalan, isiensä Jumalan, liittoon.

33. Joosia poisti kaikki iljetykset israelilaisten kaikista maakunnista ja vaati jokaista Israelissa palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Niin kauan kuin hän eli, he eivät kääntyneet pois seuraamasta Herraa, isiensä Jumalaa.

 

35. LUKU

Joosian järjestämä pääsiäisjuhla

Sitten Joosia järjesti Herran pääsiäisen vieton Jerusalemissa. Pääsiäislammas teurastettiin ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä.

2. Hän asetti papit palvelustehtäviinsä ja vahvisti heitä Herran temppelin palvelustehtävissä.

3. Hän sanoi leeviläisille, jotka opettivat koko Israelia ja olivat Herralle pyhitettyjä: "Pankaa pyhä arkku temppeliin, jonka Salomo, Daavidin poika, Israelin kuningas, on rakentanut. Teidän ei enää tarvitse kantaa sitä olallanne. Palvelkaa nyt Herraa, Jumalaanne, ja hänen kansaansa Israelia.

4. Valmistautukaa perhekunnittain, osastojenne mukaan, Daavidin, Israelin kuninkaan, määräyksen ja hänen poikansa Salomon käskykirjan mukaan.

5. Seisokaa pyhäkössä leeviläisten perhekuntaosastojen mukaan, veljienne, kansan lasten, perhekuntien osastojen puolesta.

6. Pyhittäytykää, teurastakaa pääsiäislammas ja valmistakaa se veljillenne tehdäksenne Mooseksen kautta annetun Herran sanan mukaan."

7. Joosia antoi kansalle, kaikille läsnäoleville, pääsiäisuhreiksi lampaita, karitsoita ja pukkeja, luvultaan kolmekymmentätuhatta, sekä kolmetuhatta härkää. Nämä otettiin kuninkaan omaisuudesta.

8. Myös hänen ruhtinaansa antoivat vapaaehtoisia anteja kansalle, papeille ja leeviläisille. Hilkia, Sakarja ja Jehiel, Jumalan temppelin esimiehet, antoivat papeille pääsiäisuhreiksi kaksituhatta kuusisataa karitsaa sekä kolmesataa härkää.

9. Koonanja, Semaja ja hänen veljensä Netanel sekä Hasabja, Jeiel ja Joosabad, leeviläisten päämiehet, antoivat leeviläisille pääsiäisuhreiksi viisituhatta karitsaa ja viisisataa härkää.

10. Näin järjestettiin temppelipalvelus. Papit seisoivat paikoillaan, samoin leeviläiset osastojensa mukaan, niin kuin kuningas oli käskenyt.

11. Leeviläiset teurastivat pääsiäislampaan, ja papit pirskottivat heidän antamansa veren. Leeviläiset nylkivät uhrien nahan,

12. mutta panivat syrjään polttouhrit antaakseen ne kansalle perhekuntaryhmien mukaan uhrattavaksi Herralle, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen kirjassa. Samoin he tekivät myös härille.

13. He paistoivat tulella pääsiäislampaan säädetyllä tavalla, mutta pyhät lahjat he keittivät padoissa, ruukuissa ja vadeissa ja veivät nopeasti kansalle.

14. Sitten he valmistivat pääsiäislampaan itselleen ja papeille, sillä papit, Aaronin pojat, uhrasivat yöhön saakka polttouhreja ja rasvoja. Sen tähden leeviläiset valmistivat pääsiäislampaan itselleen ja papeille, Aaronin pojille.

15. Laulajat, Aasafin pojat, olivat paikoillaan Daavidin, Aasafin, Heemanin ja Jedutunin, kuninkaan näkijän, käskyn mukaan, niin myös ovenvartijat jokaisella portilla. Heidän ei tarvinnut lähteä palveluksestaan, sillä heidän leeviläiset veljensä valmistivat pääsiäislampaan heille.

16. Näin järjestettiin kaikki Herran palvelus sinä päivänä, pääsiäisen vietto ja polttouhrien uhraaminen Herran alttarilla, niin kuin kuningas Joosia oli käskenyt.

17. Saapuvilla olevat israelilaiset viettivät silloin pääsiäistä ja happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää.

18. Sellaista pääsiäistä ei ollut vietetty Israelissa profeetta Samuelin ajoista asti. Ei kukaan Israelin kuninkaista ollut viettänyt pääsiäistä niin kuin Joosia, papit ja leeviläiset, koko Juuda, saapuvilla olevat israelilaiset ja Jerusalemin asukkaat viettivät.

19. Tämä pääsiäinen vietettiin Joosian kahdeksantenatoista hallitusvuotena.

Joosian kuolema

20. Kaiken tämän jälkeen, kun Joosia oli kunnostanut temppelin, Neko, Egyptin kuningas, lähti sotimaan Karkemista vastaan, joka on Eufratin varrella. Joosia lähti taistelemaan häntä vastaan.

21. Neko lähetti hänen luokseen sanansaattajat sanomaan: "Mitä sinulla on tekemistä minun kanssani, Juudan kuningas? Enhän minä tule sinua vastaan, vaan kanssani sodassa olevaa kuningashuonetta vastaan, ja Jumala on käskenyt minun kiiruhtaa. Jätä rauhaan Jumala, joka on minun kanssani, ettei hän tuhoaisi sinua."

22. Joosia ei kuitenkaan kääntynyt menemästä häntä vastaan[19], vaan pukeutui tuntemattomaksi taistellakseen häntä vastaan. Hän ei totellut Nekon Jumalalta saamia sanoja, vaan meni taistelemaan Megiddon tasangolle.

23. Jousiampujat ampuivat kuningas Joosiaa, ja kuningas sanoi palvelijoilleen: "Viekää minut pois, sillä minä olen pahasti haavoittunut."

24. Hänen palvelijansa siirsivät hänet sotavaunuista, panivat hänet hänen toisiin vaunuihinsa ja kuljettivat hänet Jerusalemiin. Siellä hän kuoli, ja hänet haudattiin isiensä hautaluolaan, ja koko Juuda ja Jerusalem surivat Joosiaa.

25. Jeremia kirjoitti valitusvirren Joosiasta. Myös kaikki laulajat ja laulajattaret ovat sepittäneet Joosiasta valitusvirsiä tähän päivään asti. Niistä on tullut Israelissa tapa ja ne on kirjoitettu valitusvirsiin.

26. Muista Joosiaa koskevista asioista, hänen hyvistä teoistaan, jollaisista on kirjoitettu Herran laissa,

27. ja hänen aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheistaan on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa.

 

36. LUKU

Jooahas Juudan kuninkaana

Maan kansa otti Joosian pojan Jooahaksen ja teki hänestä kuninkaan Jerusalemissa hänen isänsä tilalle.

2. Jooahas oli kahdenkymmenenkolmen vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi. Hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta,

3. mutta Egyptin kuningas siirsi hänet syrjään Jerusalemissa ja rankaisi maata sadan hopeatalentin ja yhden kultatalentin sakoilla.

4. Egyptin kuningas teki hänen veljestään Eljakimista Juudan ja Jerusalemin kuninkaan ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Hänen veljensä Jooahaksen Neko otti ja vei Egyptiin.

Joojakim Juudan kuninkaana

5. Joojakim oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä.

6. Baabelin kuningas Nebukadnessar hyökkäsi hänen kimppuunsa ja kytki hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin.

7. Herran temppelin esineistä Nebukadnessar vei osan Baabeliin ja pani ne Baabelissa temppeliinsä.

8. Muista Joojakimia koskevista asioista ja inhottavuuksista, joita hän teki ja joita hänessä havaittiin, on kirjoitettuna Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa. Hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

Joojakin Juudan kuninkaana

9. Joojakin oli kahdeksantoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.

10. Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti noutamaan hänet sekä Herran temppelin kallisarvoiset esineet Baabeliin. Nebukadnessar teki hänen veljestään Sidkiasta Juudan ja Jerusalemin kuninkaan.

Sidkia Juudan kuninkaana

11. Sidkia oli kahdenkymmenenyhden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta.

12. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Hän ei nöyrtynyt profeetta Jeremian edessä, joka puhui Herran sanaa.

13. Hän myös kapinoi kuningas Nebukadnessaria vastaan, joka oli vannottanut häntä Jumalan nimessä. Hän oli niskuri ja paadutti sydämensä eikä kääntynyt Herran, Israelin Jumalan, puoleen.

14. Myös kaikki pappien ja kansan päämiehet olivat hyvin uskottomia tekemällä kaikkia kansojen harjoittamia inhottavuuksia ja saastuttamalla Herran temppelin, jonka hän oli pyhittänyt Jerusalemissa.

15. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti heille varhaisesta alkaen aina uudestaan varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustaan.

16. Mutta he ivasivat Jumalan sanansaattajia, halveksivat hänen sanaansa ja pilkkasivat hänen profeettojaan niin kauan, että Herran viha hänen kansaansa kohtaan kasvoi, kunnes ei ollut enää parannuskeinoa.

Jerusalemin hävitys ja pakkosiirtolaisuus

17. Hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän valiomiehensä heidän pyhäkössään. Hän ei säälinyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä, vaan antoi kaikki kaldealaisten kuninkaan käsiin.

18. Kaikki Jumalan temppelin esineet, suuret ja pienet, Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan ja hänen ruhtinaittensa aarteet, ne kaikki hän vei Baabeliin.

19. Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit hajotettiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet tuhottiin.

20. Miekalta säästyneet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin, ja heistä tuli Baabelin kuninkaan ja hänen poikansa orjia, kunnes Persian kuningaskunta sai vallan.

21. Näin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta - maa sai hyvtyksen sapateistaan niin kauan kuin se oli autiona. Se lepäsi, kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.

Kooreksen käsky

22. Mutta Persian kuninkaan Kooreksen ensimmäisenä hallitusvuotena Herra herätti Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, täyttääkseen sanansa, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta. Koores kuulutti ja myös kirjeessä julisti näin koko valtakunnassaan:

23. "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle. Hän on käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne kuuluu hänen kansaansa, sen kanssa olkoon Herra, hänen Jumalansa, ja hän menköön sinne."



[1] 1:10 Kirj: lähteä ja tulla tämän kansan edellä.

[2] 2:1 Kirj: laski.

[3] 4:2 Kirj: meren.

[4] 4:10 Ks. Alviite 4:2.

[5] 6:9 Kirj: lähtee sinun kupeistasi.

[6] 6:23 Kirj: anna hänen tiensä tulla hänen päähänsä.

[7] 6:42 Kirj: voideltusi kasvoja.

[8] 10:11 Kirj: skorpioneilla.

[9] 10:14 Kirj: skorpioneilla.

[10] 15:5 Kirj: lähtijöillä tai tulijoilla.

[11] 16:9 Kirj: kuljeskelevat edestakaisin.

[12] 16:10 Hepr. beet mahpekhet, kirj: ylösalaisin kääntämisen talo, kuvaavaa kidutukselle.

[13] 18:33 Kirj. leiristä.

[14] 20:26 Beraka merkitsee: ’siunaus’.

[15] 21:3 Tekstissä: Israelin kuninkaan.

[16] 23:11 Kirj:. todistuksen.

[17] 25:28 Tarkoittanee Daavidin kaupunkia Jerusalemissa.

[18] 32:21 Kirj: hänen ruumiistaan lähteneet.

[19] 35:22 Kirj: kääntänyt kasvojaan hänestä.